Alkavan keliakian histologiset erikoistutkimukset

Tampereella tutkittiin «Järvinen TT, Kaukinen K, Laurila K ym. Intraepithelial lymphocytes in celiac disease. Am J Gastroenterol 2003;98:1332-7 »1, «Collin P, Holm K, Kaukinen K, Laurila K, Mäki M. Latentti keliakia. Suom Lääkäril 1997;52:4279-83»2 intraepiteliaalisten lymfosyyttien esiintymistä vuosina 1995–1999 tehdyissä 928 perättäisessä endoskopiassa otetussa limakalvobiopsiassa. Yhteensä 928 aikuista tutkittiin joko keliakiaepäilyn vuoksi tai dieettihoidon onnistumisen arvioimiseksi. 545 potilaalla histologinen löydös oli normaali, 138:lla todettiin hoitamaton keliakia, 198 keliaakikkoa oli tutkimuksessa ruokavaliohoidon kontrolloimiseksi ja 47:llä oli dermatitis herpetiformis.

Vertailuryhmänä toimi 59 aikuista, joille tehtiin endoskopia ruuansulatusvaivojen vuoksi, mutta joilla keliakiavasta-ainetasot olivat normaalit, ei ollut kliinistä keliakiaepäilyä eikä suvussa keliakiaa. Limakalvonäytteestä tutkittiin CD3+, alfabeeta+ ja gammadelta+ intraepiteliaaliset lymfosyytit. Kudosnäytteet tutki yksi henkilö, joka oli sokkoutettu anamneesin ja muiden löydösten osalta (ks. taulukko «Histologisten erikoistutkimusten ominaisuudet keliakian toteamisessa.»1).

Ryhmien välillä oli huomattavasti päällekkäisyyttä ja raja-arvo oli valittu siten, että saatiin paras mahdollinen herkkyys menettämättä tarkkuutta. Gluteenitonta ruokavaliota noudattavilla keliaakikoilla gammadelta+ lymfosyyttien määrä jäi koholle vertailuryhmään verrattuna, mutta CD3+ ja alfabeeta+ lymfosyytit normalisoituivat.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
• Kommentti: Edellä esitettyä latentin keliakian markkeritutkimusta suositellaan tehtäväksi erityisesti silloin, kun ohutsuolen limakalvomuutos ei ole keliakialle diagnostinen potilaalla, jolla on matalat positiiviset keliakiavasta-aineet.

Suomalaisessa tutkimuksessa «Salmi TT, Collin P, Järvinen O ym. Immunoglobulin A autoantibodies against transglutaminase 2 in the small intestinal mucosa predict forthcoming coeliac disease. Aliment Pharmacol Ther 2006;24:541-52 »3seurattiin niitä henkilöitä, joilla ei alun perin ollut ohutsuolibiopsiassa keliakialöydöstä (N = 75). Potilaista 25 oli positiivisia endomysium-vasta-aineille (ryhmä A); 25 oli vasta-ainenegatiivisia, ja heidän biopsiassa oli Marsh I löydös (ryhmä B) ja 25 vasta-ainenegatiivisia, ja heidän biopsiassaan oli Marsh 0 löydös (ryhmä C). Mediaani seuranta-aika oli 7 vuotta.

Seurannan aikana 17 potilaalle kehittyi ohutsuolibiopsialla todettu keliakia. Näistä 13 kuului ryhmään A, 3 ryhmään B ja 1 ryhmään C. Lähtötilanteessa todetuilla suoliston keliakia-autovasta-ainekertymillä (intestinal coeliac autoantibody deposits) oli 93 %:n herkkyys ja 93 %:n tarkkuus ennustaa myöhempää keliakiaa.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Eurooppalaisessa monikeskustutkimuksessa «Borrelli M, Maglio M, Korponay-Szabó IR ym. Intestinal anti-transglutaminase 2 immunoglobulin A deposits in children at risk for coeliac disease (CD): data from the PreventCD study. Clin Exp Immunol 2»4 selvitettiin keliakiariskissä olevien lasten suoliston anti-TGA IgA kertymien ennustearvoa myöhempää keliakiaa ajatellen 62 lapsella, joille oli tehty ohutsuolibiopsia seerumin keliakiaan liittyvien vasta-aineiden tai oireiden perusteella.

Anti-TGA IgA kertymiä todettiin kaikilla 53 lapsella, joilla oli tai joille kehittyi myöhemmin keliakia.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Italialaisessa kohorttitutkimuksessa «Tosco A, Salvati VM, Auricchio R ym. Natural history of potential celiac disease in children. Clin Gastroenterol Hepatol 2011;9:320-5; quiz e36 »5 seurattiin 106:ta lasta, jotka olivat alun perin autovasta-ainepositiivisia, mutta joilla oli normaali ohutsuolen biopsialöydös. Biopsia toistettiin 2 vuoden kuluttua niillä 39 lapsella, jotka säilyivät vasta-ainepositiivisina tai joilla oli keliakiaan viittavia oireita. Villusatrofia todettiin 12/39:llä (31 %) näistä lapsista. Alkuperäisessä ohutsuolinäytteessä todetut anti-TGA IgA kertymät ennustivat villusatrofian kehittymistä.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomalaisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Kurppa K, Collin P, Viljamaa M ym. Diagnosing mild enteropathy celiac disease: a randomized, controlled clinical study. Gastroenterology 2009;136:816-23 »6 satunnaistettiin 23 EmA-positiivista (endomysiumvasta-aineet) aikuista, joiden ohutsuolibiopsian löydös oli luokassa Marsh 1–2, gluteenittomalle tai tavalliselle ruokavaliolle. 1 vuoden seurannassa kaikkien tavallista ruokavaliota jatkaneiden (N = 10) biopsialöydös vaikeutui ja EmA-positiivisuus säilyi. Gluteenitonta ruokavaliota käyttäneiden (N = 13) kohdalla oireet lievittyivät, EmA-tasot alenivat ja biopsialöydös lievittyi.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
• Kommentti: Pieni tutkittujen määrä ja sokkouttamisen puuttuminen heikentävät luottamusta tutkimuksen tuloksiin.

Suomalaisessa tutkimuksessa «Kurppa K, Ashorn M, Iltanen S ym. Celiac disease without villous atrophy in children: a prospective study. J Pediatr 2010;157:373-80, 380.e1 »7 haluttiin selvittää, hyötyisivätkö EmA-positiiviset lapset, joilla oli alkuvaiheen biopsiassa todettavissa normaali ohutsuolen villusten morfologia ja ohutsuolen TG2-vasta-ainekertymiä, varhaisesta ohjauksesta gluteenittomalle ruokavaliolle. Lapsia oli yhteensä 17, joista 5 jäi pois tutkimuksesta muutettuaan toiselle alueelle. Loput joko jatkoivat normaalia ruokavaliota (N = 7) tai siirtyivät gluteenittomaan ruokavalioon (N = 5). Gluteenittomalle ruokavaliolle siirtyneillä lapsilla oireet vähenivät, EmA-vasta-aineet hävisivät ja TG2-ab-tasot alenivat. Tavanomaista ruokavaliota jatkaneilla vasta-ainetasot suurenivat ja oireet jatkuivat. Heistä yhdelle ei seuranta-aikana kehittynyt ohutsuolen villusatrofiaa.

• Tutkimuksen laatu: heikko
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
• Kommentti: Pieni tutkittujen määrä, suuri poisjääneiden osuus ja satunnaistamisen puuttuminen heikentävät tutkimuksen laatua.