Muutos asbestialtistuneiden seurantasuosituksissa

Asbesti on kestävyytensä ja edullisuutensa vuoksi ollut paljon käytetty aine etenkin rakennusmateriaaleissa. Asbestin käytön huippuvuodet Suomessa olivat 1960- ja -70-luvuilla. Kun tietoisuus asbestin terveyshaitoista alkoi lisääntyä, sen käyttöä alettiin rajoittaa. Ensin kiellettiin asbestiruiskutus krokidoliitilla vuonna 1977. Asbestipurkutyön säädökset tulivat voimaan vuonna 1988 ja samoihin aikoihin asbesti alkoi olla poistunut rakennustuotteista. Pääasiallisen asbestialtistumisen voidaan siis sanoa päättyneen noin 30 vuotta sitten, jo ennen sen käytön ja maahantuonnin kieltämistä vuonna 1994.

Asbestille kohtalaisesti tai voimakkaasti altistuneita on aiemman ohjeen (1) mukaan suositeltu seuraamaan vielä työuran jälkeenkin, kunnes 30 vuotta on kulunut altistumisen päättymisestä. Suositus perustuu arvioon, että suurin osa asbestooseista kehittyisi tämän ajan kuluessa. Vähäisesti asbestille altistuneita ei ole ollut tarpeen seurata. Seurannan tavoitteena on ollut diagnosoida ammattitaudit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja toisaalta todeta, millainen haitta sairastuneelle ammattitaudista on tullut. Seurantaan ovat velvoittaneet myös Suomen ratifioimat ILOn yleissopimukset 139/1974 ja 162/1986. Näiden mukaan työntekijöille tulee suorittaa työssäolokauden jälkeenkin tutkimukset, jotka ovat tarpeen terveydentilan tarkkailemiseksi ja ammattitautien diagnosoimiseksi. Seurantapolitiikkaan ovat vaikuttaneet myös tarve lisätä yleistä tietoutta asbestin haitoista ja toisaalta hankkia tietoa siitä, miten asbestisairaudet etenevät.

Uudet seurantasuositukset

Uusia asbestialtistuneen seurantalinjoja puoltavat asbestialtistumisesta kulunut aika, todettujen asbestoosien vähäisyys (Suomessa ammattitauteina n. 35 vuosittain) ja lievyys, unohtamatta resurssien oikeaa käyttöä ja säteilysuojelua. STM:n työterveyshuollon neuvottelukunta hyväksyi uudet seurantasuositukset 22.2.2018 (kuva «Asbestialtistuneen uudet seurantasuositukset. »1).

Asbestipurkajien terveystarkastusten tavoitteena on primaaripreventio eli asbestille altistumisen estäminen. Työterveyshuollossa seurataan asbestipurkajan terveydentilaa ja edellytyksiä tehdä raskasta ruumiillista työtä käyttäen suojaimia ja noudattaen säädettyjä työmenetelmiä. Työurallaan aiemmin asbestille altistuneita seurataan työterveyshuollossa hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti. Keuhkojen kuvantamistutkimukset tehdään kliinisin perustein, ei rutiininomaisesti. Ammattitautiepäilyt tutkitaan edelleen työlääketieteen (tai keuhkosairauksien) poliklinikalla. Asbestiplakkitauti ei käytännössä aiheuta hengitysoireita, joten se ei edellytä seurantaa.

Asbestikartoittajan työssä, jossa otetaan suojaimia käyttäen materiaalinäytteitä asbestianalyyseja varten, altistumista asbestille ei pitäisi tapahtua, joten terveystarkastukset asbestialtistumisen perusteella eivät ole tarpeen. Säännöllisille terveystarkastuksille ei ole tarvetta myöskään siinä tapauksessa, jos epäilty altistuminen on tapahtunut työtiloissa, joissa vanhoista materiaaleista on irronnut asbestikuituja työpaikan sisäilmaan. Tällaisissa tilanteissa altistumisolosuhteet (kuinka kauan työskennellyt ko. tilassa, asbestimääritysten tulokset pinnoilta/ilmasta) on kuitenkin hyvä kirjata työterveyshuollon potilaskertomukseen ajatellen mahdollista myöhemmin esiin tulevaa epäilyä asbestitaudista.

Kuva 1. Asbestialtistuneen uudet seurantasuositukset.

Kirjallisuutta

1. Nordman H, Oksa P, Karjalainen A, Koskinen H. Asbestisairauksien diagnostiikka ja seuranta. Työterveyslaitos 2006.
2. Tiitola M, Vehmas T. Asbestisairauksien radiologiaa. Suomen Lääkärilehti 2003;58(5): 513-17.
3. Kramer BS, Berg CD, Aberle DR, Prorok PC. Lung cancer screening with low-dose helical CT: results from the National Lung Screening Trial (NLST). J Med Screen 2011;18:109–111.