Alkoholiongelman psykososiaalisen hoidon ja hoitamatta jättämisen vertailu

Väittämä perustuu SBU:n (Statens beredning för medicinsk utvärdering) työryhmän laatimaan systemaattiseen katsaukseen, joka käsittää 164 alkoholiongelman psykososiaalista hoitoa käsittelevää satunnaistettua ja kontrolloitua tutkimusta «Andreasson S, Öjehagen A. Psychosocial treatment of alcohol dependence. Kirjassa: Berglund M, Thelander S, Jonsson E (toim.) Treating alcohol and drug abuse. Wiley VCH, Weinheim 2003:43-188»1. Tutkimusten keskinäinen vertailu tuotti vaikeuksia, koska eri tutkimuksissa vaihtelivat tutkimusasetelmat, alkoholiongelmien vaikeusaste, hoidon tulosmittarit ja tutkimusten seuranta-ajat. Johtopäätökseen, että hoito on tehokkaampaa kuin hoidotta jättäminen, päädyttiin 16 tutkimuksen ja niistä tehdyn kolmen meta-analyysin perusteella.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Hoito vs ei hoitoa

Meta-analyysi perustui kolmeen tutkimukseen (yhteensä n = 207) «Brown R. Conventional education and controlled-drinking education courses with convicted drunken drivers. Behav Ther 1980;11:632-42»2, «Heather N, Campion PD, Neville RG ym. Evaluation of a controlled drinking minimal intervention for problem drinkers in general practice (the DRAMS scheme). J R Coll Gen Pract 1987;37:358-63 »3, «Kivlahan DR, Marlatt GA, Fromme K ym. Secondary prevention with college drinkers: evaluation of an alcohol skills training program. J Consult Clin Psychol 1990;58:805-10 »4. Näissä tutkimuksissa alkoholismin vaikeusaste oli keskimäärin 1.0.

(Asteikko oli seuraava:

• 1.0 = lievä (ongelmajuoja)
• 2.0 = kohtalainen (alkoholiriippuvuus) ja
• 3.0 = vaikea (vakavia seuraamuksia esimerkiksi asunnottomuus)).

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Hoitomuoto oli kognitiivinen käyttäytymisterapia. Kahdessa tutkimuksessa kontrolliryhmä ei saanut mitään hoitoa, ja yhdessä tutkimuksessa potilaat vain tutkittiin. Seuranta-aika oli 4–6 kuukautta. Tulosmittareita olivat alkoholin kulutus sekä hallitsemattomasti juotujen päivien lukumäärä. Hoidon vaikuttavuus (ES = effect size) oli 0,27.

(Asteikko oli seuraava:

• ES < 0,2 = ei vaikutusta
• 0,2–0,5 = vähäinen vaikutus
• 0,50–0,80 = kohtalainen vaikutus ja
• > 0,8 = suuri vaikutus).

Hoito vs hoitojono

Meta-analyysi perustui 6 tutkimukseen (yhteensä n = 283) «Alden LE. Behavioral self-management controlled-drinking strategies in a context of secondary prevention. J Consult Clin Psychol 1988;56:280-6 »5, «Barber JG, Crisp BR. The 'pressures to change' approach to working with the partners of heavy drinkers. Addiction 1995;90:269-76 »6, «Cadogan DA. Marital group therapy in the treatment of alcoholism. Q J Stud Alcohol 1973;34:1187-94 »7, «Harris KB, Miller WR. Behavioral self-control training for problem drinkers: Components of efficacy. Psychol Addict Behav 1990;4:82-90»8, «Miller WR, Benefield RG, Tonigan JS. Enhancing motivation for change in problem drinking: a controlled comparison of two therapist styles. J Consult Clin Psychol 1993;61:455-61 »9, «Kelly AB, Halford WK, Young RM. Maritally distressed women with alcohol problems: the impact of a short-term alcohol-focused intervention on drinking behaviour and marital satisfaction. Addiction 2000»10. Näissä tutkimuksissa alkoholismin vaikeusaste oli keskimäärin 1,3. Hoitomuotoja olivat yksilöhoito, kognitiivinen käyttäytymisterapia ja perheterapia. Kontrollit olivat hoitojonossa. Seuranta-aika oli kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen. Tulosmittareita olivat alkoholin kulutus, täysraittius, parantuneet juomatavat ja partnerin juominen. Hoidon vaikuttavuus oli kohtalainen (ES = 0,66).

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Intensiivinen hoito vs yksittäinen hoitokäynti

Meta-analyysi perustuu 7 tutkimukseen (yhteensä n = 472) «Bennie C. A comparison of home detoxification and minimal intervention strategies for problem drinkers. Alcohol Alcohol 1998;33:157-63 »11, «Chapman PL, Huygens I. An evaluation of three treatment programmes for alcoholism: an experimental study with 6- and 8-month follow-ups. Br J Addict 1988;83:67-81 »12, «Chick J, Ritson B, Connaughton J ym. Advice versus extended treatment for alcoholism: a controlled study. Br J Addict 1988;83:159-70 »13, «Edwards G, Orford J, Egert S ym. Alcoholism: a controlled trial of "treatment" and "advice". J Stud Alcohol 1977;38:1004-31 »14, «Sannibale C. Differential effect of a set of brief interventions on the functioning of a group of "early-stage" problem drinkers. Aust Drug Alcohol Review 1988;7:147-55»15, «Sellman JD, Sullivan PF, Dore GM ym. A randomized controlled trial of motivational enhancement therapy (MET) for mild to moderate alcohol dependence. J Stud Alcohol 2001;62:389-96 »16, «Zweben A, Pearlman S, Li S. A comparison of brief advice and conjoint therapy in the treatment of alcohol abuse: the results of the Marital Systems Study. Br J Addict 1988;83:899-916 »17. Näissä tutkimuksissa alkoholismin vaikeusaste oli keskimäärin 1,7. Hoitomuotoja olivat kotona toteutettu vieroitushoito, lääkitys + terapia + AA, intensiivinen laitoshoito, joka jatkui avohoitona, ns. laajahoito, ryhmähoito tai yksilöhoito sekä systeeminen perheterapia. Kontrolliryhmien hoito rajoittui vain yhteen hoitokäyntiin. Hoidon vaikuttavuus oli vähäinen mutta merkittävä (ES = 0,22).

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kaikkien kolmen meta-analyysin yhteinen ES oli 0,37.

Viimeisin kaikki ikäryhmät käsittävä meta-analyysi «Vasilaki EI, Hosier SG, Cox WM. The efficacy of motivational interviewing as a brief intervention for excessive drinking: a meta-analytic review. Alcohol Alcohol 2006;41:328-35 »18 sisälsi 15 hoitotutkimusta. Mukaan otettiin vain tutkimuksia, joissa oli mitattu alkoholin kulutuksen muutosta. Viidessä tutkimuksessa tutkittavat hakeutuivat hoitoon alkoholiongelmansa takia. Muissa tutkimuksissa tutkittavat oli rekrytoitu perusterveydenhuollon ja ensiavun potilaiden joukosta. Tutkittavia oli yhteensä 2 767, joista 996 oli alkoholiriippuvaista. Niissä 13 tutkimuksessa, joissa tutkittavien ikä oli ilmoitettu, iän keskiarvo oli 31,8 vuotta (SD 10,3). Motivoivan haastattelun kesto vaihteli 15 minuutista neljään tuntiin. Yhdeksässä tutkimuksessa verrattiin motivoivaan haastattelua hoitamatta jättämiseen. Hoidon vaikuttavuus vaihteli huomattavasti tutkimusten välillä, mutta yhteenlasketun ES:n (0,18, 95 % luottamusväli 0,07–0,29) mukaan motivoiva haastattelu vähensi juomista enemmän kuin hoitamatta jättäminen. Post hoc -analyysissä otettiin mukaan ne viisi tutkimusta, joissa seuranta-aika oli korkeintaan kolme kuukautta. Näiden tutkimusten ES oli selvästi korkeampi kuin kaikkien tutkimusten (0,60, 95 % 0,36–0,83). Yhdeksässä tutkimuksessa vertailtiin motivoivaa haastattelua johonkin muuhun hoitoon. Vertailussa motivoiva haastattelu osoittautui vaikuttavammaksi kuin muut hoidot (ES 0,43, 95 % 0,17–0,70).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Psykososiaalisen hoidon teho sairastaessa samanaikaisesti masennusta tai ahdistuneisuushäiriötä:

Meta-analyysi «Baker AL, Thornton LK, Hiles S ym. Psychological interventions for alcohol misuse among people with co-occurring depression or anxiety disorders: a systematic review. J Affect Disord 2012;139:217-29 »19 perustui yhteensä 8 tutkimukseen (n = 831), jotka olivat valikoituneet 1 540 hakutuloksesta, joissa tarkasteltiin psykososiaalisen hoidon vaikutusta potilaisiin, joilla oli alkoholiongelman lisäksi psykiatrista liitännäissairautta. Alkoholiongelma ja psykiatrinen oireilu arvioitiin käyttäen strukturoituja validoituja kyselyitä. Aineiston mukaan selkein positiivinen muutos saavutettiin motivoivalla haastattelulla ja KB:llä, ja hieman vähemmän Mini-interventiolla. Kaikissa tutkimuksissa haasteena oli lyhyehkö seuranta-aika.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen