Työterveyslääkäri

Terveyttä on tarkastettu jo 200 vuotta

Työterveyslääkäri
2018;36(2):13-15
Jarmo Heikkinen

Työhön liittyvät terveystarkastukset lienevät alkaneet armeijan piirissä 1800-luvun alussa. Tarkastukset levisivät seuraavaksi rautateille ja koskemaan teollisuuslaitosten lapsityövoimaa. Alkuvaiheissaan työelämän terveystarkastukset olivat karsivia. Myöhemmin Työterveyslaitos ja STLY edistivät toimintaa aktiivisesti. Tarkastustoiminta oli kuitenkin vapaaehtoista työterveyshuoltolain (1978) voimaantuloon asti. Yleiset terveystarkastukset kohdistuivat alkuvaiheessa asevelvollisiin, lapsiin ja nuoriin.

Armeija oli 1800-luvuilla yksi harvoista väylistä koulutukseen ja palkkatyöhön. Autonomian aluksi Suomen armeija lakkautettiin, mutta suomalaisia hakeutui Venäjän armeijaan. Suomen kadettikoulu perustettiin Haminaan vuonna 1819, ja pääsy kouluun takasi käytännössä työpaikan.

Suomen kadettikoulun tarkastukset

Kadettikoulun henkilökuntaan kuului lääkäri koulun perustamisesta lähtien. Hakemukset kouluun otettiin käsittelyyn vain, jos niiden mukana oli lääkärintodistus. Terveyden tuli olla hyvä, hakijan tuli olla rokotettu isorokkoa vastaan eikä hakijalla saanut olla sotilaspalvelua haittaavia ruumiillisia heikkouksia. Hakijat tarkastettiin kouluun tultaessakin. Sotilaspalvelu ja kadettikoulu saattoivat myös keskeytyä terveydellisistä syistä.

Koulussa esiintyviä hankalia sairauksia olivat muun muassa isorokko, jota esiintyi rokotusvaatimuksista huolimatta, lavantauti, punatauti, tuli- ja tuhkarokko, kurkkumätä ja hinkuyskä, tuberkuloosi sekä sukupuolitaudit. Kuolemantapauksiakin koulun olemassaolon aikana oli yhteensä 25.

Asevelvollisten tarkastuksista

Keisari määräsi yleisen asevelvollisuuden Suomessakin voimaan vuodesta 1882, ja palvelukseen tulijat tarkastettiin. Merkittävä osa, noin kolmannes asevelvollisista, vapautettiin terveydellisistä syistä. Myös itsenäisen Suomen asevelvollisuusarmeijan palvelukseen astuville tehtiin terveystarkastukset alusta lähtien.

Alaikäisten työkykytarkastuksista

Lapsityövoiman käyttö teollisuudessa oli 1800-luvulla varsin yleistä, enimmillään jopa yli puolet työntekijöistä oli lapsia. Työväensuojelukin alkoi lasten ja naisten suojelusta. Vuoden 1879 elinkeinoasetus toi elinkeinovapauden maahamme. Samalla se vaati, että elinkeinon harjoittajan tuli kiinnittää huomiota työntekijäin terveyteen ja työkykyyn sekä "ryhtyä tarpeellisiin varovaisuustoimenpiteisiin heidän suojelemisekseen ruumiinvammalta". Elinkeinoasetus sisälsi myös lasten ja nuorten työaikaa rajoittavia määräyksiä: alle 12-vuotiaitten käyttö työvoimana kiellettiin ja alle 18 vuotiailta kiellettiin yötyö, ellei holhoojalla ollut esittää lääkärintodistusta siitä, ettei nuorelle koitunut yötyöstä terveydellistä haittaa. Vähitellen lapsityövoiman käyttö teollisuudessa loppui.

Valtion rautatiet (vr) edelläkävijänä

Ensimmäisen rautatien rakentaminen alkoi vuonna 1857. Rakentajien sairaanhoitoa varten VR palkkasi kullekin rataosuudelle lääkärin. Osuuksien valmistuessa lääkäreiden työ muuttui liikennöinnistä huolehtivan henkilöstön ja heidän perheenjäsentensä sairaanhoidoksi. Terveyttä edistäviäkin sääntöjä oli jo varhain: esimerkiksi vuoden 1862 johtosääntö sisälsi kiellot työntekijöiden tupakanpoltolle, väkijuomien nauttimiselle ja päihtyneenä esiintymiselle.

Työterveystarkastukset tulivat mukaan 1880-luvun taitteessa. Vuoden 1877 johtosäännön mukaan käskyläiseksi päästäkseen hakijan oli oltava 18–29 vuotta, hyvämaineinen ja hänen oli esitettävä selvitys viranhoidon kannalta tarpeellisista taidoista tai kokeista ja lääkärintodistus, ettei hän ollut sairaalloinen eikä ruumiillisesti heikko tai viallinen tai värisokea. Vuoden 1888 johtosäännössä asetettiin vaatimuksia myös rautatielääkärille: hänen tuli esittää todistus väriaistin tutkimiskyvystä.

Vuonna 1909 senaatti määräsi, että pyrittäessä junaliikennetehtäviin oli pyrkijän luotettavasti todistettava, että hän oli ollut pitemmän aikaa ehdottomasti raitis tai ettei hänen elämäntapansa säännöllisyyttä muuten ollut aihetta epäillä.

Psykoteknilliset laboratoriot

VR:n psykoteknillinen laboratorio perustettiin vuonna 1922. Laboratorio suunniteltiin jo alun perin sekä ammatinvalintatestausten suorittamiseen että alan tutkimuslaitokseksi. VR oli edelläkävijöiden joukossa. Saksassa oli perustettu alan ensimmäinen keskuslaboratorio vuonna 1921, ja veturinkuljettajien tutkiminen oli siellä aloitettu vuonna 1916. Tavoitteena oli liikenneturvallisuuteen liittyvien ammattien valintakokeiden suorittaminen tieteellisesti.

Veturinlämmittäjä- ja konepajaoppilaat olivat vuosikymmeniä suurin tutkittavien ryhmä. Myöhemmin toiminta laajeni muun muassa liikenneoppilaisiin, veturimiesalokkaisiin, konejaksojen ylimääräisiin lämmittäjiin, konttorioppilaisiin ja kaivinkonemiehiin. Pulakauden vuoksi laboratorio oli suljettuna vuosina 1931–35. Noin 40 prosenttia VR:n koko henkilöstöstä oli testattu 1980-luvulla.

Ilmavoimien Psykoteknillinen laitos perustettiin lentäjien ja lentotähystäjien valitsemiseksi vuonna 1924. Parantuvan lentoturvallisuuden tuli säästää niin miehiä kuin kalustoakin.

Suomen teollisuuslääketieteellinen yhdistys (stly)

Vuonna 1946 perustetun yhdistyksen ensimmäisiä tehtäviä oli yhtenäisen terveystarkastuskortin laatiminen työntekijöiden alku- ja määräaikaistarkastuksia varten. Jo saman vuoden lopulla yhdistyksen kannanotto kuului: "Kaikki työhön pyrkivät käyvät lääkärin tarkastettavina, jolloin lääkäri sairaanhoitajan avustamana täyttää terveyskortin."

STLY:n ohjeen (1951) mukaan teollisuuslaitoksen lääkärin tehtäviin kuului muun muassa tarkastaa kaikki työhön pyrkijät ja täyttää terveyskortti, suorittaa määräaikaistarkastukset, tutkia työhön palaavat toipilaat sairauksien jälkeen sekä huolehtia osittain työkykyisten (toipilaat, invalidit yms.) ja mahdollisesti tartuntavaarallisten (esim. keuhkotautiset) henkilöiden sijoittamisesta työhön.

Seulonta- ja terveystarkastuksia työterveyslaitoksella

Kirjassa Työhygienia (1948) Leo Noro mainitsee tapaturmantorjuntatyön yhteydessä, että "…sen jälkeen, kun uusi mies tai nainen on ollut lääkärintarkastuksessa, jossa tulee huomioida hänen sopivaisuutensa työhön ja työpaikkaan…".

Laitoksen työterveyssisaret tekivät 1950-luvun taitteessa seulontaluontoisia näön- ja kuulontarkastuksia yrityksissä ympäri maata. Psykologian laitos teki soveltuvuustutkimuksia tiettyihin ammatteihin pyrkiville tavoitteenaan saada "oikea mies oikealle paikalle". Suurta huomiota herättivät vuonna 1957 alkaneet johtajien terveystarkastukset, jotka kartoittivat erityisesti sydän- ja verisuonitautiriskejä. Leo Noro oli pohjustanut aihetta artikkelilla Johtajantauti – nykyajan tärkein "ammattitauti". Aiemmin ammattitaudit oli mielletty erityisesti teollisuustyöntekijöiden taudeiksi.

Seulontatyö alkoi heti laitoksen perustamisen jälkeen, esimerkiksi tuberkuloosin pienoisröntgentutkimukset alkoivat jo 1940-luvulla. Ammattitautiosasto teki ensimmäisen koko yrityksen henkilökuntaa koskevan seulonnan autoliikkeen henkilökunnalle häkämyrkytysten vaikutusten selvittämiseksi. Vaikuttavin oli kuitenkin kansanedustajien röntgenseulontatutkimus 1940-luvun lopulla.

Yleisistä terveystarkastuksista

Yleisen kansanterveyden kannalta tär-keät koulu- ja neuvolaterveystarkastukset alkoivat 1920-luvun taitteessa. Kansanterveyslaki astui voimaan vuonna 1972, sen mukaan kunnan tuli muun muassa ylläpitää terveysneuvontaa ja järjestää kunnan asukkaiden yleiset terveystarkastukset.

Lopuksi

Erilaisia terveystarkastuksia on ainakin sporadisesti tehty jo noin 200 vuotta. Vaikka terveystarkastusten vaikuttavuudesta nykytiede ei ole vakuuttunut, historiallisesti katsoen toiminnalla vaikuttaa olleen paljon positiivisia vaikutuksia.

Kirjallisuutta

  1. Heikkinen J. Uudistuva työterveyslääkäri – hyvän työelämän vaikuttaja. Suomen Työterveyslääkäriyhdistys ry. 1946-2016. STLY, Painotalo Plus Digital Oy, Lahti 2016.
  2. Ketola E. Majakka ja luotsi. Työterveyslaitos 1945-2015. Työterveyslaitos. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2015.
  3. Laitinen I, Vuorinen M, Simola A. Työturvallisuuden ja –terveyden johtaminen. Tietosanoma, Tallinna 2009.
  4. Mäkitie I. Terveyttä tarkk´ampujille. Suomen sotaväen 1881-1901 lääkintähuolto. Oy Nord Print Ab, Helsinki 2015.
  5. Noro L. Työterveyslaitos. Tausta ja kehitys. Työterveyslaitos. Keski-Uusimaa Oy, Kerava 1979.
  6. Pellinen S. Lääkärit työssä. Suomen teollisuuslääketieteen yhdistys 50 vuotta 1946-1996. STLY, Forssan kirjapaino Oy 1996.
  7. Rautatiehallitus. Suomen valtionrautatiet 1862-1912 osat I-II. Helsingin sentraalikirjapaino ja kirjansitomo osakeyhtiö, Helsinki 1912.
  8. Rautatiehallitus. Valtionrautatiet 1912-1937 osat l-II, Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1937.
  9. Rautatiehallitus. Valtionrautatiet 1937-1962. Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1962.
  10. Screen J. E. O., Syrjö V-M. Keisarillinen Suomen kadettikoulu 1812-1903. Haminan kadetit koulussa ja maailmalla. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Gummerus Kirjapaino Oy 1903.
  11. Ylikoski M, Kujala S. Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistys r.y. 1946-1986. Taidokas työterveyslääkäri – tasokas työterveyshuolto. STLY, Helsinki 1986.
Jarmo Heikkinen
LT, kliininen opettaja
Itä-Suomen yliopisto
jarmo.k.heikkinen@uef.fi