ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Hoitosuosituksen tavoitteet ja kohderyhmä

• Hoitosuosituksen tavoitteena on yhtenäistää ADHD:n diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta ja tarjota näyttöön perustuvaa tietoa hoitoratkaisujen tueksi.
• Suositus on tarkoitettu ensisijaisesti ADHD-oireisia lapsia, nuoria ja aikuisia tutkiville, hoitaville ja kuntouttaville sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille.

Diagnostiikka

• ADHD-oireita epäiltäessä tehdään ensin yleinen ja systemaattinen kokonaistilanteen arvio. Liian nopea eteneminen ADHD-oireisiin painottuvaan arviointiin lisää diagnostiikan epätarkkuutta ja voi jättää huomioimatta muita tuen tarpeita.
• Diagnostiseen arvioon tarvitaan tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa nyt ja aiemmin, henkilön terveydentilasta, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä.
• ADHD-oireisiin kohdentuva tarkennettu arviointi aloitetaan, jos kokonaistilanteen arvion perusteella oirekuva viittaa ADHD:hen, oireet eivät selity muilla syillä, kuten elämäntilanteella tai -tavoilla, ja oireista aiheutuu haittaa toimintakyvylle.
• ADHD-diagnoosin edellytyksenä ovat kehitystasosta poikkeavat ja haittaa aiheuttavat lapsuudessa alkaneet keskittymisen, aktiivisuuden säätelyn ja impulssikontrollin ongelmat, jotka ovat pitkäkestoisia, esiintyvät useissa tilanteissa eivätkä selity paremmin muilla häiriöillä.
• Arviointi vaatii yleensä useita tapaamisia ja tiedon hankkimista eri lähteistä.
• Erilaisia oirearviointimenetelmiä, kuten kyselyitä, tulee käyttää vain osana laajaa kokonaisarviota. Ne tunnistavat ADHD-oireita herkästi, mutta väärien positiivisten mahdollisuus on otettava arvioinnissa huomioon. Mikään yksittäinen menetelmä ei riitä diagnoosin perustaksi.
• ADHD:n ja päihdehäiriön arviointi ja hoito on pyrittävä toteuttamaan yksiköissä, joissa on osaamista molemmista häiriöistä. Ennen ajankohtaisten ADHD-oireiden arviointia kannattaa pyrkiä yhden kuukauden päihteettömyyteen, mutta päihteettömyys ei kuitenkaan ole ehdoton vaatimus.

Hoito ja kuntoutus

• Tukitoimet aloitetaan heti, kun havaitaan tarkkaavuuteen, yliaktiivisuuteen tai impulsiivisuuteen liittyviä toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Jos tukitoimet lievittävät oireita riittävästi, tarkempia tutkimuksia ADHD:n arvioimiseksi ei välttämättä tarvita.
• Diagnoosin varmistuttua potilaalle ja hänen läheisilleen pitää antaa tietoa ADHD:stä sekä ohjausta oireiden hallintaa ja arjen sujuvuutta lisäävistä keinoista ja erilaisista hoitomuodoista.
• ADHD:n hoidossa suositellaan käytettäväksi ikäryhmän mukaisia psykososiaalisia menetelmiä.
  • Käyttäytymisen ohjaamiseen perustuvat hoitomuodot (käyttäytymishoidot) vähentävät lasten ja nuorten ADHD:n oireita «Käyttäytymisen ohjaukseen perustuvat hoitomuodot (käyttäytymishoidot) vähentävät lasten ja nuorten ADHD-oireita.»A.
    • Strukturoidut vanhemmuustaito-ohjelma «Strukturoituihin vanhemmuustaito-ohjelmiin osallistuminen vähentää lapsen vanhemman arvioimia ADHD-oireita, lisää positiivisia kasvatuskäytäntöjä ja parantaa kokemusta vanhemmuudesta sekä lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta. Vaikutusten suuruus on pääasiassa kohtalainen.»A, leikkipohjaiset interventiot «Strukturoidut leikkipohjaiset interventiot todennäköisesti vähentävät vanhempien arvioimia 3–5-vuotiaiden lasten tarkkaamattomuus- ja yliaktiivisuusoireita ja vahvistavat itsesäätelytaitoja.»B ja koulussa toteutettavat käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet «Koulussa toteutettavat käyttäytymishoitoihin perustuvat tukitoimet vähentävät opettajien arvioimia alakouluikäisten lasten ADHD:n oireita ja parantavat toimintakykyä koulussa.»A vähentävät lasten ADHD-oireita.
    • Organisointitaitojen harjoittelu todennäköisesti parantaa ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten taitoja huolehtia koulutehtävistä ja opillista suoriutumista kliinisesti merkittävästi «Organisointitaitojen harjoittelu todennäköisesti parantaa ADHD-diagnoosin saaneiden lasten ja nuorten taitoja huolehtia koulutehtävistä ja opillista suoriutumista kliinisesti merkittävästi.»B.
  • Aikuisilla kognitiivis-behavioraaliset interventiot vähentävät kliinisesti merkittävästi ADHD-oireita sekä samanaikaisia masennus- ja ahdistuneisuusoireita «ADHD-diagnoosin saaneilla aikuisilla kognitiivis-behavioraaliset interventiot vähentävät kliinisesti merkittävästi ADHD-oireita sekä samanaikaisia masennus- ja ahdistuneisuusoireita»A.
• Lääkehoito vähentää ADHD-oireita (lyhytkestoisessa hoidossa «Metyylifenidaatti (MPH) vähentää kliinisesti merkittävästi lasten ja nuorten ADHD:n tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita ainakin lyhytaikaisessa käytössä.»A, «Metyylifenidaatti (MPH) vähentää aikuisten ADHD:n oireita enemmän kuin lumelääke.»A, «Deksamfetamiini ja lisdeksamfetamiini vähentävät lasten ja nuorten ADHD:n oireita lumelääkkeeseen verrattuna.»A, «Lisdeksamfetamiini vähentää aikuisten ADHD:n oireita enemmän kuin lumelääke alle puolen vuoden kestoisessa hoidossa.»A, «Atomoxetine compared to placebo improves the core symptoms of ADHD (inattention, impulsivity and hyperactivity) in children and adolescents at least in the short-term (less than half a year) treatment.»A, «Atomoksetiini verrattuna lumeeseen vähentää aikuisten ADHD-oireita lyhytaikaisessa, alle 6 kuukauden hoidossa.»A, «Guanfasiini vähentää lyhytkestoisessa hoidossa lasten ja nuorten ADHD:n oireita, mutta tutkimuksia pitkäaikaisesta käytöstä ei ole.»A) ja voi olla tarpeen osana hoidon kokonaisuutta. Sen tarve arvioidaan diagnoosin varmistuttua, etenkin jos muut tuki- ja hoitomuodot osoittautuvat riittämättömiksi tai oireet ovat niin vaikeita, että muiden hoitomuotojen toteuttaminen ei onnistu.
  • Mikäli lääkehoito aloitetaan, sen seurannan täytyy olla systemaattista ja erityisesti alussa riittävän tiivistä.
• Liikunta ilmeisesti vähentää lasten ja nuorten ADHD:n keskeisiä oireita «Liikunta ilmeisesti vähentää lasten ja nuorten ADHD:n keskeisiä oireita.»B.
• Samanaikaisten häiriöiden hoito yhdistetään ADHD-oireiden hoitoon.

Hoidon porrastus

• Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä tulee sopia paikallisesti. ADHD:n diagnostiikka ja hoidon seuranta suositellaan keskitettäväksi myös perusterveydenhuollossa neurokehityksellisiin oireyhtymiin ja niiden erotusdiagnostiikkaan perehtyneille työntekijöille.
• Lasten ja nuorten ADHD:n diagnosointi ja hoito voidaan useimmiten toteuttaa perusterveydenhuollossa, tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatioiden tuella.
• Aikuisten diagnoosin tekee ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri tai opiskelu- tai työterveyshuollossa toimiva lääkäri, tarvittaessa konsultoimalla ADHD:n diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyttä erikoislääkäriä.
• Erikoissairaanhoidon vastuulla ovat vaativat erotusdiagnostiset selvittelyt ja niihin kuuluvat lisätutkimukset ja vaativan hoidon ja kuntoutuksen suunnittelu ja toteutus.
  • Vaikeaoireisten lasten ja nuorten pitäisi saada arvio ja riittävän intensiivistä hoitoa ilman pitkää odotusta.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä

Anita Puustjärvi (puheenjohtaja, kokoava kirjoittaja)

Silja Kosola

Maria Laine

Sami Leppämäki

Krista Nuotio (Käypä hoito -toimittaja)

Vesa Närhi

Hertta Ollikainen

Leena Pihlakoski

Hanna Putkonen

Maria Sumia

Maarit Virta-Jämiä