Sydän- ja verisuonisairauksien Käypä hoito -suositukset ja työterveyshuolto

Hakusanalla ”sydän” Terveysportista löytyy yhdeksän ensisijaista Käypä hoito -suositusta. Suosituksia arvioidaan työterveyshuollon näkökulmasta: onko niissä huomioitu työkykyä tai seurantaohjeita? Sairauksien hoito on suosituksissa tietysti kattavasti kuvattu. Keskeiset löydökset on kuvattu lyhyesti taulukossa «»1.

Miten työterveyshuolto, työkyky ja sairauden seuranta suosituksissa näkyvät?

Jokaisen suosituksen alussa on mainittu aihepiirit (erikoisalat), jota suositus koskee: kolmessa suosituksessa yhdeksästä työterveyshuolto on mainittu, kuudessa ei. Kohderyhmänä työterveyshuolto on mainittu erikseen kahdessa suosituksessa, osassa se sisältyy ilmaukseen ”kaikki näiden sairauksien hoitoon osallistuvat”.

Neljässä suosituksessa ei ole mainittu työkykyvaikutuksia tai -arviointia sanallakaan. Sepelvaltimotautikohtaussuosituksessa todetaan vain, että ”Työkyvyn arvioinnissa käytetään yleisiä sepelvaltimotautipotilaan arviointiperusteita”. Miksi näitä perusteita ei mainita edes lyhyesti tai anneta linkkiä? Ohjaus voisi olla vaikka Stabiili angina pectoris -suositukseen, jossa työn etiologista merkitystä sairaudelle on sivuttu ja työkyvyn arviointia sekä ammatillisenkin kuntoutuksen keinoja on käyty läpi niin hyvin, että jokaisen työterveyslääkärin kannattaisi se lukea. Myös sydämen vajaatoimintapotilaiden työkykyä ja ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia on käsitelty kohtuullisen hyvin.

Seurantaohjeita annetaan tai käsitellään noin puolessa suosituksia vähintään kohtuullisesti, neljässä ei ollenkaan. Miksi ei – jos sairautta ei tarvitse seurata, tarvitseeko sitä hoitaakaan?

Johtopäätöksiä ja pohdintaa

Positiivista on, että työterveyshuolto ja työkykyasiat on otettu jo tässäkin määrin huomioon – vastaavanlaisessa selvityksessä kuusi vuotta sitten (Heikkinen 2012) tulos oli lähes nolla.

Kun yhdeksästä suosituksesta vain 2–3 on työterveyslääkäriä selvästi hyödyttäviä, on selvää, etteivät suositusten laatijat osaa ottaa työkykyä, sairauksien seurantaa tai työterveyshuoltoja riittävästi huomioon. Suosituksista huokuu, että vain sairauden lääketieteellinen hoito merkitsee. Kuitenkin hoidon tavoite tulisi olla paluu työhön – silloin kun se suinkin on mahdollista.

Yksi syy työterveyshuollon huomiotta jäämiseen lienee osin toimintamme edelleen huono tunnettuus muun terveydenhuollon parissa. Toinen voi olla horjuvasti käytetty termistökin: onko työterveyshuolto aina mainittava ja otettava huomioon erikseen vai onko se osa perusterveydenhuoltoa? Vastaus on kyllä: se on mainittava erikseen. Perusterveydenhuollolla ymmärretään useimmin vain julkista perusterveydenhuoltoa eli terveyskeskussektoria. Kolmanneksi voi kysyä, onko Suomen työterveyslääkärit -yhdistyksellä STLY:llä riittävästi mahdollisuuksia ja resursseja lausua suosituksista. Otetaanko lausumat huomioon?

Sairauksien hoidon kuvaus on tärkeää, muttei siis riittävää. Tavoite tulisi olla työkyvyn tukeminen, työssä jatkaminen tai työhön paluu – nämä ja seuranta-asiat tulisi suosituksissa ottaa huomioon nykyistä selvästi paremmin. Vaikka ilahduttavaa edistystä on tapahtunut, lisää toimia tarvitaan vielä!