Diabeetikko terveystarkastuksessa

Tyypin 1 diabeetikko

Yleinen oletus on, että tyypin 1 diabeetikko on hyvässä hoidossa ja seurannassa. Seurannan toteutumisesta kannattaa kysyä potilaalta. Insuliineja ei jätetä uusimatta, vaikkei seurantakäynneillä kävisikään. Hoitavalta taholta kannattaa herkästi tilata laboratoriovastaukset ja viimeisen 1–3 vuoden käyntitekstit. Erikoislääkäreiden arviot ovat joskus tarpeen, samoin tieto päivystyskäynneistä (vakavat hypoglykemiat ja ketoasidoosit).

Mikä on sokeritasapaino, Hba1c? Onko hypoglykemioita? Kuinka usein ja kuinka vakavia, onko joutunut muiden autettavaksi? Millaiset ovat hypo-glykemian varoitusoireet vai tulevatko yllättäen? Hypoglykemiasta toipuminen työkykyiseksi vaatii yleensä 30–60 minuuttia. Hyperglykemia voi myös vaikuttaa työsuoritukseen aiheuttamalla tokkuraisuutta.

Hyvän käsityksen hoidon ongelmista saa arvioimalla perusinsuliinin ja ateria-insuliinin vuorokausiannoksen suhdetta, yleensä se on noin 50/50 prosenttia. Kun ateriainsuliinia ei osaa annostella, nousee perusinsuliinin määrä usein suureksi. Se altistaa hypoglykemioille ja lihottaa. Ateriainsuliinin tarve on yksilöllistä. Potilaalle on määritetty, kuinka paljon ateriainsuliinia hän tarvitsee 10 grammalle hiilihydraattia. On myös hyvä tietää, paljonko 1 yksikkö ateria-insuliinia laskee verensokeria (= korjaus-insuliini tilapäisten korkeiden verensokereiden hoidossa). Jos potilas puhuu ateriainsuliiniannoksista yksikköinä ateriakohtaisesti, eivät nykyaikaisen monipistoshoidon perusideat todennäköisesti ole hallussa.

Jos hoitotasapaino ja/tai kokonaistilanne tai diabeetikon hoito suhteessa työtehtävän vaatimuksiin jää epäselväksi, tulisi nykyistä useammin järjestää verkostopalaveri hoitopaikan tai joskus erikoislääkärin (muun muassa silmälääkäri, neurologi) kanssa.

Työssä jaksamiseen ja selviytymiseen voidaan työterveyshuollossa vaikuttaa hyvin yksinkertaisin keinoin. Työterveysneuvottelussa voidaan sopia verensokerin mittausrauha, välineiden säilytys, mahdollisen glukagonin säilytys ja tarvittaessa käytön opastus työtovereille.

Vuorotyö, matkatyö tai vaarallinenkaan työ ei ole tyypin 1 diabeetikoilta yksiselitteisesti poissuljettua, mutta näissä tehtävissä toimiville voi soveltaa R2 ajokortin vaatimustasoa omahoidon toteutumisen suhteen. Hoidon tulisi olla moitteetonta: säännöllinen omaseuranta, ei vaikeita hypoglykemioita ja yleinen ymmärrys hoitotasapainosta vaativassa ammatissa. Vain harvat ammatit ovat lähtökohtaisesti poissuljettuja insuliinidiabeetikolta: ilmailuala, meriliikenne, raideliikenne, raskas liikenne, sotilasammatit, palomies ja poliisi. Kesken työuraansa insuliinidiabetekseen sairastuvien edellytyksiä jatkaa ammatissaan joudutaan arvioimaan tapauskohtaisesti, mielellään yhteistyössä diabeteksen hoidosta vastaavan tahon kanssa – verkostoyhteistyötä ja työterveysneuvotteluita tarvitaan.

Tyypin 1 diabeetikoiden työelämää on selvitetty Suomessa (2). Heidän oma käsityksensä työkyvystään ja mahdollisuuksista jatkaa työssä eläkeikään on suhteettoman huono. Todellisuus on valoisampi. Sen sijaan heidän käsityksensä työterveyshuollosta on melko masentava. Monet eivät tienneet, missä työterveyshuolto oli järjestetty, jotkut eivät olleet lainkaan kertoneet siellä sairaudestaan, monilta ei oltu mitään sairaudesta kysyttykään.

Tyypin 2 diabeetikko

Laihduttaneen, pitkään sairastaneen monipistoshoidossa olevan tyypin 2 diabeetikon hoito on melko samanlaista kuin tyypin 1 diabeetikolla. Valtaosa tyypin 2 diabeetikoista on kuitenkin tabletti- tai kombinaatiohoidossa (tabletit ja perusinsuliini / uudet pistettävät lääkkeet). Sairauden alkuvaiheessa ei ole välttämättä lainkaan työkykyyn vaikuttavia seikkoja. HbA1c saattaa pienellä hypoglykemiaa aiheuttamattomalla lääkityksellä olla aivan terveen tasolla (HbA1c alle 6 %). Pitkään sairastaneella puolestaan saattaa olla monia työkykyä heikentäviä tekijöitä: valtimotauti, sidekudoksen sokeristumista, näköongelmia, munuaistauti tai masennusta. Pitkään sairastaneet tyypin 2 diabeetikot ovatkin joskus työkyvyn arvioinnin kannalta haastavan monisairaita. Samoin kuin tyypin 1 diabeetikon kohdalla, tulee miettiä, onko työterveyslääkärillä kaikki tarvittava tieto käytettävissään työkykyä arvioidessaan.

Työterveyshuollossa tärkein tehtävä tyypin 2 diabeteksen suhteen on sairauden seulonta, ehkäisy ja varhainen diagnosointi. Tämä koskee sekä terveystarkastuksia, sairauskäyntejä että työkykyarvioita. Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät tulee muistaa. Riskitestiä käytetään laajalti, mutta joskus jatkotoimet jäävät tekemättä. On osattava ohjata potilaat sokerirasitukseen ja antaa tehostettua ohjausta sairastumisriskissä oleville. Heidän seurannastaan tulee myös sopia. Elintapamuutosten tukea tarvitaan, diagnoosin jälkeenkin. Jos verensokeri on koholla, on erittäin todennäköistä, että tauti puhkeaa, jos mitään ei tehdä. Diagnostiset kriteerit on hyvä pitää kirkkaana mielessä, ne löytyvät Käypä hoito -suosituksesta. Kun kriteerit täyttyvät, tehdään diagnoosi ja aloitetaan lääkehoito ja seurannat. Diagnostiikassa vieläkin turhaan vitkutellaan. Kokonaisvaltaisen hoidon tiukkojen kriteerien noudattaminen (verenpaine ja kolesterolit) tulee muistaa. Jos hoidat työikäistä suosituksista poikkeavasti, kannattaa asia perustella potilaskertomukseen (ja itselle!). Potilaat pääsevät tutustumaan hoitosuosituksiin ja omiin tietoihinsa.

Yhteenveto

Tyypin 2 diabeetikot ovat jo ennen diagnoosia muita enemmän sairauslomalla ja trendi jatkuu diagnoosin jälkeenkin (3). Tärkeimmät sairauspoissaolojen syyt ovat masennus ja tule-sairaudet (4). Tästä arvioidaan koituvan suuria kustannuksia työantajalle ja yhteiskunnalle tuottavuuden laskuna.

Toisaalta tuoreessa tutkimuksessa diabeetikot eläköityivät muita vähemmän ja myöhemmin (5). Tulos on aiemmasta tiedosta poikkeava ja yllättäväkin. Tulosta saattaisi selittää se, että sairauspoissaolot liittyisivät prediabetekseen ja diagnoosin jälkeiseen aikaan. Pitkällä aikavälillä työkyky olisikin hyvä hyvässä hoidossa ja tarkassa seurannassa. Lisäselvittelyjä tullaan asiasta varmaankin kuulemaan.

Jos diabeetikkoasiakkaasi on muualla hoidossa, ole selvillä hänen hoidostaan. Kysy kuinka hän selviää työssään, tarvitaanko tukea ja apua?

Tyypin 1 diabeetikot ovat entistä paremmassa hoidossa, ja lisäsairauksien hoito on tehostunut. Enää ei munuaissairauden ilmaantuessa eliniänodote romahda.

Tyypin 2 diabetesta osataan ehkäistä, diagnosoida varhain ja hoitaa tehokkaasti. Toivottavasti myös työterveyshuollossa. Jos todetun taudin hoito ei onnistu työterveyshuollossa, ohjaa potilas terveyskeskukseen. Älä hoida diabeetikkoa huonosti.