Työterveyslääkäri

Digitalisaatio työelämässä – kehittyykö vai köyhtyykö työ?

Työterveyslääkäri
2018;36(4):10-12
Tuomo Alasoini

Digitalisaatio tarkoittaa digitaalitekniikan integrointia osaksi elämän jokapäiväisiä toimintoja hyödyntämällä kokonaisvaltaisesti tekniikan monipuolistuvia mahdollisuuksia. Miten digitalisaatio vaikuttaa työhön? Keskustelun ytimessä ovat olleet vaikutukset työpaikkojen määrään ja työn sisältöihin.

Tekoälyyn, koneoppimiseen ja älykkääseen robotiikkaan perustuva automaatio eroaa aiemmasta automaatiosta erityisesti kahdessa mielessä. Älykkäillä koneilla on ensinnäkin uusia tärkeitä toiminnallisia ominaisuuksia, kuten näkökykyä, luonnollisen kielen ymmärrystä, kommunikoivuutta ja mobiilisuutta. Toinen ja vielä merkittävämpi tekijä on koneiden lisääntynyt kyky oppia. Kumpikin uusi piirre tuo älykkäät koneet entistä enemmän ihmisen perinteisille vahvuusalueille.

Älykkäät koneet työn automatisoinnissa

Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että älykkäät koneet korvaavat erityisesti työtä, jonka keskeisenä sisältönä ovat fyysiset työsuoritukset, datan käsittely ja datan kerääminen. Nopeimmin muutos näkyy media- ja viestintäalalla, finanssialalla sekä erilaisissa ammatillisissa, tieteellisissä ja teknisissä tukipalveluissa, joiden monet tuotteet ja palvelut voidaan myös jakaa digitaalisessa muodossa. Muutos kohdistuu voimakkaasti, mutta hitaammin, myös teollisuuteen, liikenteeseen, logistiikkaan ja rakentamiseen, jossa tällaisia töitä on vielä paljon jäljellä. Uutta on, että automatisointi ulottuu jatkossa entistä enemmän myös sellaisiin ei-rutiinimaisiin kognitiivisiin asiantuntijatehtäviin, jotka ovat toteutustavaltaan ja tuloksiltaan suhteellisen ennustettavissa olevia. Huimimmissa näkemyksissä digitalisaation on ennustettu vievän 20 vuodessa jopa lähes puolet nykyisistä työpaikoista (3). Monet ovat kuitenkin päätyneet huomattavasti maltillisempiin arvioihin (1, 4, 6).

Automatisointi koskee tyypillisesti työtehtäviin sisältyviä yksittäisiä työtoimintoja, harvemmin työtehtäviä kokonaisuudessaan. Älykkäiden koneiden merkittävin työtä korvaava ominaisuus on niiden kyky tehdä massadatan pohjalta ihmistä tarkempia ennusteita. Koneet pystyvät ihmistä paremmin identifioimaan datamassasta säännönmukaisuuksia ja lainalaisuuksia sekä yhdistelemään keskenään erilaista datamassaa. Tietokoneethan ovat pohjimmiltaan tehokkaita laskimia. Tärkeä asiantuntijatyötä koskeva kysymys on jatkossa, millaisissa tilanteissa koneiden annetaan tehdä tuottamiensa ennusteiden pohjalta myös itsenäisiä päätöksiä. Kysymys tulee olemaan erityisen akuutti ainakin liikenteessä koskien autonomisia kulkuneuvoja. Se tulee kuitenkin koskemaan muodossa tai toisessa myös monien muiden alojen ammattilaisia.

Älykkäät koneet työn kehittämisessä

Kysymykseen siitä, johtaako digitalisaatio työn kehittymiseen vai köyhtymiseen, ei voi vastata teknologisen kehityksen logiikan perusteella. Olennainen jatkokysymys on, miten organisoidaan uudelleen ne työtoiminnot, joihin automatisointi ei ulotu. Yhdistelläänkö ihmisen tehtäväksi jääviä toimintoja vaativammiksi ja monipuolisemmiksi kokonaisuuksiksi vai onko suuntana lisääntyvä työtoimintojen standardointi ja työn sisältöjen sirpaleistuminen? Digitalisaatio sellaisenaan avaa mahdollisuuksia kumpaankin suuntaan. Ratkaisevaa on, millaisten näkemysten pohjalta työtä halutaan johtaa ja kehittää.

Työtä kehittävä polku tarkoittaa käytännössä sitä, että etsitään mahdollisimman tehokkaasti toimivia ihmisen ja koneen muodostamia toiminnallisia kokonaisuuksia. Tällaisia ovat ratkaisut, joissa koneen vahvuudet, kuten väsymättömyys, toistokyky ja laskentateho, ja ihmisen vahvuudet, kuten luova ja sosiaalinen älykkyys eri muodoissaan, täydentävät optimaalisella tavalla toisiaan (2). Keskeisiä haasteita ovat optimaalisen tehtävänjaon määritteleminen ja saumattoman vuorovaikutussuhteen luominen ihmisen ja koneen välille. Ihmisen ja älykkään koneen välisen vuorovaikutuksen toimivuudesta onkin tullut viime vuosina yhä tärkeämpi kehittämiskohde muun muassa robottisovellutuksissa (7).

Tämän seurauksena ”seurustelusta” älykkäiden koneiden kanssa tulee tärkeä osa yhä useamman työtä. Ihmisen kykyä tämänkaltaiseen ”seurusteluun” voitaisiin kutsua teknososiaaliseksi älykkyydeksi. Siinä yhdistyvät teknologinen osaaminen ja sosiaalinen älykkyys. Ihmisen on ymmärrettävä koneen toiminnan logiikkaa ja erityisesti tapaa, jolla kone voi oppia, sekä pystyttävä tämän perusteella ohjaamaan koneen toimintaa ja oppimista.

Digitalisaatio ei taitavasti hyödynnettynä johda massiiviseen työpaikkojen katoamiseen tai työn köyhtymiseen, vaan voi auttaa kehittämään työtä lisäämällä ihmisen mahdollisuuksia keskittyä monipuolisempiin, vaativampiin ja enemmän arvoa luoviin toimintoihin. Tämän seurauksena edessä on merkittävä osaamis- ja ammattirakenteen muutos yhteiskunnassa, joka edellyttää investointeja lisä- ja uudelleenkoulutukseen (4, 8). Tätä investointia ei voi jättää yksin työnantajien tai ihmisten itsensä vastuulle. Ilman yhteiskunnan merkittävää panosta vaarana on, että ihmisten välinen digitaalinen osaamiskuilu kasvaa entisestään.

Älykkäät koneet ja ihminen tulevaisuudessa

Tämänhetkinen tekoäly on vielä ”heikkoa” siinä mielessä, että se pystyy suorittamaan vain ennalta määrättyjä ja usein suhteellisen kapeita tehtäviä siihen ohjelmoidun logiikan perusteella. Tämä näkyy myös johtavien suomalaisyritysten ja julkisyhteisöjen tekoälyä koskevissa lähitulevaisuuden visioissa (5). Sovellutukset, joissa kone tekee päätöksiä ilman ihmisen väliintuloa, koskevat tyypillisesti hyvin samankaltaisina useasti toistuvia toimintoja. Sen sijaan työtehtävän edellyttämässä päätöksenteossa, johon sisältyy tärkeitä tilannekohtaisia huomioon otettavia tai vastuukysymyksiin liittyviä näkökohtia, ei ”heikko tekoäly” pysty korvaamaan ihmistä. Tällaisia ovat erityisesti tehtävät, joiden menestyksellinen suorittaminen edellyttää luovuutta, sosiaalista älykkyyttä tai eettistä harkintaa tai joihin sisältyvällä päätöksellä on suoraan ihmisten terveyteen, turvallisuuteen tai hyvinvointiin kohdistuvia vaikutuksia.

Muuttaako ”vahva tekoäly” ihmisen ja koneen välisen suhteen ja tehtävänjaon? Kysymykseen on mahdotonta vastata, sillä tällainen tekoäly on tässä vaiheessa vasta hypoteettinen käsite. Tekoälyä, jossa riittävän tehokas ja sopivalla ohjelmalla varustettu tietokone saataisiin edes suurin piirtein vastamaan ihmisen aivoja ja mieltä, ei ole toistaiseksi pystytty luomaan. ”Vahvan tekoälyn” vaihetta, jossa tekoäly ohittaisi älykkyydessä ihmisen, on kutsuttu tekoälyn singulariteetiksi. Alan tutkijoillakin on ristiriitaisia käsityksiä siitä, onko tällaista vaihetta ylipäätään mahdollista saavuttaa. Voimme siis ainakin toistaiseksi nukkua yömme rauhassa – teknologia ei ihmistä kokonaan korvaa!

Tuomo Alasoini
TkT, VTT, sosiologian dosentti
Tutkimusprofessori
Työterveyslaitos
tuomo.alasoini@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Arntz, M, Gregory, T, Zierahn, U. The risk of automation for jobs in OECD countries: A comparative analysis. OECD Social, Employment and Migration Working Papers, No. 189. Paris: OECD Publishing, 2016.
  2. Daugherty, PR, Wilson, HJ. Human + machine: Reimagining work in the age of AI. Boston: Harvard Business Review Press, 2018.
  3. Frey, CB, Osborne, MA. The future of employment: How susceptible are jobs to computerisation? Technological Forecasting and Social Change. 2017;114(C):254-280. doi: 10.1016/j.techfore.2016.08.019.
  4. McKinsey. Digital-enabled automation and artificial intelligence: Shaping the future of work in Europe’s digital front-runners. McKinsey, 2017.
  5. Microsoft, PwC. Uncovering AI in Finland: 2018 field guide to AI. Microsoft, PwC, 2018.
  6. PwC. Will robots really steal our jobs? An international analysis of the potential long term impact of automation. PwC, 2018.
  7. Sheridan, TB. Human-robot interaction: Status and challenges. Human Factors. 2016;58(4):525-532. doi: 10.1177/0018720816644364.
  8. World Economic Forum. The Future of Jobs report. Geneva: World Economic Forum, 2018.