"Kell' aarre on, se aarteen löytäköön"

Työterveyshuolto luo työpaikan kanssa työkykyä tukevia toimenpiteitä. Tavoitteita asetetaan työn haittojen torjumisesta työhön liittyvien sairauksien tunnistamiseen tai terveyden edistämisestä tautien ehkäisyyn. Tämä tekeminen kirjautuu yhä enemmän rakenteiseen tietojärjestelmään. Työterveyslääkäri istuu tämän tietovarannon eli aarrearkun päällä.

Työterveyshuolto on suosituimpia erikoisaloja. Tutkimusta tehdään vähän. Sairaaloissa tutkitaan ahkerasti, koska tutkimus on osa erikoissairaanhoidon kulttuuria ja siihen on saatavilla rahoitustukea. VTR-tuen vähenemisestä huolimatta väitöskirjojen määrä ei ole vähentynyt, koska väitöskirjasta on hyötyä kliinikon uralle: erikoistumispaikan ja työpaikan saannille. Kiinnostus, uteliaisuus ja itsensä kehittäminen ovat myös tärkeitä ajureita tutkimukselle. Miten meillä?

Useimmille meistä syntyy työssä kysymyksiä, mitkä tekijät liittyvät tai vaikuttavat tähän tai tuohon ilmiöön. Nuorena työterveyslääkärinä kirjoitin näitä kysymyksiä muistiin, kun tietokoneita ei ollut. Kaivamalla lähteitä havaitsin, että monta asiaa tiedettiin, mutta vähintään yhtä monessa aiheessa oli tietoaukkoja. Vaikka tieto on lisääntynyt sen jälkeen, yllättävän monet asiat ovat edelleen auki siten, että meillä ei ole tietoa tai on kokemusperäistä mutta ei näyttöön perustuvaa tietoa. Enkä tarkoita näytöllä vain satunnaistettujen kokeiden tuloksia vaan käytännönläheistä tutkimusta.

Tutkimus ei ole vain väitöskirjan tekoa vaan myös pienimuotoista oman työn tuloksellisuuden tutkimista. Tutkimusaiheista on runsauden pulaa. Asetelmat voivat olla ennen-jälkeen-seurantaa. Oman työn aineiston voi analysoida poikkileikkaustutkimuksena, josta muodostaa intervention, joka on muutenkin suunniteltu osaksi työterveystoimintaa. Muutos asiakasorganisaation toiminnassa tai yhteisessä toiminnassa tarjoaa pragmaattisen intervention: kun työkykyjohtaminen uudella sisällöllä käynnistyy, tuottaako se parempia tuloksia kuin edellinen tapa toimia? Vaikuttavuus kiinnostaa työnantajia.

Lääkärin kiinnostus tutkimukseen on tärkeintä. Tukea saa yliopistoilta ja TTL:sta, kun ottaa ideasta keskusteluyhteyden tai osallistuu tutkimusseminaareihin tai tutkimuskoulutuskursseille. Osallistuminen ei edellytä väitöskirjaa, mutta voi johtaa siihen.

Suurin loikka on saatu käyntiin, kun työterveyshuoltoyksiköt ovat alkaneet panostaa muun muassa potilasrekisteritutkimukseen. Tutkimus palvelee käytännön työn kehittämistä, millä päästään paremmin tavoitteisiin, kehitetään omia menetelmiä. Liian pientä tutkittavaa asiaa ei ole.

Sairaalat panostavat tutkimukseen kuten nyt myös työterveystoimijat. Mikä pätee sairaaloihin, pätee muuhun terveydenhuoltoon. T&K-toiminnasta saadaan kilpailuetua. Tutkimustyön arvostus nousee työterveyslääkärin työssä, kun se nähdään meriittinä. Jokainen tutkinut tai väitellyt kertoo kehittyneensä ihmisenä – ajattelutapa on rikastunut. Nämä kyvyt korreloivat monien muiden työterveyshuollossa tarvittavien johtamis- ja kehittämiskykyjen kanssa.

Yhteisiä hankkeita yliopistojen ja TTL:n kanssa luodaan ja rahoitusta haetaan eri tahoilta. On tärkeää, että rahoittajat näkevät myös yksityisen työterveyshuollon varteenotettavana tutkimuksen hakijana. Jo saatujen stipendien lisäksi voidaan tukea esimerkiksi uusien menetelmien tutkimusta: niissä on riittävästi yleistettävää osuutta, joka on sovellettavissa toimijasta toiseen. Mikä toimii meillä, toimii myös soveltaen muilla. Tutkimuksella luodaan alan tulevaisuutta ja kehitetään työelämää.

Aarteen omistajat, antakaa palaa ja antakaa palautetta