Työstä terveyttä -kirja kuvaa työterveyshuollon erityisluonnetta mainiosti
Yksi työterveyshuolto-opin peruskirjoista, Työstä terveyttä, on juuri ilmestynyt täysin uudistettuna. Kirjassa painottuvat erityisesti työterveysyhteistyö ja työkyvyn tuki.
Uudistumista kuvaten vuoden 2010 kirja oli 293 sivuinen, sisälsi 23 lukua ja kirjoittajia oli 26. Nyt sivuja on vain 214, lukuja 17, ja otsikoista vain viisi on säilynyt ennallaan. Nyt kirjoittajia on 12, joista kuusi on säilynyt samoina, ja toimituskunta on säilynyt samana – tämä näkyy kirjassa sanoman selvänä kirkastumisena.
Parasta kirjassa on työterveyshuollon erityisyyden esille tuonti: alalla on eri velvoitteet, tavoitteet, osaaminen, keinot ja kohderyhmä niin erikoisalana kuin palvelujärjestelmänäkin verrattuna muihin. Ne pohjautuvat alan erillislainsäädäntöön ja sopimuksiin sekä työelämän altisteisiin ja toimintaan työelämän rajapinnassa.
Tavoitteissa korostuu voimakkaasti työkyvyn tuki. Asiaa voisi kiteyttää vaikka vertauksella, että sairaalassa uloskirjoitettu potilas on hoidettu potilas, kun meillä vasta työhön palannut työntekijä on "hoidettu potilas". Ajattelun soisi laajenevan myös sairaalamaailmaan!
Työpaikan kanssa tehtävää työterveysyhteistyötä korostetaan joka luvussa. Mahdollisuudet ja keinot muokata työtä vastaamaan muuttunutta työkykyä tilapäisesti tai pysyvästi ovatkin työpaikan käsissä, eikä pakkoa muutoksiin ole. Tämä luo erityistä tarvetta työterveyshuollon ja työpaikan hyville suhteille ja kykyä perustella toimintaa työpaikan hyvän näkökulmasta.
Työterveyshuolto Suomessa -osan alkulukuna on ytimekäs yhteenveto alan ja työelämän lainsäädännöstä. Työterveyshuollon sisältö -luku vastaa raikkaasti ja hyvin perustellen kysymykseen, miksi työterveyshuoltoa tarvitaan. Taulukoista erityinen plussa! Työterveysneuvottelua luku käsittelee lopuksi suppeasti ja kirja kaikkiaan kolmessa eri kohdassa – olisiko tekstit voinut yhdistää omaksi ehyeksi kokonaisuudekseen? Sairaanhoito-luku korostaa viisaasti sairaanhoitoa perustehtävämme työkyvyn tuen näkökulmasta.
Toinen osa käsittelee työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä. Vaikuttava työterveysyhteistyö-luvun alkuun olisi voinut listata käytännön esimerkkejä – noviisi ei oikein pääse asiasta kärryille ennen luvun loppua. Työturvallisuusyhteistyö-luku kuvaa monelle lääkärille vierasta asiaa selkokielisesti. Seuraava luku kuvaa monipuolisesti muun muassa ihmisten odotuksia työelämälle, mutta yllättäen toimeentuloa ei edes mainita. Työyhteisön toiminnan edistämistyötä avataan hyvin: muun muassa esimiestyön tukea, työyhteisön muutos- ja kriisitilanteita, kiusaamista, stressinhallintaa ja vuorovaikutuksen kysymyksiä sekä kyselyjä työyhteisöjen kehittämistyössä – kyselyjä ei kuitenkaan esitellä. Etiikka-luku ottaa kantaa muun muassa karsivien työterveystarkastusten toteutukseen – hyvä!
Kolmas osa käsittelee työn vaikutuksia terveyteen. Selkeäsanaisin luku käsittelee työn fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia altisteita. Toisaalta parhaimmillaan työ edistää terveyttä – voimavaralähtöistä terveyttä edistävän työpaikan kuvausta oli miellyttävää lukea.
Neljäs osa lienee arjen työlle antoisin. Se käsittelee työkyvyn tukea: miten toimia työkykyjohtamisen tukena, mitä toimintamalleja työkyvyn tukeen on, miten arvioida työkyvyttömyyttä ja jäljellä olevaa työkykyä? Nämä liittyvät yhteistyöhön, mittareihin, sosiaalivakuutuksen keinojen käyttöön, sairaus- ja osasairauspäivärahaan sekä lääkinnälliseen ja työeläkekuntoutukseen. Omalle kohdalle ei näin hyvin kirjoitettua kokonaisuutta ole vielä sattunut!
Kirja kuvaa työterveyshuollon erityistä osaamista ja luonnetta mainiosti ja luo työterveyshuolloille selkeää profiilia niin työkyvyn tukijana kuin muutenkin erityisenä osaajana, yhteistyön tekijänä ja palvelujärjestelmänä. Kirja on onnistuneesti päivitetty, ja kirjan soisi kuluvan jokaisen työstä ja terveydestä kiinnostuneen käsissä – alan erikoistujien käsissä jopa hiirenkorville asti!