Siklosporiinin munuaistoksisuus

Prospektiivisessa tutkimuksessa «Young EW, Ellis CN, Messana JM ym. A prospective study of renal structure and function in psoriasis patients treated with cyclosporin. Kidney Int 1994;46:1216-22 »1 siklosporiinia saaneilla 25 psoriaasipotilaalla seurattiin lääkkeen munuaisvaikutuksia ottamalla munuaisbiopsia 1 ja 3 vuoden kuluttua hoidon aloituksesta. Lääkkeen alkuannos oli 3,5–7,5 mg/kg/vrk 2 kuukautta. Ylläpitohoitoa jatkettiin ad 5 mg/kg/vrk annoksella 2 vuotta. Hoitoaika oli yhteensä 3 vuotta.

1 vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta otettujen munuaisbiopsioiden (N = 19) tuloksia verrattiin ikävakioituihin munuaisluovuttajiin (N = 19) ja siklosporiinilla hoitamattomiin psoriaasipotilaisiin (n = 16). Interstitielli fibroosi ja tubulaarinen atrofia olivat kontrolliryhmissä merkitsevästi vähäisempiä kuin tapauksilla (p < 0,0001). 11 potilaasta otettiin munuaisbiopsia 2 kertaa 1 ja 3 vuoden kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Interstitielli fibroosi lisääntyi merkitsevästi.

GFR laski siklosporiinia saavilla potilailla nopeammin kuin mitä iän perusteella voi odottaa. GFR-arvon lasku voi liittyä joko munuaisparenkyymin vaurioon tai ohimenevään vasokonstriktioon. Munuaisfibroosin ja GFR-arvon välillä ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. S-krea ei ennustanut munuaisfibroosin kehittymistä. Kohonnut verenpaine lisäsi intestitiellin fibroosin määrää verrattuna normotensiivisiin potilaihin (76 ± 12 vs 22 ± 8 %, p = 0,003). Munuaistoksisuus ei korreloinut siklosporiinin annoksen tai pitoisuuden kanssa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimus «Feutren G, Mihatsch MJ. Risk factors for cyclosporine-induced nephropathy in patients with autoimmune diseases. International Kidney Biopsy Registry of Cyclosporine in Autoimmune Diseases. N Engl J Me»2 on retrospektiivinen analyysi munuaisbiopsioista, jotka otettiin rutiininomaisesti 192 siklosporiinilla hoidetulta potilaalta. Psoriaatikkoja heistä oli 11. Keskimääräinen hoitoaika oli 4–39 kuukautta (mediaani 13 kuukautta) ja annos 8,2 ± 2,8 mg/kg/vrk. Psoriaatikoilla maksimiannos oli 5,1 ± 1,2 mg/kg/vrk ja hoitoaika 17 kuukautta (11–37 kuukautta). Siklosporiinin aiheutti nefropatian 41/192 potilaista. Nämä potilaat eivät sairastaneet psoriaasia. Yli 6 kuukautta kestäneeseen hoitoon annoksella < 5 mg/kg/vrk ei liittynyt nefropatiaa. Riski kasvoi annoksen noustessa.

Kohortin sisällä tehtiin tapaus-verrokkitutkimuksessa (1:1) ikä- ja sukupuolivakioituja kontrolleja käyttäen. Keskimäärin korkeampi aloitus- ja ylläpitoannos sekä biopsiaa edeltävä annos lisäsivät nefropatian riskiä merkitsevästi (p = 0,008, 0,004 ja 0,009). Seerumin kreatiniinin ja urean nousu ja hemoglobiinin lasku olivat merkitsevästi (p < 0,001) suuremmat kuin verrokeilla. Monimuuttuja-analyysissä S-kreatiniinin arvon nousu, siklosporiinin aloitusannos ja ikä lisäsivät riskiä merkitsevästi.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemoidussa katsauksessa «Maza A, Montaudié H, Sbidian E ym. Oral cyclosporin in psoriasis: a systematic review on treatment modalities, risk of kidney toxicity and evidence for use in non-plaque psoriasis. J Eur Acad Dermatol»3 selvitettiin 25 tutkimuksen avulla siklosporiinin munuaishaittoja psoriaatikoilla. Munuaisbiopsiassa todettiin glomeruloskleroosi 12,5 % potilaista 3 vuoden ja 26 % potilaista 10 vuoden käytön jälkeen. Siklosporiiniannos oli 1,9–5 mg/kg/vrk. Kreatiniinin nousu ennusti munuaisvaurion syntyä.

Sekä yhtäjaksoinen että intermittoiva siklosporiinin annostelu suurensivat kreatiniiniarvoa. Kreatiniini nousi puolella potilaista lääkityksen jatkuessa yli 2 vuotta. Haittavaikutukset olivat vähäisemmät, jos annos laskettiin ylipainoisilla normaalipainon mukaan. Korkea ikä lisäsi munuaisvaurion vaaraa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä