Sairausajan toimeentulo – ammattiliiton näkökulma
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on yksityisillä palvelualoilla työskentelevien ammattiliitto. Liittoon kuuluu noin 230 000 jäsentä, joista 80 prosenttia on naisia. Jäsenet työskentelevät esimerkiksi vähittäiskaupassa, matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluissa, kiinteistöpalveluissa ja vartiointialalla.
Työpaikan luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut ovat jäsenten apuna työpaikoilla. Muu liiton neuvonta toteutuu pääosin neuvontapuhelimessa, johon suurin osa yhteydenotoista tulee. Lisäksi jäsen voi kysyä tietoa nettisivujen kautta tai käydä jossain viidestätoista aluetoimistosta.
Yhteydenottoja erilaisissa työsuhdeasioissa PAMiin tulee noin 50 000 vuodessa. Artikkeli perustuu pitkälle näihin yhteydenottoihin ja todellisiin tilanteisiin työpaikoilla.
Jäsenemme eivät tule aina ajatelleeksi miten hienoa on, että on olemassa linkki työn ja terveyden välillä. Työterveyshuoltolain mukaan jokaisen työnantajan on järjestettävä työterveyspalvelut henkilöstölleen, riippumatta työsuhteen muodosta tai kestosta. Koska laki sen takaa, se myös käytännössä yleensä aina toteutuu.
Monelle jäsenellemme ei myöskään ole selvää, että laki ei takaa työnantajan järjestämää sairaanhoitoa. Onneksi tällaisen edun monet työnantajat ovat vapaaehtoisesti järjestäneet. On varmasti molemman osapuolen etu, että sairaustilanteissakin on mahdollista kääntyä työpaikan työt ja työolot tuntevan terveyshuollon ammattilaisen puoleen.
Vaikka työterveyshuollossa nimensä mukaisesti kyse on terveydestä, otetaan ammattiliittoon useimmiten yhteyttä, kun kyse on sairaudesta. Ja tällöin on yleensä kyse työntekijän toimeentulosta eli oikeudesta sairausajan palkkaan.
Lääkärintodistus
Sairausajan palkanmaksusta on säädetty työsopimuslaissa, mutta tarkemmat määräykset ja lakimääräisestä poikkeavat sairausajan palkanmaksuvelvoitteet on sovittu alakohtaisissa työehtosopimuksissa. Työkyvyttömyyden toteaa lääkäri, mutta lääkäriltä ei voi edellyttää jokaisen työehtosopimuksen tarkempaa tuntemusta. Sairausajan palkallisuuden varsinainen tulkintaoikeus onkin vain sen solmineilla tahoilla eli työntekijä- ja työnantajaliitoilla.
Työntekijä voi jäädä vaille sairausajan palkkaa, vaikka hän lääkärintodistuksen mukaan on työkyvytön. Lähtökohta sairausajan palkallisuudelle on, että työntekijä on sairauden vuoksi työkyvytön. Jos lääkärintodistuksessa mainitaan työkyvyttömyyden aiheuttajana vain oire tai toimenpide, voi sairausajan palkka jäädä saamatta. Tällaiset tilanteet ovat hankalia myös sen vuoksi, että työntekijä huomaa sairausajan palkan puuttumisen jälkikäteen vasta seuraavassa palkanmaksussa, jolloin lääkärin luo on hankalampaa enää palata.
Joskus työnantaja haluaa tulkita lääkärin tekemää diagnoosia. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset akuutiksi todetut reaktiot tai sairaudet. Työnantaja voi esimerkiksi lääkärintodistuksesta poiketen esittää, että reaktio voi olla akuutti vain tietyn ajan. Lääkäri on kuitenkin diagnoosin tehdessään nimenomaisesti todennut ja todistukseen kirjannut työkyvyttömyysajan pituuden.
Aika ajoin tulee esille tilanteita, jossa pääsyä työterveyshuoltoon pyritään rajaamaan ja valvomaan. Työnantajan edustaja haluaa tehdä ensin oman terveysarviointinsa ennen kuin työntekijä saa varata ajan lääkärille. Tällöin työnantaja on väärässä roolissa: lääkärin tehtävä on arvioida työntekijän terveydentila, ja sinne tulee työntekijällä aina olla oikeus hakeutua.
Työntekijän sairausajan palkka voidaan yrittää evätä, koska hän ei ole käynyt työterveyshuollon lääkärin vastaanotolla. Jokaisen laillistetun lääkärin todistus on riittävä osoitus työkyvyttömyydestä. Ensisijaisesti tulee toki aina kääntyä työterveyshuolloin puoleen, mutta joissain tilanteissa lähempänä oleva muu lääkärikin on järkevä ratkaisu.
Työehtosopimuksissa on tällaisen varalle myös määräykset, joissa työnantajalla on oikeus kustannuksellaan osoittaa työntekijä työterveyshuollon tarjoaman lääkärin vastaanotolle. Ohjeemme näissä tilanteissa on, että tällaiseen työntekijä on velvoitettu menemään ja se on viime kädessä hänenkin etunsa.
Terveysneuvottelu
Työkyvyn alentuessa tai pidempien sairaslomien yhteydessä niin sanottu kolmikantaneuvottelu on erinomainen keino tarkastella työntekijän jaksamista ja mahdollista työn muokkaamista.
Kun tällaisessa tilaisuudessa sovitaan työtuntien alentamisesta, tulee se tehdä määräaikaisena ja perusteena olla työn keventäminen terveydellisistä syistä. Tällöin työntekijä saa vähentyneen palkan kompensaationa Kelan maksaman osasairauspäivärahan.
Joskus työnantaja ja työntekijä ovat pelkästään sopineet työtuntien alentamisesta. Työntekijän sittemmin haettua soviteltua työttömyyspäivärahaa on hänelle seurannut karenssi, koska on itse sopinut työsuhteen osa-aikaistamisesta.
Kolmikantaneuvottelussa työterveyshuollon ammattilaiset voivat ohjeistaa osapuolia keventämisestä sopimiseen ja osasairauspäivärahan hakemiseen, koska kaikille työnantajille tällainen mahdollisuus ei ole välttämättä ole tiedossa.
Vuokratyöntekijät
Sairausajan palkallisuuden suhteen heikoimmassa asemessa näyttäisivät olevan vuokratyöntekijät, joilta saatetaan pidättää sairausajan palkka mitä erilaisimmilla syillä. Näin vaikka lääkärin antama työkyvyttömyystodistus sisältää maininnan työkyvyttömyyden kestosta ja sairausdiagnoosin.
Vuokratyöntekijöiden työhyvinvointiin vaikuttavat seikat ovat muutenkin usein heikommin kuin samassa yrityksessä työskentelevän kollegan, jolla työsuhde on solmittu suoraan käyttäjäyritykseen.
Kuka vastaa?
Kun henkilöstövuokrausyritys siirtää työntekijän toisen työnantajan käyttöön, siirtyy työvoimaa käyttävälle yritykselle oikeus johtaa ja valvoa työntekoa sekä ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin. Muut työnantajavelvoitteet jäävät henkilöstöä vuokranneelle yritykselle. Useimmiten myös työterveyshuollon järjestäminen.
Vuokratyövoimaa käyttävällä yrityksellä on velvollisuus ennen työhöntulotarkastusta kertoa ammattitaitovaatimukset ja muut työn erityispiirteet henkilöstövuokrausyritykselle. Tämän tulee varmistua lähetettävän vuokratyöntekijän ammattitaidosta ja soveltuvuudesta vastaanottavan yrityksen olosuhteisiin. Tilannetta hankaloittaa se, että työntekijällä voi olla useita työpaikkoja.
Käyttäjäyritykselle kuuluu perehdytysvastuu. Työsuhdetta käyttäjäyritykseen ei synny. Vuokratyöntekijät jäävät usein HR-osaston henkilöstölleen organisoiman toiminnan ulkopuolelle. Esimerkiksi henkilöstökoulutukset suunnataan yrityksen omille työntekijöille. Oppimisen myötä tulevalla työn hallinnan tunteella olisi kuitenkin merkittävä rooli työntekijän hyvinvoinnille. Osallistumattomuus johtaa ulkopuolisuuden kokemukseen ja heikkoon sitoutumiseen käyttäjäyritykseen. Työnantajan kehittämistoimien ulkopuolelle jääminen hidastaa vuokratyöntekijän ammatillista kehittymistä ja jopa palkkakehitystä.
Vapauden hinta
Vuokratyön hyviksi puoliksi on luettu uusien työpaikkojen tuoma vaihtelu ja mahdollisuus valita työajat. Palvelualoilla palkat ovat kuitenkin pienet ja tulot usein epäsäännölliset. Jos työtä on hyvin tarjolla, palkan pienuutta kompensoidaan tekemällä työtä ilman riittäviä taukoja ja lomia. Työntekijä saattaa työskennellä saman vuorokauden aikana usealla työnantajalla ja kokonaistuntimäärä nousta hyvinkin korkeaksi. Vuokratyöntekijän loman pitäminen tai pitämättä jättäminen jää hänen omaksi huolekseen ja lomaan tulisi varautua taloudellisesti etukäteen säästämällä. Usein työnantaja maksaa lomat lomakorvauksen muodossa kuukausittain ja lomaraha jää kokonaan saamatta. Riittävät lomat olisivat kuitenkin tarpeelliset kaikille työntekijöille työsuhteen muotoon katsomatta.
Vuokratyön kiistattomia hyviä puolia on vapaus valita työpaikat ja työajat. Vapauden tunnetta tärkeämpiä ovat kuitenkin perustarpeet, riittävä toimeentulo ja turvallisuus. Vuokratyön hyvät puolet painavat sen heikkouksia enemmän vasta riittävän korkean tulotason ammateissa. Niissäkin usein vain työuran alussa.
Työterveyteen liittyvissä asioissa työnantajalla, työterveyshuollolla ja työntekijällä on oma roolinsa, ja niissä heidän tulee pysyä. Osapuolten yhteistyöllä saadaan parhaiten turvattua kaikkien intressit. Tavoite on kuitenkin kaikille yhteinen: turvallinen työpaikka, jossa työntekijöiden terveydestä pidetään huolta. Sellainen työpaikka on yleensä myös tuottavin, joten toimiva työterveyshuolto on yritykselle viisas investointi.
Neuvontapäällikkö
Palvelualojen ammattiliitto PAM
juha.ojala@pam.fi
Merja Vihersalo
KM, työympäristöasiantuntija
Palvelualojen ammattiliitto PAM
merja.vihersalo@pam.fi
