Terveyssosiologian linjoja

Henning Mankellin kirja "Tulen arvoitus" kertoo koskettavan tarinan köyhästä afrikkalaisesta tytöstä, Sofiasta, ja hänen sisaristaan Mariasta ja Rosasta. Maria on kuollut, Sofia on menettänyt jalkansa miinaräjähdyksessä ja Rosa sairastaa aidsia. Kylän lääkäri yrittää valistaa nuoria virustartunnan vaaroista, mutta vain koulua käyvä Sofia on valmis uskomaan häntä. Muut uskovat mieluummin pahoihin henkiin, ja sairaat menevät poppamiehen vastaanotolle. Tässä Sofian ja Rosan elämismaailmassa olosuhteet ja uskomukset selittävät sairastumista ja elämää sairauden kanssa siinä missä tieto HI-viruksen tarttumistavoista, todennäköisyydestä ja taudinkulusta.

Terveyssosiologian linjoja -kirja (Gaudeamus 2017) kertoo suomalaisen tarinan sairastumisen ja sairastamisen yhteiskunnallisista ja kulttuurisista ulottuvuuksista. Se kertoo, miten ihmiset 1800-luvulla muuttivat maalta kaupunkiin, asuivat ahtaasti, söivät epäsäännöllisesti ja epäterveellisesti ja tekivät pitkiä työpäiviä tehtaissa sekä miten työ oli raskasta ja työolot puutteelliset, valaistus oli kehnoa, ilmanvaihto oli riittämätöntä eikä lämmityskään aina toiminut kunnolla. Samalla se kertoo siitä, miten valveutuneet kollegat varsin pian oivalsivat, miten nuo olosuhteet vaikuttavat ihmisen terveyteen, miten työoloja kohentamalla voidaan vähentää tapaturmia, miten yksilöön ja (työ)yhteisöön kohdistuvin toimenpitein voidaan edistää ihmisten terveyttä ja työkykyä. Työterveyslääkärille tämä tarina tarjoaa hyödyllisen näkymän suomalaisen työlääketieteen ja työterveyshuollon alkujuurille.

Tämän päivän työterveyslääkärin kannalta kirjan hyödyllisintä antia ovat terveyden edistämiseen liittyvät kirjoitukset. Me teemme huollossamme oleville työntekijöille terveystarkastuksia, mittaamme verenpaineen ja veren sokeri- ja kolesterolipitoisuudet, kysymme tupakoinnista ja alkoholin käytöstä ja laskemme painoindeksin – ja annamme terveysvalistusta niille, joilla on viitearvoista poikkeavia tuloksia. Monesti onnistumiset voidaan kuitenkin laskea yhden käden sormilla, ja terveyssosiologit tietävät, miksi: me ihmiset emme tee rationaalisia päätöksiä (niin kuin Sofia) vaan päätöksiimme vaikuttavat faktatietojen lisäksi arvot ja asenteet ja erilaiset sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät (niin kuin Rosalla).

Yhteistä näille terveyssosiologisille teorioille on ajatus, että riskien tiedostaminen ei välttämättä muuta ihmisten terveyskäyttäytymistä ja että eri ihmisryhmille pitäisi räätälöidä ryhmäspesifiset terveyden edistämisen strategiat esimerkiksi sosiaalisen markkinoinnin menetelmiä hyödyntäen. Itse asiassa kaikkiin kohdistettujen, samanlaisten, universaalien terveydenedistämistoimenpiteiden on todettu kasvattavan väestön terveyseroja, minkä arvellaan johtuvan siitä, että koulutetut ihmiset reagoivat valistukseen paremmin kuin ne ihmisryhmät, joihin riskitekijät kasaantuvat. Tätä kutsutaan eriarvoisuusparadoksiksi.

Edellä mainittujen asioiden lisäksi Terveyssosiologian linjoja -kirjassa tar-joaa ajankohtaista tutkimustietoa monista mediassa esillä olevista/olleista aiheista, kuten medikalisaatiosta, terveysteknologiasta ja terveydenhuollon organisaatioiden toimintaan liittyvistä kysymyksistä. Yhteistä näihin aiheisiin liittyvissä kirjoituksissa on ajatus, että eri terveydenhuollon toimijoilla on erilaisia sairauteen ja terveyteen liittyviä tiedonintressejä. Lääketeollisuuden intressi esimerkiksi on kehittää ja markkinoida uusia lääkkeitä, meidän terveydenhuollon ammattilaisten intressi puolestaan on tuottaa laadukasta sairaanhoitoa. Yhteiskunnan intressissä on edistää väestön terveyttä ja hyvinvointia ja huolehtia samalla väestön työkyvystä ja tuottavuudesta – ja potilaan intressi on etsiä apua ja helpotusta vaivoihinsa. Tässä eri intressien maailmassa sairauden määritelmä, normaalin ja poikkeavan raja sekä sairauden hoitoon ja terveyden edistämiseen liittyvät käytännöt eivät perustu pelkästään biolääketieteellisiin havaintoihin. Ne muotoutuvat ajan kanssa tavalla, johon erilaiset tiedonintressit vaikuttavat tapauskohtaisesti määräytyvällä painoarvolla.

Termi "terveyssosiologia" saattaa kuulostaa kaukaiselta ja työterveyslääkärin työn kannalta turhan teoreettiselta. Lähemmin tarkastellessa meillä on paljon yhteistä. Terveyssosiologit tutkivat suu-rien väestökokonaisuuksien terveyttä, me työterveyslääkärit taas olemme kiinnostuneita pienempien väestöjen, huollossamme olevien työyhteisöjen terveydestä. Monet väestötason ilmiöt toimivat väestön koosta riippumatta. Siksi työterveyslääkärin kannattaa perehtyä Terveyssosiologian linjoja -kirjaan. Suosittelen!