Silikoosi

Melkein kaikki kotimaiset kivilajit sisältävät kvartsia. Altistujia on kymmeniä tuhansia ja työpaikkoja tuhansia. Työterveyshuollon tulee osallistua aktiivisesti silikoosin torjuntaan.

Työterveyshuollon tehtävä on tunnistaa altistuminen kvartsipölylle, arvioida se määrällisesti työtehtävä-, vakanssi- ja työntekijäkohtaisesti sekä saattaa altistumisen terveydellinen merkitys työpaikan ja jokaisen työntekijän tietoisuuteen. Työterveyshuolto myös tekee ehdotuksia ja sovituilta osin osallistuu altistumisen torjuntaan. Terveystarkastukset ovat osa tätä prosessia. Ne ovat tarpeen, jos altistumisen määrää ei saada mitättömäksi tai määrä jää epäselväksi esimerkiksi vaihtelevien olosuhteiden vuoksi.

Kivipölyn yhteys keuhkosairauteen on tunnettu maailmalla jo tuhansia vuosia ja meilläkin reilut sata vuotta. Lääketieteen oppi-isä Hippokrates kuvasi ensimmäisenä kaivosmiehen keuhkosairauden Rooman vallan aikana 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Vielä vanhempia silikoosiin sairastuneita olivat muumiolöydösten perusteella Egyptin pyramidien ja temppeleiden rakentajat. Jo varhain tauti yhdistettiin pölyn hengittämiseen. Hengityksen suojaimia käytettiin kaivoksissa, mutta silti työtä pidettiin jopa siinä määrin vaarallisena, että se kelpasi rikollisten rankaisumuodoksi. Lääketieteellisesti silikoosi erotettiin muista pneumokoniooseista 1800–1900- lukujen vaihteessa, ja silikoosi-termi vakiintui.

Ensimmäisen silikoosidiagnoosin Suomessa teki ja julkaisi kollega R. C. Öhman vuonna 1914. Taudin selvittely virisi suomalaisista emigranteista, jotka palasivat Etelä-Afrikan ja Pohjois-Amerikan kaivostöistä kotimaahan. Väitöskirjassaan 1927 Öhman osoitti etenkin Etelä-Afrikassa altistuneiden suuren kuolleisuuden niin sanottuun mainarintautiin. Vuosina 1880–1910 viitisen sataa suomalaista lähti emigrantteina työhön Etelä-Afrikan kultakaivoksiin usein kohtalokkain seurauksin, vain muutama tusina oli hengissä Öhmanin tutkimusten aikoihin 1920-luvulla. Suurin osa oli kuollut mainarin tautiin ulkomailla tai pian kotiin palattuaan. Todennäköinen kuolinsyy monella taudin äkisti pahetessa oli tuberkuloosi. Aiemmin harvinaisena pidettyä silikoosia oli 1940-luvulla Suomessa jo satoja tapauksia. Pohjois-Amerikan kaivoksilta tulleiden tauti oli lievempi ja kehittyi hitaammin.

Kaj Ahlman keräsi väitöstutkimukseensa (1968) eri lähteistä kaikki tunnistettavat liki 900 silikoosipotilasta vuosilta 1935–1964. Puolet heistä oli kaivosmiehiä, lähes toinen puoli valimo- ja kivityöntekijöitä ja loput työntekijöitä keramiikka-, metalli-, huonekalu- ja muusta teollisuudesta. Altistumistasot kaivoksissa ja valimoissa ovat olleet korkeita siitä päätellen, että nuorimmat sairastuneet olivat Ahlmanin aineistossa alle 30-vuotiaita ja lyhimmät altistumisajat 2–5 vuotta. Sairastuneiden keski-ikäkin oli matala, 42–48 vuotta ammattiryhmästä riippuen.

Vuonna 1958 päivitettiin sosiaali- ja terveysministeriön määräyksiä ja niiden mukaan kivipölyaltistuville piti tehdä alkutarkastus yhden kuukauden sisällä työn alkamisesta ja sen jälkeen 70 mm x 70 mm keuhkoröntgenkuvaus vähintään vuosittain. Kuvat tuli lähettää luettavaksi Työterveyslaitokselle (TTL), joka vastasi diagnostiikasta ja huolehti mahdolliset jatkotutkimukset. Työterveyslaitos osallistui myös kuvauksiin röntgenkuvausautollaan. Löydöskirjoa kuvaa vuosien 1951–60 kuvaustulokset. Kuvattujen 370 000:n joukosta diagnosoitiin aktiivisia tuberkuloositapauksia 6 000, pölykeuhkosairauksia noin 1 500 ja keuhkonlaajentumia yli 2 000 tapausta. Hyvää yhteistyötä teollisuuden kanssa kuvaa se, että näihin aikoihin julkaisi silikoosista tutkimuksiaan myös Suomen silloin suurimman kaivosyhtiön Outokummun pitkäaikainen lääkäri Lauri Lappi.

Nyt suurimmassa sairastumisvaarassa ovat murskaamoilla, kivilouhoksilla, kaivoksissa, valimoissa, betonituote-, lasi- ja posliiniteollisuudessa työskentelevät. Rakennustöissä hiekkapuhallus, piikkaus, poraus ja hiontatyöt ovat pölyisiä. Vuosittain ilmoitetaan 3–10 silikoositapausta Työterveyslaitoksen työperäisten sairauksien rekisteriin. Kvartsipölyn aiheuttamina keuhkosyöpiä on ilmoitettu vain muutamia, samoin keuhkoahtaumatapauksia. Silikoosin alidiagnostiikkaa ei ole. Tämä voitiin todeta TTL:n tutkimuksessa "Kvartsialtistumisen ja sen terveyshaittojen ehkäisy" (Sauni R, ym. 2010). Samassa hankkeessa selvitettiin myös altistumistasoja betonituoteteollisuudessa, louhimolla, kiven työstössä ja murskaamolla. Osalla altistuminen jäi selvästi haitalliseksi tunnetun pitoisuustason (HTP) alapuolelle, suurimmillaan pitoisuudet olivat 3 200 prosenttia HTP-arvosta.

Sairastumisriski silikoosiin tiedetään tutkimusten perusteella melko hyvin. Esimerkiksi altistumistasossa 0,02 mg/m3 silikoosiriski on 0,25 prosenttia 15 vuoden altistumisen jälkeen. Siten vuodesta 2007 voimassa ollut raja-arvo 0,05 mg/m3 ei ole täysin turvallinen. Kun tieto altistumisista työpaikoilla lisääntyy, voisi määräaikaisten terveystarkastusten röntgenkuvausten tiheyden kytkeä työntekijän henkilökohtaisen kumulatiivisen altistumisen määrään. Siten voitaisiin vähän altistuvilla kuvaustiheyttä vähentää. Silikoosipotilaan keuhkosyöpäriski on kaksinkertainen altistumattomiin verrattuna (Oksa ym. 1997, Ammattisyöpätyöryhmän muistio 2013). Kvartsialtistumiseen, tupakointiin ja niiden yhteisvaikutukseen liittyy kohonnut keuhkoahtaumataudin riski. Nämä tiedot tulisi levittää kivipölylle altistuville työntekijöille ja työpaikoille.

Vanha toiminta ja vanha altiste uudessa tilanteessa voi yllättää. Italiassa 1980-luvulla aloitettu ja etenkin 2000-alussa yleistynyt farkkujen hiekkapuhallus sairastutti työntekijöitä akuuttiin kivipölykeuhkosairauteen suurissa tekstiiliteollisuusmaissa, kuten Bangladeshissa, Kiinassa, Meksikossa ja Egyptissä. Turkissa rekisteröitiin kymmenien hiekkapuhaltajina työskennelleiden ihmisen menehtyminen kivipölykeuhkoon ennen kuin valtio kielsi farkkujen hiekkapuhalluksen maaliskuussa 2009. Rekisteröityjä diagnooseja oli satoja ja sairastuneita todennäköisesti tuhansia (Finnwatch 2011).

Viidentoista teollisuuden alan työntekijän ja työnantajan Euroopan toimialajärjestön vuonna 2006 allekirjoittama "Sopimus työntekijöiden työterveyden suojelusta kiteisen piidioksidin ja sitä sisältävien tuotteiden oikean käsittelyn ja käytön avulla" on johtanut hedelmälliseen vuoropuheluun. Teollisuuden alat raportoivat maittain kahden vuoden välein toimistaan ja saavat toisiltaan uusia hyviä käytäntöjä. Alkuperäinen NEPSI-sivustoltakin löytyvä opas "Työntekijöiden terveyden suojelusta kiteisen piidioksidin ja sitä sisältävien tuotteiden oikean käsittelyn ja käytön avulla" on periaatteiltaan hyvä, mutta melko suppea, joten kotimaisia oppaita tarvitaan. Niitäkin on, mutta lisää toimiala- ja työkohtaisia oppaita kaivataan.

Silikoosin kohdalla tärkein asia on altistumisen ehkäiseminen. Kun tauti havaitaan, vaikka varhainkin, ollaan jo myöhässä. Kaikki pöly keuhkoissa on pahasta, kvartsi vielä pahemmasta. Panostetaan ennaltaehkäisyyn!

Kuva 1. Tietolaatikko silikoosista.

Kirjallisuutta

1. Ahlman K. Silicosis in Finland. Work Environ Health vol. 4, suppl. 1. FIOH Helsinki, 1968.
2. Ammattisyöpätyöryhmän muistio 2013. Tiina Santonen, Panu Oksa (toim.). Tietoa työstä. Työterveyslaitos Helsinki, 2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-344-8
3. Finnwatch. Hengenvaarallinen muotioikku. https://www.finnwatch.org/images/pdf/finnwatch_4_2011_3_paivitetty06122011.pdf NEPSI http://www.nepsi.eu/
4. Oksa P, Nynäs P. Silikoosi. Kirjassa: Jukkapekka Jousimaa, Heidi Alenius, Sari Atula, ym. (toim.) Lääkärin käsikirja 2017. Duodecim Helsinki, 2017.
5. Sauni R, Oksa P, Linnainmaa M, Palmroos P, Uitti J. Kvartsialtistuminen ja sen terveyshaittojen ehkäisy. Loppuraportti. Työterveyslaitos Tampere, 2010.