Lisäravintovalmisteiden käyttö lonkkamurtumapotilailla

Cochrane-katsauksessa vuodelta 2010 «Avenell A, Handoll HH. Nutritional supplementation for hip fracture aftercare in older people. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD001880 »1 arvioitiin lisäravintovalmisteiden käyttöä lonkkamurtumapotilailla 24 satunnaistetun tutkimuksen (n = 1 940) perusteella. Tutkimukset olivat heterogeenisia, ja monet tutkimuksista olivat heikkolaatuisia. 23 tutkimuksen tulokset otettiin mukaan. 10 tutkimuksen perusteella oraaliset lisäravintovalmisteet eivät vähentäneet kuolemanvaaraa (16/244 vs. 21/226; RR 0,76, 95 % luottamusväli 0,42–1,37) eivätkä yhdistettyä kuoleman ja komplikaatioiden vaaraa (46/126 vs. 41/103; RR 0,76, 95 % luottamusväli 0,55–1,04). 4 heikkolaatuisen ja puutteellisesti raportoidun tutkimuksen perusteella nenämahaletkun avulla toteutettu tehostettu ravitsemushoito ei vähentänyt kuolleisuutta tai komplikaatioita. 1 tutkimuksessa nenämahaletkulla annetun ravitsemuksen jatkoksi annettiin oraalisia lisäravintoa ilman, että interventiolla olisi ollut vaikutusta kuolleisuuteen tai komplikaatioihin. 1 tutkimuksessa potilaat saivat suonensisäistä ravitsemusta ja sen jälkeen lisäravintovalmisteita. Interventio vähensi komplikaatioita (RR 0,21, 95 % luottamusväli 0,10–0,46), mutta kuolleisuus ei vähentynyt. 4 tutkimuksen perusteella proteiinin lisääminen ruokavalioon saattoi vähentää pitkäaikaiskomplikaatioita, mutta se ei vähentänyt kuolleisuutta. 1 tutkimuksessa dieettineuvonnalla ei ollut vaikutusta kuolleisuuteen.

Johtopäätöksenä oli, että on olemassa heikkoa näyttöä proteiini- ja kaloripitoisen lisäravitsemuksen hyödyllisyydestä.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Katsauksessa «Liu M, Yang J, Yu X ym. The role of perioperative oral nutritional supplementation in elderly patients after hip surgery. Clin Interv Aging 2015;10:849-58 »2 käytiin systemaattisesti läpi satunnaistetut tutkimukset ajalta 1966 – toukokuu 2014. Niissä interventiona oli oraalisten lisäravintovalmisteiden käyttö yli 65-vuotiailla lonkkamurtumapotilailla. Meta-analyyseihin hyväksyttiin 10 satunnaistettua tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 986 potilasta. Seuranta-aika vaihteli 1 viikosta 1 vuoteen. Meta-analyysissä ONS vaikutti 2 tutkimuksen perusteella vaikuttavan positiivisesti seerumin proteiinipitoisuuteen (SMD = 1,56 (95 % luottamusväli 1,06–2,07; p < 0,00001). 6 tutkimuksen meta-analyysissä (n = 220 potilasta vs. 243 potilasta) lisäravintovalmisteiden käyttö vähensi merkittävästi komplikaatioiden määrää (OR = 0,49, 95 % luottamusväli 0,32–0,73; p = 0,0005). Haavainfektiot vähentyivät (OR = 0,17, 95 % luottamusväli 0,04–0,79; p = 0,02), samoin hengitystieinfektiot (OR = 0,26, 95 % luottamusväli 0,07–0,94; p = 0,04) ja virtsatieinfektiot (OR = 0,22, 95 % luottamusväli 0,05–0,90; p = 0,03). Kuolleisuuteen interventioilla ei 5 heterogeenisen tutkimuksen mukaan ollut vaikutusta (OR = 1,02, 95 % luottamusväli 0,62–1,70; p = 0,93).

• Tutkimuksen laatu: heikko
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Tässä tutkimuksessa «Myint MW, Wu J, Wong E ym. Clinical benefits of oral nutritional supplementation for elderly hip fracture patients: a single blind randomised controlled trial. Age Ageing 2013;42:39-45 »3 65 (interventio) + 61(kontrolliryhmä) yli 60-vuotiasta lonkkamurtumapotilasta, joiden BMI oli matala tai normaali (≤ 25 kg/m²), satunnaistettiin saamaan lisäravintovalmistetta (18–24 g proteiinia ja energiaa 500 kcal/vrk) kuntoutusosastohoidon (korkeintaan 4 viikon) ajaksi tai tavanomaista ravitsemusta. Molemmat ryhmät saivat kalsiumia ja D-vitamiinivalmistetta. Kuntoutusosastolle potilaat siirtyivät ortopediselta osastolta keskimäärin 9 vuorokautta leikkauksen jälkeen. Interventiopotilaiden hoitoaika kuntoutusosastolla lyhentyi merkittävästi (SE = 1,81, p = 0,04), painoindeksin lasku oli merkittävästi pienempi (p = 0,012) ja infektioita oli merkittävästi vähemmän (interventioryhmässä 14 infektioepisodia ja kontrolliryhmässä 29 infektioepisodia, p = 0,019), mutta kuolleisuuteen tai pitkäaikaiseen laitoshoitoon päätymiseen ei lisäravintovalmisteiden käytöllä ollut vaikutusta. FIM-mittarin perusteella toimintakyky kohentui interventioryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Seuranta-aika oli 6 kuukautta.

Israelilaisessa satunnaistetussa kohorttitutkimuksessa «Anbar R, Beloosesky Y, Cohen J ym. Tight calorie control in geriatric patients following hip fracture decreases complications: a randomized, controlled study. Clin Nutr 2014;33:23-8 »4 lisäravintovalmisteiden käyttö aloitettiin 24 tunnin kuluttua lonkkamurtumaleikkauksesta, ja yksilöllinen lisäravinteiden käyttö kesti sairaalassaolon ajan. Interventioryhmässä oli 22 ja kontrolliryhmässä 28 lonkkamurtumapotilasta. Interventioryhmässä päivittäinen energian saanti oli merkittävästi korkeampi (p = 0,001), minkä seurauksena energiatasapaino oli parempi. Energiatasapaino arvioitiin päivittäin. Interventioryhmässä oli merkittävästi vähemmän komplikaatioita (27,3 vs. 64,3 %, r = -0,417, p = 0,003) ja sairaalahoitoaika merkittävästi lyhyempi (r = -0,282, p = 0,049). Seuranta kesti ainoastaan sairaalahoitoajan (10,1 ± 3,2 vuorokautta vs. 12,5 ± 5,5 vuorokautta).

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä