Savuton Suomi 2030 – mission possible
Savuton Suomi 2030 on terveysjärjestöjen, tutkimuslaitosten ja lukuisten toimijoiden verkosto, jonka tavoitteena on saada Suomi tupakoimattomaksi. Määrällinen tavoite on, että alle viisi prosenttia väestöstä tupakoi päivittäin. Verkosto on muun muassa tehnyt aloitteita maan hallitukselle ja eduskunnalle savuttomuutta edistävistä toimenpiteistä, tukenut myönteistä asennoitumista savuttomuuteen ja vahvistanut tupakkalain täytäntöönpanoa. Suomi savuttomaksi vuoteen 2030 mennessä on tavoitteena realistinen ja ehdottoman kannatettava.
Tupakointi vahingoittaa terveyttä, lisää sairastumisen ja ennenaikaisen kuoleman riskiä sekä heikentää työ- ja toimintakykyä. Tupakointi aiheuttaa yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia, joita tupakkatuotteiden käytöstä kerätyt verot eivät kata. Tupakointiin liittyvät vakavat seuraukset terveydelle ja kansantaloudelle ovat haluttaessa estettävissä.
Vuosittain Suomessa kuolee ennenaikaisesti yli 4 000 tupakoijaa tupakasta johtuviin tauteihin, lähinnä sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin, ja merkittävä osa heistä työikäisinä. Tupakointi aiheuttaa vuodessa yli 700 uutta työkyvyttömyyseläkejaksoa ja noin 340 000 vuodeosastohoitopäivää (1). Askin päivässä polttavalla tupakoinnin lopettaminen pidentäisi elinikää keskimäärin 10 vuotta.
Tupakoinnin välittömät kustannukset ovat vuodessa noin 620 miljoonaa ja välilliset noin 900 miljoonaa euroa. Yhteensä tupakointi aiheuttaa noin 1,5 miljardin euron taloudelliset haitat vuodessa. Tupakkavero tuotti Suomen valtiolle vuonna 2012 verotuloja 752 miljoonan euroa (1).
Työnantajille tupakoinnista aiheutuu kuluja tupakoivien työntekijöiden sairauspoissaoloista, sairaudenhoitokustannuksista sekä tuottavuuden vähenemisestä keskimäärin 1500 - 2000 euroa tupakoivaa työntekijää kohti vuodessa (2).
THL:n tupakkatilaston 2016 mukaan suomalaisista aikuisista tupakoi päivittäin noin 15 prosenttia, miehistä noin 16 prosenttia ja naisista 15 prosenttia. Tupakoinnin yleisyys vaihtelee huomattavasti koulutustaustasta ja tulotasosta riippuen (3). Tupakointi on yksi merkittävimmistä syistä terveyseroihin eri sosiaaliluokkien välillä.
Päivittäiseen tupakointiin liittyy tavallisesti tupakka- ja nikotiiniriippuvuus, joka on sairaus. Vahva riippuvuus on usein syynä siihen, että päätös tupakoinnin lopettamisesta ei pidä. Käypä hoito -suositus 2012 (4) tupakasta vieroitukseen korostaakin ammattimaista ja tiukkaa otetta tupakoinnin lopettamisen tukemisessa, johon aikaisempaa useammin liittyy nikotiiniriippuvuuden lääkinnällinen hoito.
Nikotiiniriippuvuus on nikotiinin käytöstä aiheutunut keskushermoston nikotiinireseptoreiden muutos, jonka seurauksena tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa vieroitusoireita. Tupakkariippuvuudella tarkoitetaan tupakoinnin aiheuttamaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen riippuvuuden aiheuttamaa oireyhtymää, joka täyttää kroonisen sairauden kriteerit. Tupakoinnin aiheuttaman riippuvuuden ICD-10-diagnoosit ovat F17.29 (tupakan käytön aiheuttama tarkemmin määrittämätön riippuvuusoireyhtymä), F17.20 (tupakan käytön aiheuttama riippuvuusoireyhtymä) ja F17.3 (tupakan aiheuttamat vieroitusoireet).
Savuton suomi 2040 – tavoite asetetaan
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen esitti Tupakka ja terveys -päivillä vuonna 2006 ajatuksen savuttomasta Suomesta. Joukko terveysalan vaikuttajia lähti viemään ajatusta eteenpäin ja vuonna 2008 perustettiin Savuton Suomi 2040 -hanke, josta tuli myöhemmin Savuton Suomi 2030 -verkosto (Taulukko «Savuton Suomi 2030 -verkoston jäsenet. »1).
Verkosto on järjestänyt vuodesta 2008 alkaen päättäjille seminaareja, joissa on esitelty teemoina tutkittu tieto ja ratkaisuehdotukset savuttomuuden toteuttamiseksi. Esimerkkeinä teemoista ovat olleet vuonna 2009 pääministeri Matti Vanhaselle luovutettu vetoomus viedä Suomea kohti savuttomuutta. Hän lupasikin seminaarissa käynnistää toimet tupakkalain tiukentamiseksi. Pian tämän jälkeen valmistui lakialoite, jolla Suomesta tuli ensimmäinen maa maailmassa, jonka tupakkalaissa kirjataan tavoite tupakoinnin loppumisesta.
Vuoden 2010 seminaari käsitteli savuttomia työpaikkoja ja esitti savuttoman työpaikan kriteerit. Keskeiset työmarkkinajärjestöt allekirjoittivat samalla kannanoton, jossa ne vahvasti tukivat tupakoinnin loppumiseen tähtääviä toimia työpaikoilla. Vetoomus levisi laajasti työpaikoille järjestöjen viestinnän avulla. Tupakoinnin merkitys työntekijöiden työkykyyn tuli esille 2017 järjestetyssä tilaisuudessa.
Vuonna 2011 seminaarin aihe oli terveydenhuollon aktivoiminen tupakoinnin lopettamisen tukemisessa. Tutkimusten mukaan lääkärit ja hoitajat ottavat liian harvoin tupakoinnin puheeksi potilaita tavatessaan (5). Peruspalveluministeri Paula Risikon, Lääkäriliiton ja Tehyn puheenjohtajien allekirjoittama vetoomus tupakoinnin lopettamisen puheeksi ottamisesta lähetettiin kaikkiin sairaanhoitopiireihin ja terveysasemille.
Muita keskeisiä aiheita ovat olleet sosioekonomisten tekijöiden ja eriarvoistumisen vaikutukset tupakoinnin yleisyyteen, lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisen estäminen sekä uudet tupakkateollisuuden markkinoimat tuotteet kuten nuuska ja sähkösavukkeet sekä tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden keskeinen rooli tupakoinnin jatkumisessa.
Savuton suomi 2040 vai 2030?
Suomi voi olla savuton, jos lapset ja nuoret eivät aloita tupakointia ja tupakoivat lopettavat tupakoinnin. Lasten ja nuorten tupakkatuotteiden saatavuuden vaikeuttaminen onnistuu tehokkaimmin hintaa ja veroja korottamalla sekä alaikäisille myynnin valvontaa tiukentamalla. Tupakoivista aikuisista valtaosa haluaisi lopettaa tupakoinnin, mutta nikotiiniriippuvuudesta johtuen onnistuminen on vaikeaa. Terveydenhuollon tukea lopettamiseen tulee tehostaa. Yhteisöjen savuttomuus (kodit, työpaikat, sairaalat, kaupungit jne.) tukee merkittävästi nuorten savuttomuutta ja tupakoinnin lopettamista.
Savuton Suomi 2030 -verkoston neljä askelta kohti savuttomuutta ovat seuraavat:
- vahvistetaan väestön myönteistä asennoitumista tupakoimattomuuteen
- ehkäistään nuorten tupakoinnin aloittamista
- tuetaan tupakkatuotteiden käytön lopettamista
- vahvistetaan tupakkalain täytäntöönpanoa.
Savuton Suomi –verkosto kokosi vuonna 2015 tupakkapoliittisen työryhmän, jonka puheenjohtajana toimi professori Pekka Puska. Työryhmä esitti 10 toimenpide-ehdotusta, joiden toteuttamisella verkoston tavoitetta voitaisiin aikaistaa (www.savutonsuomi.fi). Verkosto päättikin työryhmän ehdotusta seuraten tehostaa toimia tupakoinnin loppumisen tukemisessa ja antoi verkostolle uuden nimen ja tavoitteen Savuton Suomi 2030 -verkosto.
Mitä työterveyshuolto voi tehdä savuttomuuden hyväksi?
Työterveyshuollon ja työsuojelun kannalta työpaikkoja koskenut tiukka tupakkalaki vuodelta 1995 oli tärkeä ratkaisu. Ravintoloita koskeva tupakkalaki 2000-luvulla on myös edistänyt työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta. Seuraava askel työyhteisöissä ovat "savuttomat työpaikat". Savuttomien työpaikkojen kriteerit on kirjattu taulukossa «Savuttoman työpaikan kriteerit (http://www.savuton»2.
Savuttomilla työpaikoilla ei pelkästään noudateta tupakkalakia vaan korostetaan työpaikan yhteistä tahtoa edistää työterveyttä, työkykyä ja turvallisuutta. Asiakkaille yritys antaa mielikuvan terveyttä arvostavasta työpaikasta. Lisäksi savuttomilla työpaikoilla tuetaan tupakoivia työntekijöitä lopettamaan tupakointi.
Työterveyshuollolla on hyvä mahdollisuus vaikuttaa työikäisten tupakoinnin lopettamiseen työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyöllä sekä työterveyshuollon vastaanotolla tarjotulla tupakoinnin lopettamisen tuella.
Kaksi kolmesta tupakoijasta haluaisi lopettaa tupakoinnin. Tupakoinnin lopettaminen omin avuin on vaikeaa, ja keskimäärin vain harva onnistuu omin avuin. Lääkärin kehotus lopettaa tupakointi ja tuki vieroituksen aikana auttavat huomattavasti lopettamispäätöksen tukena. Ryhmän vertaistuki tupakoinnin lopettamisessa lisää todennäköisyyttä päästä irti tupakoinnista.
Työpaikoilla voi näin haluttaessaan olla merkittävä rooli terveyttä edistäviä elämäntapoja tukevana yhteisönä. Tupakointikielloilla on tutkitusti lopettamista tehostava vaikutus. Savuttomuutta tavoittelevilla työpaikoilla tupakoidaan vähemmän kuin työpaikoilla, joilla tupakointia ei rajoiteta. Työterveyshuoltoa tarvitaan tukemaan ja ohjaamaan työpaikkoja niiden pyrkiessä kohti savuttomuutta.
Kirjallisuutta
- Vähänen M. Tupakoinnin yhteiskunnalliset kustannukset ja niiden arviointimenetelmät. THL:n julkaisuja 2015. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-503-5
- Berman M, Crane R, Seiber E, Munur M. Estimating the cost of a smoking employee. Tobacco Control 2014; 23: 428–433.
- Helldán A, Helakorpi S, Virtanen S & Uutela A. Suomalaisen aikuisen terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 21/2013.
- Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus. Käypä hoito -suositus (www.kaypahoito.fi) 2012.
- Ollila H, Patja K, Broms U, ym. Tupakoinnin lopettaminen Suomessa 1997–2007. Suomen Lääkärilehti. 67 (48) 3569–3576, 2012.
LT, työterveyden professori
Helsingin yliopisto
Puheenjohtaja,
Savuton Suomi 2030 -verkosto
kari.reijula@helsinki.fi
Jere Reijula
LT, erikoistuva lääkäri, keuhkosairaudet
ja allergologia
HYKS Sydän- ja keuhkokeskus
jere.reijula@helsinki.fi