Melulle altistuminen ja kuulo

Meluvammojen määrä näyttää korreloivan taloudellisten suhdanteiden kanssa, joten noususuhdanteen jatkuessa vuosina 2016–2020 voi ilmaantua nykyistä enemmän kuulovaurioita (Kuva «»1) (3). Noin 750 000 ihmistä altistuu työssään ainakin hetkellisesti kuuloa vaurioittavalle melulle rakentamisessa, teollisuudessa, kaivostoiminnassa ja maa- ja metsätaloudessa. Noin 200 000 ihmisen arvellaan toimivan kuulovammaisina työssä, ja pienempiä kuulomuutoksia on useammilla. Yhdysvaltalaisen arvion mukaan 24 prosentilla aikuisesta väestöstä on kuulomuutos ja kovalle melulle altistuneista joka kolmannella.

Melun ja kuulon yhteyksiä tutkitaan edelleen runsaasti (1–8). Suomessa sotilasalan meluvaikutuksiin, kuulonsuojaukseen ja viestintään liittyvistä asioista on äskettäin julkaistu kaksi väitöskirjaa. Myös melun torjunnasta on tutkimuksia. Tutkimustyötä on tehty myös yhteisvaikutuksista melun ja tapaturmien, melun ja tärinän sekä melun ja ototoksisten aineiden osalta. Kuulovamman hoitomahdollisuuksia kemikaaleilla on ehkä eniten tutkittu antioksidantti N-Lkysteiinin osalta (4).

Melun muista vaikutuksista on tutkittu häiritsevyyttä, stressiä, viestinnän vaikeutumista ja muita seurannaisvaikutuksia etenkin avotoimistoissa, oppilaitoksissa tai ympäristönsuojelun näkökulmista (5). Asumisen puolella esillä ovat olleet erityyppiset unen häiriöt ja unisuojaimia kehitetään (7). Lisäksi tuulivoimakeskustelussa ja ääniaseiden osalta on selvitelty mahdollisia uusia vaikutusmekanismeja, kuten ulompien karvasolujen merkitystä, simpukan uusia vasteita tai vaikutuksia tasapainoelinten kautta (8). Tutkasäteilyn mikroaaltopulsseja osa ihmisistä pystyy kuulemaan, vaikka mekanismi on epäselvä.

Valtioneuvoston asetuksen (VNa 85/2006) mukaan työntekijöitä pitää suojella melulta. Työnantajan on tehtävä riskin arviointi melun vaikutuksista ja päivitettävä sitä. Ohjearvot ovat seuraavat: raja-arvo päivän melualtistumiselle 87 dB(A) ja huipputasolle 140 dB, altistuksen ylemmät toiminta-arvot 85 dB(A) ja 137 dB ja altistuksen alemmat toiminta-arvot 80 dB(A) ja 135 dB. Riskinarviointi tapahtuu melualtistuksen tyypin ja keston, impulssimelun, riskiryhmien, ototoksisten aineiden, onnettomuusriskien, melupäästötietojen, työajan ulkopuolisen altistumisen, terveydentilan seurannan ja kuulonsuojaimien käytön arvioinnin kautta.

Jos alempi toiminta-arvo ylittyy, työnantajan on tiedotettava työntekijöille asiasta, työntekijöillä on oikeus saada työhön sopivat kuulonsuojaimet ja työntekijöillä on oikeus käydä kuulotutkimuksessa. Jos ylempi toiminta-arvo ylittyy, on laadittava meluntorjuntaohjelma, työnantajan on annettava kaikille työhön sopivat kuulonsuojaimet, työntekijöiden on käytettävä kuulonsuojaimia, työnantajan edistettävä suojainten käyttöä ja työntekijöille on järjestettävä säännölliset kuulotarkastukset. Jos raja-arvo ylittyy, on tilanne korjattava heti ja varmistettava, ettei ylitys toistu.

Työterveyshuolloilla on merkittävä rooli meluriskien tunnistajana, kuulotutkimuksissa, kuulonsuojainten asiantuntijana sekä meluongelmien hallintaa pohdittaessa. Nopeilla työterveyshuollon käynneillä ei välttämättä päästä meluongelman ytimeen, koska altistuminen voi vaihdella päivittäin, viikoittain tai vuodenajoittain, koska kuulonsuojainten sopivuus, käyttö ja toimivuus voi vaihdella tai koska mittausosaaminen ja mittarit voivat olla puutteellisia (esimerkiksi impulssimelun suhteen) (6). Mittauksista ja ongelmien toteamisesta pitäisi päästä ongelmien ratkaisemiseen. Meluntorjunta tai kuulonsuojaus eivät ole ainoita keinoja, vaan asioita voidaan ratkaista akustiikkasuunnittelun keinoin.

Melun haasteista ja melutilanteiden tulevaisuudesta

Työpaikoilla saatetaan hyväksyä nykytilanne liian helposti, vaikka meluongelmia on. Tehdään meluntorjuntaa vain kuulonsuojaimia käyttäen. Ei oteta huomioon, että osallisina kuulovamman syntyyn ovat myös muut syyt, kuten vapaa-ajan melu, harrastukset tai muista syistä aiheutuneet kuuloviat. Kuulovammaisten selviytymiseen ja viestintään ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Ikähuonokuuloisuus sekoittaa tilannetta.

Melun kokemisella on suuri merkitys ympäristöpuolen arvioissa, mutta työsuojelussa se tulee esiin lähinnä avotoimistoissa. Korkeasuhdanteen aikana tulisi pohtia melun merkitystä, koska laskusuhdanteen vallitessa ollaan tyytyväisiä vähentyneisiin kuulovammojen lukumääriin. Tulevaisuudessa joudutaan pohtimaan uusia kuulovaurioiden riskejä esimerkiksi peliteollisuudessa, palvelualoilla ja viihdeteollisuudessa. Apuvälineet kehittyvät ja halpenevat. Kuulonsuojaimet kehittyvät erityisesti viestintäominaisuuksien osalta.

Kuulon arviointi työssä

Terveystarkastusten ohjeissa melutyöhön liittyvät kuulotarkastukset tehdään kerran vuodessa neljän ensimmäisen vuoden ajan ja sen jälkeen vähintään kerran kolmessa vuodessa. Myös tinnitus tulisi tunnistaa määräaikaistarkastuksissa. Jos kuulovaurion taustalla on työperäinen melualtistuminen, on tärkeää, että työterveyshuolto antaa palautetta tästä työpaikalle.

Impulssimelu voi aiheuttaa sikiölle muutoksia kuulohermovasteeseen. Työterveyslaitoksen suosituksissa esitetään, että raskaana olevien naisten (poliisit, upseerit) ei tulisi ampua tai valvoa ammuntoja raskauden aikana. Tämä on seurausta EU-direktiivistä raskaana olevien turvallisuuden parantamiseksi (92/85/ETY).

Holma päätteli sotilaiden melualtistumista koskevassa väitöskirjassaan, että 20 prosenttia suomalaisista on herkkiä saamaan kuulovamman jo yhdestä laukauksesta. Toisaalta jotkut voivat ampua ilman kuulonsuojaimia 40 000 laukausta ilman kuulovauriota. Herkkyys on ihmisillä hyvin erilainen. Väitöskirjassa esitetään, että 20 dB:n kuuloseulontaa parempi tapa ennakoida impulssimelusta aiheutuvia kuulovaurioita olisi seurata 6 kHz kuoppaa kuulokäyrässä ja sen perusteella arvioida kuulovaurioriskiä, kuulonsuojainten käyttöä ja jopa sotilaan työhönsijoittumista. Tämän näkökulman soveltaminen kaikkiin työntekijöihin vaatii pohdintaa, ettei tarpeettomasti katkaista kuuloherkkien henkilöiden uramahdollisuuksia, vaan kiinnitetään huomiota heidän kuulovaurioriskeihinsä suojauksen kannalta. Kuuloseulonta 20 dB:n kynnysarvolla mittaa myös muita kuulokykyyn vaikuttavia asioita impulssimelun lisäksi.

Kuulonsuojaimet

Henkilönsuojainten arviointiin on uusi Euroopan unionin asetus, joka saatetaan Suomen lainsäädäntöön pian (1–2). Tulppasuojaimien asentamiseen korvakäytävään tarvitaan huolellisuutta. Markkinoille on tullut sähköisiä viestintätulppasuojaimia (esimerkiksi 3M Peltor, Etymotic tai Siemens). Viestintään tarkoitetut kuulokkeet eivät ole kuulonsuojaimia. Valettujen tulppasuojaimien melun vaimennuskykyä voidaan käytännössä selvittää työpaikalla, kun ajatellaan niiden vaimennusta raja-arvoon nähden. Vastamelua käyttävät kuulonsuojaimet vaimentavat myös impulssimaista melua, mistä on raportoitu sotilasalalta. Jos kupusuojaimen vaimennuskyky ei riitä, voidaan käyttää lisänä tulppasuojaimia (kaksoissuojaus). Vaimennuskyky ei tällöin ole suojaimien ilmoitettujen vaimennuskykyjen summa, vaan esimerkiksi luokkaa 10 dB parempi kuin kupusuojaimelle yksinään.

Pohdinta

Yksinyrittäjät ja pientyöpaikat eivät aina ole työterveyshuollon piirissä. Siksi niissä työskentelevien melulle altistumista ei ole riittävästi selvitetty. Keskisuurilla ja suurilla työpaikoilla sen sijaan meluasioita on pohdittu. Olisi hyvä, jos työpaikoilla, melulle altistuminen ylittää jo 80 dB, tehtäisiin nykyistä enemmän meluntorjuntaohjelmia. Siinä tulisi ainakin ajateltua melualtistumista aiheuttavia tekijöitä, meluntorjuntaratkaisuja sekä kuulonsuojaimien toimivuutta. Apua löytyy insinööritoimistoista, Työterveyslaitokselta ja työterveyshuollosta. Raja-arvon ylittymistä arvioitaessa pitää ottaa huomioon kuulonsuojaimen vaimennuskyky. Kuulonsuojaimien alta tehdyissä melumittauksissa on monia virhemahdollisuuksia.

Miten meluntorjuntatyötä voisi tehdä nykyistä paremmin? Tarvitaan asenteiden kehittämistä. Tavallisten työympäristöjen akustiikkasuunnittelu on usein laiminlyöty alue. Akustiikkasuunnittelun avulla on mahdollista vähentää kuulovaurioita, parantaa viestinnän mahdollisuuksia sekä rajata melua. Esimerkiksi avotoimistoihin ja avoimiin oppimisympäristöihin on paljon mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi seinäkkeet, peiteäänet, työskentelymenetelmät, kuulokkeet ja työskentelytavat. Ääniympäristöasetuksella 796/2017 ja siihen liittyvä ohjeella tavoitellaan parempia ääniolosuhteita työpaikoille. Tuolien tai pöytien liikuttamisesta syntyvät äänipulssit saattavat häiritä keskusteluja ravintoloissa ja ruokaloissa, mihin on kehitelty erilaisia tuolitassuratkaisuja (esimerkiksi Silent Socks ja Lekolar).

Merkittävin kuulovammojen vähentymiseen vaikuttava tekijä on ollut kaikesta edellä sanotusta huolimatta kuulonsuojainten lisääntynyt käyttö. Silti työntekijöille tiedottaminen, asenneilmasto ja kuulonsuojaimien käyttö kuuluvat edelleen pohdittaviin asioihin työpaikoilla. Meluongelmaa ei ole työpaikoilla ratkaistu, ja siihen pitää panostaa jatkossakin.