Alkoholin ja bentsodiatsepiinin sekakäyttäjän vieroitus avohoidossa

Helsinkiläisillä A-klinikoilla vuosina 1995–99 toteutetussa satunnaistetussa hoitokokeessa «Vorma H, Naukkarinen H, Sarna S ym. Treatment of out-patients with complicated benzodiazepine dependence: comparison of two approaches. Addiction 2002;97:851-9 »1, «Vorma H, Naukkarinen H, Sarna S ym. Long-term outcome after benzodiazepine withdrawal treatment in subjects with complicated dependence. Drug Alcohol Depend 2003;70:309-14 »2 oli mukana 76 vieroitushoitoon hakeutunutta bentsodiatsepiiniriippuvaista potilasta. Tutkimuksessa verrattiin asteittaiseen bentsodiatsepiinien vähentämiseen liitettyä kognitiivis-behavioraalista hoitoa A-klinikoiden tavanomaiseen hoitoon. Valtaosalla potilaista oli riippuvuus suurista bentsodiatsepiiniannoksista tai samanaikainen alkoholiriippuvuus. Tutkimuksen poissulkukriteereinä oli akuutisti hoitoa edellyttävä somaattinen sairaus, psykoosi, huumausaineriippuvuus tai laitoshoidon tarve alkoholin vuoksi (AUDIT > 30). 73 tutkittavasta (96 %) saatiin seurantatiedot 12 kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä. Tutkimus- ja vertailuryhmien välillä ei ollut eroa bentsodiatsepiinien lopettamisessa välittömästi hoidon päättymisen jälkeen eikä vuoden mittaisessa seurannassa. Tutkimusryhmässä bentsodiatsepiinin lopettaneiden määrä oli seurannan lopussa (intention to treat -analyysi) 7/39 (18 %) ja vertailuryhmässä 12/37 (32 %). Ryhmien välinen ero 14 % (95 % luottamusväli -0,34–0,05).

Tutkimuksen lopussa kaikista potilaista 25 % oli lääkkeettömiä (95 % luottamusväli 0,15–0,35).

Lisäksi 54 % käytti alkutilannetta pienempiä lääkeannoksia. Potilailla, jotka olivat onnistuneet hyvin lääkeannosten vähentämisessä, terveyteen liittyvä elämänlaatu koheni enemmän kuin niillä, jotka olivat onnistuneet vähentämisessä heikommin.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä