Hoidon intensiteetti opioidikorvaushoidossa

Tutkimuksessa «Avants SK, Margolin A, Sindelar JL ym. Day treatment versus enhanced standard methadone services for opioid-dependent patients: a comparison of clinical efficacy and cost. Am J Psychiatry 1999;156:27-»1 vertailtiin intensiivisen päiväsairaalatyyppisen hoidon tehokkuutta 1 kerran viikossa annettavaan ryhmämuotoiseen psykososiaaliseen hoitoon metadonikorvaushoitopotilailla.

Tutkimus oli satunnaistettu ja kesti 12 viikkoa. Lisäksi ryhmiä seurattiin 6 kuukautta. Tehostetussa hoidossa metadonikorvaushoitopotilaat (n = 291) saivat manualisoitua hoitoa 5 tuntia 5 kertaa viikossa. Aihepiirit käsittelivät päihdehoitoa, psyykkistä ja fyysistä terveyttä, yhteiskuntaan integroitumista, vaihtoehtoisten toimintamallien opettelua ja päivittäisen toimintakyvyn parantamista. Tavanomaiseen hoitoon sisältyi 2 tuntia manualisoitua ryhmämuotoista kognitiivista käyttäytymisterapiaa 1 kerran viikossa, ja lisäksi 3 ryhmäkäyntiä, joiden aiheina oli muun muassa työllistyminen, muiden palveluiden käyttäminen ja oma terveys. Tulosmittareita olivat virtsanäytteet, ASI, HIV-riskikäyttäytyminen ja hoitokustannukset.

Tutkimustulokset osoittivat, että metadonikorvaushoitoon liitetty päiväsairaalatyyppinen hoito-ohjelma ei johda parempaan tulokseen kuin 1 kerran viikossa ryhmämuotoisesti annettu hoito.

Heidän tutkimuksensa mukaan harvemmin toistuva psykososiaalinen hoito on kustannustehokkaampaa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

24 viikkoa kestävässä satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa «Fiellin DA, Pantalon MV, Chawarski MC ym. Counseling plus buprenorphine-naloxone maintenance therapy for opioid dependence. N Engl J Med 2006;355:365-74 »2 tutkittiin, parantaako keskusteluhoidon keston pidentäminen ja korvaushoitolääkkeen jaon tiivistäminen opioidiriippuvuuden hoitotulosta.

Tutkittavat (n = 166) oli satunnaistettu 3 ryhmään: 1) tavanomaisessa hoidossa buprenorfiini-naloksoniyhdistelmä jaettiin 1 kerran viikossa, ja hoitoon sisältyi kertaviikkoinen manualisoitu keskusteluhoito (20 minuuttia kerran viikossa), 2) manualisoidun psykososiaalisen hoidon sisältö ja kesto oli sama, mutta korvaushoitolääkkeet jaettiin 3 kertaa viikossa tai 3) lääkkeet jaettiin 3 kertaa viikossa, ja manualisoitu keskusteluhoidon pituus oli 45 minuuttia 1 kerran viikossa.

Jokaisessa hoitoryhmässä opioidien käyttö väheni. Analyyseissä eroa 3 eri hoitoryhmän välillä ei kuitenkaan ollut, kun niitä tarkasteltiin opioidien oheiskäytön määrällä (lääkkeenjako ja keskustelu 20 minuuttia kerran viikossa: opioidinegatiivisia seuloja 44 %; lääkkeenjako 3 kertaa viikossa ja keskustelu 20 minuuttia kerran viikossa: opioidinegatiivisia seuloja 40 %; lääkkeenjako 3 kertaa viikossa ja keskustelu 45 minuuttia kerran viikossa: opioidinegatiivisia seuloja 40 %; p = 0,82). Potilaat olivat tyytyväisempiä hoitoon, kun lääkkeet jaettiin kerran viikossa (85,2 %) verrattuna 3 kertaa viikossa tapahtuvaan jakoon (80,3 % ja 82,6 %, p = 0,04).

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimuksen osallistuneiden lukumäärä oli pieni. Tutkittavien psykiatristen häiriöiden esiintyvyyttä ei ilmoitettu.

Cochrane-katsaukseen «Saulle R, Vecchi S, Gowing L. Supervised dosing with a long-acting opioid medication in the management of opioid dependence. Cochrane Database Syst Rev 2017;4:CD011983 »3 sisällytettiin prospektiivisessa tutkimusasetelmassa tehdyt kontrolloidut tutkimukset, joissa oli tutkittu valvotun korvaushoitolääkkeen annostelua. Vertailuryhmänä oli korvaushoito, jossa korvaushoitolääke otettiin paikan päällä jakopisteessä ilman valvontaa.

6 tutkimuksesta (n = 7 999) 4 oli satunnaistettu, 2 oli havainnoivia tutkimuksia. 4 tutkimuksessa korvaushoitolääkkeenä käytettiin metadonia (n = 7 587), 2 tutkimuksessa buprenorfiini-naloksonivalmistetta (n = 119) ja 1 tutkimuksessa joko metadonia tai buprenorfinia/buprenorfiini-naloksonivalmistetta (n = 293).

Valvottu lääkeannostelu ei vaikuttanut hoitoretentioon 3–12 kuukauden seurannassa (4 tutkimusta, n = 716; RR = 0,99; 95 % luottamusväli 0,88–1,12) tai vakaviin haittatapahtumiin (2 tutkimusta, n = 363; RR = 0,63; 95 % luottamusväli 0,10–3,86).

Kuolleisuutta oli arvioitu yhdessä kohorttitutkimuksessa (n = 6 983), jossa kuolleisuus oli hieman matalampaa valvotussa metadoniannostelussa (0,6 vs. 0,81 per 100 henkilövuotta). Kun sekoittavat tekijät huomioitiin, yhteys korvaushoitolääkkeenjaon ja kuolleisuuden välillä hävisi (MRR = 1,23; 95 % luottamusväli 0,67–2,27). Itseilmoitettua opioidien oheiskäyttöä ja lääkkeen jakamista eteenpäin oli kartoitettu vain 1 tutkimuksessa: ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroa.

Kommentti: Hoitovastetta ei ollut mahdollista arvioida oheiskäytön ja korvauslääkkeen väärinkäytön osalta.