Kohti vaikuttavaa työterveystoimintaa

Työterveystoiminnan vaikuttavuus ja sen indikaattorit on Euroopan sosiaalirahaston tukema ja sosiaali- ja terveysministeriön koordinoima hanke (2015–2018). Hanketta hallinnoi Tampereen yliopisto ja osatoteuttajina ovat Työterveyslaitos, Itä-Suomen yliopisto, Pihlajalinna ja Työterveys Wellamo. Ensimmäinen osahanke Työterveyshuollon sairaanhoidon kehittäminen varhaisen työkyvyn tuen tehostamiseksi (Tampereen yliopisto, Pihlajalinna, Työterveys Wellamo) tuottaa tietoa ja kehittää työterveyshuollon sairaanhoidon hyödyntämistä työkyvyn tuen prosesseissa sekä työkyvyttömyyden ehkäisyssä. Toinen osahanke Vaikuttavuutta työterveysyhteistyöllä – vaikuttavan työterveysyhteistyön indikaattorit ja hyvät käytännöt (Työterveyslaitos, Itä-Suomen yliopisto) tuottaa indikaattorit työterveystoiminnan vaikuttavuuden mittaamiseen, päivitetyn laatuoppaan työterveyshuoltojen käyttöön sekä konkreettisia käytäntöjä tulokselliseen työterveysyhteistyöhön.

Suurkuluttajia ja työterveysneuvotteluita

Ensimmäisessä osahankkeessa analysoitiin työterveyshuollon sairaanhoidon yhteyksiä työkykyyn sekä työkyvyn tuen prosesseihin: taustatekijäanalyysissä tutkittiin muun muassa sairaanhoidon palveluiden runsasta käyttöä sekä työterveysneuvotteluita. Lisäksi hankkeessa toteutettiin interventio työhön liittyvyyden ja työkykyriskin arvioinnissa käyntien yhteydessä.

Työterveyshuollon sairaanhoidon palveluiden runsaan käytön havaittiin liittyvän tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin sekä mielenterveyden häiriöihin. Suurkuluttajiksi määriteltiin palveluita eniten käyttänyt kymmenys, joka vastasi 3617:ää potilasta 31 960 henkilön tutkimusaineistosta (2015). Yksi suurkuluttaja teki vähintään 8 käyntiä työterveyshuoltoon vuoden aikana. Naissukupuoli liittyi palveluiden runsaaseen käyttöön, sen sijaan ikä ei ollut merkitsevä tekijä. Toimialoista teollisuudessa ja sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä suurilla ja keskisuurilla työnantajilla työskentely oli yhteydessä suurkuluttajuuteen. Suurkuluttajat tekivät yhtenä vuonna 36 prosenttia käynneistä.

Työterveysneuvotteluja pidettiin erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista sekä mielenterveyden häiriöistä kärsiville työntekijöille. Kolmanneksella neuvotteluun osallistuneista sairauspoissaolo oli kestänyt yli 90 päivää ennen neuvottelua ja joka neljännellä neuvotteluihin osallistuneista ei ollut edeltävästi lainkaan sairauspoissaoloja. Neuvottelussa sovittiin työnkuvan muutoksista joka kolmannella ja työaikamuutoksista neljänneksellä. Neuvottelun jälkeen sekä sairauspoissaolokerrat että sairauspoissaolojen kesto pienenivät. Hankkeessa läpikäytiin 1 926 työterveysneuvottelua, joissa oli mukana 1 223 potilasta (2013– 2015).

Interventiolla tehoa työkykyriskien tunnistamiseen

Hankkeessa seurattiin Pihlajalinnassa toteutettua interventiota. Pihlajalinnassa satunnaistettiin työterveysasemat kontrolli- ja interventioasemiin ja interventioasemien asiakasvastuullisille työterveyshoitajille ja –lääkäreille järjestettiin koulutusta työhön liittyvyyden ja työkykyriskin arvioinnista käyntien yhteydessä (tarkempi kuvaus koulutuksesta: www.uta.fi/ttavain). Tavoitteena oli tehostaa sairaanhoidon käyntien yhteydessä tehtävää arviointia työkyvyn menettämisen uhasta ja työhön liittyvyydestä Hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti. Koulutuksen lisäksi kaikilla asemilla toteutettiin tietojärjestelmämuutos, ja hankkeessa havaittiin, että verrattuna pelkkään tietojärjestelmämuutokseen koulutus tehosti työhön liittyvyyden arviointia. Kestoltaan noin tunnin mittaista koulutusta arvioitiin osallistuneille tehdyssä kyselyssä: 9/12 vastanneista lääkäreistä arvioi, että koulutus lisäsi omaa pohdintaa työhön liittyvyyden ja työkyvyttömyysriskin arvioinnissa.

Tuloksellista työterveysyhteistyötä yhdessä kehittämällä

Toisessa osahankkeessa kehitettiin hyviä käytäntöjä tulokselliseen työterveysyhteistyöhön. Hyvät käytännöt syntyivät 12 työpaikan ja työterveyshuollon yhteiskehittelynä, jonka pohjana olivat työpaikan tarpeet työterveysyhteistyön kehittämiselle. Työterveyslaitoksen asiantuntijat toimivat työpaikkojen ja työterveyshuoltojen apuna kehittäjinä ja sparraajina. Aluksi kehittämiskohteen valitsemiseksi tehtiin haastatteluja ja neuvotteluita. Kun kehittämiskohde oli valittu, työskenneltiin prosessikehittämistä hyödyntäen yhdessä. Lopuksi kehittämistyötä arvioitiin haastatteluin heti kehittämistyön jälkeen sekä noin vuoden päästä vaikutuksia ja edelleen kehittämistä tarkastellen. Hyvät käytännöt muodostuivat kahden teeman ympärille: Suunnittele ja koordinoi sekä tue työkykyä. Suunnittele ja koordinoi -teemaan kuuluu käytäntöjä, joiden avulla päästään suunnitelmalliseen, työpaikan tarpeiden mukaiseen sekä tiedonkulultaan sujuvaan yhteistyöhön. Tue työkykyä -teemassa kuvataan, kuinka työkyvyn toimintamallit viedään osaksi arkea, sekä mallinnetaan työkyvyn tuen rooleja ja toimintatapoja erilaisiin työkyvyn tuen toimintoihin.

Kohti työterveysyhteistyön vaikuttavuuden mittaamista

Toisessa osahankkeessa kehitettiin indikaattoreita työterveysyhteistyön vaikuttavuuden mittaamiseen. Tulossa on arviointityökalu, jolla työpaikka ja työterveyshuolto voivat yhdessä arvioida työterveysyhteistyönsä vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Indikaattoreita on rakennettu niin tutkimuksen keinoin kuin empiirisestikin testaten. Aluksi teimme kotimaisen sekä ulkomaisen kirjallisuuskatsauksen kartoittaaksemme, miten työterveysyhteistyötä on tutkittu ja kehitetty. Tämän jälkeen teimme edellisessä kappaleessa kuvatun kehittämisvaiheen, josta saimme tietoa, mikä työterveysyhteistyössä toimii käytännössä. Näiden kahden vaiheen pohjalta rakensimme ensimmäisen indikaattorirungon, jota täydensimme haastattelemalla 14 työpaikka–työterveyshuolto-paria indikaattorirungon pohjalta. Täydensimme edelleen indikaattorirunkoa ja testasimme sitä vielä kyselyllä, joka suunnattiin 4 000 työpaikalle ja kaikille Suomen työterveysyksiköille (n=314). Tämän jälkeen olemme täydentäneet indikaattoriluonnoksia asiantuntijakommentein.

Johtopäätökset

Molemmissa osahankkeissa tuotettiin tietoa ja työkaluja käytännön työterveyshuollon toimiin. Työterveysneuvottelut ovat keskeinen työterveyshuoltojen ja työpaikkojen yhteistyömuoto, joilla on vaikutusta myös sairauspoissaoloihin. Neuvottelun tulisi keskittyä työkyvyn tuen toimenpiteisiin ja ratkaisujen hakemiseen yhteistyössä. Hankkeen aikana on kehitetty kaksi erilaista muistiopohjaa, jotka ovat kaikkien hyödynnettävissä tukemaan työterveysneuvottelujen ratkaisukeskeistä lähestymistapaa ja mahdollistamaan neuvotteluiden laadun seurannan (www.uta.fi/ttavain «http://www.uta.fi/ttavain»1 sekä www.ttl.fi/tyoterveysneuvottelu «http://www.ttl.fi/tyoterveysneuvottelu»2). Toinen muistiopohja on tehty yhteistyössä Työterveysneuvottelu työhön paluun tuessa -hankkeen kanssa. Hankkeessa havaittiin myös, että tietojärjestelmämuutosten yhteydessä järjestettävä koulutus tehostaa merkintäkäytännön muutoksen toteutumista ja muutoksia käyttöön otettaessa onkin suositeltavaa kouluttaa ammattilaisia muutoksen syistä sekä tavoitteista.

Työterveysyhteistyö vaatii edelleen kehittämistä. Työterveyshuollon rooli on tukea työpaikan kokonaisvaltaista työhyvinvointia ja työntekijöiden työkykyä. Lähtökohtana yhteistyössä tulisi olla etenkin halu tehdä yhteistyötä mutta myös yhdessä havaitut työpaikan tarpeet ja yhdessä muodostettu tavoite. Tähän tarvitaan sujuvan ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen lisäksi molempien osapuolien tuottamaa tietoa sekä tiedon analysointia. Yhteiset toimintatavat voivat syntyä vain vuoropuhelun kautta. Jotta työterveysyhteistyö on vaikuttavaa, tulee sitä arvioida ja edelleen kehittää. Tämän tueksi olemme kehittäneet edellä kuvatuin keinoin hyviä käytäntöjä ja indikaattoreita. Hyvät käytännöt ovat jo nyt työpaikkojen ja työterveyshuoltojen käytettävissä (www.ttl.fi/tyoterveysyhteistyon- hyvat-kaytannot/ «http://www.ttl.fi/tyoterveysyhteistyon-»3). Työterveysyhteistyön indikaattorit tulevat kaikkien hyödynnettäviksi tämän vuoden aikana (www.ttl.fi/vaikuttavuuttatyoterveysyhteistyolla «http://www.ttl.fi/vaikuttavuuttatyoterveysyhteistyolla»4).