Glukoositasapainolla voidaan vaikuttaa neuropatian kulkuun tyypin 2 diabeteksessa

UKPDS-tutkimuksen «Tight blood pressure control and risk of macrovascular and microvascular complications in type 2 diabetes: UKPDS 38. UK Prospective Diabetes Study Group. BMJ 1998;317:703-13 »1 intensiiviryhmän(HbA_1c 7 %) diabetesta sairastavilla oli todettavissa selkeä vähenemä (40 % RRR) sensorisen hermojohtumisen heikkenemisen kohdalla verrattuna konventionaalisen (HbA_1c 7,9 %) ryhmän diabetesta sairastaviin.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kumamoto-tutkimuksen «Ohkubo Y, Kishikawa H, Araki E ym. Intensive insulin therapy prevents the progression of diabetic microvascular complications in Japanese patients with non-insulin-dependent diabetes mellitus: a rando»2 hyvän glukoositasapainon (= monipistoshoito) ryhmän (HbA_1c 7,1 %) tyypin 2 diabetesta sairastavien mediaanihermon johtumisnopeudet sekä motorisella että sensorisella puolella nopeutuivat, mutta konventionaalisen (1–2 pistoshoito) ryhmän (HbA_1c 9,4 %) hidastuivat merkittävästi 6 vuoden seurannan aikana. Värinätunnon kynnysarvo ei muuttunut merkittävästi monipistoshoidon ryhmässä, mutta nousi merkittävästi konventionaalisen hoidon ryhmässä.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

The Rochester Diabetic Neuropathy Study «Dyck PJ, Davies JL, Wilson DM ym. Risk factors for severity of diabetic polyneuropathy: intensive longitudinal assessment of the Rochester Diabetic Neuropathy Study cohort. Diabetes Care 1999;22:1479-»3 on diabeteksen komplikaatioihin keskittynyt prospektiivinen populaatiopohjainen poikkileikkaus- ja seurantatutkimus, johon kutsuttiin alun perin (1.1.1986) kaikki Rochesterin alueen diabetesta sairastavat. 380 diabetesta sairastavaa 870:sta suostui tutkimukseen, joista 264 diabetesta sairastavan ryhmä muodosti lopullisen seurantapotilaiden joukon. Diabeettisia elinmuutoksia ja niihin liittyviä mahdollisia riskitekijöitä arvioitiin vuosittain keskimääräisen seuranta-ajan ollessa 6,9 vuotta. Neuropatiaa arvioitiin anamneesin ohella hermojohtumisen tutkimisella, mittaamalla sydämen sykevariaatiota syvään hengitettäessä, määrittämällä värinätunnon kynnysarvo ja arvioimalla lämpö-kylmätuntoa. Tyypin 2 diabetesta sairastavia oli seurannassa mukana 149 potilasta, jotka muodostivat täten selvän enemmistön potilasjoukosta.

Diabeettisen polyneuropatian vaikeusastetta selittävistä riskitekijöistä keskimääräinen seuranta-ajan HbA_1c oli ainoa itsenäinen riskitekijä lopullisen monimuuttuja-analyysin jälkeen.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä