Valtaistamalla ja yhteistoiminnalla kestävään kuntoutumiseen! Pirjo Juvonen-Postin haastattelu 3.9.2018

Pirjo avaa väitöskirjan otsikkoa: Kaikkien kuntoutustoimien on kytkeydyttävä työhön aina, kun pyritään työuralle. Moninäkökulmaisuus tarkoittaa sitä, että työhön kytkeytyvän kuntoutuksen toimeenpanoa, vaikutuksia ja vaikuttavuutta tutkitaan kaikkien prosessiin osallistuvien näkökulmasta. Monimenetelmäisyys kuvaa sitä, että tutkimuksessa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Kontekstuaalisella mekanismilla tarkoitetaan toimintaympäristöön, jossa kuntoutusta toteutetaan, kytkeytyviä mekanismeja, joiden kautta vaikutukset syntyvät.

Työura kuntoutuksen parissa

Pirjon työuran avainsana on ollut kuntoutus. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1985, ja ura kuntoutuksen parissa alkoi vuonna 1989, kun hän aloitti työt Itä-Suomen työklinikalla. Ammatillisen kuntoutuksen ura jatkui Kaprakassa, kuntoutus- ja tutkimuslaitoksen johtajana ja ylilääkärinä vuosina 1993–2000. Kaprakan työ oli kuntoutuspalveluiden kehittämistä ja tutkimustoimintaa. Kuntoutussäätiöllä hän työskenteli vuosina 2000–2010 kuntoutuslääkärinä ja ylilääkärinä. Nykyisin Pirjo toimii Työterveyslaitoksella vanhempana asiantuntijana tutkimus- ja kehitystyössä.

Pirjo Juvonen-Posti on suorittanut kuntoutuksen PD:n Lapin ja Oulun yliopistolla 1993-97 sekä kuntoutuksen cum laude -aineopinnot Oulun yliopistossa. Hänellä on kuntoutuksen erityispätevyys.

Näkymätön lapsi - tarina kuntoutumisesta

Tove Jansson on kuvannut Ninnin tarinassa, miten ympäristö vaikuttaa toimijuuteen ja miten toimijuus voi muuttua, kun ympäristö muuttuu. Ninni oli edellisessä asuinpaikassaan muuttunut näkymättömäksi. Tuutikki toi tytön Muumitaloon, koska uskoi ympäristön olevan Ninnille kasvuympäristönä parempi – Muumitalossa kun oltiin ystävällisiä ja kannustavia. Prosessi ei edennyt suoraviivaisesti ja päästä oli näkyvissä pitkään vain rusetti. Muumimamma uskoi muutoksen syntyvän isoäidin kotilääkereseptin mukaisen lääkkeen avulla. Hiekkarantaretkellä tapahtui jotakin mullistavaa: Muumipappa suunnitteli työntävänsä Muumimamman mereen. Ninni suuttui pelkästä aikeesta niin, että tuli ja puri Muumipappaa napakasti häntään. Ninnin kasvot tulivat samassa näkyväksi, ja hetken päästä hän lisäksi nauroi Muumipapalle sattuneelle vahingolle makeasti. Tässä yhteydessä Tuutikki toteaa Muumimammalle: ”Te olette muuttaneet lapsen niin, että hän on pahempi kuin Pikku Myy. Mutta pääasiahan on, että hän näkyy.”

Toimijuus ja työhön kytkeytyvä kuntoutus

Ninni pystyi vahvistamaan oman toimijuutensa Muumilaaksossa. Kannustava ja turvallinen ympäristö mahdollisti muutoksen.

Työssä jatkamista tukeva työhön kytkeytyvä kuntoutus on monisyinen, monitoimijainen sosiaalinen interventio, jossa vaikutukset syntyvät usean eri toimijan yhteistyönä, yhteistoimijuudessa. Kuntoutujan omaa toimijuutta on tuet-tava ja vahvistettava, mutta tutkimuksen tulosten mukaan työuravaikutusten saamiseen se ei yksin riitä. Toimijuutta vahvistetaan muun muassa ottamalla kuntoutuja mukaan päätöksentekoon ja esimerkiksi antamalla hänelle vaihtoehtoja, joista valita. Oman kuntoutuksen suunnitteluun ja päätöksentekoon osallistumalla kuntoutujan toimijuus vahvistuu. Asiantuntija, esimerkiksi työterveyslääkäri, pystyy tukemaan toimijuutta vuorovaikutuksella, yhteistyöllä ja keskustelulla.

Väitöskirjassa on esitetty neljä toimijuusteoriaa. Sosiologi Giddensin mukaan rakenteet määrittävät toimijuutta. Banduran teoria perustuu käsitykseen siitä, että ihminen on toimija, joka tietoisesti ja tarkoituksellisesti muokkaa elämänkulkuaan ja päivittäistä elämäänsä. Yhteistoimijuutta on ensisijaisesti määritelty monitoimijaisen yhteistyön edisteiden ja esteiden kautta.

Tutkimuksen tavoite, aineisto ja tulokset

Pirjo tarkasteli työssään, miten työikäisten kuntoutuksen tehtävää voidaan määritellä eri toimijoiden intressejä ja päämääriä yhdistäen. Aineisto koostui kahden ammatillisen kuntoutuksen kehittämishankkeen arviointitutkimusaineistoista. Aineistot oli koottu kyselyiden, yksilö- ja ryhmähaastatteluiden, dokumenttien ja rekisteriseurannan avulla.

Tutkimuksessa löytyi mekanismi, jonka kautta kuntoutuksen tulokset syntyivät tai jäivät syntymättä. Työssä jatkamista edistävät ja estävät mekanismit liittyivät erityisesti esimiehen, työterveyshuollon ja kuntoutuksen palvelutuottajan toimintaan ja kuntoutujan elämäntilanteeseen. Samanlaiset tekijät edistivät ja estivät kuntoutumista työllisillä ja työttömillä. Lisäksi työhön kytkeytyvässä kuntoutuksessa kuntoutujan oman toimijuuden tukeminen on tär-keää, vaikka se alkuvaiheessa olisi vähäistä.

Väitöstyössään Pirjo kuvaa työikäisten kuntoutuksen tehtävät kehittämänsä mallin avulla (Kuvio 1). Malli jäsentää ammatillisen kuntoutuksen kentän kompleksisuutta ja auttaa hallitsemaan sitä. Mallissa kuvataan työikäisen kuntoutuksen tehtäviä perinteisen sairauslähtöisen tai kliinisen näkökulman lisäksi yhteisön näkökulmista.

Työhön kytkeytyvä kuntoutus muodostuu yhteiskuntaan ja yksilöön kohdistuvista toimista, joilla mahdollistetaan työelämään paluu ja osallistuminen. Työyhteisökuntoutus tarkoittaa esimerkiksi sosiaalisen ja kulttuurisen toiminnan tukemista. Yhteisökuntoutuksessa huomioidaan muun muassa asuinalue ja perhe. Tulosten avulla kuntoutuksen toteuttajat, tutkijat ja viranomaiset voivat parantaa kuntoutuksen työuravaikutuksia kehittämällä kuntoutujan osallistumismahdollisuuksia ja yhteistoimintaa.

Tutkijan viestit työterveyshuolloille

Pirjo kannustaa työhön kytkeytyvän kuntoutuksen eri toimijoita nykyistä asiakaskohtaisempaan ja tiiviimpään yhteistyöhön. Tutkimuksessa nousee viisi avaintekijää työhön kytkeytyvän kuntoutuksen onnistumiseksi:

• varhainen kuntoutustarpeen tunnistaminen
• tavoitteen asettaminen ja kuntoutussuunnittelu yhdessä kuntoutujan kanssa
• yhteistoiminta: tarvittava moniammatillinen ja monialainen kuntoutusyhteistyö eri vaiheissa
• yhdessä sovittu kuntoutumisen riittävän pitkäaikainen seuranta, tarvittaessa suunnitelman tarkistus ja korjausliikkeet yhdessä kuntoutujan kanssa
• alueellisesti sovitut ammatillisen kuntoutuksen ohjelmat ja prosessit, joita johdetaan.

Tutkija korostaa, että työterveyshuoltojen pitää ottaa vakavasti työkyvyn tuen tehtävä, joka heille on suomalaisessa järjestelmässä määritelty. Hänen mukaansa työterveyslääkärin tulee vähintään kiinnostua seuraamaan oman työn vaikutuksia ja tekemään oman työnsä tulosten arviointia. Pirjo kannustaa työterveyslääkäreitä myös pohjoismaiseen yhteistyöhön. Yhteistyö avaa uusia näkökulmia.

Tutkimus- ja kehittämistyö jatkuu

Tuoreimpia tuloksia tutkimuksista, joissa Pirjo on mukana, hyödynnetään Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston yhteistyössä toteutettuun oppimisohjelmaan Työterveysneuvottelu – ratkaisuja työhön. Oppimisohjelma avattiin 11.9.2018 (www.ttl.fi/tyoterveysneuvottelu «http://www.ttl.fi/tyoterveysneuvottelu»1).

Työterveyslaitoksella Pirjo suunnittelee työhön kytkeytyvän kuntoutumisen tutkimus ja kehittämisohjelmaa. Kelan rahoittaman ja Työterveyslaitoksen sekä Kuntoutussäätiön totettaman Siirtymä uusimuotoiseen kuntoutukseen -hankkeen varhaiskuntoutukseen liittyvä kokonaisuus on raportointivaiheessa. Siinä on selvitetty, mitä työpaikoilla, ay-liikkeissä, yrittäjäjärjestöissä ja työterveyshuollossa on tehty varhaiskuntoutukseen liittyen ASLAK-kuntoutuksen päättymisen jälkeen. Toinen osa koskee vuonna 2016 alkaneen KIILA-kuntoutuksen toimeenpanoa. Työttömien työllistymisen tukemiseen eri näkökulmista on interventiohankkeita. Lisäksi yrittäjien kuntoutukseen ja jaksamiseen liittyvää tutkimusta on suunnitteilla.