Aiheuttaako terveydenhuolto työkyvyttömyyttä?

Otsikon näkökulmaa on tuotu viime aikoina esiin. Ensimmäinen reaktio on kauhistus, mutta asiassa voi olla perääkin. Työkykyarvion perinteinen pohja on 1) diagnoosin varmistaminen, 2) hoidon optimaalisuuden varmistus, 3) lääkinnällinen kuntoutus, 4) ammatillinen kuntoutus ja 5) työkyvyttömyyseläke. On havaittu, että työkyvyttömyys pitkittyy ja suhde työhön vaarantuu, kun prosessit ovat pitkiä. Oikeaa diagnoosia haetaan joskus vuosiakin, odotetaan erikoislääkäriin ja jatkotutkimuksiin pääsyä, välillä tehdään hoitotoimia ja odotellaan vastetta kuukausia. Usein sekä terveydenhuollolla että potilaalla on ylioptimistiset odotukset paranemisesta. Aikaa kuluu, ja työkyky sekä lopulta työsuhde vaarantuvat. Työkyvystä ja työsuhteesta pitää huolehtia koko prosessin ajan ja huomioida työttömäksi ajautumisen vaara. Omassa työpaikassa pitää katsoa kaikki työn muokkauksen ja keventämisen mahdollisuudet heti, kun työkyvyttömyys uhkaa venyä. Työttömäksi ajautumista pitää välttää. Osatyökykyisen tuntuu olevan kohtuuttoman vaikeaa löytää uutta työtä. Työttömälle sairauslomasta ei usein ole hyötyä, sillä etuuksien maksatukseen tulee katkoksia. Osatyökyvyttömyyseläke jää usein yhtä pieneksi kuin työttömyysturva, ja osa-aikaisia töitä on huonosti tarjolla. Työkyvyttömyyseläkkeeseen eivät kriteerit täyty, ja tulevaisuus on kortistossa. Aiheuttaako terveydenhuolto työkyvyttömyyttä? Työkyvyn hoitaminen asettaa erityisen haasteen terveydenhuollon sisäiselle yhteistyölle mutta myös yhteistyölle Kelan, vakuutusyhtiöiden, palveluntuottajien, työllisyyspalveluiden ja sosiaalitoimen kanssa, muutamia tahoja mainitakseni. Erityinen harmin aihe kaikille tahoille on, että vielä ei ole käytettävissä yhteistä tietoalustaa vaan samoja asioita selvitellään moneen kertaan eri tahoilla. Olen itse saanut olla viimeisen vuoden mukana TOIKEhankkeessa, josta kerrotaan lehdessä lisää. Toimintakykykeskus tarjoaa työkyvyn tukea ja neuvontaa, erityisesti työterveyshuollon ulkopuolelle jääville henkilöille. Työ on tuntunut merkitykselliseltä ja tarjonnut aitiopaikan nykyisen palvelujärjestelmän toimintaan. Järjestelmissä ja niiden yhteistyössä on todellakin kehitettävää. Lehdessä on useita ratkaisun aihioita yhteistyön kehittämiseen. Suomen hallitus on ottanut osatyökykyisten asian omakseen, mutta paljon työtä tarvitaan, että ratkaisut saadaan toteutettua. Terveydenhuollon tulee entistä aktiivisemmin asettaa työkyky ja sen tukeminen hoidon päämääräksi – vasta työhön palannut potilas on hoidettu potilas.

Antoisia lukuhetkiä!