Kipuasiakkaan kohtaaminen kannattaa

Tampereen yliopistolliseen sairaalaan (Taysiin) elokuussa 2017 perustettu toimintakykykeskus (TOIKE) liittyy STM:n hankkeeseen Osatyökykyisille tie työelämään (OTE). TOIKEssa tarjottiin mahdollisuutta psykologikäynteihin osana moniammatillista työkyvyn tuen palvelua. Yhdeksän kuukauden toiminnan jälkeen TOIKEn palvelut avattiin kaikille osatyökykyisille, mutta pitkittynyt kipu lieveilmiöineen pysyi kuitenkin yleisyytensä vuoksi keskeisimpänä syynä hakeutua psykologin vastaanotolle. Psykologi aloitti puolipäiväisenä, mutta resurssia lisättiin kokopäiväiseksi asiakasmäärän kasvettua.

Työryhmään kuului psykologin lisäksi kaksi työterveyslääkäriä ja ensilinjan työntekijöinä toimineet sosiaalityöntekijä ja kuntoutuksen ohjaaja. Psykologin käynnille tultiin joko suoralla yhteydenotolla, ensilinjan työntekijän ajanvarauksella tai työterveyslääkärin ja ensilinjan työntekijän yhteiskäynnin jälkeen. Tarve psykologiselle ohjaukselle tai arvioinnille tuli ilmi asiakkaan ennalta täyttämässä Työterveyslaitoksen kehittämässä Kykyviisari-kyselyssä (esim. ”tarvitsen tukea mieleni hyvinvointiin”) tai muun keskustelun pohjalta.

Kipu nakertaa työkykyä

Psykologikäyntien tavoitteena oli asiakkaan voimavarojen tukeminen ja psyykkisen työ- ja toimintakyvyn heikkenemisen ennaltaehkäisy. Pitkittyneestä kivusta kärsii joka viides suomalainen aikuinen, ja Suomessa on erityisen paljon sairauspoissaoloja kivun vuoksi. Kipuun vyyhteytyy herkästi myös mieliala- ja uniongelmia, jotka voivat osaltaan heikentää asiakkaan toimintakykyä.

Pitkittyneeseen kipuun voi liittyä sekä toiminnallisia että rakenteellisia muutoksia aivoissa. Jatkuva kiputuntemus nostaa herkästi vireystasoa ja lisää jännittyneisyyttä ja uniongelmia, jotka edelleen altistavat kivulle ja negatiivisille ajatuskehille. Psykologiset tekijät, kuten potilaan kipuhistoria, käsitykset kivun syystä, kivulle annettu merkitys, tunnereaktiot, haitalliset selviytymisyritykset ja opittu kipukäyttäytyminen, voivat olennaisesti vaikuttaa toipumisen edistymiseen. Toimintakyvyn muutokseen liittyy usein myös tärkeistä elämänsisällöistä, kuten työstä ja liikunnallista harrastuksista, luopumista, mikä edellyttää sopeutumiskriisin läpikäymistä. Psykologisten tekijöiden huomioimisella voidaan saavuttaa parempia hoitotuloksia ja ehkäistä kivun pitkittymistä.

Välttämisestä muutokseen

TOIKEn kaikista asiakkaista (n=549) 64 prosenttia oli naisia ja 36 prosenttia miehiä. Keski-iältään asiakkaat olivat 47-vuotiaita. Ensimmäisen vuoden aikana joka kuudes (n=94) TOIKEn asiakas ohjautui myös psykologin vastaanotolle. Psykologin interventioihin osallistuneet olivat keskimäärin 46-vuotiaita ja 75 prosenttia heistä oli naisia. Heidän itsearvioitu työkykypistemääränsä oli 3,7 (asteikolla 1–10), kun se kaikilla keskimäärin oli 3,9. Asiakkailla oli keskimäärin 3,4 käyntiä, ja niiden määrä vaihteli yhden ja kuuden välillä.

Mini-intervention sisältö muodostui asiakkaan yksilöllisten tarpeiden perusteella. TOIKEssa saatujen kokemusten perusteella psykologinen mini-interventio auttoi niitä asiakkaita, joiden omaehtoiset kivunhallintakeinot kuvautuivat heikkoina, kipuongelmaan liittyi pelkotai välttämiskäyttäytymistä, kipu uhkasi psyykkisiä voimavaroja, uni jäi vähäiseksi, sosiaalinen verkosto ei tarjonnut riittävästi tukea tai joiden elämäntilanteessa oli useita selkeästi kuormittavia tekijöitekijöitä. Psykoedukaatio, kivun validoiminen ja omahoitomateriaaleista vinkkaaminen kuuluivat lyhyeenkin interventioon. Pidemmissä interventioissa oli elementtejä muun muassa voimavarakeskeisestä, kognitiivis-behavioraalisesta ja myötätuntokeskeisestä psykoterapiasta. Lähestymistapaa voineekin kuvata integratiiviseksi.

Kivun kanssa elävä ihminen tarvitsee tukea pystyvyytensä vahvistamiseen ja pelon kesyttämiseen. Mini-intervention tavoitteita olivat esimerkiksi sopeutumista edistävien kivunhallintakeinojen, rentoutustaitojen ja unenhuollon vahvistaminen, kipuun liittyvien haitallisten ajatus- ja toimintamallien tunnistaminen, mieliala- ja ahdistusongelmien arvioiminen ja lievittäminen, nykytilanteen ja motivaation selkiyttäminen tai aktiivisuuden ja itsehoidon tukeminen. Usein hedelmällisenä kuvautui keskustelu kipuun liittyvistä henkilökohtaisista merkityksistä, menetyksistä ja peloista. Yhdessä voitiin löytää kivun kanssa selviytymistä tukevia tulkintoja ja toimintatapoja. Moni asiakas koki, että kivun olemassaolo oli kyseenalaistettu, jos sen syytä ei ole pystytty kuvantamistutkimuksin todentamaan. Todistustaakka on raskas kantaa, ja se jättää asiakkaan yksin kivun kanssa. Se voi aiheuttaa myös kiukkua ja häpeää sekä saattaa viedä toipilaan huomiota epäolennaiseen suuntaan.

Koska käyntejä oli vähän, asiakkaita rohkaistiin tutustumaan annettuihin kirjallisiin materiaaleihin ja kokeilemaan opittuja harjoituksia myös kotona. HyöHyötyä asiakkaalle arvioitiin keskustellen ja interventio päätettiin, kun asiakas koki saaneensa siitä parhaan avun. Vakavammista mielialaongelmista kärsineet asiakkaat ohjattiin jatkohoitoon. Intervention lopuksi kerrattiin opittu ja suuntauduttiin eteenpäin. Asiakas arvioi, minkälaisesta työskentelystä hän oli itse eniten hyötynyt.

Kivun kanssa eteenpäin

TOIKE-hankkeessa saatujen kokemusten perusteella kivun kanssa elävät asiakkaat hyötyivät mahdollisuudesta päästä jäsentämään tilannettaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Kuulluksi tulemisen ja annetun ajan merkitys toistuivat palautteissa. Jo yksi tunnin mittainen käynti saattoi huojentaa oloa. Suhtautuminen ajantasaiseen kiputietoon oli pääosin avointa, ja asiakkaat toivoivat, että olisivat kuulleet lääkkeettömistä kivun- ja unenhallintakeinoista enemmän jo perusterveydenhuollossa tai työterveydessä. Monet kokivat erilaiset hengitys-, rentoutus- ja mielikuvaharjoitukset hyödyllisiksi ja olivat ottaneet ne käyttöön myös arjessa. Tietoisuustaitojen harjoittelu toi uutta näkökulmaa omaan tilanteeseen ja auttoi myötätuntoisemman suhtautumisen vaalimisessa sopeutumisprosessiin liittyen.

Käyntien päättyessä asiakkaan suhde kipuun oli usein muuttunut, pystyvyysuskomukset vahvistuneet ja kipuun liittyvä pelko lievittynyt. Psyykkisen kuormittuneisuuden väheneminen vapautti voimavaroja työ- ja toimintakyvyn kohenemiseen. Omien arvojen kirkastuminen selkeytti nykytilannetta ja auttoi toimimaan tavoitteellisesti kivusta huolimatta.

Kaikki asiakkaat eivät interventiosta toki hyödy. Voimakkaan mekanistinen kipukäsitys, vaikeus käsitteellistää omia kokemuksia tai kiinnittyminen toiveeseen lisätutkimuksista kivun poistamiseksi kokonaan voivat estää kipukokemuksen laajemman käsittelemisen tässä hetkessä. Myös aktiivinen päihteiden käyttö voi olennaisesti estää tai häiritä intervention vaikuttavuutta. Asiakkaiden tilanteet ovat kuitenkin muuttuvaisia. Jo yhdellä käynnillä hennosti heräävä ajatus voi johtaa hyviin seurauksiin ja auttaa asiakasta muutostyössä myöhemmin.

Päätelmät

Psykologin matalan kynnyksen palvelulla on positiivisia vaikutuksia osatyökykyisen työ- ja toimintakykyyn. Palvelu tavoittaa myös ne, jotka eivät psyykkisten oireidensa vähäisyyden tai niiden kipukeskeisyyden vuoksi pääsisi tai edes kuuluisi julkisen mielenterveydenhuollon palveluiden piiriin. Kipuun liittyvät ilmiöt ovat normaalia psykologiaa. Jos kivun psykologisia ulottuvuuksia ei huomioida, asiakkaat ovat riskissä jäädä tuen ulkopuolelle.

Asiakkaan kipuselviytymisen tukeminen voi kohentaa hänen työ- ja toimintakykyään kokonaisvaltaisesti, millä on pidemmällä aikavälillä myös ennaltaehkäisevää vaikutusta. Asiakkaat toivoisivat, että kivun itsehoidosta kerrottaisiin enemmän jo työterveydessä tai terveyskeskuksessa. Pitkittynyt kipu on monitahoinen ongelma, joka aiheuttaa herkästi turhautumista sekä asiakkaassa että ammattilaisessa. Asiakas voi kuitenkin vaalia lääkärin rohkaisevia sanoja mielessään jopa vuosia.

Kipuasiakkaan kohtaaminen ei vaadi erityistaitoja: jo empaattinen kuunteleminen, ajantasaisen kiputiedon antaminen ja itsehoidon pariin ohjaaminen voivat viedä eteenpäin. Asiakkaalla on aktiivinen rooli kuntoutumisessaan, ja toiveikkuuden ja minäpystyvyyden vahvistaminen on olennaista. Kipua ei aina saada kokonaan pois, mutta sen kanssa voi elää mielekästä elämää.

Itsehoitomateriaalia:

• Miranda, Helena: Ota kipu haltuun (Otava, 2016), myös otakipuhaltuun.fi «http://myös otakipuhaltuun.fi»1
• kivunhallintatalo.fi «http://kivunhallintatalo.fi»2
• oivamieli.fi «http://oivamieli.fi»3
• selkakanava.fi «http://selkakanava.fi»4
• verkkokurssi kivunhallintaan: https://www.retrainpain.org/finnish-home «https://www.retrainpain.org/finnish-home»5