Näytönastekatsaukset

Kalsipotrioli lasten psoriaasin hoidossa

Näytönastekatsaukset
6.6.2012
Leena Koulu

Näytön aste: C

Kalsipotrioli saattaa olla tehokas (PASI-alenema 60 %) lasten psoriaasin paikallishoidossa.

Korealainen yhden klinikan potilailla tehty avoin prospektiivinen kontrolloimaton tutkimus «Park SB, Suh DH, Youn JI. A pilot study to assess the safety and efficacy of topical calcipotriol treatment in childhood psoriasis. Pediatr Dermatol 1999;16:321-5 »1, jossa selvitettiin kalsipotriolivoiteen tehoa ja haittavaikutuksia plakkipsoriaasin hoidossa lapsilla. Tutkimuksessa oli mukana 12 iältään 8–15-vuotiasta lasta (8 poikaa ja 4 tyttöä, keski-ikä 13,6 vuotta, 2SD ± 2,5 vuotta, sairastaneet psoriaasia keskimäärin 59,5 kuukautta, vaihteluväli 12–120 kuukautta), joilla oli psoriaasi-ihottumaa enintään 30 %:lla kehon pinta-alasta. Tutkimuksesta jätettiin pois potilaat, joilla oli erytroderminen, pustulaarinen tai akuutti pisarapsoriaasi, jotka olivat saaneet psoriaasiin systeemihoitoa tai UVB-valohoitoa edeltävien 4 viikon aikana, joilla oli maksan tai munuaisten vajaatoiminta, hyperkalsemia tai lääkitys, joka olisi saattanut vaikuttaa tutkimustuloksiin. 4 viikkoa ennen varsinaisen tutkimuksen alkua potilailta jätettiin perusvoiteita lukuun ottamatta pois kaikki muut psoriaasihoidot. Ensimmäisellä tutkimuskäynnillä kaikilta potilailta määritettiin psoriaasin vaikeusaste PASI-indeksin avulla. Seurantakäynnit olivat 4–8 viikon välein. Päätetapahtumana pidettiin tilannetta, jossa psoriaasi-ihottuma oli joko rauhoittunut täysin tai pysynyt ennallaan (ei mainintaa, kuinka pitkän ajan ennallaan). Tutkimuksen alussa ja lopussa kaikilta potilailta määritettiin täydellinen verenkuva, maksa- ja munuaisarvot, seerumin kalsium- ja fosfaattitasot, 25-hydroksi-D3 ja 1.25-dihydroksi-D3.

Lähtötilanteessa potilaiden PASI oli keskimäärin 18,4 (2 SD ± 12,2). Hoitoaika oli keskimäärin 40 viikkoa (2 SD ± 30,6 viikkoa, vaihteluväli 12–106 viikkoa). Kalsipotriolivoidetta (50 µg/g) käytettiin kahdesti päivässä, keskimäärin 19 g/vko (2 SD ± 16,6, vaihteluväli 3,1–47,9 g/vko). Kehon pinta-ala huomioiden keskimääräinen käyttömäärä oli 12,9 g/m2/vko (2SD ± 11,1, vaihteluväli 1,8–34,5 g/m2/vko). Voidetta ei käytetty kasvoille, hiuspohjaan tai genitaalien alueelle. Hoidon aikana potilaiden PASI laski keskimääräiseltä tasolta 18,4 tasolle 6,5 ± 5,4 (64,7 %).

Haittavaikutuksena todettiin 2 potilaalla ihoärsytystä, joka ei kuitenkaan johtanut hoidon keskeyttämiseen. Psoriaasin pahenemista ei todettu yhdelläkään potilaalla. Verenkuva-, maksa-, munuais-, kalsium-, fosfaatti- tai 25-hydroksi-D3-arvoissa ei todettu muutoksia hoitojakson jälkeen. Sen sijaan 6 potilaalla todettiin 1.25-dihydroksi-D3-tasojen laskeneen hoidon aikana alle viitealueen (keskimääräiset arvot kaikilla potilailla ennen hoitoa 36,1 ± 14,9 pg/ml ja hoidon jälkeen 20,7 ± 13,6 pg/ml). Näillä potilailla taso laski keskimääräisestä arvosta 33,1 ± 18 pg/ml tasolle 11,3 ± 3 pg/ml, kun arvot muulla ryhmällä olivat 42,1 ± 6,1 vs 30,1 ± 13,6. Lähtötilanteiden PASI-arvot olivat edellä mainituilla ryhmillä 20,6 ± 11,9 vs 16 ± 13,3 ja lopputilanteessa 8,5 ± 7,0 ja 4,5 ± 2,3. Voiteiden käyttömäärissä tai hoitoajassa ei ollut eroa ryhmien välillä, ja käyttömäärät olivat selkeästi alle suositusten suurimpien sallittujen käyttömäärien.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti:Huolellisesti toteutettu tutkimus, jossa kuitenkin tutkimusasetelma ja pieni potilasmäärä heikentävät tuloksen arvoa. Huomio kalsipotriolin mahdollisesta vaikutuksesta endogeenisen 1.25-hydroksivitamiini-D3:n tuotantoon lapsilla on tärkeä, mutta sen kliininen merkitys on epäselvä. PASI-alenema oli 64,7 %. Keskimääräinen hoitoaika 40 viikkoa (12–106 viikkoa) on niin pitkä, että perheet jaksavat harvoin toteuttaa näin pitkää hoitojaksoa.

Prospektiivisessa kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa «Oranje AP, Marcoux D, Svensson A ym. Topical calcipotriol in childhood psoriasis. J Am Acad Dermatol 1997;36:203-8 »2tutkittiin kalsipotriolin tehoa 81:llä iältään 2–14-vuotiaalla lapsella (keski-ikä 10 vuotta). Mukaanottokriteerinä oli rauhallisessa vaiheessa oleva plakkipsoriaasi ylä- tai alaraajoissa tai vartalolla ja alle 30 %:lla ihon pinta-alasta. Poissulkukriteerinä oli erytroderminen, pustulaarinen tai aktiivinen pisarapsoriaasi tai psoriaasi pääosin hiuspohjassa, kasvoilla, taipeissa tai vaippa-alueella. Myös systeeminen tai valohoito tutkimusta edeltävänä 8 viikkona oli vasta-aihe, samoin muu tutkimukseen vaikuttava lääkitys, inhaloitavien steroidien käyttö, yliherkkyys tutkimusvoiteiden ainesosille, hyperkalsemia, osteoartriitti, munuais- tai maksasairaus.

2 ensimmäisen tutkimusviikon aikana potilaat käyttivät vain perusvoiteita. Tässä vaiheessa tutkimuksesta jäi pois 4 potilasta, 3 ihottuman paranemisen ja 1 poikkeavien maksa-arvojen takia. Tutkimusryhmässä olevat 43 lasta jatkoivat tämän jälkeen kalsipotriolivoiteella (50 µg/mg) kahdesti päivässä, kontrolliryhmä (34) perusvoiteella. Hoito jatkui 8 viikkoa tai hoitovasteen mukaan. Sallittu suurin voiteen käyttömäärä arvioitiin lapsen koon mukaan (vertailu aikuisten suurin sallittu annos 100 g/vko). Hoitovaste arvioitiin 2 viikon välein laskemalla PASI-arvo ja antamalla yleisarvio (huonompi, ei muutosta, hiukan parempi, selvästi parempi, täysin parantunut). Tutkimuksen alussa, 2 viikon kuluttua ja hoidon lopussa määritettiin TVK, S-Bil, AFOS, ASAT, Alb, S-Catot, S-PO4 ja S-krea ja fU-Ca, fU-PO4, fU-krea ja fU-hydroksiproliini. Kalsiummetaboliaa selvitettiin tutkimalla S-osteokalsiini, AFOS-isomeerit, PIINP, prokollageenit ja kollageenitelopeptidi.

Hoidon toteutti suunnitellusti (= voitelu kahdesti päivässä) 41,9 % hoitoryhmästä ja 52,9 % kontrolliryhmästä. Kalsipotriolivoidetta käytettiin keskimäärin 12,9 g/m2/vko, suurin käyttömäärä oli 42,2 g/m2/vko. Hoidon aikana 9 potilasta jäi pois tutkimuksesta eri syistä; 6 hoitoryhmästä ja 3 kontrolliryhmästä.

Hoidon aikana PASI-arvo laski kummassakin ryhmässä, -52,0 % hoitoryhmässä ja -37,1 % kontrolliryhmässä (luottamusväliä, standardideviaatiota tai vaihteluväliä ei ilmoitettu). PASI-lähtöarvoa ei ilmoitettu. Merkittävät erot hoitoryhmän eduksi saatiin punoituksen ja hilseilyn, mutta ei plakkien paksuuden suhteen. Subjektiivisen arvioin mukaan 60,5 % hoitoryhmästä ja 44,1 % kontrolliryhmästä arvioi ihottuman parantuneen kokonaan tai merkittävästi. Ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja tutkituissa laboratorioarvoissa PIINP-arvoa lukuun ottamatta (kohosi merkittävästi kontrolliryhmässä), mutta yksilöiden välinen vaihtelu arvoissa oli suuri.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus oli toteutettu huolellisesti. Ei ole kuitenkaan selvää, huomioitiinko poisjääneet lopputulosarviossa. Tuloksen piste-estimaatin tarkkuus ilmaistiin puutteellisesti. Potilaita ei seurattu hoidon loppumisen jälkeen. PASI-alenema oli kalsipotrioliryhmässä 52,0 %, mutta perusvoiteellakin 8 viikon ajan kahdesti päivässä hoidetussa ryhmässä 37,1 %. Hoitovasteiden ero ei ole tilastollisesti merkittävä.

Englantilaisessa prospektiivisessa avoimessa kontrolloimattomassa monikeskustutkimuksessa «Darley CR, Cunliffe WJ, Green CM ym. Safety and efficacy of calcipotriol ointment (Dovonex) in treating children with psoriasis vulgaris. Br J Dermatol 1996;135:390-3 »3 selvitettiin kalsipotriolin tehoa 66:lla iältään 3–14-vuotiaalla lapsipotilaalla (26 poikaa, 40 tyttöä). Inkluusiokriteereinä olivat 2–14 vuoden ikä ja krooninen rauhallisessa vaiheessa oleva plakkipsoriaasi enintään 30 %:lla ihon pinta-alasta. Poissulkukriteerinä oli joko systeemi- tai valohoito tutkimusta edeltävinä 8 viikkona, aktiivinen niveltauti, poikkeavat maksa- tai munuaisarvot tai hyperkalsemia. Myös erytrodermistä, pustulaarista tai akuuttia pisarapsoriaasia sairastavat suljettiin pois tutkimuksesta samoin kuin potilaat, joilla oli psoriaasi-ihottumaa lähinnä kasvoilla, hiuspohjassa tai taipeissa. Systeemilääkkeiden kuten kalsiumlisän, D-vitamiinin, retinoidien, litiumin, diureettien, systeemisteroidien ja antansidien käyttö oli kielletty tutkimuksen aikana. 2 viikkoa ennen tutkimuksen alkua kaikki psoriaasihoidot perusvoiteita lukuun ottamatta lopetettiin.

Kalsipotriolivoidetta 50 mg/g käytettiin kahdesti päivässä kaikille ihottumaläiskille, ei kuitenkaan kasvoille, hiuspohjaan, taipeisiin eikä vaippa-alueelle. Keskimääräinen hoitoaika oli 7,7 ± 1,7 viikkoa (vaihteluväli 2,0–12,3). Voiteen kulutus laskettiin joka käynnillä (tutkimuksen alussa keskimäärin 16,9 g ± 17,8 g/viikko, vaihteluväli 0,1–71,5 g, ja lopussa 12,4 ± 13,0 g/viikko, vaihteluväli 0,2–53,8 g). PASI arvioitiin tutkimusjakson alussa ja 2 viikon välein tapahtuvilla kontrollikäynneillä. Hoidon aikana PASI laski tasosta 6,1 ± 3,5 tasolle 2,4 ± 1,7. 8 potilasta keskeytti tutkimuksen; 2 ihoärsytyksen ja 2 huonon hoitovasteen takia, 4 syy ei tiedossa.

Jäljellejääneistä 65 %:lla tapahtui hoidon aikana merkittävää ihottuman paranemista tutkijoiden mukaan. Seerumin kalsiumtasot potilailla eivät muuttuneet tutkimuksen aikana. Haittavaikutuksena tutkimuksen päättäneistä potilaista 11 %:lla esiintyi ihoärsytystä, 1 psoriaasin paheneminen ja 4 kasvoärsytystä (!).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Heikko tutkimusasetelma. Melko paljon keskeyttäneitä (8/66), joita ei huomioitu lopputuloksia arvioitaessa. Osalla potilaista kalsipotriolivoiteen käyttömäärät olivat ilmeisesti suosituksia suuremmat. PASI-alenema oli 60,7 %.

Italialaisessa avoimessa prospektiivisessa kontrolloimattomassa tutkimuksessa «Patrizi A, Neri I, Rizzoli L ym. Topical calcipotriol in childhood psoriasis. Acta Derm Venereol 1999;79:477 »4 selvitettiin kalsipotriolivoiteen tehoa yhden klinikan 20 potilaalla (13 poikaa ja 7 tyttöä, iältään 2–13 vuotta), joilla oli hyvin lievä psoriaasi (ei tarkemmin määritelty). 15 potilaalla oli plakki-, 4 guttata- ja 1 taivepsoriaasi. Voidetta käytettiin 1 kerran päivässä ensimmäisen tutkimusviikon ajan, ja jos ärsytystä ei ilmennyt, jatkossa kahdesti päivässä. Tutkimusjaksoa edeltävien 2 viikon tai tutkimusjakson aikana ei käytetty muita systeemi- tai paikallishoitoja perusvoiteita lukuun ottamatta. Hoitovaste arvioitiin 2 viikon välein, tutkimusjakso kesti 8 viikkoa. Hoitovastetta arvioitiin läiskien määrän ja niiden punoituksen, paksuuden ja hilseilyn avulla. Vaste luokiteltiin 4 kategoriaan: ei vastetta (enintään 25 % paraneminen läiskien määrässä ja morfologiassa), hieman vastetta (vastetta 25–50 %), kohtalaisesti vastetta (50–75 %) tai paraneminen (yli 75 %). 3–5 viikon hoidon jälkeen 6 potilaalla remissio, 2 ei vastetta ja 3 jätti tutkimuksen kesken ärsytyksen takia.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Heikko tutkimus ilmeisesti hyvin vähäoireisilla potilailla.

Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Psoriaasi ja nivelpsoriaasi 1

Kirjallisuutta

  1. Park SB, Suh DH, Youn JI. A pilot study to assess the safety and efficacy of topical calcipotriol treatment in childhood psoriasis. Pediatr Dermatol 1999;16:321-5 «PMID: 10469423»PubMed
  2. Oranje AP, Marcoux D, Svensson A ym. Topical calcipotriol in childhood psoriasis. J Am Acad Dermatol 1997;36:203-8 «PMID: 9039169»PubMed
  3. Darley CR, Cunliffe WJ, Green CM ym. Safety and efficacy of calcipotriol ointment (Dovonex) in treating children with psoriasis vulgaris. Br J Dermatol 1996;135:390-3 «PMID: 8949431»PubMed
  4. Patrizi A, Neri I, Rizzoli L ym. Topical calcipotriol in childhood psoriasis. Acta Derm Venereol 1999;79:477 «PMID: 10598768»PubMed