Lamotrigiini poissaoloepilepsiassa uusilla potilailla

Frank ym. tekivät Yhdysvalloissa vasterikastetun tutkimuksen «Frank LM, Enlow T, Holmes GL ym. Lamictal (lamotrigine) monotherapy for typical absence seizures in children. Epilepsia 1999;40:973-9 »1 vuonna 1999 lamotrigiinin tehosta ennen satunnaistamista. Ne potilaat, jotka vastasivat hoidolle, satunnaistettiin lumekontrolloituun kaksoissokkotutkimukseen, jossa seuranta-aika oli 4 viikkoa. Tutkimukseen otettiin alun perin vastadiagnostisoituja tyypillistä poissaoloepilepsiaa sairastavia 2–16 vuoden ikäisiä muuten neurologisesti terveitä lapsia ja nuoria. Epilepsia varmennettiin hyperventilaatiotestillä EEG-rekisteröinnin aikana niin, että potilas sai kliinisen kohtauksen EEG-purkauksen aikana.

Avoimessa tutkimuksessa lamotrigiini aloitettiin vähitellen 0,5 mg/kg/vrk 2 viikkoa, sitten 1 mg/kg/vrk seuraavat 2 viikkoa ja sen jälkeen nostaen 0,5 mg/kg/vrk (ei kerrota, millä aikavälillä) maksimiannokseen 7 mg/kg/päivä, kunnes potilas tuli kliinisesti oireettomaksi ja EEG:ssä ei enää ilmaantunut hyperventilaatiossa kohtauksia. 24 tunnin EEG rekisteröinti tehtiin avoimen ja kaksoissokkotutkimusvaiheen jälkeen. Potilaat satunnaistettiin joko jatkamaan lamotrigiinia tai vaihtamaan lääkitys lumelääkkeeseen 2 viikossa. Vaste tutkittiin seuraavan 4 viikon aikana tai kunnes spontaanit poissaolokohtaukset nähtiin hyperventilaatio EEG:ssä. Tutkimuksen tehoksi määritettiin kohtausvapaus kaksoissokkovaiheen aikana. Otoskoko laskettiin seuraavasti: 13 potilasta ryhmään, otaksuen, että 20 % lumelääkeryhmästä ja 80 % lamotrigiiniryhmästä tulee kohtausvapaiksi. Kaikki satunnaistetut pidettiin mukana analyysissä. Tutkimukseen tuli 16 poikaa ja 29 tyttöä ensimmäiseen tutkimusvaiheeseen; 11 ei tullut kohtausvapaaksi maksimaalisella (lopullinen maksimaalinen annos oli 15 mg/kg/vrk 20 ensimmäisen potilaan jälkeen, mikäli oli vielä kohtauksia) annostuksella, 3 ei toteuttanut nostovaihetta, 1 kieltäytyi satunnaistamisesta, ja 1 kieltäytyi. Loput 29 satunnaistettiin lamotrigiini tai lumelääkeryhmään ja 28 pysyi tutkimuksessa loppuun asti.

Avoimessa hoitovaiheessa aluksi lamotrigiinillä tuli kohtausvapaaksi 71 % potilaista, ja lumekontrollivaiheessa lamotrigiinillä jäi kohtausvapaaksi tilastollisesti merkitsevästi enemmän (62 %) kuin lumelääkeryhmässä (21 %), p = 0,03, RR 2,95 (95 % luottamusväli 1,96–4,45), OR 6,6 (95 % luottamusväli 1,23–35,44). Absoluuttinen riskiero 43 %, NNT 2 (2–4). Lamotrigiini hoitoon liittyvä ihottuma tuli 1 potilaalle, jolla lamotrigiinia voitiin jatkaa pienemmällä annoksella väliaikaisen lopetuksen jälkeen. Haittavaikutuksista lumelääkkeeseen verrattuna ei raportoida, vaan kerrotaan lamotrigiinin aiheuttaneen ≥ 5 %:lla heikotusta, päänsärkyä, huimausta ja hyperkinesiaa, lisäksi ihottumaa, ja haittavaikutuksia liittyen infektiotauteihin.

• Tutkimuksen laatu: heikko
• Sovellettavuus suomalaisessa aineistossa: hyvä
• Kommentti: Tutkimuksessa verrattiin lamotrigiinillä hoidon jatkamisen tehoa lamotrigiinin poisjättämiseen niillä potilailla, joilla saatiin alun perin vaste lamotrigiinille. Lumeryhmä sai lumelääkettä vain 2 viikkoa. Kuitenkin vastetta saatiin lamotriginiille, vaikka tutkimusasetelma olikin outo.

Buonin ym. tutkimukseen «Buoni S, Grosso S, Fois A. Lamotrigine in typical absence epilepsy. Brain Dev 1999;21:303-6 »2 valikoitiin poissaoloepilepsiaa sairastavat potilaat (N = 15) muista epilepsiapotilaista, jotka oli lähetetty yliopistosairaalaan Italiassa vuosina 1992–1997. 7 potilaalla, iältään 4 vuotta 5 kuukautta – 5 vuotta 4 kuukautta, oli hoitamaton tyypillinen poissaoloepilepsia. Lamotrigiini aloitettiin 0,5 mg/kg/vrk ja annosta nostettiin 6 viikossa hoitovasteen mukaan maksimiannokseen 10 mg/kg/vrk. Kohtausten lukumäärä arvioitiin vanhempien kertoman mukaisesti. EEG ja kliininen arviointi tehtiin 2 kertaa kuukaudessa 3 kuukautta ja sen jälkeen 3 kuukauden välein. Kohtauksettomuus tarkistettiin päiväkirjamerkinnän perusteella ja varmistettiin, ettei EEG:ssä 3 minuutin hyperventilaation aikana ollut kohtauksia ja että EEG oli normaali.

Täydellinen kohtausvapaus saatiin 6/7 potilaasta lamotrigiiniannoksella, jonka mediaani oli 6,9 mg/kg/vrk. Monoterapiaryhmässä kohtausvapaus saatiin keskimäärin 40 päivässä ja EEG normalisoitui 1–3 kuukaudessa 5 potilaalla. 1 potilaalla oli pientä diffuusia piikkihidasaaltoaktiviteettia. 1 potilas sai ihottuman ja lääkitys vaihdettiin valproaattiin. Pitempää kohtausseuranta-aikaa tutkimuksessa ei kerrota.

• Tutkimuksen laatu: heikko
• Sovellettavuus suomalaisessa aineistossa: kohtalainen
• Kommentti: Tutkimusaineisto pieni, valikoitu, kontrolloimaton, seurantatutkimus.