Syömishäiriötä sairastavan kohtaamisen kulmakivet – ymmärrystä ja aitoa kiinnostusta

Syömishäiriö ei näy päällepäin

Syömishäiriöön sairastumista ei voi päätellä pelkästään fyysisen ulkomuodon perusteella, sillä valtaosa syömishäiriöön sairastuneista on normaali- tai ylipainoisia. Stereotyyppiset, langanlaihat anoreksiaa sairastavat nuoret naiset ovat vain jäävuoren huippu kaikista sairastuneista. Epätyypilliset syömishäiriön muodot ovat tyypillisimpiä sairauden muotoja, ja sairastua voi kuka tahansa iästä ja sukupuolesta riippumatta. Usein sairaus myös muuttaa muotoaan.

Kohtaavan henkilön on hyvä tuntea ja tunnistaa syömishäiriötä sairastavalle tyypillistä ajattelua ja käyttäytymistä diagnoosikriteereiden lisäksi.

Diagnoosin takana on ihminen

Syömishäiriöiden tautiluokitukset helpottavat sairauden tunnistamista sekä hoidon suunnittelua ja toteutusta. Diagnoosien käyttö ei kuitenkaan ole sairastuneen näkökulmasta aukotonta. Moni kokee tulevansa lokeroiduksi syömishäiriön perusteella. Sairaus ja diagnoosikeskeinen kohtaaminen voivat muokata sairastuneen identiteettiä ja vaikeuttaa terveen minän löytämistä toipumisvaiheessa. Diagnoosi ja oireilu ovat vain osa sairastuneen tarinaa – siinä hetkessä elämää hallitsevaa. Kohtaavan ammattilaisen on tärkeää uskaltaa olla kiinnostunut sairauden takana olevasta ihmisestä.

Painavia sanoja painosta

Syömishäiriöiden hoito, kuten lihavuuden hoito ja hyvinvointikeskustelu ylipäätään, on pitkään ollut hyvin painokeskeistä. Terveys ja hyvinvointi on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä puntarin lukema. Erityisen haitallista painokeskeisyys on silloin, kun avun tarvetta arvioidaan painon perusteella tai kun painon perusteella vedetään johtopäätöksiä toipumisen tasosta. Painosta puhumista ei syömishäiriöiden hoidossa voida kokonaan välttää, mutta on erityisen tärkeää tietää, että syömishäiriötä sairastavia kohdatessa painon kaikenlainen kommentoiminen on hyvin riskialtista. Varomaton kommentti "eihän tuo paino vielä niin vakava ole" tulkitaan sairastuneen mielessä "en siis ole tarpeeksi sairas – en ansaitse apua". Jos mittaustulosten kommentointi ei ole hoidon kannalta välttämätöntä, se on hyvä jättää tekemättä.

On myös tärkeä olla tietoinen, että lihavuuden taustalta löytyy yhä useammin ahmintahäiriö (Binge eating disorder, BED) tai ahmintatyyppistä oireilua. Tällöin perinteiset lihavuuden interventiomenetelmät johtavat jopa tilanteen pahenemiseen sekä syömishäiriön että painon kannalta. Syömishäiriöstä johtuvan lihavuuden tausta on mielenterveydessä, eikä laihdutus siksi ratkaise perimmäistä ongelmaa.

Oireilla on tarkoitus

Syömishäiriöön sairastuminen ei ole valinta, eikä sairastunut oireile tahallaan tai ilkeyttään. Oireet hiipivät sairastuneen elämään palvellakseen jotain tarkoitusta.

Oireilu auttaa aluksi kestämään vaikealta tuntuvia tunteita tai ajatuksia, mutta alkaa samalla rajoittaa elämää. Oireilu tuottaa enemmän kärsimystä kuin helpottaa oloa. Silti oireista luopuminen on tuskallista, sillä sairastunut kokee tarvitsevansa niitä. Oireilusta luopuminen edellyttää, että jotain tulee sen tilalle. Tämä tarkoittaa usein esimerkiksi tunnetaitojen ja ahdistuksen sietämisen aktiivista opettelua.

Sanoilla on merkitystä

Syömishäiriöön sairastuneen kohtaamisessa ei ole samantekevää, mitä sanoja käytetään, sillä sairaus vaikuttaa tulkintaan. Moni lohduttavaksi tai rohkaisevaksi lausuttu asia voi sairastuneen mielessä kääntyä tarkoittamaan päinvastaista. Tämän taustalla on useimmiten sairastuneen kielteinen suhtautuminen itseen ja häpeä tilanteesta. Ensikohtaamisesta lähtien sairastuneelle on tärkeää sanoittaa, että sairastumiseen johtaa aina syyvyyhti eikä se ole hänen tai kenenkään toisen syytä.

Avoimet kysymykset, kuuntelu ja motivoiva keskustelu lisäävät sairastuneen turvallisuudentunnetta, mikä on edellytys toimivan hoitosuhteen luomiselle. Kysymysten asettelussa on tärkeää huomioida sairastuneen oma näkökulma: "Mitä ajattelet...?, Miltä se tuntuu...?, Oletko itse huolissasi...?". Kysymyksillä voi myös tehdä eroa sairausajattelun ja terveen minän välille: "Mitä syömishäiriö saa sinut ajattelemaan; mitä terve minä sanoisi?". Kohtaavan henkilön on hyvä tuoda neutraalisti ja tuomitsematta esiin myös sairausajattelun vääristymiä ja terveen ajattelun näkökulmaa.

Halu ymmärtää on avain luottamukseen

Kohtaavan henkilön ei tarvitse tietää kaikkea syömishäiriöistä. Merkittävämpää on halu ymmärtää sairastunutta ja olla hänestä kiinnostunut. On hyvä suhtautua uteliaasti, avoimesti ja ennakkoluulottomasti siihen, mitä kaikkea syömishäiriöoireilu juuri tämän henkilön kohdalla tarkoittaa. Aito kiinnostus ja halu ymmärtää luo turvallisuutta ja luottamusta vuorovaikutussuhteeseen ja lisää tunnetta siitä, että sairastunut tulee kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Nämä ovat edellytyksiä sille, että sairastunut kykenee ottamaan tarjotun avun vastaan.

Empatia ja arvostus auttavat

Syömishäiriötä sairastava on usein it-seään kohtaan vaativa ja armoton. Siksi empaattinen ja arvostava suhtautuminen on kohtaamistilanteessa tärkeää ja itsessään jo hoitavaa. Myötätunnon vastaanottaminen voi olla sairastuneelle hyvin haastavaa sisällä mylläävien ristiriitojen vuoksi. Turhautumisen sijaan on tärkeä muistaa, että empaattinen suhtautuminen sairastuneeseen toimii esimerkkinä, joka parhaimmillaan voi rohkaista sairastunutta suhtautumaan itseensä myötätuntoisemmin ja arvostavammin. Empatiaa osoitetaan sanojen lisäksi myös ilmeillä, eleillä, kehon asennoilla ja äänenpainoilla.

Usko toipumiseen

Toivo on yksi tärkeimmistä elementeistä kohtaamistilanteessa. Syömishäiriöön sairastuneen usko omaan toipumiseensa on usein kateissa. Pitkään jatkuessaan syömishäiriöt voivat turhauttaa, ja tällöin sairastunut voi näyttäytyä toivottomana tapauksena. Suurin osa sairastuneista kuitenkin toipuu, ja toipuminen on mahdollista pitkänkin sairastamisen jälkeen. Tämä on tärkeä pitää mielessä ja uskoa toipumiseen lujasti myös vaikealta tuntuvissa tilanteissa.

Toipumisessa ei ole kyse tiedon puutteesta vaan peloista ja niiden voittamisesta. Pelot näyttäytyvät ulospäin esimerkiksi toipumismotivaation puutteena. Toipuminen on mahdollista siinä vaiheessa, kun sairastava uskaltaa alkaa opetella ahdistuksen sietämistä ilman syömishäiriökeinoihin turvautumista.

Epäterve on uusi terve

Auttamisen edellytys on, että hoitavan ammattilaisen oma suhde ruokaan, kehoon ja painoon on kunnossa. Epäterve ruokasuhde tai tyytymättömyys omaan kehoon on yleistä, ja se heijastuu huomaamattakin puheeseen ja eleisiin. Näitä vivahteita syömishäiriöön sairastuneet ovat taitavia tunnistamaan ja tulkitsemaan. Tervettä suhdetta ruokaan, kehoon ja painoon ei voi välittää eteenpäin, ellei ole itse pysähtynyt miettimään, miten suhtautuu ruokaan, miten toimii tai mitä ajattelee omasta kehostaan.