Terveyden seurantaa vai terveystarkastuksia?
Terveystarkastukset ovat samanaikaisesti sekä yksilöön kohdistuvia toimenpiteitä että osa työpaikan riskienhallintaa. On yhtä tärkeää antaa palautetta terveystarkastusten tuloksista työpaikalle ryhmätasolla kuin työntekijöille henkilökohtaisesti. Erityisen sairastumisen vaaran vuoksi tehtäviä terveystarkastuksia ohjeistava kirja, niin sanottu Sininen kirja, on parhaillaan päivityksessä. Se tulee antamaan ohjeet altistelähtöiseen työterveyden seurantaan siten, että tarkastuksille ja niiden sisällöille on perusteltu syy.
Työterveyshuollon terveystarkastuksia on arvosteltu siitä, että niitä tehdään liikaa eikä niiden vaikuttavuudesta olla vakuuttuneita. Myös työterveyslääkärit vaikuttavat joskus turhautuneilta rutiininomaisiin terveystarkastuksiin. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään, miksi työterveyshuollossa tehdäänkään terveystarkastuksia.
Työturvallisuutta ja työterveyttä koskeva puitedirektiivi 89/391/ETY määrittelee, että työntekijöille on järjestettävä heidän työssään esiintyvien terveys- ja turvallisuusvaarojen kannalta tarpeellisia terveystarkastuksia. Lisäksi useissa Euroopan unionin (EU) työolodirektiiveissä on kohtia, joiden Suomessa katsotaan liittyvän työterveyshuoltoon ja joissa työpaikkaselvitysten, ohjauksen ja neuvonnan lisäksi edellytetään terveystarkastuksia. Tällaisia direktiivejä ovat muun muassa tärinä- ja meludirektiivit sekä direktiivi yötyöstä ja kemiallisista tekijöistä. Terveystarkastukset, joita nämä direktiivit edellyttävät, tehdään Suomessa työterveyshuoltolain ja sen perusteella annettujen valtioneuvoston asetusten (708/2013 ja 1485/2001) mukaisesti.
Terveystarkastukset ovat yksilöön kohdistuvia, mutta niistä annettava ryhmätason palaute työpaikalle saattaa jäädä tekemättä. Asetus 1485/2001 kehottaa: "Terveystarkastuksista kertyneistä tiedoista on ryhmä- ja yksilötasolla määräajoin tarkoituksenmukaista tehdä yhteenvetoja mahdollisista terveysvaikutuksista, joista tulee asiaankuuluvasti tiedottaa." Itse asiassa edellä mainittu työsuojelun puitedirektiivikin käyttää englanninkielisessä tekstissä "health surveillance" -termiä, joka suomeksi on käännetty terveystarkastuksiksi, mutta sen perimmäinen tarkoitus on työpaikalla työskentelevien terveyden seuranta.
Työnantajan velvollisuutena on selvittää ja tunnistaa työstä aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Riskienhallintakeinojen toteuttamisen jälkeistä riskiä kutsutaan jäännösriskiksi. Organisaation tulee määrittää itselleen hyväksyttävä jäännösriskitaso sekä huolehtia asianmukaisesta suunnitelmasta riskien mahdollisen realisoitumisen varalta. Terveystarkastukset ovat yksi keino jäännösriskin hallintaan.
Monessa Euroopan maassa työterveyshuolto perustuu säännöllisiin terveystarkastuksiin, eikä sairaanhoito yleensä sisälly sopimuksiin lainkaan. Esimerkiksi aiemmin Ranskassa kaikki työssä olevat kävivät kerran vuodessa terveystarkastuksessa, mutta nyttemmin tarkastuksia on harvennettu kahden vuoden välein tapahtuviksi. Entä otetaanko muissa maissa työn altisteet hyvin huomioon terveystarkastuksissa? Britit ovat arvioineet omia tarkastuksiaan ja todenneet, että esimerkiksi melun osalta yrityksistä, joissa oli korkea melualtistumisen riski, 25 prosenttia oli järjestänyt terveystarkastukset ja vastaavasti yrityksistä, joissa oli korkea tärinäaltistumisen riski, 18 prosenttia oli järjestänyt terveystarkastukset. Suurista työpaikoista 2/3 oli järjestänyt melun vuoksi tarvittavat terveystarkastukset, mutta pienistä, alle 10 hengen työpaikoista, vain alle 10 prosenttia. Eli puutteita on, varsinkin pk-yrityksissä.
Tehdäänkö Suomessa kattavasti lakisääteisiä työterveyshuollon terveystarkastuksia? Yhden näkökulman tähän kysymykseen antavat työsuojelutarkastajien käynnit työpaikoilla. Vuosina 2011–2017 yhteensä 23 303 käynnillä otettiin kantaa lakisääteisiin terveystarkastuksiin ja 5,7 prosentissa oli jotain korjattavaa. Eniten puutteita oli rakennusalan terveystarkastuksissa (13 prosenttia). Huomioitavaa oli, että vuokratyössä huomautettavaa oli jopa 22 prosentissa tarkastuksista. Työterveyshuollossa onkin tärkeää kiinnittää huomiota etenkin vuokratyötä tekevien terveystarkastuksiin, koska usein juuri riskialtteimmat työt ulkoistetaan.
Työntekijänäkökulma nousee esiin omassa tutkimuksessamme (2005), jossa selvitettiin metallityöntekijöiden tärinäaltistumista ja siihen liittyviä oireita. Oireita seulottiin kyselyllä, jolloin löydettiin 24 aiemmin diagnosoimatonta tärinätautia 500 metallimiehen joukosta. Kun heiltä kysyttiin, eikö terveystarkastuksissa oltu kiinnitetty huomiota oireisiin, 17/19 (89 prosenttia) vastasi, ettei terveystarkastuksia heidän käsityksensä mukaan oltu tehty. Tämän jälkeen tilanne on toivottavasti parantunut tärinäriskeihin liittyneen koulutuksen ja muun tiedotuksen ansiosta. Asianmukaiset terveystarkastukset edellyttävät, että työpaikkaselvityksissä on havaittu ne terveysriskit, joiden vuoksi pitää tehdä terveystarkastuksia.
Sininen kirja
Uuden "Sinisen kirjan" tekstejä viimeistellään parhaillaan. Kirja julkaistaan alkuvuodesta 2019 Kustannus Oy Duodecimin kustantamana. Se tulee olemaan saatavilla perinteisenä nidottuna kirjana ja totutusti sähköisenä versiona Terveysportin Työterveys ja kuntoutus -osassa (Työterveyshuollon tietokannat).
Päivitystarvetta on monesta syystä. On muun muassa tullut uusia säädöksiä, kuten optisen säteilyn direktiivin nojalla annettu asetus ja uusi tartuntatautilaki sekä -asetus.
Uusi kirja kattaa terveystarkastukset erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä, joista on säädetty ensisijaisesti asetuksella 1485/2001. Ohjeet muita terveystarkastustyyppejä kuten terveys- ja työkykylähtöisiä terveystarkastuksia varten, eivät sisälly tähän oppaaseen, mikä on selkeä ero edelliseen kirjaan (524 sivua). Monet muistavat nykyistä edellisen Sinisen kirjan version vuodelta 1994 (148 sivua) tai kirjan vuodelta 1981 (149 sivua), joista molemmat rajautuvat terveystarkastuksiin erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä. Kirja palaa juurilleen.
Kirjassa korostetaan altistumisen arvioinnin merkitystä. Tarvitaan työpaikan olosuhteiden tuntemusta, mikä on keskeistä työterveyshuollon osaamista. Esiintyykö juuri tällä työpaikalla terveydelle haitallista altistumista siinä määrin, että asetuksen mukainen terveystarkastustarve on perusteltu? Altistekohtaisessa osiossa kuvataan, mitkä ovat kyseisen altisteen merkityksellisiä terveysvaikutuksia ja millä altistumistasoilla ne ovat mahdollisia. Aina ei yksiselitteisiä ar-viointitapoja ole, mutta kirjassa annetaan paras asiantuntija-arvio, johon työterveyshuolto voi nojata.
Oleellinen asia on myös terveystarkastusten sisältö ja seurannan tavat. Säännöllisten terveystarkastuksen tarkoituksena on suojella työntekijää vaaroilta ja havaita työperäiset oireet ja sairaudet ajoissa. Varhaisella puuttumisella voidaan estää sairauden kehittyminen esimerkiksi siirtämällä työntekijä toisiin tehtäviin tai tehostamalla suojautumista. Altistelähtöisiä terveystarkastuksia suunniteltaessa pitää pysähtyä miettimään, mitkä ovat terveystarkastusten tavoitteet tässä työssä ja tällä työpaikalla. Millä terveyden seurannan tavoilla asetuksen mukaiset tavoitteet täyttyvät parhaiten ja tarkoituksenmukaisimmin? Tavoitteena on järkeistää terveyden seurantaa siten, että tarkastuksille ja niiden sisällöille, kuten erilaisille tutkimuksille, on perusteltu syy.
Kemikaalien osalta kirjassa keskitytään altisteisiin, jotka ovat suomalaisessa työelämässä terveysvaikutusten ja altistumistasojen kannalta merkityksellisiä. Keskenään samantyyppisiä kemikaaleja ryhmitetään yhteisen otsikon alle. Suomalaisen työelämän kannalta epäolennaiset kemikaalit jäävät maininnan asteelle. Terveyden seurannan kannalta epäoleellista tietoa pyritään välttämään. Kaikki tämä toivottavasti parantaa luettavuutta.
Käytännössä työterveyshuollon terveystarkastuksissa sekoittuvat erilaiset terveystarkastustarpeet. Työterveyshuollossa tarkastellaan työperäisen altistumisen lisäksi myös muita terveyteen vaikuttavia tekijöitä: pyritään tunnistamaan työkykyä mahdollisesti uhkaavat riskitekijät ja suunnitellaan terveyttä ja työkykyä edistäviä toimia. Työstä voi myös aiheutua työntekijän terveydelle erityisvaatimuksia. Uutta tutkimustietoa kertyy, ja työn teon tavat ja sen myötä terveyden seurannan käytännöt muuttuvat. Näiden myötä tulee tarve päivittää myös muut kuin altistelähtöisiä terveystarkastuksia koskevat ohjeet. Uusia oppaita ja ohjeistuksia on luvassa!
LT, dosentti, lääkintöneuvos
Sosiaali- ja terveysministeriö,
työ- ja tasa-arvo -osasto
riitta.sauni@stm.fi
Kirsi Karvala
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri, ylilääkäri
Työterveyslaitos, työlääketiede kirsi.karvala@ttl.fi