Työterveyshuollon rooli elokuva- ja teatterialan riskien sekä vaarojen arvioinnissa ja selvittämisessä

Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho asetti OTT, työ- ja sosiaalioikeuden dosentti Jaana Paanetojan 16.4.2018 selvittämään elokuva- ja teatterialan häirintää sekä muuta epäasiallista kohtelua (1). Taustalla oli syksyllä 2017 varsinkin naisnäyttelijöiden julkisuuteen esille tuomat häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun kokemukset sekä keskusteluun nousseet työkäytännöt. Selvitys perustui muun muassa toimialalle suunnattuihin kyselyihin ja lukuisiin sidosryhmähaastatteluihin. Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen kanssa keskusteltiin työterveyshuollon roolista osana toimialan työterveyshuollon tarpeiden määrittelyä ja palveluiden tuottamista.

Epäasiallinen kohtelu

Työnantajan velvollisuutena on järjestää ennakoivin toimin häirinnästä ja muusta epäasiallisesta kohtelusta vapaa työympäristö, mikä edellyttää työn riskien ja vaarojen selvittämistä ja arviointia. Työterveyshuollon työpaikkaselvitys on järkevä toteuttaa yhdessä työnantajan oman riskien ja vaarojen selvittämisen ja arvioinnin kanssa. Vaikka tavoitteena on ennaltaehkäistä häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua, säädetään työturvallisuuslaissa myös työnantajan velvoitteista silloin, kun on syntynyt epäily häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun esiintymisestä. Lain 28. §:n mukaan työnantajan on saatuaan tietää työntekijään työssä kohdistuvasta hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavasta häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta ryhdyttävä käytettävissään olevin keinoin toimiin epäkohdan poistamiseksi.

Myös jokaisella työntekijällä on velvollisuus työturvallisuuslain 18. §:n 3 momentin mukaan välttää työpaikalla sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää ja epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.

Epäasiallisen kohtelun ja käyttäytymisen eri muodot tulee tunnistaa työelämässä. Niiden kirjo on laaja, ja kuviossa «»1 kuvataan kokonaisuutta.

OTT Jaana Paanetojan selvityksessä tuli ilmi, että kaikkia työlakien velvoitteita ei välttämättä tunnisteta. Myös työnantajien ja työterveyshuollon yhteistyö vaatii tehostamista. Lisäksi esille tuli rakenteellisia tekijöitä, joilla voi olla vaikutusta erilaisen epäasiallisen kohtelun ilmenemiseen.

Paanetoja selvitti muun muassa työterveyshuoltolain mukaisten velvoitteiden täyttämistä elokuvien tuotantoyhtiöissä kyselyllä, jonka mukaan 65 prosentilla vastaajista oli kirjallinen työterveyshuoltolain mukainen toimintasuunnitelma, mutta vain 29 prosentilla oli tehty työterveyshuollon työpaikkaselvitys. Jo pelkästään tämä viittaa siihen, että työterveyshuoltolain velvoitteiden tunnistamisessa ja osittain niiden noudattamisessa on puutteita.

Selvitysraportissa tarjotaan alalle runsaasti työkaluja toiminnan kehittämiseksi ja parantamiseksi, esimerkiksi koulutusta, olemassa olevien ohjeiden ja mallien täsmentämistä sekä valta- ja vastuusuhteiden tarkentamista. Toiminnan kehittäminen ei onnistu, ellei luoda eri toimijoiden kesken yhteistyössä prosesseja ja toimintamalleja. Työterveyshuollon asiantuntijoilla on mahdollisuus vaikuttaa alan toimintatapoihin.

Työterveyshuollon toiminta

Työterveyshuolloissa tuotetaan myös toimialakohtaisia palveluja. Mikäli kunkin toimialan erityispiirteitä ei tunneta, voi perusprosessien (toimintasuunnitelmaneuvottelu, työpaikkaselvitys, terveystarkastukset ja työkyvyn johtamisen toimintamallit) tuottaminen jäädä yksittäisiksi suoritteiksi, jolloin ne eivät palvele todellisia tarpeita ja eivät anna lisäarvoa. Tällöin ei synny luottamusta työterveysyhteistyön pohjalle, mikä saattaa haitata arkaluonteisten tilanteiden, kuten häirinnän, selvittelyä. Palveluntuottajien tulee ratkaista, millä tavoin työterveyden asiantuntijat voivat saavuttaa riittävän toimialatuntemuksen ja olisiko heidän ehkä syytä erikoistua tietyille toimialoille.

Selvityksen mukaan työterveyshuollon olisi hyvä tutustua konkreettisesti elokuvatuotannon ja teatterityön olosuhteisiin, ensisijaisesti työpaikkaselvityksin. Tämän lisäksi voisi olla tarkoituksenmukaista järjestää tuotantoyhtiöiden, teattereiden, työterveyshuoltopalvelujen tarjoajien ja yhdistysten, kuten Suomen työterveyslääkäriyhdistysten paikallisosastojen yhteistyönä, jolloin lisäämme toimialakohtaista osaamista yleisesti työterveyshuollossa.

Vaikka jokaisen työnantajan on järjestettävä ennaltaehkäisevä, lakisääteinen työterveyshuolto, ei näin välttämättä kuitenkaan ole aina toimittu. Kysymys lienee useimmiten siitä, että työterveyshuollon järjestämisvelvollisuutta ei ole tunnistettu (tiedon puute). Aikaisemman selvityksen mukaan työterveyshuolto on puuttunut erityisesti yrittäjiltä ja alle 10 henkilöä työllistäviltä yrityksiltä (2). Vuosina 2013–2014 Työterveyslaitoksella toteutettiin Pienten yritysten ja yrittäjien työterveyshuollon sisällön ja kattavuuden kehittäminen -hanke, jossa vietiin käytäntöön Pienten yritysten työterveyshuoltomalli sekä tutkittiin sen toimeenpanon vaikuttavuutta. Työterveyshuoltopalvelujen kattavuus kehittyi myönteisesti tutkimusaikana ja suhteellisesti eniten se parani alle 10 henkilön yrityksissä. (2)

Miten tästä eteenpäin?

Selvitystyössä kävi ilmi, että erityisesti elokuvan tuotantovaiheen olosuhteita ei oltu arvioitu työpaikkaselvityksiä tehtäessä, jolloin toimialan erityispiirteet eivät tulleet esille eivätkä työnantajat saaneet työterveyshuollosta apua muun muassa riskien ja vaarojen arviointiin. Nyt kun erityisesti seksuaalinen häirintä on tullut voimakkaasti esille, on syytä toimintasuunnitelmia päivittäessä arvioida häirintää riskinä ja vaarana.

Työterveyshuollon näkökulmasta ongelmana voidaan pitää sitä, että häirintää ja epäasiallista kohtelua koskevat tapaukset voivat tulla esille ja vaatia selvittelyä vasta henkilön työsuhteen päätyttyä. Valtioneuvoston asetukseen terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä on työsuhteen päättyessä 4. §:n mukaisesti tehtävä lopputarkastus, jolloin laaditaan terveyssuunnitelma ja opastetaan terveystarkastusten jatkotarpeista, mikäli oireita ilmenee työsuhteen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan sovellu elokuva- ja teatterityöhön. Sitä vastoin hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7. §:n mukaiset terveystarkastukset, joita tulee tehdä tarvittaessa ennen palvelussuhteen päättymistä terveyden ja työkyvyn arvioimiseksi, ovat sovellettavissa myös elokuva- ja teatterialalla.

Yhtenä pohdittavana vaihtoehtona ja OTT Jaana Paanetojan selvitystyössä esitettynä asiana on se, että ainakin elokuvan rahoituksessa varattaisiin osa valtionavusta vapaaehtoisen työterveyshuollon järjestämiseen sellaisissa tuotannoissa, jotka ovat henkisesti vaativia. Palvelun pitäisi kattaa työterveyshuollon asiantuntijapalveluiden, työterveyspsykologin palvelut mukaan lukien, käyttöoikeus kaikille tuotannossa mukana oleville. Tällaisissa tilanteissa saattaisi olla tarpeen myös jatkaa palvelun käyttöoikeutta jonkin aikaan työsuhteen päättymisen jälkeen ja sisällyttää kustannus valtionavustukseen.

Yhteenveto

Selvitystyö oli laaja ja kattava. Pääosin palaute oli kiittelevää ja selvitystyöhön oltiin tyytyväisiä. Itse selvityksessä painotettiin toimenpiteiden ja käytänteiden rakentamista toimialalle yhteistyössä ja -hengessä.

Suotavaa olisi, että sekä elokuva- että teatterialan työnantajat toimisivat yhteistyössä työterveyshuollon palveluja hankkiessaan. Palvelujen kilpailuttaminen yhteisen puitesopimuksen avulla voisi tuoda yhtenäiset mallit palveluiden sisällöksi. Tällä tavoin olisi helpompi keskittää palveluita osaamiskeskuksiin, joista saa laadukasta työterveyshuoltoa.

Meidän työterveyshuollon ammattilaisten tulee kouluttautua ja tutustua toimialaan. Tässä STLY:llä ja sen paikallisyhdistyksillä on merkittävä rooli niin työpaikkakäyntien kuin koulutustenkin järjestäjänä. Haastammekin kaikkia paikallisosastoja kouluttamaan oman alueen työolosuhteiden ja toimialojen erityispiirteisiin.

Ja lopuksi tulee muistaa, että Paanetojan selvitystyössä esille tuodut asiat voidaan hyödyntää myös muilla toimialoilla. Selvitystyö kannattaa siis lukea läpi. Työterveyshuollon ammattilaisina meillä on vastuu tuottaa palveluita, jotka vastaavat työelämän tarpeeseen.