Pitkäjänteinen toiminta alentaa merkittävästi tekemättömän työn kustannuksia

European Management Journalissa jo vuonna 2010 julkaistussa artikkelissa (1) esiteltiin neljä tekemättömän työn kustannusten mittaria, jotka ovat yhteismitallisia sekä julkisissa että yksityisissä työnantajayhteisöissä: sairauspoissaolojen kustannukset, työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen maksu, työeläkevakuutuksen työkyvyttömyysmaksu sekä työterveyshuollon kustannukset, joiden keräämistapa varmennettiin vielä tilintarkastusyhteisö PwC:n toimesta. Myös julkaisussa Pehkonen et al. (2) esitetty tutkimus tukee näiden mittareiden käyttöä. Kyseiset kustannuslajit ovat kaikille työnantajille lakisääteisiä, mutta vaihtelevat merkittävästi samankin toimialan sisällä, ja etenkin suuret työnantajat voivat omalla työkykyjohtamisellaan vaikuttaa niiden tasoon. Termillä ”tekemätön työ” viitataan siihen, että kyseessä ovat sellaiset suorat kustannukset, joita syntyy työntekijöiden ollessa poissa työstä sairauden, tapaturman tai työkyvyttömyyden vuoksi. Työterveyshuoltokustannukset, jotka jakaantuvat ennaltaehkäisevään ja sairaanhoidolliseen toimintaan, on otettu tekemättömän työn mittaristoon kokonaisuudessaan mukaan. Työterveyshuoltoa voitaisiin tarkastella myös investointina eli selvittää, tuotetaanko työterveyshuollolla lisäarvoa yritykseen. Tässä tutkimuksessa emme kuitenkaan tarkastelleet työterveyshuollon vaikuttavuutta vaan tekemättömän työn mittarien kokonaistaloudellisuutta.

Ylipäätään työhyvinvoinnin mittaamisen on osoitettu edistävän tuloksellisuutta (3). Lisäksi on todettu, että mitä konkreettisemmasta työkyvyn tukemisen toimenpiteestä on kyse, sitä johdonmukaisempi on yhteys (työkyvyttömyyden) kustannuksiin (4).

Aineisto

Tutkimus pohjautuu Terveystalon ja sen yhteistyökumppaneiden toteuttaman Tekemättömän työn vuosikatsauksen seuranta-aineistoon vuosilta 2008–2016. Aineisto on kerätty vuosikatsaukseen osallistuneilta organisaatioilta sekä näiden työeläke- ja työtapaturmavakuuttajilta. Aineisto koostuu 158:n Suomessa toimivan organisaation tiedoista yritysja valtiosektorilta. Kyseiset organisaatiot edustavat useita eri toimialoja ja työllistävät vähintään 100 henkilötyövuotta eli ovat kooltaan keskisuuria tai suuria. Tutkimukseen osallistuneet organisaatiot työllistävät yhteensä noin 150 000 henkilötyövuotta.

Taulukossa 1 «»1 on esitetty jokaisen organisaation osalta kerätyt tiedot. Aineisto on kerätty vain organisaatioiden Suomessa työskentelevän henkilöstön osalta, sillä kustannusten muodostuminen ja työnantajavastuut vaihtelevat merkittävästi paikallisen lainsäädännön mukaan. Kustannukset on tämän jälkeen suhteutettu kunkin organisaation palkkasummaan ja henkilötyövuosiin muuttujien yhteismitallistamiseksi.

Joissakin tutkimuksissa (esim. 5) on arvioitu myös sairausläsnäolon (tehoton oleskelu työpaikalla, presenteismi) kustannuksia. Näiden kustannusten mittaaminen on haastavaa (6) ja vertailu lähes mahdotonta, joten ne on jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Arvioiden mukaan sairausläsnäolon kustannukset Suomessa saattavat olla jopa yhtä suuret kuin sairauspoissaolokustannukset (7, 8).

Lisäksi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden on arvioitu aiheuttavan merkittäviä välillisiä kustannuksia, kuten tuottavuuden menetyksiä (3). Myös näiden kustannusten mittaaminen on haasteellista, ja ne vaihtelevat huomattavasti yrityksittäin ellei jopa ammattiryhmittäin, joten nämäkin kustannukset on jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Menetelmät

Tulokset

Kuva 2 «»3 havainnollistaa organisaatioiden kustannuskehityksen jakautumaa kullekin mittarille. Työkyvyttömyysmaksun osalta suurin osa organisaatioiden trendeistä on negatiivisia (mustan pystyviivan vasemmalla puolella olevat havainnot), eli kustannuskehitys on ollut pääasiassa laskeva. Keskimääräinen trendi on noin 0,104 prosenttiyksikön vuosittainen kustannusten lasku. Myös sairauspoissaolokustannuksissa ja työtapaturmavakuutuksessa kulut ovat keskimäärin laskeneet, mutta eivät niin voimakkaasti kuin työkyvyttömyysmaksussa. Työterveyskustannuksissa sen sijaan havaittiin suurella osalla organisaatioista kustannusten nousua. Kuvien skaalauksen vuoksi yhden organisaation erityisen poikkeava negatiivinen työterveyskustannustrendi (–1,3 %-yksikköä) jää kuvien 2 ja 3 ulkopuolelle.

Keskimääräisten kustannuskehitysten tilastollinen merkitsevyys tarkastettiin t-testillä. Työkyvyttömyysmaksun (p=1E-10) ja työtapaturmavakuutuksen (p=0,001) kustannusten lasku ja työterveyskustannusten nousu (p=0,006) on tilastollisesti merkitsevä. Poissaolokustannusten lasku on lähellä merkitsevää (p=0,06).

Kuva 3 «»4 havainnollistaa organisaatiotasolla keskimääräisten kulujen ja kulujen kehityssuunnan (trendi) välistä yhteyttä. Kaikkien kustannuslajien osalta havaitaan, että pitkään mukana olleiden organisaatioiden havaintopisteet ovat keskittyneempiä kuin vähemmän aikaa mukana olleiden. Lisäksi niillä, joilla on suuret kulut, on pitkällä aikavälillä havaittu keskimäärin enemmän säästöä.

Paneelit esittävät neljää eri tekemättömän työn kustannuslajia. Kuvioiden jokainen havaintopiste vastaa yhtä organisaatiota. Ne organisaatiot, joista aineistoa oli enintään viideltä vuodelta, on merkitty sinisellä neliöllä, ja ne, joista aineistoa oli ainakin kuudelta vuodelta, punaisella pallolla. Paneelien vaaka-akselilla on yrityksen kyseisen kustannuslajin keskiarvo niiltä vuosilta, joilta kyseiseltä organisaatiolta on aineistoa. Pystyakselilla on organisaation kyseisen kustannuslajin vuositasolla mitattu trendi.

Taulukossa 2 «»5 on esitetty sellaisten organisaatioiden kustannuskehitysten keskiarvot, joilta aineistoa on vähintään taulukon vasemmassa sarakkeessa ilmoitetun seurantavuosien lukumäärän verran. Taulukon mukaan työkyvyttömyysmaksun kustannukset ovat laskeneet keskimäärin noin 0,1 prosenttiyksikköä vuosittain niin pitkän kuin lyhyenkin aikaa mukana olleiden organisaatioiden joukossa. Poissaolokustannukset ovat samoin laskeneet, mutta merkittävin kustannusten keskimääräinen lasku (noin 0,1 %-yksikköä vuodessa) havaitaan vain pidempään aineistossa mukana olleilla organisaatioilla. Vastaava kustannusten lasku havaittiin työtapaturmavakuutuskustannuksissa (noin 0,06 %-yksikköä vuodessa). Työterveyskustannukset ovat sen sijaan nousseet (noin 0,04 %-yksikköä vuodessa), ja ilmiön suuruusluokka ei olennaisesti riipu tarkasteluvuosien määrästä.

Johtopäätökset ja pohdinta

Tekemättömän työn kustannukset ovat olleet otannan organisaatioissa keskimäärin 7,2 prosenttia palkkasummasta tarkastelujaksolla 2008–2016. Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa voidaan todeta, että niillä organisaatioilla, jotka ovat osallistuneet tekemättömän työn vuosikatsaukseen pitkäjänteisesti, tekemättömän työn kustannukset ovat vähentyneet selvästi. Esimerkiksi vähintään kuusi vuotta mukana olleet organisaatiot ovat parantaneet tulostaan keskimäärin 0,24 prosenttiyksikköä vuodessa. Kuusi vuotta mukana olleiden yritysten joukossa tämä tarkoittaa siis keskimäärin 1,2 prosenttiyksikön kumulatiivista vuosittaista säästöä lähtötasoon verrattuna. Näissä organisaatioissa työterveyshuoltokustannukset ovat olleet keskimäärin 0,8 prosenttia palkkasummasta, joten saavutetut säästöt ovat ylittäneet vuotuiset työterveyshuoltokustannukset.

Tilastokeskuksen mukaan (9) suomalaisten keskipalkka oli vuonna 2016 noin 40 000 € vuodessa ja työllisten lukumäärä oli noin 2,5 miljoonaa henkilöä. Mikäli kaikkien Suomessa toimivien yksityisten ja julkisten organisaatioiden tekemättömän työn kustannukset olisivat keskimäärin samaa luokkaa kuin otannan keskimääräiset kustannukset (7,2 % palkkasummasta), aiheutuisi tekemättömän työn kustannuksista vuosittain yhteensä noin 7,2 miljardin euron kustannukset. Näin ollen yhden prosenttiyksikön tekemättömän työn kustannukset ovat noin 1 miljardi euroa vuodessa.

Yli kuusi vuotta mukana olleiden organisaatioiden (80 kpl) reaalinen nettovähennys (–1,2 %-yksikköä) henkilöstökustannuksista on noin 460 € vuodessa työntekijää kohti laskettuna suomalaisten keskimääräisestä palkkasummasta.

Saavutettu kustannusalenema vastaisi hieman yli viidesosaa hallituksen asettamasta kilpailukyvyn parantamistavoitteesta, mikäli tavoite toteutuisi koko Suomessa. Tämä summa olisi siis voitu käyttää esimerkiksi valtiotyönantajilla suorina kustannussäästöinä, kuntatyönantajien osalta kunnallisten palveluiden tuottamiseen verotusta kiristämättä sekä yritysten osalta liiketoiminnan kehittämiseen.

Suuri osa tutkimusaineiston organisaatioista on tehnyt pitkäjänteistä työtä työkykyjohtamisen kehittämiseksi, joten oletettavasti näillä organisaatioilla on alhaisemmat tekemättömän työn kustannukset kuin Suomessa toimivilla organisaatioilla keskimäärin. Näin ollen valtakunnallisten kustannusten voidaan odottaa olevan vielä arvioituakin korkeammalla tasolla.

Tutkimukseen osallistuneet yritykset ovat onnistuneet vähentämään kokonaiskustannuksia työterveyshuollon panoskustannukset mukaan luettuna. Täten voimme todeta, että työterveyshuoltokustannusten minimoinnin sijasta yritysten tulisi johtaa ja optimoida tekemättömän työn kustannuksia kokonaisuutena.

Tulosten pohjalta suosittelemme jatkamaan työkykyjohtamisen eteen tehtävää työtä niin työnantajien, työterveyshuollon palveluntarjoajien, vakuutusyhtiöiden kuin tutkimusorganisaatioidenkin toimesta sekä käyttämään tekemättömän työn kustannusmittareita tämän toiminnan perustana. Osa mittareista, kuten työkyvyttömyysmaksu, muuttuu muutaman vuoden viiveellä, jolloin tavoitteet on asetettava tulevaisuuteen ja työkykyjohtamisen vaikuttavuutta on pystyttävä seuraamaan riittävän pitkällä aikahorisontilla.

Tärkein sidosryhmä organisaatioiden työkyvyn tukemisessa on yrityksen omistajia edustava hallitus tai kunnallisten ja valtiollisten toimijoiden kohdalla hallinnon korkein porras. Tämän sidosryhmän tehtävä on seurata ja huolehtia organisaation kustannusrakenteen kilpailukyvystä ja kehityksestä sekä johdon toimien arvioimisesta tälläkin alueella. Tässä tutkimuksessa esitettyjen tulosten perusteella omistajien ja omistajiin rinnastettavien vastuullisten tahojen tulisi jopa vaatia säännöllistä tekemättömän työn kustannusvertailua.