Työterveyslääkäri

Perheystävälliseksi työpaikaksi!

Työterveyslääkäri
2018;36(4):40-42
Marjukka Laine, Nina Olin ja Helena Särkänlahti

Työn ja muun elämän yhteensovittamista työelämän kaikissa vaiheissa

Perheystävälliseksi työpaikaksi! -hanke tuottaa koulutusmateriaalia, jonka tavoitteena on edistää työn ja muun elämän yhteensovittamista työpaikoilla. Materiaali on tarkoitettu työpaikan keskeisille toimijoille, joilla on mahdollisuus vaikuttaa yhteensovittamisen onnistumiseen: esimiehille ja johdolle, henkilöstöhallinnolle, luottamusmiehille, työsuojeluhenkilöstölle ja työterveyshuoltohenkilöstölle. Koulutuspaketti valmistuu vuoden 2018 lopussa ja on maksuttomasti saatavilla Työterveyslaitoksen verkkosivuilta.

Kun työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu hyvin, siitä hyötyvät sekä työntekijä että työnantaja. Onnistunut yhteensovittaminen tukee työkykyä, edistää motivaatiota ja vahvistaa sitoutumista. Työtehtävien sujuva hoitaminen ja tehokkuuden paraneminen vaikuttavat tulokseen ja tuottavuuteen. Työpaikan myönteinen kulttuuri kasvattaa myös työnantajan houkuttelevuutta.

Voimavara vai ristiriita?

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen tarkoittaa sitä kokemusta, joka meillä työssä käyvillä on siitä, miten työssä käyminen ja muu elämä sopivat yhteen. Yhteensovittamisen onnistuminen tarkoittaa sitä, että elämä sujuu ja eri elämänalueet tuntuvat sopivan kokonaisuuteen luontevasti toisiaan täydentäen. Kun muu elämä ja työ ovat voimavaroja toisilleen, se heijastuu myös työpaikalle hyvänä työpanoksena ja sitoutumisena organisaatioon.

Kun aika, energia ja voimat eivät tunnu riittävän työn ja muun elämän asioiden hoitamiseen ilman ristiriitoja, työ ja muu elämä eivät ole tasapainossa. Ristiriidan kokemus heikentää työhön sitoutumista ja lisää stressiä ja työuupumuksen riskiä sekä poissaoloja.

Työelämänkulussa on erilaisia siirtymiä

Siirtymillä tarkoitetaan ihmisten muuttuvia, erilaisia tarpeita työelämänkulussa. Muutokset johtuvat elämäntilanteen, kokemuksen, odotusten ja arvojen tuomista muutoksista. Kaikki kohtaavat elämänkulun aikana työssä ja kotona vaiheita ja tilanteita, joista on selviydyttävä. Näitä vaiheita ovat työelämään kiinnittyminen, hoivavastuut, työuran tienhaarat ja työroolin muutokset, työkyvyn muutokset sekä työuran loppuvaihe ja eläkkeelle siirtyminen.

Siirtymävaiheissa tarvitaan usein erilaisia työn ja muun elämän yhteensovittamisen keinoja:

  • Työuransa alkuvaiheissa oleva nuori on usein valmis joustamaan työajoissa ja työn sisällössä, mutta odottaa vastavuoroisesti samanlaista joustavuutta myös työnantajalta.
  • Pienten lasten vanhemmat kamppailevat lapsiperheen arjessa, jolloin työaikajoustot ovat tärkeitä. Yhä useammalla on hoivavastuita myös omista vanhenevista vanhemmista tai muista läheisistä.
  • Työkyvyn muutoksissa on oleellista tehtävien ja voimavarojen oikea suhde, työaikajoustot (esim. osaaika- tai etätyö) sekä työhön paluun toimintamallit sairauslomalta paluussa. Työolosuhteiden mukauttaminen on yksi keino tukea työntekijää työkyvyn heikentyessä. Mukauttaminen tarkoittaa joko yksilöön tai koko organisaatioon kohdistuvia toimia, kuten työaikajärjestelyjä, työn organisointia, työympäristön kehittämistä, apuvälineiden ja teknologiaratkaisujen sekä toisilta saatavan avun hyödyntämistä ja työmatkaliikenteen ratkaisuja.
  • Työuran tienhaaratilanteita ovat esimerkiksi työroolin ja tehtävien muutos, työpaikan vaihto ja työttömyysuhka. Työroolin ja tehtävien muutokset saattavat vaatia aiempaa enemmän järjestelyjä työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi (esim. tavoitettavuus, matkustamisen lisääntyminen, työvuoromuutokset). Toimi- ja opintovapaat tarjoavat mahdollisuuden osaamisen karttumiseen sekä tarvittavan kokemuksen hankkimiseen ja kehittymiseen.
  • Työuran loppuvaiheessa olevat seniorit arvostavat mahdollisuutta osa-aikaiseen työhön tai muihin työaikajoustoihin, joilla palautumista voi edistää. Fyysisesti raskaita työtehtäviä voidaan keventää ja työnkuvia muokata työkyvyn ylläpitämiseksi mahdollisimman pitkään. Koko organisaation kannalta olisi tärkeää löytää keinot karttuneen kokemuksen ja tiedon, myös hiljaisen, levittämiseksi (esim. mentorointi).

Työterveyshuollon rooli työntekijän työn ja muun elämän yhteensovittamisen edistämisessä?

Työterveyshuolto voi edistää työntekijän työkykyä onnistuneen yhteensovittamisen näkökulmasta esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  • Muun elämän tilanne ja yhteensovittamisen onnistuminen kannattaa ottaa puheeksi vastaanottotilanteissa, jos on huolta työntekijän jaksamisesta.
  • Työterveyshuollon terveystarkastuksissa tai henkilöstökyselyissä on myös mahdollisuus työn ja muun elämän yhteensovittamisen kysymyksille, jolloin on mahdollista saada kokonaisvaltainen kuva työntekijän työhyvinvoinnista ja työkyvystä.
  • Työterveysneuvottelu on foorumi myös yhteensovittamisen esille ottamiseen. Siinä voidaan yhteistyössä pohtia toimivia ratkaisuja tilanteeseen.
  • Työterveyshuolto voi olla asiantuntija-apuna varhaisen tuen mallin laatimisessa.
  • Eräässä organisaatiossa järjestetään säännöllisin väliajoin ”kolmikantakeskustelu” eli HR–työsuojelu– työterveys-yhteispalaveri, jossa myös työn ja muun elämän yhteensovittamisen asiat ovat agendalla.

Työterveyshuollon on ylipäätään hyvä olla tietoinen asiakasorganisaation ratkaisuista kyetäkseen toimimaan tarvittaessa asiantuntijana eri tilanteissa. Työterveyshuollon yhteistyö muiden tahojen (esimiehet, HR, työsuojelu) kanssa tukee onnistuneen yhteensovittamisen avaimien löytymistä ja työpaikan perhemyönteisen kulttuurin vahvistamista.

Marjukka Laine
FT, vanhempi konsultti
Työterveyslaitos
marjukka.laine@ttl.fi
Nina Olin
YTM, vanhempi konsultti
Työterveyslaitos
nina.olin@ttl.fi
Helena Särkänlahti
HTM, työterveyshoitaja, erityisasiantuntija
Työterveyslaitos
helena.sarkanlahti@ttl.fi

Kirjallisuutta

  1. Kelly EL et al. (2008). Getting There from Here: Research on the Effects of Work–Family Initiatives on Work–Family Conflict and Business Outcomes. Acad Manag Ann. 2008 August; 2: 305–349.
  2. Mattila A (2018). Työ ja perhe? Kirjassa: Michelsen T, Reijula K, Ala-Mursula L, Räsänen K & Uitti J (toim.) Työelämän perustieto. Duodecim.
  3. Mattila-Holappa P, Selinheimo S, Valtanen E, ym. (2018). Työn muokkauksen keinot, kun mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn. Helsinki: Työterveyslaitos.
  4. Price R. (2015). Changing life trajectories, employment challenges and worker health in global perspective. Kirjassa Vuori J, Blonk R & Price RH(toim) Sustainable working lives. Managing work transitions and health throughout the life course, pp. 3-16. Springer, Dordrecht.
  5. Ropponen A, Känsälä M., Rantanen J & Toppinen-Tanner S. (2016). Organizational Initiatives for Promoting Employee Work-Life Reconciliation Over the Life Course. A Systematic Review of Intervention Studies. Nordic Journal of Working Life Studies, 6(3), 79-100. https://doi.org/10.19154/njwls.v6i3.5529 «https://doi.org/10.19154/njwls.v6i3.5529»1
  6. Toppinen-Tanner S. (toim.), Bergbom B., Friman R., Ropponen A ym.(2016). Työ @ elämä – Opas työpaikoille työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/tyo-elama-opas-tyopaikoille-tyon-muun-elamanyhteensovittamiseksi/ «https://www.ttl.fi/tyo-elama-opas-tyopaikoille-tyon-muun-elamanyhteensovittamiseksi/»2
  7. Toppinen-Tanner S. & Kirves K. (2016). Työn ja muun elämän yhteensovittamista tukevat käytännöt ja kulttuuri suomalaisilla työpaikoilla. Työelämän tutkimus, 3/2016, 276-294.
  8. Toppinen-Tanner S, Vanhala, A, Puttonen S, Larvi T & Vaaranen H. (2015). Voimaa arkeen -opas. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/voimaa-arkeen-opas/ «https://www.ttl.fi/voimaa-arkeen-opas/»3
  9. Twenge JM. (2010). A Review of the Empirical Evidence on Generational Differences in Work Attitudes. Journal of Business Psychology, 25:201–210.