Suun tutkimus- ja hoitovälin määrittäminen Hyvä käytäntö -konsensussuositus

Johdanto ja taustaa

Suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden tekemät suun tutkimukset ja terveystarkastukset ovat suun sairauksien havaitsemisen ja diagnostiikan perusta. Suomessa tehtiin suun tutkimuksia ja terveystarkastuksia (SAA01, SAA02, SAA03, SAB03) ja hoidon tarpeen arviointeja (SAD01, SAD02) vuonna 2021 yhteensä 2,8 miljoonaa (2,2 miljoonaa julkisella puolella ja 0,6 miljoonaa yksityisellä). Näistä hammaslääkärin tekemiä perustutkimuksia (SAA02) oli yhteensä noin 1,3 miljoonaa, suppeita tutkimuksia 1,1 miljoonaa ja erikoisalakohtaisia tutkimuksia 0,1 miljoonaa ja muiden suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden tekemiä tutkimuksia (SAB–SAD) 0,3 miljoonaa.

Tutkimukset ja terveystarkastukset muodostavat noin 25 % kaikista suun terveydenhuollon toimenpiteistä, ja niiden vuotuiset kokonaiskustannukset ovat noin 172 miljoonaa euroa (Kelan tilastoima keskimääräinen tutkimushinta vuonna 2021 hammaslääkärillä 67 € ja suuhygienistillä 39 €). Tutkimusten kustannuksista kotitalouksien maksettavaksi jää yksityisessä hammashoidossa noin 77 % ja julkisessa noin 47 % «Kela. Tilasto sairaanhoitokorvauksista. Saatavilla: https://tietotarjotin.fi/tilasto/2855002/tilasto-sairaanhoitokorvauksista»1, «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Avohilmo: Toimenpiteet ja niiden kirjausasteet. Saatavilla: https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/avopika/pikarap03/fact_ahil_pikarap03?row=suutoimenpide-401476&column=a»2.

Käypä hoito -suosituksissa otetaan rajoitetusti kantaa erilaisten suun sairauksien seurantaan ja ylläpitohoitoon. Varsinaisia suosituksia suun tutkimus- ja hoitovälistä ei ole.

Tämän konsensussuosituksen tavoitteena on mahdollistaa kaikille hyvän käytännön mukainen yksilöllisesti määritelty tutkimus- ja hoitoväli, joka ylläpitää suun terveyttä ja on yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta riittävä ja kustannusvaikuttava.

Tutkimus- ja terveystarkastusvälien pituutta määritettäessä tärkeää on suun terveydenhuollon ammattihenkilön tekemä lapsen, nuoren tai aikuisen kokonaiselämäntilanteen huomioon ottava huolellinen riskinarviointi, joka huomioi suun sairauksien ehkäisyn ja päivittäisen hallinnan sekä sairauksien etenemisen pysäyttämisen näkökulman. Uuden ajan lääkärin etiikka korostaa potilaan osallistumista ja osallistamista potilaan terveyteen liittyviin asioihin.

Osana tutkittavan kokonaiselämäntilanteen arviota tulee huomioida myös päihteiden käytön mahdollisuus. Tupakka- ja nikotiinituotteiden, alkoholin ja huumaavien aineiden käytön vaikutus suun limakalvojen, hampaiden ja tukikudosten terveyteen tulee huomioida suun tutkimus-, tarkastus- ja hoitovälien määrittämisessä. On tärkeää tunnistaa myös lasten ja nuorten mahdollinen päihteille altistuminen tai niiden käyttö ja tuen tarve kasvuympäristössään sekä kohdistaa riippuvuuksien ehkäisyä myös lapsiin ja nuoriin.

Cochrane-katsaus «Fee PA, Riley P, Worthington HV, ym. Recall intervals for oral health in primary care patients. Cochrane Database Syst Rev 2020;10(10):CD004346 »3 totesi, että tutkimusnäyttö aikuisten ja lasten suun terveydentilan tutkimus- ja tarkastusvälin määrittämisestä on vähäistä ja epävarmaa. Hampaiden reikiintyminen on vähentynyt jyrkästi 1970-luvulta alkaen kaikissa ikäryhmissä. Lisäksi kariesvaurioiden etenemisnopeus on pienentynyt merkittävästi. Keskimääräisesti tervehampaisessa väestössä on kuitenkin joukko henkilöitä, joille on kasaantunut ja joille kasaantuu sekä runsaasti kariesvaurioita että muita suu- ja yleisterveyteen liittyviä epäsuotuisia ilmiöitä «Patinen P, Tanner T, Huttunen M, ym. Correction: Patinen et al. Caries Experience and Erosive Tooth Wear in Finnish Men Conscripts 2021: A Cross-Sectional Study. Dent J (Basel) 2022;10(11): »4, «Laajala A, Pesonen P, Anttonen V, ym. Association of Enamel Caries Lesions with Oral Hygiene and DMFT among Adults. Caries Res 2019;53(4):475-481 »5. Myös ikääntyvän väestön hoidon tarve lisääntyy, koska yhä useammalla on omat hampaat «Vehkalahti MM, Palotie U, Valaste M. Age-related variation in volume and content of restorative private dental care for adults in Finland in 2012-2017: A nationwide register-based observation. J Dent »6, «Hiltunen K, Mäntylä P, Vehkalahti MM. Age- and Time-Related Trends in Oral Health Care for Patients Aged 60 Years and Older in 2007-2017 in Public Oral Health Services in Helsinki, Finland. Int Dent J»7. Ientulehdus on yleistä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla, eikä sen ole todettu merkittävästi vähentyneen. Varhaisia parodontiittimuutoksia todetaan yhä nuoremmilla. Maitohampaistossa parodontiitti on harvinaista, mutta pysyvässä hampaistossa sitä todetaan jo 10–15 %:lla 13–16-vuotiaista «Heikkinen A-M. Oral health, smoking and adolescence. Thesis 2011. University of Helsinki. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/27848/oralheal.pdf?sequence»8, «Nazir M, Al-Ansari A, Al-Khalifa K ym. Global Prevalence of Periodontal Disease and Lack of Its Surveillance. The Scientific World Journal 2020;2020:2146160»9. Vaikea-asteisen parodontiitin ilmaantuvuus lisääntyy jyrkästi 20 ikävuoden jälkeen «Kassebaum NJ, Bernabé E, Dahiya M, ym. Global burden of severe periodontitis in 1990-2010: a systematic review and meta-regression. J Dent Res 2014;93(11):1045-53 »10. Julkisen suun terveydenhuollon resurssit ovat rajalliset eivätkä aina riitä kaikkien tärkeinä pidettyjen asioiden tekemiseen tai potilasta mahdollisesti hyödyttävien hoitojen antamiseen. Rajalliset resurssit tulee suunnata niitä eniten tarvitseville.

Tervehampaisten ja sairaiden lasten, nuorten ja aikuisten sekä toisaalta henkilöiden, joiden suun sairauksien riski on joko pieni tai suuri, tutkimus- ja tarkastusvälien tulee olla erilaiset sekä yksilö- että väestötasolla. Tervehampaisten ja henkilöiden, joiden sairastumisriski on pieni, tutkimus- ja tarkastusvälien tulee pääsääntöisesti olla pidemmät kuin vastaavan ikäluokan sairaiden tai henkilöiden, joiden sairastumisriski on suuri. Suun yleisimpien sairauksien, karieksen ja parodontiitin, lisäksi on tärkeää huolehtia suun kokonaisvaltaisesta tutkimisesta, jossa huomioidaan limakalvot, purentaelimistön toimintahäiriöt ja erityisesti lasten ja nuorten purennan kehityksen seuranta.

Ammattihenkilön tulee kiinnittää huomiota siihen, että potilas saa hammaslääketieteelliseen tarpeeseen perustuvaa optimaalista hoitoa. Yksittäisten toimenpiteiden suorittamisen sijaan pyrkimyksenä tulee olla kokonaisvaltainen näkemys ja suun terveyden elämänmittainen ylläpitäminen.

Hoidon tavoitteet tulee asettaa yhdessä potilaan kanssa. Potilaan kokema hoidon tarve saattaa olla pienempi kuin ammattihenkilön näkemys. Ammattihenkilön tulee näissä tilanteissa pyrkiä selittämään hoidosta saatavat hyödyt ja haitat ja asettaa hoitoväli vastaamaan potilaan henkilökohtaista tarvetta.

Konsensussuosituksen laatiminen on kuvattu taustamateriaalissa «Suun tutkimus- ja hoitovälin määrittäminen Hyvä käytäntö -konsensussuosituksen laatiminen»1.

Määritelmä ja aiheen rajaus

Suositus käsittelee yksilöllisen suun tutkimus- ja hoitovälin määrittämistä potilaan suun terveydentila, terveyskäyttäytyminen ja pitkäaikaissairaudet huomioiden. Suositus käsittelee lasten, nuorten ja aikuisten tutkimus- ja hoitovälin määrittämistä perusterveydenhuollossa (perus- ja erikoishammaslääkäritasoinen hoito). Tässä suosituksessa käytetään termiä suun tutkimus hammaslääkärin tekemästä suun tutkimuksesta. Muun suun terveydenhuollon ammattihenkilön tekemästä tarkastuksesta käytetään termejä suun terveystarkastus tai hoidon tarpeen arviointi. Suosituksessa otetaan mahdollisuuksien mukaan kantaa tutkimuksen tekijään (hammaslääkäri, erikoishammaslääkäri, suuhygienisti, hammashoitaja, hammasteknikko).

Suosituksessa otetaan kantaa myös hoitojakson kestoon (esim. juurihoidon, parodontologisen hoidon ja korjaavan hoidon kesto) ja siihen, mitä tietoja hoitovälin määrittämiseksi tarvitaan, millä ehdoin se voi muuttua vuosien kuluessa ja milloin on tarpeen arvioida asiaa uudelleen.

Suosituksessa ei käsitellä potilaan seurantaa erikoissairaanhoidossa, (kiireelliseen) hoitoon pääsyn kriteereitä eikä tutkimus- ja hoitokäynneillä tehtäviä toimenpiteitä. Suosituksessa ei myöskään oteta kantaa erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ohjautuvan potilaan jatkoseurantaan, jonka erikoissairaanhoito ohjeistaa esimerkiksi suusyövän hoidon tai laajan moniammatillisen purennan kuntoutuksen jälkeen.

Suun terveyden tutkimuksiin liittyvä lainsäädäntö

Suun terveydenhuoltoa hyvinvointialueilla säätelee Terveydenhuoltolaki (30.12.2010/1326) «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326»2.

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta on annettu 6.4.2011 «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110338»3 ja sitä on muutettu 20.12.2022 «https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20221199»4. Sen mukaisesti suun terveystarkastuksen voi tehdä hammaslääkäri, suuhygienisti tai hammashoitaja. Asetus toteaa, että suun terveystarkastuksiin tulee sisältyä aina myös hammaslääkärin tekemiä tutkimuksia, jotka kohdennetaan tarpeen mukaan. Määräaikaisista suun terveystarkastuksista asetus toteaa, että hyvinvointialueen on järjestettävä:

1. ensimmäistä lastaan odottavalle perheelle vähintään yksi suun terveydentilan ja hoidon tarpeen arvio
2. alle kouluikäiselle lapselle suun terveystarkastus, kun tämä on 1- tai 2-vuotias, 3- tai 4-vuotias ja 5- tai 6-vuotias
3. oppilaalle suun terveystarkastus ensimmäisellä, viidennellä ja kahdeksannella vuosiluokalla
4. opiskelijalle vähintään kerran opiskeluaikana suun terveystarkastus, jossa selvitetään suun terveysneuvonnan ja palvelujen tarve.

Lisäksi suun terveydenhuoltoa säätelevät vuonna 2019 annettu laki korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta (17.5.2019/695) «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190695»5, vuonna 1987 annettu laki terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa (20.3.1987/322) «https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870322»6 ja vuonna 2015 annettu laki Vankiterveydenhuollon yksiköstä (30.12.2015/1635) «https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20151635»7. Erityisen hoivan varassa olevien henkilöiden suun terveydenhuollon järjestämistä säätelevät ja ohjaavat:

• laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (3.4.1987/380): «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870380»8
• laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (22.9.2000/812): «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000812»9
• sosiaalihuoltolaki (30.12.2014/1301): «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301»10
• YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (27/2016): «https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027/20160027_2»11
• laki kehitysvammaisten erityishuollosta (23.6.1977/519): «https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1977/19770519»12
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Vammaispalvelujen käsikirja: «https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/vammaispalvelujen-kasikirja»13.

Lainsäädäntöön verrattuna tämän konsensussuosituksen rooli on ohjaava. Lainsäädäntö asettaa velvoittavan vähimmäismäärän, josta voidaan poiketa ainoastaan tarjoamalla asiakkaalle palveluja lainsäädännön vähimmäismäärää enemmän. Tässä suosituksessa ei suoraan arvioida nykyisen lainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta, vaan tarkoituksena on muodostaa lainsäädännöstä riippumaton tutkimusnäyttöön ja asiantuntija-arvioon perustuva näkemys suun tutkimusten ja terveystarkastusten tarpeesta ja ajoituksesta.

1. Mikä on suun tutkimus- ja terveystarkastusväli terveellä lapsella, jolla ei ole suun sairauksia eikä niiden riskitekijöitä ja jonka purennan kehityksessä ei ole havaittu poikkeavaa?

0–3-vuotiaat:

Suositus 1.1.

Lapsen ensimmäinen suun tutkimus tai terveystarkastus tehdään ensimmäisten hampaiden puhkeamisen aikaan lapsen ollessa 6–12 kuukauden ikäinen. Seuraava suun tutkimus tai terveystarkastus tehdään viimeistään 3-vuotiaana, jolloin varmistetaan myös, ettei purennan kehityksessä ole poikkeavaa (avopurentaa, ristipurentaa, maitohampaiden puhkeamisessa poikkeavaa).

• Suun tutkimuksen tai terveystarkastuksen voi tehdä hammaslääkäri, suuhygienisti tai riittävän perehdytyksen saanut hammashoitaja.
• Yhteistyö neuvolan kanssa on tärkeää, jotta voidaan jo varhain havaita suun sairauksien riskitekijät (mm. plakki yläetuhampaissa), ks. suositus 2.1. «»1.
• Huoltajille korostetaan terveellisten ravintotottumusten ja omahoidon merkitystä. Jos tässä vaiheessa havaitaan poikkeavia imemistottumuksia (sormet, tutit), annetaan ohjeita niistä eroon pääsemiseksi ja purennan suotuisan kehityksen mahdollistamiseksi.

4–6-vuotiaat:

Suositus 1.2.

Tutkimuksen tai terveystarkastuksen väli on 18–24 kuukautta terveellä 4–6-vuotiaalla lapsella, jolla ei ole suun sairauksia eikä niiden riskitekijöitä ja jonka purennan kehityksessä ei ole havaittu poikkeavaa (avopurentaa, ohjaavaa ristipurentaa).

• Kuutoshampaiden mineralisaatiohäiriöiden havaitseminen on tärkeää tässä ja myöhemmissä ikäryhmissä.

7–12-vuotiaat:

Suositus 1.3.

Tutkimuksen tai terveystarkastuksen väli on 18–24 kuukautta terveellä 7–12-vuotiaalla lapsella, jolla ei ole suun sairauksia eikä niiden riskitekijöitä ja jonka purennan kehityksessä ei ole havaittu poikkeavaa.

• Pysyvien etu- ja kuutoshampaiden puhkeaminen oikeaan purentasuhteeseen (AI, ei ristipurentoja, saksipurentoja, transversaalisia ongelmia eikä suurta horisontaalista ylipurentaa) varmistetaan viimeistään 7-vuotiaana ja puhkeamattomien kulmahampaiden asento 9-vuotiaana. Koska hampaiden vaihdunta (ja sen aikataulu) on varsin yksilöllistä, on puhkeamattomien kulmahampaiden asennon palpaatio ja puhkeamisen seuranta hyvä aloittaa 9-vuotiaana. Syvän distaalipurennan (AII-purennan) kehittyminen tulee todeta viimeistään 11 vuoden iässä.

13–17-vuotiaat:

Suositus 1.4.

Tutkimuksen tai terveystarkastuksen väli on 18–24 kuukautta terveellä 13–17-vuotiaalla nuorella, jolla ei ole suun sairauksia eikä niiden riskitekijöitä ja jonka purennan kehityksessä ei ole havaittu poikkeavaa.

Suositus 1.5.

Mikäli 13–17-vuotiaan purennan kehityksessä todetaan poikkeavaa, purennan kehitystä seurataan yksilöllisesti määritellyn välin mukaisesti ja tarvittaessa potilas ohjataan oikomishoitoon perehtyneelle hammaslääkärille tai oikomishoidon erikoishammaslääkärille.

• Purennan kehitystä voi seurata erikoishammaslääkäri, hammaslääkäri tai oikomishoitoon perehtynyt suuhygienisti.

Lapsen suun tutkimus- ja terveystarkastusvälin määrittämisestä on hyvin vähän kansainvälistä kirjallisuutta tai hoitosuosituksia. Niissä on arvioitu lähinnä suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden tekemiä suun tutkimuksia. Lastenlääkäreiden tekemistä karieksen rutiiniseulontatutkimuksista ei ole näyttöä, jonka perusteella voitaisiin arvioida niiden hyötyjä ja haittoja «US Preventive Services Task Force, Davidson KW, Barry MJ, ym. Screening and Interventions to Prevent Dental Caries in Children Younger Than 5 Years: US Preventive Services Task Force Recommendation St»11. American Academy of Pediatric Dentistry (AAPD) suosittelee lapsen ensimmäistä suun tutkimusta 1. hampaan puhkeamisen aikaan tai viimeistään 12 kuukauden iässä ja sen tekijäksi hammaslääkäriä. 1 vuoden iästä alkaen AAPD suosittelee «American Academy of Pediatric Dentistry. Periodicity of examination, preventive dental services, anticipatory guidance/counseling, and oral treatment for infants, children, and adolescents. The Refere»12 suun tutkimusväliksi kuutta kuukautta tai yksilöllisen tarpeen mukaan lyhyempää (3 kk) tai pidempää kuin kuuden kuukauden väliä. Ruotsin kansalliset hammashoidon suositukset «Socialstyrelsen. Nationella riktlinjer för tandvärd. Stöd för styrning och ledning 2022. Saatavilla: https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinje»13, «https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinjer/2022-9-8114.pdf»14 suosittelee, että tutkimusväli on 18–24 kuukautta lapsilla, joilla on pieni suun sairauksien riski ja joiden purennan kehitys on normaali. Mikäli purennan kehityksessä todetaan poikkeavaa, suosittelee Ruotsin kansalliset hammashoidon suositukset 12–15 kuukauden tutkimusväliä.

Karies (hallinta) Käypä hoito -suosituksessa todetaan lasten ja nuorten tutkimuksista, että 1,5–3-vuotiaiden, 5–7-vuotiaiden ja 10–13-vuotiaiden ikäryhmät tulee tarkastaa tai tutkia kattavasti «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127»15. Parodontiitin Käypä hoito -suositus «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50086»16 toteaa, että lapsilla ja nuorilla parodontologinen tutkimus on syytä sisällyttää ainakin valtioneuvoston asetuksen mukaisiin, tietyt ikäluokat kattaviin terveystarkastuksiin, joissa selvitetään suun terveydentila ja hoidon tarve. Parodontologisessa tutkimuksessa alle kouluikäisiltä ja ensimmäisen vuosiluokan oppilailta tutkitaan ja rekisteröidään plakki, hammaskivi ja ientulehdus. Edellä mainitun lisäksi 3. vuosiluokasta alkaen oppilaille annetaan tietoa tupakka- ja nikotiinituotteiden haitoista ja heitä kannustetaan savuttomuuteen ja nikotiinittomuuteen «Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäri»16. 8. vuosiluokalta lähtien tehdään täydellinen parodontiumin tutkimus osana suun terveystarkastusta. Tämä koskee myös opiskeluterveydenhuoltoa. Oppilaiden suun terveystarkastuksiin sisältyy aina myös hammaslääkärin tutkimuksia, jotka kohdennetaan yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan.

Purennan kehityksen seurannassa keskeistä on havaita maitohampaistovaiheessa ristipurennat ja avopurennat sekä pysyvien hampaiden puhkeamisvaiheessa etu- ja kuutoshampaiden ristipurennat, kulmahampaiden puhkeamisongelmat (puhkeamattoman kulmahampaan asento), syvä distaalipurenta (AII) ja suuri horisontaalinen ylipurenta sekä mesiaalipurenta (progeeninen purenta). Tässä suosituksessa ei oteta kantaa yksittäisen purentavirheen vaikeusasteen mukaiseen hoitoon pääsyyn. Purentavirheet pisteytetään kulloinkin voimassa olevien kansallisten kriteerien mukaisesti ja hoitoon pääsy julkisessa terveydenhuollossa määräytyy niiden mukaisesti «Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:2. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161496/STM_J02_Yhtenaisen%20kii»17. Oikomishoidon ajankohta arvioidaan aina yksilöllisesti kaikki suun terveyteen liittyvät riskitekijät huomioiden. Oikomishoidon aloittamista voivat rajoittaa tai siirtää muun muassa lapsen tai nuoren huono suun omahoito tai ko-operaatio.

Syvän purennan ja suuren horisontaalisen ylipurennan diagnostiikka ja hoidon aloitus varhaisessa vaiheessa 7–11 vuoden ikäisenä vähentää yläetuhampaisiin kohdistuneita tapaturmia merkitsevästi, mutta purennan kehityksen kannalta myös 12–16-vuotiaana aloitetulla hoidolla päästään yhtä hyvään purennan lopputulokseen «Batista KB, Thiruvenkatachari B, Harrison JE, ym. Orthodontic treatment for prominent upper front teeth (Class II malocclusion) in children and adolescents. Cochrane Database Syst Rev 2018;3(3):CD0034»18.

Palatinaalisessa virheasennossa olevan pysyvän kulmahampaan puhkeamisongelmien hoidon ajoituksesta ja hoitotuloksesta on ristiriitaista näyttöä ja tulos saattaa riippua hoitomenetelmästä. De Stefanin katsauksessa «De Stefani A, Bruno G, Visentin S ym. Rapid maxillary expansion for interceptive orthodontic treatment of palatally displaced canine: A systematic review. Eur J Paediatr Dent 2021;22(2):139-143»19 todetaan, että varhaisella hoidolla (nopea yläleuan levitys) saavutettiin suurempi onnistunut puhkeaminen (ilmaantuvuus 45,1–65,7 %) verrattuna verrokkiryhmiin (13,1–13,6 %) ja onnistunut tulos oli vielä parempi (80 %), jos yläleuan nopeaan levitykseen yhdistettiin maitokulmahampaiden poisto. Cochrane-katsaus «Benson PE, Atwal A, Bazargani F, ym. Interventions for promoting the eruption of palatally displaced permanent canine teeth, without the need for surgical exposure, in children aged 9 to 14 years. Coc»20 puolestaan totesi, että näyttö siitä, että pelkästään maitokulmahampaiden poistolla (9–14 vuoden iässä) voitaisiin suurentaa onnistuneesti puhjenneiden pysyvien kulmahampaiden määrää tai vähentää myöhempää kulmahampaan kirurgisen paljastamisen tarvetta, on hyvin epävarmaa.

Mesiaalipurennan (progeenisen purennan) hoidolla 5–11 vuoden iässä saavutetaan hyvä hoitotulos 3 vuoden seurannassa, mutta tutkimustuloksia pitkäaikaisseurannasta kasvun päätymiseen asti ei ole «Watkinson S, Harrison JE, Furness S, ym. Orthodontic treatment for prominent lower front teeth (Class III malocclusion) in children. Cochrane Database Syst Rev 2013;(9):CD003451 »21. Varhaishoidollakaan ei aina välttämättä päästä hyvään lopputulokseen, jos kyseessä on voimakas epäsuotuisa kasvumalli, joka usein korostuu kasvupyrähdyksessä. Varhaishoidolla kuitenkin usein lyhennetään kokonaishoitoaikaa, säästetään kustannuksia ja voidaan myös välttyä leukakirurgialta aikuisena.

Tämän konsensussuosituksen mukaisesti 0–17-vuotiaiden tutkimusten ja terveystarkastusten vähimmäismäärä on 9, mikä on 2 tutkimusta tai terveystarkastusta enemmän kuin mitä asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta edellyttää.

2. Mitä seikkoja huomioidaan määritettäessä yksilöllistä suun tutkimus- tai terveystarkastusväliä muutoin terveelle lapselle, jolla on suun sairauksia tai niiden riskitekijöitä?

0–3-vuotiaat:

Suositus 2.1.

Lapsen ensimmäisen suun tutkimuksen tai terveystarkastuksen yhteydessä arvioidaan lapsen suun sairauksien riskitekijät ja tunnistetaan lapset, joiden sairastumisriski on suurentunut.

• Suun tutkimus- ja tarkastusvälin pituuteen vaikuttavia yleisiä riskitekijöitä ovat muun muassa perheen riittämättömät voimavarat (elämänhallinta, sosioekonominen asema, terveyden lukutaito), vanhempien ja sisarusten suun sairaudet ja hiljattain hoitoa vaatineet kariesvauriot, lapsen tai perheenjäsenen nukutushammashoidot sekä useat yhtäaikaiset riskitekijät.
• Paikallisia riskitekijöitä on esitetty Käypä hoito -suosituksen Karies (hallinta) «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, taulukossa 1 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T1»17.

Suositus 2.2.

0–3-vuotiaan lapsen suun tutkimuksen tai terveystarkastuksen väli on 12–15 kuukautta. Väli sovitaan yksilöllisesti lapsella epäiltyjen tai havaittujen suun sairauksien, niiden riskitekijöiden määrän sekä vaikeusasteen mukaan. Suun tutkimusten tai terveystarkastusten lisäksi suuhygienisti tai hammashoitaja toteuttaa yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaiset hammaslääketieteellisiin syihin perustuvat ehkäisevät ja muut toimenpiteet.

• Jos terveystarkastuksessa epäillään tai havaitaan suun sairauksia (esim. kiille- tai dentiinikariesta), konsultoidaan hammaslääkäriä tai ohjataan lapsi hammaslääkärin tutkimukseen, diagnostiikkaan ja hoidon suunnitteluun.

Suositus 2.3.

0–3-vuotiaalle lapselle, jolla on suurentunut kariesriski, määritellään riskinarvioon perustuva yksilöllinen hoitoväli. Suosittelemme noudattamaan Karies (hallinta) Käypä hoito -suositusta «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14 kariesriskin määrityksessä (taulukko 1 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T1»17 ja 2 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T2»18) ja karieksen hallintasuunnitelman laatimisessa (taulukko 3 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T3»19 ja kaavio «https://www.kaypahoito.fi/xmedia/hoi/hoi50078l.pdf»20) sekä Hampaan paikkaushoito Käypä hoito -suositusta «Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saa»22, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50117»21 mahdollisen korjaavan hoidon osalta.

• Merkkejä lapsen suurentuneesta kariesriskistä voivat olla yöaikainen pitkään (yli 18 kk) jatkuva ja tiheä tuttipulloruokailu tai imetys, näkyvä plakki yläetuhampaiden etupinnoilla tai puhkeavien hampaiden havaitut puhdistamisvaikeudet.

Suositus 2.4.

0–3-vuotias lapsi, jolla todetaan plakkia ja ientulehdusta suun tutkimuksen tai terveystarkastuksen yhteydessä, hoidetaan Karies (hallinta) Käypä hoito -suosituksen «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127»15 mukaisesti. Suosittelemme, että huoltajille korostetaan erityisesti omahoidon merkitystä ja annetaan omahoidon ohjausta.

• Varhaislapsuudessa hampaiston tutkimuksen yhteydessä havaittu ienverenvuoto on vain yksittäisissäkin kohdissa ilmetessään osoitus suuresta alttiudesta parodontiumin sairauksille.
• Lapselle ja huoltajille järjestetään mahdollisuus omahoidon vasteen seurantaan sekä riskin uudelleenarviointiin vuosittain hammashoitajan tai suuhygienistin vastaanotolla.

Suositus 2.5.

0–3-vuotias lapsi, jolla on todettu tai epäilty hampaan kehityshäiriö, tutkitaan huolellisesti häiriön syyn selvittämiseksi.

• Tarvittaessa lapsi ohjataan hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkimuksiin hampaan kehityshäiriön syyn selvittämiseksi.
• Hampaan kehityshäiriöön voi liittyä huomattavasti suurentunut hampaan reikiintymisen tai lohkeamisen riski.

Suositus 2.6.

0–3-vuotias lapsi, jolla havaitaan limakalvomuutos, tutkitaan huolellisesti muutoksen syyn selvittämiseksi.

• Limakalvomuutokset ovat 0–3-vuotiailla lapsilla harvinaisia, ja mahdollisen pitkäaikaissairauden mahdollisuus tulee huomioida ja sulkea pois.
• Lapsi ohjataan hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkimuksiin.

Suositus 2.7.

0–3-vuotias lapsi, jolla havaitaan eroosiota, attritiota tai abraasiota, tutkitaan huolellisesti hampaiden kulumiseen johtaneen syyn selvittämiseksi.

• Syihin tulee puuttua ajoissa.
• Lapsi ohjataan hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkimuksiin.
• Mahdollinen korjaava hoito toteutetaan Hampaan paikkaushoito Käypä hoito -suosituksen «Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saa»22, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50117»21 mukaisesti.

Suositus 2.8.

0–3-vuotias lapsi, jolla havaitaan leukaniveloireita, tutkitaan huolellisesti leukaniveloireiden syyn selvittämiseksi.

• Lapsi ohjataan hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkimuksiin.
• Leukaniveloireiden syyn selvittämisessä huomioidaan muun muassa trauman ja lastenreuman mahdollisuus.
• Lastenreuma puhkeaa valtaosalla joko 1–3 vuoden iässä tai murrosiän alussa.
  • Sairauden puhkeamisvaiheessa leukanivel voi olla ensimmäinen tulehtunut nivel, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikki lapsia hoitavat hammaslääkärit tunnistavat lastenreuman mahdollisuuden.
  • Lastenreuman oireita voivat kivun ohella olla nivelturvotus, liikerajoitus ja -jäykkyys tai esimerkiksi suun avausrajoitus.
  • Mahdollisen leukaniveltulehduksen varhainen toteaminen ja hoitaminen on tärkeää, jotta vältettäisiin nivelvaurioita ja kasvun häiriöitä.

4–17-vuotiaat:

Suositus 2.9.

Riskinmääritys toistetaan ja dokumentoidaan säännöllisesti lapsen tai nuoren suun tutkimuksen tai terveystarkastuksen yhteydessä.

• Suun tutkimus- ja terveystarkastusvälin pituuteen vaikuttavia yleisiä riskitekijöitä ovat muun muassa perheen riittämättömät voimavarat (elämänhallinta, sosioekonominen asema, terveyden lukutaito), vanhempien ja sisarusten suun sairaudet ja hiljattain hoitoa vaatineet suun sairaudet, lapsen tai perheenjäsenen nukutushammashoidot, useat yhtäaikaiset riskitekijät sekä elämäntilanteen muutokset.
• Paikallisia riskitekijöitä on esitetty Käypä hoito -suosituksen Karies (hallinta) «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14 taulukossa 1 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T1»17.

Suositus 2.10.

4–17-vuotiaan lapsen tai nuoren suun tutkimus- tai terveystarkastusväli on 12–15 kuukautta. Väli sovitaan lapsella tai nuorella havaittujen suun sairauksien ja niiden riskitekijöiden määrän sekä vaikeusasteen mukaan. Suosittelemme, että suun tutkimusten ja terveystarkastusten lisäksi suuhygienisti tai hammashoitaja toteuttaa yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaiset hammaslääketieteellisiin syihin perustuvat ehkäisevät ja muut toimenpiteet.

• Erityisesti tulee korostaa lapsen tai nuoren omahoidon ja myös vanhempien osuuden merkitystä sekä seurata hyvän ja säännöllisen omahoidon toteutumista.

Suositus 2.11.

4–17-vuotiaalle lapselle tai nuorelle, jolla on suurentunut kariesriski, määritellään riskinarvioon perustuva yksilöllinen suun tutkimus- tai terveystarkastusväli. Suosittelemme noudattamaan Karies (hallinta) Käypä hoito -suositusta «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14 kariesriskin määrityksessä (taulukot 1 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T1»17 ja 2 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T2»18) ja karieksen hallintasuunnitelman laatimisessa (taulukko 3 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T3»19 ja kaavio «https://www.kaypahoito.fi/xmedia/hoi/hoi50078l.pdf»20) sekä Hampaan paikkaushoito Käypä hoito -suositusta «Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saa»22, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50117»21 mahdollisen korjaavan hoidon osalta.

• Lapsen ja nuoren kariesriskiä voivat suurentaa esimerkiksi
  • kariogeeninen ruokavalio ja puutteellinen omahoito
  • hampaan kehityshäiriöt, esimerkiksi MIH
  • hampaiston vaihduntavaiheet 5–7-vuotiailla sekä 10–13-vuotiailla
  • oikomishoito.

Suositus 2.12.

4–17-vuotias lapsi tai nuori, jolla todetaan plakkia, ienverenvuotoa tai hammaskiveä hampaiston tutkimuksen tai terveystarkastuksen yhteydessä, hoidetaan Käypä hoito -suositusten Karies (hallinta) «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127»15 ja Parodontiitti «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50086»16 mukaisesti. Suosittelemme, että erityisesti korostetaan lapsen tai nuoren omahoidon merkitystä ja annetaan omahoidon ohjausta.

• Huoltajan vastuuta lapsen tai nuoren hampaiden omahoidon toteutumisesta tulee korostaa.
• Parodontiitin mahdollisuus on otettava huomioon jo lapsilla ja nuorilla. Myös poski- tai etuhampaisiin paikallistuvan nopeasti etenevän parodontiitin mahdollisuus tulee huomioida.
• Lapsen tai nuoren parodontiitti hoidetaan Parodontiitti Käypä hoito -suosituksen «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50086»16 mukaisesti. Lapsen tai nuoren nopeasti etenevä paikallistunut parodontiitin muoto saattaa vaatia parodontologian erikoishammaslääkärin hoitoa.
• Erityisesti tulee kiinnittää huomiota seuraaviin riskitekijöihin:
  • plakin, hammaskiven ja ientulehduksen esiintyminen kaikenikäisillä lapsilla ja nuorilla «American Academy of Pediatric Dentistry. Periodicity of examination, preventive dental services, anticipatory guidance/counseling, and oral treatment for infants, children, and adolescents. The Refere»12
  • tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö viimeistään 3. vuosiluokasta alkaen.

Suositus 2.13.

4–17-vuotias lapsi tai nuori, jolla on hampaan kehityshäiriö, tutkitaan huolellisesti häiriön syyn selvittämiseksi.

• Tarvittaessa lapsi tai nuori ohjataan hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkimuksiin hampaan kehityshäiriön syyn selvittämiseksi ja mahdollisen kehityshäiriötä aiheuttavan pitkäaikaissairauden poissulkemiseksi.
• Hampaan kehityshäiriöön voi liittyä huomattavasti suurentunut hampaan reikiintymisen riski tai merkittävä korjaavan hoidon tarve.

Suositus 2.14.

4–17-vuotias lapsi tai nuori, jolla havaitaan limakalvomuutos, tutkitaan huolellisesti muutoksen syyn selvittämiseksi.

• Hammaslääkärin tulee tutkia vastaanotolla kaikki suun limakalvomuutokset, jotka eivät ole hävinneet 2–3 viikon kuluessa.
  • Syöpävaaraa lisäävien muutosten ja tilojen tunnistaminen kuuluu sekä hammaslääkärille että suuhygienistille.
    • Jatkotutkimuksiin lähettäminen kuuluu kaikille terveydenhuollon ammattihenkilöille.
  • Jokaisen suun terveydenhuollossa työskentelevän velvollisuus on tiedottaa potilaille alkoholin, tupakka- ja nikotiinituotteiden, hampaiden kiinnityskudossairauksien, huonon suuhygienian, sekä kroonisen trauman aiheuttamista haittavaikutuksista «Suusyöpä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla: www.kayp»23.
• Erityisesti 9–18-vuotiaisiin tulee kohdistaa tupakoinnin ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisyä. Ks. Käypä hoito -suositus Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito «Tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisy ja hoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäri»16, «https://www.kaypahoito.fi/hoi40020»22.
• 10–12-vuotiaille tulisi antaa kouluterveydenhuollossa HPV-rokote «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. HPV- eli papilloomavirusrokote. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/rokotteet-a-o/hpv-eli-papilloomavirusrokote»24, «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/rokotteet-a-o/hpv-eli-papilloomavirusrokote»23.

Suositus 2.15.

4–17-vuotias lapsi tai nuori, jolla havaitaan eroosiota, attritiota tai abraasiota, tutkitaan huolellisesti hampaiden kulumiseen johtaneen syyn selvittämiseksi.

• Syihin tulee puuttua ajoissa.
  • Eroosio on yleistä suomalaisilla nuorilla.
  • 2020-luvun alussa tehtyjen suomalaistutkimusten mukaan vähintään kohtalaista eroosiota on 37–57 %:lla nuorista «Karppinen E, Tuomola A, Kangasmaa H ym. Hampaiden erosiivinen kuluminen suomalaisilla nuorilla. Suom Hammaslaakaril 2023;7:26–31»25, «Methuen M, Kangasmaa H, Alaraudanjoki VK, ym. Prevalence of Erosive Tooth Wear and Associated Dietary Factors among a Group of Finnish Adolescents. Caries Res 2022;56(5-6):477-487 »26.
  • Eroosiolle altistaviksi tekijöiksi tunnistettiin happamien juomien käyttö aterioiden välissä sekä limonadien runsas kulutus ja hedelmien ja marjojen kulutus vähintään päivittäin «Karppinen E, Tuomola A, Kangasmaa H ym. Hampaiden erosiivinen kuluminen suomalaisilla nuorilla. Suom Hammaslaakaril 2023;7:26–31»25, «Methuen M, Kangasmaa H, Alaraudanjoki VK, ym. Prevalence of Erosive Tooth Wear and Associated Dietary Factors among a Group of Finnish Adolescents. Caries Res 2022;56(5-6):477-487 »26.
    • Myös energiajuomien pH-arvo on hyvin pieni.
• Tarvittaessa lapsi tai nuori ohjataan hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin tutkimukseen ja hoitoon.
• Korjaavan hoidon tarve saattaa lisääntyä.
  • Mahdollinen korjaava hoito toteutetaan Hampaan paikkaushoito Käypä hoito -suosituksen «Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saa»22, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50117»21 mukaisesti.

Suositus 2.16.

4–17-vuotias lapsi tai nuori, jolla todetaan leukaniveloireita, tutkitaan huolellisesti oireiden syyn selvittämiseksi.

• Tarkka TMD-oireiden selvittely ja toiminnallinen tutkimus sekä hoito tehdään Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD) Käypä hoito -suosituksen «Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäri»27 taulukko 3:n «https://www.kaypahoito.fi/hoi50057#T3»24 mukaisesti hammaslääkärin perustutkimuksen yhteydessä.
• Leukaniveloireiden syyn selvittämisessä huomioidaan trauman mahdollisuus.
• Myös lastenreuman mahdollisuus tulee muistaa erityisesti murrosiän alussa olevilla potilailla.
  • Sairauden puhkeamisvaiheessa leukanivel voi olla ensimmäinen tulehtunut nivel, minkä vuoksi on tärkeää, että kaikki lapsia hoitavat hammaslääkärit tunnistavat lastenreuman mahdollisuuden.
  • Lastenreuman oireita voivat kivun ohella olla nivelturvotus, liikerajoitus ja -jäykkyys tai esimerkiksi suun avausrajoitus.
  • Mahdollisen leukaniveltulehduksen varhainen toteaminen ja hoitaminen on tärkeää, jotta vältettäisiin nivelvaurioita ja kasvun häiriöitä.

Hyvä käytäntö -asiantuntijapaneeli korostaa, että tutkimusnäyttö tutkimus- ja hoitovälien optimaalisesta pituudesta on vähäistä ja ristiriitaista. Tämän vuoksi tarkkoja suosituksia tutkimus- ja hoitoväleistä sellaisilla lapsilla ja nuorilla, joilla on suun sairauksien riski, ei voida antaa.

Cochrane-katsaus «Fee PA, Riley P, Worthington HV, ym. Recall intervals for oral health in primary care patients. Cochrane Database Syst Rev 2020;10(10):CD004346 »3 totesi, että tällä hetkellä ei ole riittävästi luotettavaa näyttöä siitä, miten usein lasten tulisi käydä suun tutkimuksessa. Erityisesti pyrittäessä määrittelemään tutkimusvälin pituutta muutoin terveellä lapsella ja nuorella, jolla on suun sairauksia tai niiden riskitekijöitä, tulee huomioida, että tutkimusnäyttö riskinmäärityksen eri menetelmien ja mallien luotettavuudesta on puutteellista.

Oleellinen osa nykyaikaista ennalta ehkäisevää suun terveydenhuoltoa on riskinmääritys, jota käytetään myös yksilöllisten tutkimus- ja hoitovälien määrittämisessä «Twetman S, Fontana M, Featherstone JD. Risk assessment - can we achieve consensus? Community Dent Oral Epidemiol 2013;41(1):e64-70 »28. Twetmanin mukaan riskinmääritykseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä. Minkään yksittäisen riskinmääritysmenetelmän ylivertaisuudesta muihin nähden ei ole tutkimusnäyttöä. Näyttö viittaa siihen, että strukturoidut monitekijäiset ja tietokonepohjaiset mallit tarjoavat parhaan kliinisen käytännön ja hoidon ohjelmat (lue lisää: Karies (hallinta) Käypä hoito -suositus: Potilaskohtaisen riskin arviointi «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127»15). Yksilön aikaisempi karieskokemus on kaikenikäisten useimmin raportoitu yksittäinen uusien kariesvaurioiden riskitekijä «Twetman S, Fontana M. Patient caries risk assessment. Monogr Oral Sci 2009;21:91-101 »29. Minkä tahansa aktiivisen demineralisaation kliinisen merkin hampaan sileällä pinnalla, purupinnalla tai välipinnalla tulisi merkitä yksilöllisesti suunniteltujen ehkäisevien ja karieksen hallinnan toimenpiteiden käyttöönottoa «Twetman S, Fontana M, Featherstone JD. Risk assessment - can we achieve consensus? Community Dent Oral Epidemiol 2013;41(1):e64-70 »28.

American Academy of Pediatric Dentistry «American Academy of Pediatric Dentistry. Periodicity of examination, preventive dental services, anticipatory guidance/counseling, and oral treatment for infants, children, and adolescents. The Refere»12 suosittelee lapsen suun tutkimusta 6 kuukauden välein. Toisaalta ohjeessa korostetaan, että tutkimusvälien määrittelyn tulisi perustua lapsen yksilöllisiin tarpeisiin tai sairastumisalttiuteen: toiset saattavat tarvita suun tutkimuksen ja ehkäisevän hoidon palveluita useammin, toiset harvemmin. Välin pituus perustuu aikaisempiin kliinisiin ja röntgenologisiin löydöksiin.

Nykyaikaiset kariesriskin arviointimallit edellyttävät usean tekijän huomioimista. Tavoitteena on ehkäistä kariesta tunnistamalla lapset, joiden sairastumisriski on suuri, ja laatia ehkäisevän hoidon ja karieksen hallinnan toimenpiteet käsittävä yksilöllinen suunnitelma, jossa määritellään myös asianmukaiset tutkimus- ja hoitovälit, ks. Käypä hoito -suosituksen Karies (hallinta) «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14 kaavio «https://www.kaypahoito.fi/xmedia/hoi/hoi50078l.pdf»20. Riskinmääritys tulee dokumentoida ja toistaa säännöllisesti.

Systemoitu katsaus «Bhaskar V, McGraw KA, Divaris K. The importance of preventive dental visits from a young age: systematic review and current perspectives. Clin Cosmet Investig Dent 2014;6:21-7 »30 arvioi näyttöä varhaisten ennaltaehkäisevien hammashoitokäyntien vaikutuksesta lasten suun terveyden parantamiseen. Kaikki tutkimukset oli toteutettu Yhdysvalloissa. Tutkittavat olivat pienituloisille perheille tarkoitetun Medicaid-ohjelman piirissä olevia 0–6-vuotiaita lapsia. Ennen kolmea ikävuotta toteutettujen varhaisten ennaltaehkäisevien käyntien edut lapsille, joilla oli hammassairaus tai sen riski, olivat ilmeisiä. Varhaiset ennaltaehkäisevät käynnit saattavat olla yhteydessä pienempään korjaavan hoidon käyntien ja kustannusten määrään ensimmäisten elinvuosien aikana. Hoitosuhteen jatkuvuuden turvaaminen saattaa olla erityisen tärkeää sellaisille perheille, joiden terveyden lukutaito ja sosioekonominen asema on heikko, tai jos lapsen sairastumisriski on suuri. Yhdysvaltalaissuosituksen mukainen ensimmäinen hammaslääkärikäynti yhden vuoden ikään mennessä toteutui kuitenkin hyvin harvan lapsen kohdalla. Katsauksessa painotettiin eräänlaisen hammaslääketieteellisen kodin (dental home) perustamista, mikä saattaisi olla erityisen tärkeää, jos perheen sosioekonominen asema ja terveyden lukutaito on heikko tai lapsen suun sairauksien riski suurentunut. Mallissa perustason suun terveydenhuolto olisi saatavilla asetelmassa, jossa perheiden tulisi voida muodostaa molemminpuoliseen vastuunkantoon ja luottamukseen perustuva suhde perheen ja lapsen koko hoitoa ja ennaltaehkäisyä koordinoivan tutun hoitotiimin kanssa.

Tutkimusvälien tulee perustua lapsen tai nuoren yksilöllisiin tarpeisiin tai riski-indikaattoreihin ja sairastumisalttiuteen. Varhainen suun terveydenhuollon käynti "hammaslääketieteellisen kodin" perustamiseksi tarjoaa pohjan, jolle elinikäinen suun terveyden edistäminen ja suun terveydenhuolto voidaan rakentaa. Riskinmääritys on keskeinen osa nykyaikaista ehkäisevää suun terveydenhoitoa. Riski tulee määritellä heti lapsen ensimmäisellä hammashoitokäynnillä ja säännöllisesti uudelleen.

Osalla lapsista ammattihenkilön määrittämät tutkimus- ja hoitokäynnit eivät toteudu suunnitellusti. Vanhempien sitoutumisella lastensa säännöllisiin hammashoitokäynteihin on suuri merkitys lasten suun terveyden ylläpitämisessä ja parantamisessa. Systemoidussa katsauksessa «Badri P, Saltaji H, Flores-Mir C, ym. Factors affecting children's adherence to regular dental attendance: a systematic review. J Am Dent Assoc 2014;145(8):817-28 »31 selvitettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen sitoutumiseen säännöllisiin hammaslääkärikäynteihin. Esteiden ja myötävaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ja huomioiminen on tärkeää lapsen suun terveyden kannalta. Vanhempiin kytkeytyviä tekijöitä ovat vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema, käyttäytymiseen liittyvät uskomukset, sisäinen voimantunne ja yksilön normit. Palveluntuottajaan kytkeytyviksi tekijöiksi tunnistettiin kommunikaatiotaidot ja ammatilliset taidot. Järjestelmätasolla vaikuttavaksi tekijäksi tunnistettiin yhteistyö yhteisön ja suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden välillä.

Ruotsin kansalliset hammashoidon suositukset «Socialstyrelsen. Nationella riktlinjer för tandvärd. Stöd för styrning och ledning 2022. Saatavilla: https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinje»13, 14 korostavat suun terveydenhuollon yhteistyötä lastenneuvolan ja koulujen kanssa. Tämä on tärkeää erityisesti alueilla, joilla asukkailla tiedetään yleisesti ottaen olevan suurentunut huonon suun terveyden riski ja joilla lasten karieksen esiintyvyys on muita alueita suurempi. Näillä alueilla lapsille tulisi tarjota lisäehkäisyksi säännölliset fluoripurskuttelut koulussa. Lisäksi suositellaan fluorilakkauksia ja pinnoituksia lapsille, joiden ensimmäisten pysyvien poskihampaiden puhkeaminen on alkanut ja jotka eivät käy säännöllisesti suun tarkastuksissa ja tutkimuksissa tai joilla on suurentunut kariesriski. Yhteistyö suun terveydenhuollon ja lastenneuvolan välillä voi auttaa siihen, että 0–6-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen annetaan paremmat edellytykset saada tukea läpi elämän kestävien hyvää suun terveyttä ja yleisterveyttä edistävien terveellisten elintapojen luomiseksi. Karies (hallinta) Käypä hoito -suosituksessa «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127»15 hampaiden ohjattu harjaus päivähoidossa suositellaan aloitettavaksi sitä varhaisemmin, mitä suurempi kariesvaurioiden esiintyvyys alueella on, ks. lisätietoaineisto «https://www.kaypahoito.fi/nix02141»25.

3. Miten lapsen tai nuoren yleisterveys vaikuttaa ja huomioidaan suun tutkimus- ja hoitoväliä määritettäessä?

Suositus 3.1.

Lapsen tai nuoren suun tutkimusvälin ja terveystarkastusten välin määrittäminen tulee ensisijaisesti perustua suun terveydenhuollon ammattihenkilön arvioon suun ja hampaiden senhetkisestä terveydentilasta.

• Yleisterveyden aiheuttamat riskit suun terveydelle tulee punnita suhteessa suun ja hampaiden senhetkiseen terveydentilaan.
• Suun sairauksilla voi olla vaikutusta pitkäaikaissairauksien hallintaan.

Suositus 3.2.

Lapsen tai nuoren suun tutkimusväliä ja terveystarkastusten väliä tulee harkita uudelleen tilanteessa, jossa lapsen tai nuoren yleinen terveydentila on olennaisesti muuttunut.

• Olennaisilla muutoksilla tarkoitetaan esimerkiksi uutta puhjennutta pitkäaikaissairautta, jolla on suoria tai välillisiä vaikutuksia suun terveyteen.
• Yhteisten toimintamallien ja hoitopolkujen luominen suun terveydenhuollon ja muun perusterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon välillä on tärkeää (ks. taulukko «Erityisryhmiin liittyvät riskit suun ja hampaiden terveydelle – lapset»1).

Suositus 3.3.

Palvelujärjestelmässä pyritään tunnistamaan erityisryhmät, jotka tarvitsevat tiheämpää tukea omahoidon ja suun terveydenhuollon käyntien toteutumiseksi.

Pitkäaikaissairaudet ja niihin käytettävät lääkitykset saattavat vaikuttaa suun ja hampaiden terveyteen. Alla olevassa taulukossa on kuvattu asiantuntijaryhmän esiin tuomiin erityisryhmiin liittyviä riskejä suun terveydelle. Aineistot ovat melko pieniä ja tutkimusasetelmat havainnoivia. Tämä vähentää luottamustamme tutkimushavaintoihin: on vaikea erottaa, onko suurenkaan riskin kohdalla kyse pitkäaikaissairaudesta vai sekoittavista tekijöistä, kuten omahoidon tai ruokailutottumusten eroista.

Vaikka pohjoismainen terveydenhuolto saattaa tasoittaa terveyseroja, terveydenhuollon haaste on edelleen tavoittaa potilaat, joiden hoidon tarve on suurin. Heikko sosioekonominen asema lisää sekä suun sairauksien että käyttämättä jäävien suun terveydenhuollon käyntien riskiä «Badri P, Saltaji H, Flores-Mir C, ym. Factors affecting children's adherence to regular dental attendance: a systematic review. J Am Dent Assoc 2014;145(8):817-28 »31, «Kumar S, Kroon J, Lalloo R. A systematic review of the impact of parental socio-economic status and home environment characteristics on children's oral health related quality of life. Health Qual Life»49, «Knorst JK, Sfreddo CS, de F Meira G, ym. Socioeconomic status and oral health-related quality of life: A systematic review and meta-analysis. Community Dent Oral Epidemiol 2021;49(2):95-102 »50. Myös potilaan asenteet ja odotukset terveydenhuoltoa kohtaan voivat johtaa siihen, että potilas jättää tulematta vastaanottokäynnille «Badri P, Saltaji H, Flores-Mir C, ym. Factors affecting children's adherence to regular dental attendance: a systematic review. J Am Dent Assoc 2014;145(8):817-28 »31. Saatavuuden haasteet, kuten pitkät jonotusajat ja vähäinen tiedotus palveluista, saattavat olla esteenä heikossa sosioekonomisessa asemassa olevan maahanmuuttajataustaisen potilaan käyntien toteutumiselle «Badri P, Saltaji H, Flores-Mir C, ym. Factors affecting children's adherence to regular dental attendance: a systematic review. J Am Dent Assoc 2014;145(8):817-28 »31. Vanhempien ja lapsen mielenterveyden haasteet voivat olla kuormittavia tekijöitä, joiden vuoksi potilaan omahoito vähenee ja käyntikertoja jää väliin «Geraets AFJ, Heinz A. The association of adolescents' mental health with oral health behavior: The Luxembourg Health Behavior in School-Aged Children study. Front Dent Med 2022;3:979192. doi: 10.3389»51, «Davidsen KA, Christiansen E, Haubek D, ym. Parental mental illness, attendance at preventive child healthcare and dental caries in the offspring: a nation-wide population-based cohort study. Soc Psych»52.

Yksilöllinen hoitovälin määritys ei riitä, mikäli todellisuudessa käyntivälit kuitenkin ovat paljon pidemmät. Palveluiden saatavuus ja saavutettavuus, kuten sujuvat ajanvarauspalvelut ja lyhyet jonotusajat, tukevat erityisesti riskiryhmien suun ja hampaiden terveydenhuollon käyntien toteutumista.

4. Mikä on suun tutkimus- ja hoitoväli terveellä aikuisella, jolla ei ole suun sairauksia eikä niiden riskitekijöitä?

Suositus 4.1.

Suun tutkimusväli on 24–48 kuukautta terveellä aikuisella, jolla ei ole suun sairauksia eikä niiden riskitekijöitä.

• Aikuisen suun tutkimusvälin tulee olla hammaslääkärin yksilöllisesti määrittämä.
  • Tutkimusvälin määritys tehdään yhteistyössä potilaan kanssa, ja siinä huomioidaan myös potilaan näkemys suunsa terveydestä.
  • Suun ja hampaiston kokonaistutkimukseen sisältyy purentaelimistön (mm. hampaiden, kiinnityskudosten, leukanivelen, puremalihasten ja limakalvojen) tutkimus ja diagnosointi.
  • Suun tutkimuskäynnin yhteydessä voidaan tehdä tarpeelliset ehkäisevät toimenpiteet.
    • Myös suuhygienisti tai hammashoitaja voi toteuttaa ehkäisevät toimenpiteet.
  • Hammaslääkärin tutkimuskäyntien välillä voi olla yksi tai useampi suuhygienistin toteuttama suun terveystarkastuskäynti tai ennaltaehkäisevän hoidon käynti yksilöllisen tarpeen mukaan.
    • Myös hammashoitaja voi toteuttaa ehkäisevät toimenpiteet.
  • Tutkimusväli määritetään säännöllisesti jokaisen hoitojakson päätteeksi.
    • Samalla arvioidaan, miten hyvin potilaan kanssa yhdessä asetetut omahoidon tavoitteet ovat toteutuneet.
• Seuraavan tutkimuskäynnin ajankohta perusteluineen kerrotaan selkeästi.
  • Pyritään kiinnittämään huomiota siihen, että yksilöllisesti määritetyt hoitovälit toteutuvat oikea-aikaisesti.
  • Suositellaan aktiivisen kutsu- tai muistutusjärjestelmän käyttöä.
• Tutkimusvälin pituutta määritettäessä tulee huomioida, että esimerkiksi tutkittavan korkea ikä, heikentynyt yleiskunto ja toimintakyvyn rajoitteet lisäävät suun sairauksien riskiä.
  • Edellä mainitut tilanteet ovat peruste harkita suun tutkimusvälin määrittämistä suosituksen 5.2. «»2 mukaisesti.
  • Jäljellä olevan eliniänodotteen lyhentyessä (etenkin palliatiivisessa hoidossa) siirrytään kohti oireenmukaista hoitoa.

Suun tutkimusvälit tulee suunnitella aikuisen yksilöllisten tarpeiden mukaan, jotta terveydenhuollon resurssit tulevat tehokkaasti käytetyiksi. Suurimman riskin potilaiden pääsy suun terveydenhuoltoon paranee, jos pienimmän riskin aikuisille tehdään vähemmän suun tutkimuksia. Samalla säästyy pienen sairastumisriskin aikuisten aikaa ja rahaa «Socialstyrelsen. Nationella riktlinjer för tandvärd. Stöd för styrning och ledning 2022. Saatavilla: https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinje»13, «https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinjer/2022-9-8114.pdf»14.

Ruotsin kansallisissa hammashoidon suosituksissa pienen suun sairauksien riskin aikuisille suositellaan Hyvä käytäntö -suositusta lyhyempää tutkimusväliä. Ruotsalaisessa suosituksessa suun perustutkimusta suositellaan tehtäväksi 24–36 kuukauden välein «Socialstyrelsen. Låg risk för oral ohälsa, vuxna – Basundersökning en gång per 24-36 månader. Saatavilla: https://roi.socialstyrelsen.se/riktlinjer/nationella-riktlinjer-for-tandvard/9/lag-risk-for-or»53, «https://roi.socialstyrelsen.se/riktlinjer/nationella-riktlinjer-for-tandvard/9/lag-risk-for-oral-ohalsa-vuxna-basundersokning-en-gang-per-24-36-manader/9.37»26. Suosituksen perusteluissa todetaan, että 24–36 kuukauden mittainen tutkimusväli ei todennäköisesti aiheuta riskiä suun terveyden heikentymiselle tai riski on pieni verrattuna tätä lyhyempiin tutkimusväleihin. Lisäksi 24–36 kuukauden mittaisen tutkimusvälin aiheuttamien kustannusten arvioidaan olevan pienet saavutettuun hyötyyn nähden. Ruotsalaisen suosituksen perusteluissa todetaan, että tutkimusnäyttö yli kahden vuoden mittaisen tutkimusvälin puolesta on riittämätöntä, minkä vuoksi näyttöä on kerätty järjestelmällisellä konsensusmenettelyllä ja tutkimusvälin ylärajaksi on asetettu 36 kuukautta.

Suomalaisen Hyvä käytäntö -konsensussuosituksen asiantuntijapaneeli linjasi suun tutkimusvälin pituudeksi 24–48 kuukautta terveelle aikuiselle, jolla ei ole suun sairauksia eikä niiden riskitekijöitä. Suosituspaneeli korostaa erityisesti tarkan riskinarvion ja ennaltaehkäisevien käyntien merkitystä tutkimuskäyntien välillä.

Hoitovälin määrityksen tulee olla jatkuvaa ja perustua sekä kliinisiin löydöksiin että riskinarviointiin esimerkiksi soveltuvien hammaslääketieteen Käypä hoito -suositusten pohjalta. Pitkähkö suun tutkimusväli edellyttää lisäksi, että aikuinen itse kokee suunsa terveyden hyväksi.

Suomalaistutkimuksessa «Haukka A, Kaila M, Haukka J, ym. Adherence to individualized recall intervals for oral health examinations. Clin Exp Dent Res 2023;9(1):177-185 »54 havaittiin, että yksilöllisten suun tutkimusvälien mukaiset suun tutkimuskäynnit toteutuivat heikosti, mikäli tutkimusvälit oli määritelty pitkiksi (37–60 kuukautta).

5. Mikä on suun tutkimus-, terveystarkastus- ja hoitoväli muutoin terveellä aikuisella, jolla on suun sairauksia tai niiden riskitekijöitä?

Suositus 5.1.

Aikuisen suun tutkimus- tai terveystarkastuskäynnillä arvioidaan suun sairauksien riskitekijät kokonaisvaltaisesti ja tunnistetaan suurentuneen sairastumisriskin aikuiset. Riskinmääritys toistetaan ja dokumentoidaan säännöllisesti tutkimusten ja terveystarkastusten yhteydessä.

• Jokaisella suun tutkimus- tai terveystarkastuskäynnillä päivitetään esitiedot.
• Suun sairauksien riskiä kokonaisvaltaisesti arvioitaessa huomioidaan terveyskäyttäytyminen (myös suun omahoidon toteutuminen), elämähallinta ja voimavarat suun terveyden ylläpitämiseen. Tässä yhteydessä arvioidaan myös päihteiden käytön ja tupakka- ja nikotiinituotteiden aiheuttamat riskit suun terveydelle.
• Riskinarviossa tulee huomioida yleisimmät suun sairaudet karies ja parodontiitti sekä potilaskohtaisesti esimerkiksi todetun TMD-sairauden tai limakalvomuutosten tai -sairauksien seuranta. Riskinarviossa voidaan hyödyntää Käypä hoito -suositusten Karies (hallinta) «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127»15, Parodontiitti «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50086»16, Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD) «Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäri»27, «www.kaypahoito.fi/hoi50057»27 ja Suusyöpä «Suusyöpä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla: www.kayp»23, «https://www.kaypahoito.fi/hoi07025»28 ohjeita ja työkaluja.

Suositus 5.2.

Aikuisen suun tutkimusväli on 12–24 kuukautta. Väli sovitaan yksilöllisesti aikuisella epäiltyjen tai havaittujen suun sairauksien ja niiden riskitekijöiden määrän sekä vaikeusasteen mukaan. Suosittelemme, että tutkimusten lisäksi hammaslääkäri, suuhygienisti tai hammashoitaja toteuttaa hammaslääketieteellisiin syihin perustuvat yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaiset ehkäisevät ja muut toimenpiteet.

• Tutkimusväli määräytyy sen suun sairauden mukaisesti, jonka perusteella määritetty väli on lyhyin.
• Tarvittaessa tehdään tietyn sairauden seurannassa vaadittavia kohdennettuja osatutkimuksia (esim. parodontologinen tutkimus tai suun limakalvojen seurantatutkimus).
• Erityisesti tulee korostaa omahoidon merkitystä ja tarvittaessa puuttua ravintofrekvenssiin, liialliseen sokerinkäyttöön ja tupakka- ja nikotiinituotteiden ja alkoholin käyttöön ja seurata suun terveyttä edistävien toimintatapojen toteutumista.

Tutkimusnäyttö tutkimus- ja hoitovälien optimaalisesta pituudesta on vähäistä ja ristiriitaista. Tämän vuoksi tarkkoja suosituksia sellaisten aikuisten tutkimus- ja hoitoväleistä, joilla on suun sairauksien riski, on vaikea antaa. Cochrane-katsaus «Fee PA, Riley P, Worthington HV, ym. Recall intervals for oral health in primary care patients. Cochrane Database Syst Rev 2020;10(10):CD004346 »3 totesi, että tällä hetkellä ei ole riittävästi luotettavaa näyttöä siitä, miten usein aikuisten tulisi käydä suun tutkimuksissa. Katsauksessa mukana olleissa kahdessa tutkimuksessa seuranta-ajat olivat 2 ja 4 vuotta, ja niistä toisessa, aikuisten tutkimusväliä koskevassa tutkimuksessa, koehenkilöt jaettiin hammaslääkärin arvion perusteella korkean ja matalan riskin ryhmiin. Matalan riskin potilaat satunnaistettiin 24 kuukauden ja 6 kuukauden kutsuväliin. Korkeamman riskin potilaat satunnaistettiin 6 kuukauden tai riskiperusteiseen kutsuväliin.

Julkisen hammashoidon saatavuudella voi olla merkittävä vaikutus suun infektioiden ilmaantuvuuteen «Salomon D, Heidel RE, Kolokythas A, ym. Does Restriction of Public Health Care Dental Benefits Affect the Volume, Severity, or Cost of Dental-Related Hospital Visits? J Oral Maxillofac Surg 2017;75(3)»55. Julkisen hammashoidon kiireettömän hoidon saatavuuden rajoittaminen näyttäisi lisäävän ensiapuluontoisen hoidon tarvetta merkittävästi (48 %). Kun julkisen hammashoidon rahoitus rajattiin koskemaan ainoastaan kiireellistä hoitoa, kirurgisen hoidon tarve lisääntyi 100 % ja siihen liittyvä sairaalahoitopäivien määrä 128 %.

Myös hoidon kustannukset lisääntyivät merkittävästi (20 %) «Salomon D, Heidel RE, Kolokythas A, ym. Does Restriction of Public Health Care Dental Benefits Affect the Volume, Severity, or Cost of Dental-Related Hospital Visits? J Oral Maxillofac Surg 2017;75(3)»55.

Suositus 5.3.

Aikuiselle, jolla on suurentunut kariesriski, määritellään riskinarvioon perustuva yksilöllinen suun tutkimusväli. Suosittelemme noudattamaan Karies (hallinta) Käypä hoito -suositusta «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, kariesriskin määrityksessä (taulukot 1 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T1»17 ja 2 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T2»18) ja karieksen hallintasuunnitelman laatimisessa (taulukko 3 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127#T3»19 ja kaavio «https://www.kaypahoito.fi/xmedia/hoi/hoi50078l.pdf»20) sekä Hampaan paikkaushoito Käypä hoito -suositusta «Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saa»22, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50117»21 mahdollisen korjaavan hoidon osalta.

• Aikuisen suurentuneen kariesriskin merkkejä voivat olla esimerkiksi:
  • kariogeeninen ruokavalio ja puutteellinen omahoito
  • vähentynyt syljeneritys
  • runsas hoitohistoria: korjaava hoito ja proteettiset ratkaisut
  • epäsäännöllinen tai vain oireenmukainen suun terveydenhoitopalvelujen käyttö
  • toimintakyvyn heikkeneminen.

Kariesriskin määritystä tarvitaan vähäisten terveydenhuollon resurssien kohdentamiseen eniten tarvitseville, hoitopäätösten tekemiseen sekä yksilöllisten kutsuvälien määrittelemiseen «Twetman S, Fontana M, Featherstone JD. Risk assessment - can we achieve consensus? Community Dent Oral Epidemiol 2013;41(1):e64-70 »28. Aikaisempi karieskokemus on kaikenikäisten tärkein yksittäinen tulevaa kariesta ennustava tekijä, vaikkakin se on kaukana ihanteellisesta riskinmäärityksen menetelmästä «Twetman S, Fontana M. Patient caries risk assessment. Monogr Oral Sci 2009;21:91-101 »29. Kariesriski tulee kuitenkin määritellä säännöllisesti läpi elämän sekä erityisesti silloin, kun tutkittavalle on tulossa tai tutkittavalla on sellaisia elämäntapahtumia, joiden voidaan ajatella vaikuttavan hampaan de- ja remineralisaation tasapainoon «Twetman S, Fontana M, Featherstone JD. Risk assessment - can we achieve consensus? Community Dent Oral Epidemiol 2013;41(1):e64-70 »28.

Kariesriskin määritykseen on olemassa useita menetelmiä ja malleja, mutta tutkimusnäyttö niiden pätevyydestä on rajallista. Vaikka yksilön tulevan karieskehityksen ennustamiseen ei ole olemassa selkeästi ylivertaista mallia, sosioekonomisia, käyttäytymiseen, yleiseen terveydentilaan, ruokavalioon ja kliinisiin tietoihin liittyviä sekä sylkitestejä yhdisteleviä malleja tai tietokonepohjaisia menetelmiä pidetään parhaina kliiniseen käytäntöön «Twetman S, Fontana M, Featherstone JD. Risk assessment - can we achieve consensus? Community Dent Oral Epidemiol 2013;41(1):e64-70 »28.

Karies (hallinta) Käypä hoito -suosituksessa «Karies (hallinta). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020. Saatavi»14, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50127»15 aikuisen yksilöllinen hampaiden reikiintymisriski arvioidaan pieneksi, kohtalaiseksi tai suureksi. Suositukseen on koottu kaikille ikäryhmille yhteisiä kariesriskiin ja sen määrityksen vaikuttavia, esitiedoista ja suusta havaittavia tekijöitä sekä erityisiä aikuisten ja iäkkäiden kariesriskiin vaikuttavia tekijöitä. Apuna potilaskohtaisen riskin arvioinnissa voi suosituksessa 5.3. «»3 mainittujen taulukoiden lisäksi käyttää esimerkiksi riskitekijöiden tarkistuslistaa «https://www.kaypahoito.fi/xmedia/hoi/hoi50078c.pdf]»29, Kariesvaaka-lomaketta «https://www.kaypahoito.fi/xmedia/hoi/hoi50078k.pdf»30, Cariogram-sovellusta ja erityisesti nuorten aikuisten kariesriskin arvioinnissa riskilaskuria «https://mau.se/om-oss/fakulteter-och-institutioner/odontologiska-fakulteten/odontologiska-fakulteten/cariogram/»31.

Cochrane-katsauksessa «Fee PA, Riley P, Worthington HV, ym. Recall intervals for oral health in primary care patients. Cochrane Database Syst Rev 2020;10(10):CD004346 »3 pyrittiin määrittelemään optimaalinen kutsuvälin pituus, mutta tutkimusnäyttö tutkimusvälin pituuden ja hampaiden reikiintymisen välillä oli epävarmaa. Kariesvaurioita saaneiden aikuisten määrässä ja karieksen vaurioittamien hammaspintojen määrässä ei todettu eroa tai ero oli vähäinen 24 kuukauden ja 6 kuukauden tai riskiin perustuvan tutkimusvälin välillä. Maiden terveydenhuoltojärjestelmän eroavaisuuksien ja ennen satunnaistamista tehdyn ryhmittelyn vuoksi Isossa-Britanniassa tehdyn tutkimuksen «Clarkson JE, Pitts NB, Goulao B, ym. Risk-based, 6-monthly and 24-monthly dental check-ups for adults: the INTERVAL three-arm RCT. Health Technol Assess 2020;24(60):1-138 »56 sovellettavuus suomalaiseen toimintaympäristöön on heikko.

Ruotsin kansallisissa hammashoidon suosituksissa «Socialstyrelsen. Nationella riktlinjer för tandvärd. Stöd för styrning och ledning 2022. Saatavilla: https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinje»13, «https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinjer/2022-9-8114.pdf»14 korostetaan systemaattisen työskentelytavan merkitystä. Sillä tarkoitetaan dokumentoitua, organisaatiossa yleisesti tunnettua ja sovellettavaa työskentelytapaa, jossa hammaslääkärien ja suuhygienistien tulee esimerkiksi arvioida systemaattisesti kaikkien tutkittaviensa suun sairauksien riski. Systemaattisen työskentelytavan toteutumisen seuraamiseksi Ruotsin sosiaalihallitus on määritellyt indikaattoreita, joiden avulla mitataan muun muassa strukturoidun riskinarvion saaneiden osuutta kaikista suun terveydenhuollossa käyneistä sekä syihin kohdistuneita toimenpiteitä saaneiden aikuisten osuutta.

Suositus 5.4.

Aikuisen yleistynyt ientulehdus (BOP > 30 %) hoidetaan Parodontiitti Käypä hoito -suosituksen «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50086»16 mukaisesti.

• Hoitoon kuuluu pehmeiden ja kovien bakteeripeitteiden poiston lisäksi yksilöllinen omahoidon ohjaus ja omahoidon tehostamisen motivointi sekä tarvittaessa tupakka- ja nikotiinituotteiden vieroitusohjaus. Hoitotulos arvioidaan 6–8 viikon kuluttua ja määritetään tutkimus- ja hoitoväli.
• Myös paikallinen (BOP < 30 %) ientulehdus hoidetaan ja tulos arvioidaan tarpeen mukaan.

Suositus 5.4.1.

Tutkimus- ja hoitoväli on korkeintaan 12 kuukautta, jos yleistynyt ientulehdus ei ole parantunut.

Suositus 5.4.2.

Tutkimusväli pidennetään 24 kuukauteen, jos ientulehdus on parantunut eivätkä muut suun sairaudet anna aihetta lyhyemmälle tutkimusvälille.

Ientulehduksen hoito on tärkeää parodontiitin kehittymisen ehkäisemiseksi. Vaikka onkin vaikea arvioida, kenellä ja kuinka nopeasti ientulehdus etenee parodontiitiksi, tiedetään, että parodontiittiriski on pienin silloin kun ientulehdusta ei ole. Huono suuhygienia suurentaa parodontiitin riskin 5-kertaiseksi, ja riskiä voidaan vähentää säännöllisellä omahoidolla ja säännöllisellä hammashoidossa käymisellä (vastaavasti 11 tutkimuksen vetosuhteet OR 0,66; 95 % luottamusväli 0,47–0,94 ja OR 0,68; 95 % luottamusväli 0,47–0,98) «Lertpimonchai A, Rattanasiri S, Arj-Ong Vallibhakara S, ym. The association between oral hygiene and periodontitis: a systematic review and meta-analysis. Int Dent J 2017;67(6):332-343 »57. Toisaalta, jos hoito ja omahoidon ohjaus ovat tehottomia, ei niillä saavuteta vastaavaa hyötyä, vaikka potilaat kokevatkin hampaat puhtaammiksi, jos hoito tehdään 6–12 kuukauden välein «Lamont T, Worthington HV, Clarkson JE, ym. Routine scale and polish for periodontal health in adults. Cochrane Database Syst Rev 2018;12(12):CD004625 »58 (Cochrane-katsaus, 2 tutkimusta).

Suositus 5.5.

Aikuisen parodontiitti hoidetaan Parodontiitti Käypä hoito -suosituksen «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50086»16 mukaisesti.

Suositus 5.5.1.

Parodontiittipotilaalle tehdään parodontologinen tutkimus vähintään vuosittain.

Suositus 5.5.2.

Parodontiittipotilaalle tehdään ylläpitohoitoon siirryttäessä riskinarvio, jonka perusteella määritetään ylläpitohoitoväli.

• Riskinarvioon voidaan käyttää esimerkiksi PRA-mallia «Lang NP, Tonetti MS. Periodontal risk assessment (PRA) for patients in supportive periodontal therapy (SPT). Oral Health Prev Dent 2003;1(1):7-16 »59, ks. Perio-tools.com «https://www.perio-tools.com/pra/en/»32.
• Riskinarvioinnissa huomioidaan myös parodontiitin vaikeusaste (vaiheet I–IV) ja etenemisnopeus (A–C).
• Parodontiitin riskitekijöitä on lueteltu Parodontiitti Käypä hoito -suosituksen «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15 taulukossa 1 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50086#T1»33.

Suositus 5.5.3.

Riskinarviointi toistetaan ylläpitohoitojen yhteydessä vähintään kerran vuodessa ja sen pohjalta muutetaan tarvittaessa ylläpitohoitoväliä.

Suositus 5.5.4.

Parodontiittipotilaan ylläpitohoitoväli on korkeintaan 12 kuukautta.

• Useimmille parodontiittipotilaille 6 kuukauden ylläpitohoitoväli on riittävä.
• 12 kuukauden ylläpitohoitoväli voi soveltua vaiheen I ja II parodontiittipotilaille, joilla hoitotulos on hyvä ja omahoito toimiva (BOP < 20 %) ja joilla ei ole paikallisia tai systeemisiä riskitekijöitä. Näiden potilaiden ylläpitohoitoväliä voi seurannan perusteella harkinnan mukaan pidentää jopa 18 kuukauteen.

Suositus 5.5.5.

Parodontiittipotilaan ylläpitohoitoväli määritetään kuutta kuukautta lyhyemmäksi silloin kun vaikea-asteiseen sairauteen liittyy paikallisten riskitekijöiden lisäksi systeemisiä riskitekijöitä tai sairauden vaste asianmukaiseen hoitoon on huono.

• Tämä voi tulla kyseeseen vaiheen III tai IV parodontiittipotilailla, joilla taudin eteneminen on nopeaa (luokka C), jotka tupakoivat tai sairastavat diabetesta «Ravidà A, Galli M, Saleh MHA, ym. Maintenance visit regularity has a different impact on periodontitis-related tooth loss depending on patient staging and grading. J Clin Periodontol 2021;48(8):1008-1»60, «Sødal ATT, Skudutyte-Rysstad R, Diep MT, ym. Periodontitis in a 65-year-old population: risk indicators and impact on oral health-related quality of life. BMC Oral Health 2022;22(1):640 »61.
• Parodontiitin vaikeaa tai pitkälle edennyttä muotoa sairastavat potilaat ja potilaat, joille on tehty parodontaalikirurgista hoitoa saattavat hyötyä parodontologiaan perehtyneen hammaslääkärin tai erikoishammaslääkärin ylläpitohoidosta «Leavy PG, Robertson DP. Periodontal maintenance following active specialist treatment: Should patients stay put or return to primary dental care for continuing care? A comparison of outcomes based on »62.

Suositus 5.6.

Implanttipotilaalle määritetään säännöllinen 6–12 kuukauden ylläpitohoitoväli ja annetaan riittävästi tietoa omahoidon ja ylläpitohoidon merkityksestä implanttia ympäröivien kudosten terveydelle.

• Hammaslääkäri voi tutkimuksen ja riskiarvion perusteella määrittää implanttipotilaalle 12–24 kuukauden ylläpitohoitovälin esimerkiksi silloin, kun suussa ja hampaistossa ei todeta sairauksia eikä niiden paikallisia tai systeemisiä riskitekijöitä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi tervehampaisella henkilöllä, jolle implantti on asetettu korvaamaan trauman vuoksi menetetty hammas.
• Peri-implanttimukosiitin toteaminen on indikaatio suosituksen mukaiselle 6–12 kuukauden ylläpitohoitovälille.
• Peri-implantiitin riskitekijöitä on esitetty laajemmin Parodontiitti Käypä hoito -suosituksen «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15 taulukossa 2 «https://www.kaypahoito.fi/hoi50086#T2»34.

Parodontiittia sairastaa yli puolet suomalaisesta aikuisväestöstä «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Terveys 2000-2011. Saatavilla: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/terveys-2000-2012»63. Maailmalta on huolestuttavia viitteitä siitä, että parodontiitin ilmaantuvuus ei vähene, vaan että päinvastoin yhä nuoremmilla todetaan jopa vaikea-asteista parodontiittia «Nazir M, Al-Ansari A, Al-Khalifa K ym. Global Prevalence of Periodontal Disease and Lack of Its Surveillance. The Scientific World Journal 2020;2020:2146160»9, «Kassebaum NJ, Bernabé E, Dahiya M, ym. Global burden of severe periodontitis in 1990-2010: a systematic review and meta-regression. J Dent Res 2014;93(11):1045-53 »10. Parodontiitin ilmaantuvuus lisääntyy 20 ikävuoden jälkeen selvästi, ja on viitteitä siitä, että lieväasteista parodontiittia todetaan jo 15–17 vuoden iässä 10–15 %:lla «Heikkinen A-M. Oral health, smoking and adolescence. Thesis 2011. University of Helsinki. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/27848/oralheal.pdf?sequence»8, «Nazir M, Al-Ansari A, Al-Khalifa K ym. Global Prevalence of Periodontal Disease and Lack of Its Surveillance. The Scientific World Journal 2020;2020:2146160»9.

Varhaisella diagnostiikalla ja hoidolla päästään aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, ja riskitekijöiden ja taudin etenemisen perusteella määritetty säännöllinen ylläpitohoitoväli ja potilaan hyvä omahoito sekä tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettaminen takaavat parhaan pitkäaikaistuloksen. Riskinarvioinnin PRA-malli «Lang NP, Tonetti MS. Periodontal risk assessment (PRA) for patients in supportive periodontal therapy (SPT). Oral Health Prev Dent 2003;1(1):7-16 »59 huomioi vuotoprosentin, 5 mm:n tai sitä syvempien ientaskujen lukumäärän, (parodontiitin vuoksi) menetettyjen hampaiden lukumäärän, ikään suhteutetun luukadon määrän, tupakoinnin sekä systeemiset riskitekijät. Parodontiitin etenemisen riskiä lisäävät muun muassa BOP > 20 % «Ramseier CA, Nydegger M, Walter C, ym. Time between recall visits and residual probing depths predict long-term stability in patients enrolled in supportive periodontal therapy. J Clin Periodontol 201»64 ja tupakointi «Vieira TR, Martins CC, Cyrino RM, ym. Effects of smoking on tooth loss among individuals under periodontal maintenance therapy: a systematic review and meta-analysis. Cad Saude Publica 2018;34(9):e000»65. Hampaiden menettämisen riskiä lisäävät BOP > 30 % «Matuliene G, Pjetursson BE, Salvi GE, ym. Influence of residual pockets on progression of periodontitis and tooth loss: results after 11 years of maintenance. J Clin Periodontol 2008;35(8):685-95 »66, tupakointi «Vieira TR, Martins CC, Cyrino RM, ym. Effects of smoking on tooth loss among individuals under periodontal maintenance therapy: a systematic review and meta-analysis. Cad Saude Publica 2018;34(9):e000»65, vaiheen III tai IV parodontiitti ja yleistynyt parodontiitin muoto «Agudio G, Buti J, Bonaccini D, ym. Longevity of teeth in patients susceptible to periodontitis: Clinical outcomes and risk factors associated with tooth loss after active therapy and 30 years of suppo»67 sekä epäsäännöllinen ylläpitohoidossa käynti «Lee CT, Huang HY, Sun TC, ym. Impact of Patient Compliance on Tooth Loss during Supportive Periodontal Therapy: A Systematic Review and Meta-analysis. J Dent Res 2015;94(6):777-86 »68. Ylläpitohoidon epäsäännöllisyys ja huono sitoutuminen määritettyihin ylläpitohoitoväleihin on todettu useissa tutkimuksissa parodontiitin «Lee CT, Huang HY, Sun TC, ym. Impact of Patient Compliance on Tooth Loss during Supportive Periodontal Therapy: A Systematic Review and Meta-analysis. J Dent Res 2015;94(6):777-86 »68, «Costa FO, Miranda Cota LO, Pereira Lages EJ, ym. Oral impact on daily performance, personality traits, and compliance in periodontal maintenance therapy. J Periodontol 2011;82(8):1146-54 »69, «Cortellini P, Pini-Prato G, Tonetti M. Periodontal regeneration of human infrabony defects (V). Effect of oral hygiene on long-term stability. J Clin Periodontol 1994;21(9):606-10 »70, «Costa FO, Vieira TR, Cortelli SC, ym. Effect of compliance during periodontal maintenance therapy on levels of bacteria associated with periodontitis: A 6-year prospective study. J Periodontol 2018;89»71 ja peri-implantiitin «Monje A, Wang HL, Nart J. Association of Preventive Maintenance Therapy Compliance and Peri-Implant Diseases: A Cross-Sectional Study. J Periodontol 2017;88(10):1030-1041 »72, «Rinke S, Ohl S, Ziebolz D, ym. Prevalence of periimplant disease in partially edentulous patients: a practice-based cross-sectional study. Clin Oral Implants Res 2011;22(8):826-33 »73 etenemisen ja hampaiden menettämisen riskitekijäksi «Lee CT, Huang HY, Sun TC, ym. Impact of Patient Compliance on Tooth Loss during Supportive Periodontal Therapy: A Systematic Review and Meta-analysis. J Dent Res 2015;94(6):777-86 »68. Parodontiittipotilaan hampaiden menettämisen riski suurenee, kun ylläpitohoitoväli on 12 kuukautta tai pidempi «Farooqi OA, Wehler CJ, Gibson G, ym. Appropriate Recall Interval for Periodontal Maintenance: A Systematic Review. J Evid Based Dent Pract 2015;15(4):171-81 »74. 6 kuukautta tiheämpi ylläpitohoitoväli ei ilmeisesti vähennä hampaiden menettämisen riskiä parodontiittipotilailla «Farooqi OA, Wehler CJ, Gibson G, ym. Appropriate Recall Interval for Periodontal Maintenance: A Systematic Review. J Evid Based Dent Pract 2015;15(4):171-81 »74, mutta 3–4 kuukauden ylläpitohoitovälistä saattavat hyötyä vaiheen III tai IV parodontiittipotilaat, joilla taudin eteneminen on nopeaa (luokka C), jotka tupakoivat tai sairastavat diabetesta «Ravidà A, Galli M, Saleh MHA, ym. Maintenance visit regularity has a different impact on periodontitis-related tooth loss depending on patient staging and grading. J Clin Periodontol 2021;48(8):1008-1»60, «Sødal ATT, Skudutyte-Rysstad R, Diep MT, ym. Periodontitis in a 65-year-old population: risk indicators and impact on oral health-related quality of life. BMC Oral Health 2022;22(1):640 »61.

Peri-implantiitin esiintyvyys on pienempi potilailla, jotka käyvät säännöllisessä ylläpitohoidossa (12–18 %), kuin niillä, jotka eivät käy säännöllisessä ylläpitohoidossa (37–44 %) «Costa FO, Miranda Cota LO, Pereira Lages EJ, ym. Oral impact on daily performance, personality traits, and compliance in periodontal maintenance therapy. J Periodontol 2011;82(8):1146-54 »69, «Monje A, Wang HL, Nart J. Association of Preventive Maintenance Therapy Compliance and Peri-Implant Diseases: A Cross-Sectional Study. J Periodontol 2017;88(10):1030-1041 »72, «Monje A, Aranda L, Diaz KT, ym. Impact of Maintenance Therapy for the Prevention of Peri-implant Diseases: A Systematic Review and Meta-analysis. J Dent Res 2016;95(4):372-9 »75. Jos potilaalla on parodontiittitausta tai muita riskitekijöitä (diabetes, tupakointi), ylläpitohoitovälin ei pitäisi olla 6:ta kuukautta pidempi «Monje A, Wang HL, Nart J. Association of Preventive Maintenance Therapy Compliance and Peri-Implant Diseases: A Cross-Sectional Study. J Periodontol 2017;88(10):1030-1041 »72, «Monje A, Aranda L, Diaz KT, ym. Impact of Maintenance Therapy for the Prevention of Peri-implant Diseases: A Systematic Review and Meta-analysis. J Dent Res 2016;95(4):372-9 »75.

Ruotsin kansalliset hammashoidon suositukset vuodelta 2022 «Socialstyrelsen. Nationella riktlinjer för tandvärd. Stöd för styrning och ledning 2022. Saatavilla: https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/nationella-riktlinje»13 arvioi säännöllisen ylläpitohoidon olevan yksi tehokkaimmista parodontiitin ja peri-implantiitin hoitokeinoista, jolla saavutetaan pitkäaikainen hoitotulos.

Suositus 5.7.

Aikuinen, jolla todetaan purentaelimistön kipua tai toimintahäiriöitä (TMD) tutkitaan ja hoidetaan Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD) Käypä hoito -suosituksen «Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäri»27, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50057»35 mukaisesti.

• Seurantakäyntien ajankohta sovitaan yksilöllisesti hoitovasteen perusteella.

Suositus 5.8.

Aikuinen, jolla havaitaan limakalvomuutos, tutkitaan huolellisesti muutoksen syyn ja diagnoosin selvittämiseksi.

• Hammaslääkärin tulee tutkia vastaanotolla kaikki suun limakalvomuutokset, jotka eivät ole parantuneet 2–3 viikon kuluessa.
• Syöpävaaraa lisäävien muutosten ja tilojen tunnistaminen kuuluu sekä hammaslääkärille että suuhygienistille ja jatkotutkimuksiin lähettäminen kaikille terveydenhuollon ammattihenkilöille.
• Jokaisen suun terveydenhuollossa työskentelevän velvollisuus on tiedottaa potilaille alkoholin, tupakka- ja nikotiinituotteiden, hampaiden kiinnityskudossairauksien, huonon suuhygienian sekä kroonisen trauman aiheuttamista haittavaikutuksista «Suusyöpä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla: www.kayp»23, «https://www.kaypahoito.fi/hoi07025»28.

Suositus 5.8.1.

Limakalvomuutoksen seuranta järjestetään PAD-vastauksen perusteella kuten Suusyöpä Käypä hoito -suosituksessa «Suusyöpä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla: www.kayp»23 on esitetty (ks. suosituksen taulukko 1 «https://www.kaypahoito.fi/hoi07025#T1»36).

• Seurantaväli on kliinisen kuvan ja PAD-vastauksen perusteella 1–12 kuukautta.

Suun limakalvojen tutkimus kuuluu jokaiseen suun tutkimukseen ja terveystarkastukseen. Säännölliset tutkimukset ovat tärkeitä, sillä varhain havaitun muutoksen hoidon ennuste on paras. Systemaattinen katsaus totesi, että pään ja kaulan alueen sekä suun syöpien esiintyvyys oli suurempi henkilöillä, jotka eivät olleet käyneet säännöllisesti hammaslääkärin tutkimuksissa «Gupta B, Kumar N, Johnson NW. Evidence of past dental visits and incidence of head and neck cancers: a systematic review and meta-analysis. Syst Rev 2019;8(1):43 »76 (pään ja kaulan alueen syövät OR 2,24; 95 % luottamusväli 1,89–2,65) ja suun syövät OR 1,93; 95 % luottamusväli 1,47–2,52).

Suositus 5.9.

Aikuinen, jolla havaitaan eroosiota, attritiota tai abraasiota, tutkitaan huolellisesti hampaiden kulumiseen johtaneen syyn selvittämiseksi.

• Hoidossa pyritään vaikuttamaan syytekijöihin ja tarvittaessa hampaiston kovakudosvauriot hoidetaan Hampaan paikkaushoito Käypä hoito -suosituksen «Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saa»22, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50117»21 mukaisesti.

Hammaseroosiota on todettu viimeaikaisissa suomalaistutkimuksissa noin 75 %:lla aikuisväestöstä «Alaraudanjoki V, Laitala ML, Tjäderhane L, ym. Association of erosive tooth wear and dental caries in Northern Finland Birth Cohort 1966 - an epidemiological cross-sectional study. BMC Oral Health 201»77, «Alaraudanjoki VK, Koivisto S, Pesonen P, ym. Genome-Wide Association Study of Erosive Tooth Wear in a Finnish Cohort. Caries Res 2019;53(1):49-59 »78. Jos eroosion syytekijöihin ei puututa ajoissa, korjaavan hoidon kustannukset voivat olla huomattavia.

Suositus 5.10.

Suun terveydenhuollon ammattihenkilö tutkii tai tarkastaa hampaattoman aikuisen suun 24–60 kuukauden välein, jos suusyövän riskitekijöitä ei ole.

• Hampaattoman aikuisen tutkimus- tai tarkastusväli on 12 kuukautta, mikäli hänellä on suusyövän riskitekijöitä, ks. Suusyöpä Käypä hoito -suosituksen kohta Suusyöpävaaraa lisäävät tekijät «Suusyöpä. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla: www.kayp»23, «https://www.kaypahoito.fi/hoi07025»28.
• Jos hammaspuutoksia on korvattu yhdellä tai useammalla implantilla, noudatetaan suun tutkimus- ja hoitovälin määrityksessä hampaallisen aikuisen suosituksia.
• Suun terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tehdä hampaattoman suun tutkimus myös seuraavissa tilanteissa:
  • limakalvomuutos tai -haavauma
    • Hammaslääkärin tulee tutkia vastaanotolla kaikki suun limakalvomuutokset, jotka eivät ole parantuneet 2–3 viikon kuluessa.
  • kyhmy suussa
  • muutos kokoproteesin istuvuudessa ja pysyvyydessä
  • syömisen tai puheen häiriö
  • kipu suussa.

6. Mitkä erityisryhmät tarvitsevat muutoin terveelle aikuiselle määritellystä poikkeavaa yksilöllistä tutkimus- ja hoitoväliä?

Suositus 6.1.

Aikuisten suun tutkimus- ja hoitovälin määrittämisen tulee ensisijaisesti perustua hammaslääkärin tekemään tutkimukseen.

• Pitkäaikaissairauksien, lääkitysten, muiden hoitojen ja elämäntilanteen aiheuttamat riskit hampaiden ja suun terveydelle tulee punnita suhteessa suun ja hampaiden senhetkiseen terveydentilaan. Ks. taulukko «Erityisryhmiin liittyvät riskit suun ja hampaiden terveydelle – aikuiset.»2.
• Suun sairauksilla voi olla vaikutusta pitkäaikaissairauksien hallintaan.

Suositus 6.2.

Aikuisten suun tutkimus- ja hoitoväliä tulee harkita uudelleen tilanteessa, jossa aikuisen yleinen terveydentila tai elämäntilanne on olennaisesti muuttunut.

• Olennaisilla muutoksilla tarkoitetaan esimerkiksi uutta puhjennutta pitkäaikaissairautta, jolla on suoria tai välillisiä vaikutuksia suun terveyteen.

Suositus 6.3.

Palvelujärjestelmässä pyritään tunnistamaan erityisryhmät, jotka tarvitsevat tiheämpää tukea omahoidon ja suun terveydenhuollon käyntien toteutumiseksi.

Useat pitkäaikaissairaudet ovat yhteydessä huonontuneeseen suun ja hampaiden terveydentilaan «Zemedikun DT, Chandan JS, Raindi D, ym. Burden of chronic diseases associated with periodontal diseases: a retrospective cohort study using UK primary care data. BMJ Open 2021;11(12):e048296 »79. Tutkimuskirjallisuutta on paljon, mutta sen laatu on usein puutteellista. Kirjallisuuden perusteella on harvoin mahdollista tehdä päätelmiä syy-seuraussuhteesta, ja onkin hankala erottaa, johtaako huonontunut yleisterveys heikentyneeseen suun terveyteen vai toisinpäin. Usein saattaa olla kyse myös niin sanotusta keräytyvästä tautitaakasta, jolloin samat riskitekijät (kuten elintavat) vaikuttavat molempiin samanaikaisesti.

Tämä kannattaakin usein huomioida painottamalla omahoidon merkitystä potilaan hoidossa.

Seuraavaan taulukkoon «Erityisryhmiin liittyvät riskit suun ja hampaiden terveydelle – aikuiset.»2 on koottu asiantuntijaryhmän esille nostamia erityisryhmiä ja niihin liittyviä riskejä suun ja hampaiden terveydelle.

Tupakoinnilla on useita haitallisia vaikutuksia suun terveyteen. Tupakointi lisää suusyövän riskiä ja vaikuttaa haitallisesti parodontiumin terveydentilaan (alveoliluukato, huonontunut parodontiumin paraneminen, hampaiden menetys), ks. Käypä hoito -suosituksen näytönastekatsaukset «https://www.kaypahoito.fi/nak03874»37, «Tupakointi lisää leukoplakioiden ja suusyövän vaaraa.»A ja «https://www.kaypahoito.fi/nak07249»38, «Tupakointi huonontaa merkittävästi parodontiumin terveydentilaa, lisää alveoliluukatoa, heikentää parodontiumin paranemista ja suurentaa hampaiden menettäminen riskiä.»A. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen parodontium paranee paremmin ja luukato hidastuu, ks. Käypä hoito -suosituksen näytönastekatsaus «https://www.kaypahoito.fi/nak08729»39, «Tupakoinnin lopettaneilla ientaskut paranevat paremmin ja luukadon eteneminen hidastuu verrattuna tupakoitsijoihin.»A. Tupakointi saattaa lisätä myös kariesvaurioita «Jiang X, Jiang X, Wang Y, ym. Correlation between tobacco smoking and dental caries: A systematic review and meta-analysis. Tob Induc Dis 2019;17:34 »90.

Alkoholin käyttö suurentaa potilaan riskiä sairastua suusyöpään, ks. Käypä hoito -suosituksen näytönastekatsaus «https://www.kaypahoito.fi/nak03875»40, «Alkoholi lisää suusyövän vaaraa. Vaara on riippuvainen annoksesta.»A. Alkoholin käyttö on yhteydessä parodontiitin kehittymiseen, mutta vaikutukset ovat todennäköisesti vähäisiä «Sankaranarayanan R, Keränen AL, Saxlin T, ym. Association between alcohol use and periodontal pockets in Finnish adult population. Acta Odontol Scand 2019;77(5):371-379 »91, «Wang J, Lv J, Wang W, ym. Alcohol consumption and risk of periodontitis: a meta-analysis. J Clin Periodontol 2016;43(7):572-83 »92.

Huumeiden käyttäjillä on enemmän kariesvaurioita ja parodontiittia muuhun väestöön nähden «Baghaie H, Kisely S, Forbes M, ym. A systematic review and meta-analysis of the association between poor oral health and substance abuse. Addiction 2017;112(5):765-779 »93. Syitä tähän saattavat olla huumeiden lisäksi muun muassa huonontunut suun omahoito, ruokavalio, vähentyneet suun terveydenhuollon käynnit ja sosioekonomiset tekijät.

Useilla lääkkeillä on haittavaikutuksia, jotka vaikuttavat suun terveyteen. Tavallisin haittavaikutus lienee syljenerityksen väheneminen ja siitä johtuva suun kuivuminen. Kuiva suu puolestaan altistaa hampaiden kariesvaurioille. Syljenerityksen vähenemistä voivat aiheuttaa muun muassa useat verenpainelääkkeet (beetasalpaajat, ACE:n estäjät ja diureetit) ja mielialalääkkeet, astman hoidossa käytettävät avaavat lääkkeet, reuman tai syövän hoidossa käytettävät solunsalpaajat tai refluksitaudin hoidossa käytettävät protonipumpun estäjät. Eritykseen vaikuttavien lääkkeiden määrä korreloi syljenerityksen määrän vähenemiseen «Meurman JH, Ruokonen H. Lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset suussa. Duodecim 2020;136(3):267-274»86. Mikäli potilaalla on kuiva suu, tulee omahoitoon ja sokeripitoisten elintarvikkeiden käyttöön kiinnittää erityistä huomiota.

Useat lääkeaineet (mm. solunsalpaajat, glukokortikoidit, tulehduskipulääkkeet ja verenpainelääkkeet) saattavat aiheuttaa muutoksia suun limakalvoilla ja ikenissä. Solunsalpaajat ja glukokortikoidit altistavat suun sieni-infektioille. Syöpähoitoina käytettävät solunsalpaajat voivat aiheuttaa suuhun myös haavaumia, joihin liittyy etenkin immunosupressiivisessa tilanteessa infektioriski «Meurman JH, Ruokonen H. Lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset suussa. Duodecim 2020;136(3):267-274»86.

Kuten pitkäaikaissairaudetkin myös suun ja hampaiden terveyden ongelmat ovat yhteydessä sosioekonomiseen asemaan «Knorst JK, Sfreddo CS, de F Meira G, ym. Socioeconomic status and oral health-related quality of life: A systematic review and meta-analysis. Community Dent Oral Epidemiol 2021;49(2):95-102 »50, «Baniasadi K, Armoon B, Higgs P, ym. The Association of Oral Health Status and socio-economic determinants with Oral Health-Related Quality of Life among the elderly: A systematic review and meta-analy»94, «Schwendicke F, Dörfer CE, Schlattmann P, ym. Socioeconomic inequality and caries: a systematic review and meta-analysis. J Dent Res 2015;94(1):10-8 »95. Heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat saattavat myös käyttää suun terveydenhuollon palveluita harvemmin kuin muut «Tchicaya A, Lorentz N. Socioeconomic inequalities in the non-use of dental care in Europe. Int J Equity Health 2014;13:7 »96. Mielenterveyden haasteet ovat yhteydessä suun sairastuvuuteen «Zemedikun DT, Chandan JS, Raindi D, ym. Burden of chronic diseases associated with periodontal diseases: a retrospective cohort study using UK primary care data. BMJ Open 2021;11(12):e048296 »79, ja tämänkin taustalla ovat todennäköisesti omahoidon puutteellinen toteutuminen ja hammashuollon palveluiden vähäinen käyttö. Harventunut hoitoväli voi johtua myös hammashoidon pelosta «Pohjola V, Lahti S, Vehkalahti MM, ym. Association between dental fear and dental attendance among adults in Finland. Acta Odontol Scand 2007;65(4):224-30 »97.

Kuten lapsilla myös aikuisilla on riskinä, että eniten hoidon tarpeessa olevat potilaat käyttävät vähemmän terveydenhuollon palveluita. Tällöin pelkkä hoitovälin määritys ei riitä vaan terveydenhuollossa tulee miettiä keinoja tavoittaa potilas näissäkin tilanteissa.

Vaikeasta hammashoitopelosta kärsii noin 10 % aikuisista «Pohjola V, Kunttu K, Virtanen JI. Psychological Distress, Dental Health, and Dental Fear among Finnish University Students: A National Survey. Int J Environ Res Public Health 2021;18(19): »98, «Liinavuori A, Tolvanen M, Pohjola V, ym. Changes in dental fear among Finnish adults: a national survey. Community Dent Oral Epidemiol 2016;44(2):128-34 »99. Hammashoitopelko voi vähentää potilaan suun terveydenhuollon käyntejä «Pohjola V, Lahti S, Vehkalahti MM, ym. Association between dental fear and dental attendance among adults in Finland. Acta Odontol Scand 2007;65(4):224-30 »97 ja on yhteydessä lisääntyneisiin kariesvaurioihin «Kämppi A, Tanner T, Viitanen O, ym. Association of Dental Fear with Caries Status and Self-Reported Dentition-Related Well-Being in Finnish Conscripts. Dent J (Basel) 2022;10(3): »100. Hammashoitopelko tulisi huomioida hoitojärjestelmässä niin että siitä kärsivien käyntien toteutumiselle ei aseteta muita esteitä. Terapeuttisia menetelmiä on käytetty hammashoitopelon vähentämiseksi, mikä voi joissakin tapauksissa toimia. Kokonaisuudessaan näyttö terapeuttisten menetelmien hyödyistä on kuitenkin heikkoa «Wide Boman U, Carlsson V, Westin M, ym. Psychological treatment of dental anxiety among adults: a systematic review. Eur J Oral Sci 2013;121(3 Pt 2):225-34 »101.

7. Mitä seikkoja huomioidaan määritettäessä yksilöllistä tutkimus- ja hoitoväliä hoivan varassa oleville lapsille, nuorille, aikuisille ja iäkkäille (omais-, koti- tai ympärivuorokautinen hoito)?

Tässä suosituksessa hoivalla tarkoitetaan ensisijaisesti henkilön päivittäistä suoriutumista tukevia sosiaali- tai terveyspalveluita, johon kuuluu hoivattavan yksilöllistä hyvinvoinnin tukemista ja esimerkiksi päivittäisissä toimissa auttamista. Hoivaa voidaan tarjota lapsen, nuoren, aikuisen tai iäkkään kodissa (omais- tai kotihoito) tai hoiva- ja hoitoyksiköissä.

Hoivan tarve voi syntyä esimerkiksi sairauden tai korkean iän aiheuttaman fyysisen, psyykkisen tai kognitiivisen toimintakyvyn rajoitteen vuoksi. Hoivan perusteena saattaa olla esimerkiksi älyllinen kehitysvammaisuus, kehityksellinen tai hankinnainen neuropsykiatrinen häiriö, psyykkinen sairaus, muistisairaus tai fyysinen toimintakyvyn rajoite.

8. Parantaako säännöllinen hammashoito (yksilöllisesti määritetyn tutkimus- ja hoitovälin noudattaminen) yleistä elämänlaatua tai suun terveyteen liittyvää elämänlaatua?

Interventiotutkimusta säännöllisen hammashoidon vaikutuksesta elämänlaatuun tai suun terveyteen liittyvään elämänlaatuun on tehty vähän. Havaintotutkimukset viittaavat siihen, että säännöllisessä hammashoidossa käyvillä on muita parempi suun terveyteen liittyvä elämänlaatu ja suun terveys «Aldossary A, Harrison VE, Bernabé E. Long-term patterns of dental attendance and caries experience among British adults: a retrospective analysis. Eur J Oral Sci 2015;123(1):39-45 »117, «Åstrøm AN, Ekback G, Ordell S, ym. Long-term routine dental attendance: influence on tooth loss and oral health-related quality of life in Swedish older adults. Community Dent Oral Epidemiol 2014;42(5»118, «Thomson WM, Williams SM, Broadbent JM, ym. Long-term dental visiting patterns and adult oral health. J Dent Res 2010;89(3):307-11 »119. Suomessa tehdyn pitkittäistutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että parempi suun terveyteen liittyvä elämänlaatu johtaa säännöllisempiin hammastarkastuksiin «Torppa-Saarinen E, Suominen AL, Lahti S, ym. Longitudinal pathways between perceived oral health and regular service use of adult Finns. Community Dent Oral Epidemiol 2019;47(5):374-380 »120.

Systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin konservatiivisen (ei-kirurgisen) parodontologisen hoidon vaikutusta parodontiittia sairastavien suun terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Tulosten mukaan potilaiden suun terveyteen liittyvä elämänlaatu on merkittävästi parempi hoidon jälkeen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Hoidon vaikutusta ei tulosten pohjalta kuitenkaan pysty arvioimaan, sillä ne perustuvat ilman vertailuryhmää tehtyihin tutkimuksiin «Botelho J, Machado V, Proença L, ym. The impact of nonsurgical periodontal treatment on oral health-related quality of life: a systematic review and meta-analysis. Clin Oral Investig 2020;24(2):585-59»121.

Potilaan kokema hoidon tarve voi monesti poiketa ammattihenkilön näkökulmasta. Potilaan näkökulmakin on tästä syystä tärkeää huomioida tutkimusväliä määritettäessä.

9. Vähentääkö säännöllinen suun terveydenhuolto (yksilöllisesti määritetyn tutkimus- ja hoitovälin noudattaminen) myöhempää hoidon ja resurssien käytön tarvetta ja niihin liittyviä kustannuksia (ensiapuhoidon, tehohoidon, juurihoidon ja proteettisen hoidon tarvetta, parodontologisen luukadon etenemistä tai hampaiden poistoja)?

Japanissa tehdyssä pitkittäistutkimuksessa todettiin, että säännöllisessä hammashoidossa käyvien (enintään 2 vuoden tutkimusväli) hammasterveydenhuollon kokonaiskustannukset ovat pienemmät kuin muiden «Ichihashi T, Goto A, Myagmar-Ochir E, ym. Association between the interval of worksite dental check-ups and dental and medical expenditures: a single-site, 12-year follow-up study in Japan. BMJ Open 2»122.

Tutkimustieto viittaa siihen, että hoitoon pääsyn rajoittaminen johtaa lisääntyneisiin haastaviin hammasinfektioihin, päivystyskäynteihin ja kokonaiskustannusten lisääntymiseen «Salomon D, Heidel RE, Kolokythas A, ym. Does Restriction of Public Health Care Dental Benefits Affect the Volume, Severity, or Cost of Dental-Related Hospital Visits? J Oral Maxillofac Surg 2017;75(3)»55, «Burnham R, Bhandari R, Bridle C. Changes in admission rates for spreading odontogenic infection resulting from changes in government policy about the dental schedule and remunerations. Br J Oral Maxil»123. Toisaalta tulosten sovellettavuus suomalaiseen hoitojärjestelmään on epävarmaa.

Ennalta ehkäisevä hammashoito on yhteydessä pienempiin terveydenhuollon kustannuksiin jatkossa «Taylor HL, Sen B, Holmes AM, ym. Does preventive dental care reduce nonpreventive dental visits and expenditures among Medicaid-enrolled adults? Health Serv Res 2022;57(6):1295-1302 »124, «Pourat N, Choi MK, Chen X. Evidence of effectiveness of preventive dental care in reducing dental treatment use and related expenditures. J Public Health Dent 2018;78(3):203-213 »125. Tuloksia on kuitenkin syytä tarkastella varauksella, sillä terveemmät potilaat käyvät säännöllisemmin hammashoidossa, mikä saattaa sekoittaa tuloksia «Torppa-Saarinen E, Suominen AL, Lahti S, ym. Longitudinal pathways between perceived oral health and regular service use of adult Finns. Community Dent Oral Epidemiol 2019;47(5):374-380 »120.

Parodontiitin hoito saattaa parantaa diabetesta sairastavan sokeritasapainoa «D'Aiuto F, Gkranias N, Bhowruth D, ym. Systemic effects of periodontitis treatment in patients with type 2 diabetes: a 12 month, single-centre, investigator-masked, randomised trial. Lancet Diabetes E»126, «Engebretson SP, Hyman LG, Michalowicz BS, ym. The effect of nonsurgical periodontal therapy on hemoglobin A1c levels in persons with type 2 diabetes and chronic periodontitis: a randomized clinical tr»127, «Blaschke K, Hellmich M, Samel C, ym. Association between Periodontal Treatment and Healthcare Costs in Patients with Coronary Heart Disease: A Cohort Study Based on German Claims Data. Dent J (Basel) »128, mikä vähentää potilaan hoidon kokonaiskustannuksia «Thakkar-Samtani M, Heaton LJ, Kelly AL, ym. Periodontal treatment associated with decreased diabetes mellitus-related treatment costs: An analysis of dental and medical claims data. J Am Dent Assoc 20»129, «Smits KPJ, Listl S, Plachokova AS, ym. Effect of periodontal treatment on diabetes-related healthcare costs: a retrospective study. BMJ Open Diabetes Res Care 2020;8(1): »130.

Heikko sitoutuminen parodontiitin hoitoon voi johtaa myöhemmin suurempaan hoidon tarpeeseen ja suurempiin hoidon kustannuksiin «Lee CT, Huang HY, Sun TC, ym. Impact of Patient Compliance on Tooth Loss during Supportive Periodontal Therapy: A Systematic Review and Meta-analysis. J Dent Res 2015;94(6):777-86 »68.

10. Vähentääkö lapsen purentavirheiden oikea-aikainen hoito kustannuksia tai myöhempää hoidon ja resurssien käytön tarvetta?

Tässä suosituksessa ei oteta kantaa yksittäisen purentavirheen vaikeusasteen mukaiseen hoitoon pääsyyn. Purentavirheet pisteytetään kulloinkin voimassa olevien kansallisten kriteerien mukaisesti ja hoitoon pääsy julkisessa terveydenhuollossa määräytyy niiden mukaisesti «Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet 2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:2. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161496/STM_J02_Yhtenaisen%20kii»17, «https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161496/STM_J02_Yhtenaisen%20kiireettoman%20hoidon%20perusteet.pdf?sequence=4&isAllowed=y»50.

Oikomishoidon ajankohta arvioidaan aina yksilöllisesti kaikki suun terveyteen liittyvät riskitekijät huomioiden. Oikomishoidon aloittamista voi rajoittaa tai siirtää muun muassa lapsen tai nuoren huono suun omahoito tai huono ko-operaatio.

Suositus 10.1.

Distaalipurenta hoidetaan viimeistään puberteetin kasvupyrähdyksen aikana.

• Luuston kasvun ohjauksella saadaan parempi tulos kasvupyrähdyksen aikana kuin vasta sen jälkeen tehdyllä hoidolla.

Suositus 10.2.

Sivualueen ohjautuva ristipurenta ja mesiaalipurenta (progeeninen purenta) hoidetaan ensimmäisessä vaihduntavaiheessa.

• Sivualueen ohjautuva ristipurenta voidaan tapauskohtaisesti arvioiden hoitaa myös jo maitohampaistovaiheessa, jos asymmetrisen leukojen kasvun riski arvioidaan huomattavaksi.
• Mikäli skeletaalista epäsuhtaa ei hoideta kasvuvaiheessa, se voi myöhemmässä vaiheessa vaatia kombinoitua ortodonttiskirurgista hoitoa, jonka kustannukset ovat suuremmat kuin kasvuvaiheessa tehdyn hoidon.
• Progeenisen purennan seurantaa on syytä jatkaa puberteetin yli, sillä voimakas epäsuotuisa kasvumalli usein korostuu kasvupyrähdyksessä.

Suositus 10.3.

Pysyvien yläkulmahampaiden puhkeamisen seuranta aloitetaan yläkakkosten puhjettua tai viimeistään 9-vuotiaana.

• Tilan tekeminen yläkulmahampaalle riittävän varhaisessa vaiheessa edistää kulmahampaan puhkeamista ja vähentää myöhempää kiinteäkojehoidon tarvetta «De Stefani A, Bruno G, Visentin S ym. Rapid maxillary expansion for interceptive orthodontic treatment of palatally displaced canine: A systematic review. Eur J Paediatr Dent 2021;22(2):139-143»19, «Willems G, Butaye C, Raes M, ym. Early prevention of maxillary canine impaction: a randomized clinical trial. Eur J Orthod 2023;45(4):359-369 »131. Ektooppisesti puhkeava kulmahammas voi resorboida viereisten hampaiden juuria. Viivästynyt diagnostiikka voi johtaa inkisiivien menetykseen ja hoidon kustannusten kasvuun.

Purentavirheiden hoito on suositeltavaa ajoittaa leukojen kasvuvaiheisiin. Kasvun ohjaamisessa voidaan usein käyttää menetelmiä (esim. irtokoje), joiden kustannukset ovat pienemmät kuin kiinteän kojehoidon tai leukojen kirurgisen hoidon. Ko-operoivan potilaan distaalipurennan hoidossa voidaan kasvupyrähdyksen aikana päästä hyvään skeletaaliseen lopputulokseen funktionaalisella irtokojeella «Korkmaz YN, Akbulut S, Bayrak S. Comparison of the effects of removable functional appliance therapy applied in pubertal and postpubertal periods: A retrospective cephalometric and fractal analyses st»132. Varhaisella tai oikea-aikaisella luuston kasvun ohjauksella saadaan aikaan suurempi luustollinen vaikutus potilailla, joilla on sivualueen ristipurenta tai progeeninen purenta «Baccetti T, McGill JS, Franchi L, ym. Skeletal effects of early treatment of Class III malocclusion with maxillary expansion and face-mask therapy. Am J Orthod Dentofacial Orthop 1998;113(3):333-43 »133, «Franchi L, Baccetti T, McNamara JA. Postpubertal assessment of treatment timing for maxillary expansion and protraction therapy followed by fixed appliances. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2004;126(5)»134, «Toffol LD, Pavoni C, Baccetti T, ym. Orthopedic treatment outcomes in Class III malocclusion. A systematic review. Angle Orthod 2008;78(3):561-73 »135, «Sunnak R, Johal A, Fleming PS. Is orthodontics prior to 11 years of age evidence-based? A systematic review and meta-analysis. J Dent 2015;43(5):477-86 »136. Mikäli sivualueen ohjautuvaa ristipurentaa ei hoideta kasvuvaiheessa, se johtaa asymmetriseen leukojen kasvuun «Iodice G, Danzi G, Cimino R, ym. Association between posterior crossbite, skeletal, and muscle asymmetry: a systematic review. Eur J Orthod 2016;38(6):638-651 »137.

Vaikka progeenisen purennan varhaishoidolla saavutetaankin hyvä tulos, ei pitkäaikaisseurantoja hoidon tuloksista kasvun päättymiseen asti ole «Watkinson S, Harrison JE, Furness S, ym. Orthodontic treatment for prominent lower front teeth (Class III malocclusion) in children. Cochrane Database Syst Rev 2013;(9):CD003451 »21, «Sunnak R, Johal A, Fleming PS. Is orthodontics prior to 11 years of age evidence-based? A systematic review and meta-analysis. J Dent 2015;43(5):477-86 »136, «Liu ZP, Li CJ, Hu HK, ym. Efficacy of short-term chincup therapy for mandibular growth retardation in Class III malocclusion. Angle Orthod 2011;81(1):162-68 »138. Hoitamaton sivualueen ristipurenta ja progeeninen purenta ovat yhteydessä TMD-oireisiin «Jussila P. Prevalence and associated risk factors of temporomandibular disorders (TMD) in the Northern Finland Birth Cohort (NFBC) 1966. Väitöskirja. University of Oulu Graduate School; University of »139.

11. Millä perusteella määritetään hoitojakson käyntien väli parodontologisessa hoidossa, paikkaushoidossa ja hampaan juurihoidossa?

Suositus 11.1.

Parodontologinen anti-infektiivinen hoito toteutetaan yhdellä tai useammalla hoitokäynnillä noin 1–2 kuukauden ajanjaksolla. Tämän jälkeen hoitotulos arvioidaan pääsääntöisesti 4–8 viikon kuluttua.

• Hoitotuloksen arviointikäynti ajoitetaan sairauden vaikeusasteen perusteella: mitä vaikeampi sairaus, sitä pidempi paranemisaika tarvitaan.
• Hoitotuloksen arviointikäynti voidaan ajoittaa aina 12 viikon päähän asti, mutta tuolloin välissä voi olla tarpeen järjestää omahoidon toteutumisen arviointikäynti.

Suositus 11.1.1.

Ylläpitohoito toteutetaan suositukset 5.5.2., 5.5.3., 5.5.4., 5.5.5. ja 5.6. «»8 huomioiden.

• Ks. viitteet «Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2019. Saatavilla:»15, «Jervøe-Storm PM, Eberhard J, Needleman I, ym. Full-mouth treatment modalities (within 24 hours) for periodontitis in adults. Cochrane Database Syst Rev 2022;6(6):CD004622 »140.

Suositus 11.2.

Paikkaushoitojakso toteutetaan 6 kuukauden sisällä hoidon tarpeen toteamisesta.

Suositus 11.2.1.

Paikkaustarpeen toteamisen yhteydessä kiinnitetään myös huomiota suun kokonaistilanteeseen ja pyritään pysäytyshoidolla hallitsemaan sellaisia kariesvaurioita, jotka ovat vielä pysäytettävissä.

• Jos hoidon tarvetta on paljon, karieksen hallintaa voidaan tukea omahoitoon ohjauksen ja tehostetun profylaksian rinnalla toteuttamalla hoitojakson aluksi hampaiston kariessaneeraus (ks. lisätietoa Hampaan paikkaushoito Käypä hoito -suosituksen «Hampaan paikkaushoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saa»22, «https://www.kaypahoito.fi/hoi50117»21 materiaaleista Vaiheittainen karieksen ekskavointi «https://www.kaypahoito.fi/imk01013»51, kaavakuva karioituneen hammaskudoksen valikoivasta poistosta «https://www.kaypahoito.fi/imk01138»52) ja Kariessaneeraus «https://www.kaypahoito.fi/nix03258»53. Kariessaneeraus on syytä toteuttaa myös henkilöille, jotka eivät kykene omahoitoon ja säännölliseen hammashoidossa käyntiin ja joille karies seuraamuksineen aiheuttaa yleisterveysriskin.

Suositus 11.2.2.

Maitohampaiden kiille-dentiinirajan yli edenneet kariesvauriot hoidetaan viipymättä, kuitenkin viimeistään 3 kuukauden sisällä. Maitohampaissa kariesvaurio etenee kiille-dentiinirajan läpäistyään yli dentiinin puolivälin jo hiukan yli vuodessa «Tickotsky N, Petel R, Araki R, ym. Caries Progression Rate in Primary Teeth: A Retrospective Study. J Clin Pediatr Dent 2017;41(5):358-361 »141.

• Suomessa maitohammaspaikkausten ennuste on hyvä «Tseveenjav B, Furuholm J, Mulic A, ym. Survival of extensive restorations in primary molars: 15-year practice-based study. Int J Paediatr Dent 2018;28(2):249-256 »142, «Tseveenjav B, Furuholm J, Mulic A, ym. Survival of primary molars with pulpotomy interventions: public oral health practice-based study in Helsinki. Acta Odontol Scand 2021;79(8):636-641 »143 toisin kuin Isossa-Britanniassa «Maguire A, Clarkson JE, Douglas GV, ym. Best-practice prevention alone or with conventional or biological caries management for 3- to 7-year-olds: the FiCTION three-arm RCT. Health Technol Assess 2020»144.

Suositus 11.3.

Hampaan juurihoito tehdään 1–3 käynnillä.

• Yhdellä ja 2–3 käynnillä tehtävän hoidon hoitotuloksessa ei ole eroa 12 kuukauden radiologisessa seurannassa.
• 2–3 hoitokäyntiä voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, jos kyseessä on fistelöivä tai monijuurinen hammas tai kanavat ovat haasteelliset.
• Tulokset ovat ristiriitaisia sen suhteen, aiheuttaako yhdellä käynnillä tehty hoito enemmän vai vähemmän kiputuntemuksia hoitokäynnin jälkeen kuin useammalla käynnillä tehty hoito.

Suositus 11.3.1.

Jos juurihoito tehdään 2–3 käynnillä, pyritään alle 3 kuukauden kokonaishoitoaikaan.

• Myös lopullinen täyte tehdään kokonaishoitoajan kuluessa. Näin vältytään siltä, että juurihoidetun hampaan ennuste heikentyy väliaikaisen täytteen irtoamisen vuoksi.
• Ks. viitteet «Mergoni G, Ganim M, Lodi G, ym. Single versus multiple visits for endodontic treatment of permanent teeth. Cochrane Database Syst Rev 2022;12(12):CD005296 »145, «Bryce ÚM, Quinn BM, Edwards DC. Does single-visit root canal treatment of permanent teeth provide more benefit than a multiple-visit approach? Evid Based Dent 2023;24(2):71-72 »146, «Almeida DO, Chaves SC, Souza RA, ym. Outcome of Single- vs Multiple-visit Endodontic Therapy of Nonvital Teeth: A Meta-analysis. J Contemp Dent Pract 2017;18(4):330-336 »147, «Hampaan juurihoito. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2022. Saatav»148.

12. Millä perusteella tutkimus- tai hoitovälin pituutta arvioidaan uudelleen ja muutetaan?

Tutkimus- ja hoitovälin uudelleenarviointi perustuu säännöllisesti tehtyyn riskinarviointiin, jota on käsitelty yksityiskohtaisemmin tässä suosituksessa jo aiemmin. Yleisterveyden muutosten, pitkäaikaissairauksien ilmaantumisen ja sosioekonomisten muutosten havaitseminen ovat haaste suun terveydenhuollolle, ja moniammatillinen yhteistyö muun perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon kanssa on tärkeää, jotta suun terveyteen liittyvä riskinarvio pysyy ajantasaisena.

13. Millaisissa tilanteissa hoidon jatkuvuus on erityisen tarpeellista?

Suositus 13.1.

Erityisesti elämän muutosvaiheissa tuodaan esille asiakkaan vaihtoehdot säännöllisen hoidon jatkuvuuden takaamiseksi.

• Tällaisia vaiheita ovat muun muassa:
  • täysi-ikäiseksi tuleminen, jolloin maksuton hoito terveyskeskuksessa päättyy
  • työelämästä eläkkeelle siirtyminen, jolloin tulot usein pienenevät, mikä saattaa vaikuttaa hoitoon hakeutumiseen. Mahdollisuus hakea toimeentulotukea hammashoitokustannuksiin tuodaan myös tarvittaessa esille.
  • kotihoidon tai erityisesti ympärivuorokautisen hoivan piiriin siirtyminen, kun itsenäinen toimintakyky on heikentynyt ja palvelutarpeen arvioinnista huolehtivat läheiset tai palvelujärjestelmän työntekijät.
• Huolehditaan myös siitä, että asiakkaalla (tai läheisellä) on selvä käsitys seuraavan hoitojakson suositellusta ajankohdasta.

Suositus 13.2.

Erityisesti hammashoitopelosta kärsivällä asiakkaalla (lapsella, nuorella tai aikuisella) on säännöllinen hoitokontakti samaan hammashoitotiimiin (hammaslääkäri, hoitaja ja suuhygienisti).

• Mahdollisuuksien mukaan myös muiden potilaiden tutkimus- ja hoitokäynnit pyritään järjestämään saman hammashoitotiimin vastaanotolla.
  • Esimerkiksi karies- ja parodontiittiriskipotilaiden seurannassa hoidon jatkuvuus saman hoitotiimin vastaanotolla on suositeltavaa.

Omalääkärijärjestelmästä ja hoidon jatkuvuusmallista on tehty vuonna 2022 STM:n selvitys «Eskola P, Tuompo W, Riekki M, Timonen M, Auvinen J. Hoidon jatkuvuusmalli. Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164291/STM_»149, jossa todetaan, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta a) hoidon laatu paranee, b) sairastuvuus ja kuolleisuus vähenevät merkittävästi, c) terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja d) potilastyytyväisyys paranee. Hammashoidosta ei ole tehty vastaavaa selvitystä, mutta oletettavasti vastaavia hyötyjä olisi omahammaslääkärijärjestelmästä. Kansainvälisesti on kehitetty niin sanottua hammaslääketieteellisen kodin (dental home) mallia, jonka tavoitteita ovat hoidon helppo saavutettavuus, hoidon kattavuus ja yksilöllisyys sekä terveyden lukutaidon ohjaaminen (health literate care) «Rozier RG, White BA, Wang M ym. Development and testing of a patient-centered dental home assessment for low-income families. J Public Health Dent 2019;79(3):253-263 »150.

Suosituspaneeli ja kirjoittajaryhmä

Suosituspaneelin puheenjohtajat

Leo Tjäderhane, HLT, dosentti, EHL (kliininen hammashoito; kariologia ja endodontia), kariologian ja endodontian professori; Helsingin yliopisto

Jorma Komulainen, LT, dosentti, lastentautien ja lastenendokrinologian erikoislääkäri, Käypä hoito -päätoimittaja; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Suosituspaneelin jäsenet

Merja Auero, eMBA, EHL (terveydenhuolto), lääkintöneuvos; sosiaali- ja terveysministeriö

Virpi Harila, HLT, EHL (oikomishoito), dosentti (hampaiston kehitys- ja oikomisoppi), yliopistotutkija, oikomisopin vastuuhenkilö; väestöterveyden tutkimusyksikkö, LTK, Oulun yliopisto

Päivi Harju, EHL (terveydenhuolto), palvelualuejohtaja, ylihammaslääkäri, vastuualuepäällikkö; Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue

Ulla Harjunmaa, TT, EHL (terveydenhuolto), ylihammaslääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Virve Jääskeläinen, suuhygienisti (AMK), suuhygienisti; Etelä-Savon hyvinvointialue, Vaalijalan osaamis- ja tukikeskus

Hanna Kangasmaa, EHL (terveydenhuolto), HTK, johtava hammaslääkäri; Pohjanmaan hyvinvointialue

Antti Kämppi, HLT, dosentti, EHL (kliininen hammashoito; protetiikka ja purentafysiologia), FM, yliopistonlehtori; suu- ja leukasairauksien osasto, Helsingin yliopisto

Marja-Liisa Laitala, HLT, dosentti, EHL (terveydenhuolto); professori; väestöterveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto

Olli-Pekka Lappalainen, LT, EHL (suu- ja leukakirurgia), yliopistonlehtori; Helsingin yliopisto

Marina Merne-Grafström, HLT, EHL (kliininen hammashoito; kariologia ja endodontia), evahl (terveydenhuolto), suun terveydenhuollon johtaja; Varsinais-Suomen hyvinvointialue;

Eija Salmela, HLT, EHL (kliininen hammashoito; lasten hammashoito), yliopistonlehtori; Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, suu- ja leukasairauksien osasto

Teemu Taipale, HLT, apulaisylihammaslääkäri; Keski-Suomen hyvinvointialue, Muuramen alue

Jaana Willberg, HLT, dosentti, EHL (hammaslääketieteellinen diagnostiikka; suupatologia), yliopistonlehtori; Turun yliopisto, hammaslääketieteen laitos

Hanna Välimaa, dosentti, LT, EL (kliinisen mikrobiologia), EHL (hammaslääketieteellinen diagnostiikka; suun mikrobiologia), vastuulääkäri; Meilahden rokotetutkimuskeskus MeVac, kliininen opettaja; Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, virologian osasto ja erikoislääkäri; HUS

Pekka Ylöstalo, FT, dosentti, EHL (kliininen hammashoito; parodontologia), professori; väestöterveyden tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto, ylihammaslääkärin sivuvirka; Oulun yliopistollinen sairaala

Asiantuntijat

Anna Maria Heikkinen, Pirkanmaan hyvinvointialue

Sari Helminen, Kela (10/2023 asti)

Mirkka Järvinen, STAL ry

Annette Linko, Odontologiska Samfundet

Annamari Nihtilä, Apollonia

Anna-Sofia Silvola, Apollonia

Kirjoittajaryhmä

Aija Hietala-Lenkkeri, HLT, EHL (terveydenhuolto), asiantuntijahammaslääkäri; Suomen Hammaslääkäriliitto (9/2022–), asiantuntijahammaslääkäri; Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia (1/2019–8/2022)

Aleksi Raudasoja, LL, väitöskirjatutkija, Käypä hoito -toimittaja; Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Marja Pöllänen (kirjoittajaryhmän puheenjohtaja), HLT, dosentti, EHL (kliininen hammashoito; parodontologia), erikoishammaslääkäri; Meritalon Hammaslääkärit Oy, Turku

Rahoitus

Tämän hoitosuosituksen rahoittamiseen ovat osallistuneet Suomen Hammaslääkariseura Apollonia, KELA, Odontologiska Samfundet, Suomen Hammaslääkäriliitto, Suun terveydenhoidon ammattilaiset STAL ry ja Tampereen kaupunki.

Vastuunrajaus

Hyvä käytäntö -konsensussuositukset ovat asiantuntijapaneelin laatimia, tutkimustietoon ja konsensukseen perustuvia suosituksia. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.