Nielutulehdukseen liittyvät märkäiset jälkitaudit

Nielupaise

Cochrane-katsauksen «Spinks A, Glasziou PP, Del Mar CB. Antibiotics for sore throat. Cochrane Database Syst Rev 2013;:CD000023 »1 mukaan nielupaise ilmaantui harvemmin potilaille, joilla nielutulehdus oli hoidettu antibiootilla kuin lumeryhmälle. 8 tutkimuksesta valtaosa oli 1950-luvulta. Hoitoryhmässä ilmaantui nielupaise 2 potilaalle 1 438:sta, lumeryhmässä 23:lle 995:stä (RR 0,15; 95 % luottamusväli 0,05–0,47). NNT oli 46.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: heikko
• Kommentti: Meta-analyysissa oli yhdistetty tutkimuksia, joissa potilaiden diagnoosi oli tehty vaihtelevilla tavoilla. Valtaosa tutkimuksista oli vanhoja eikä niiden epideeminen tilanne vastaa nykyisiä oloja teollisuusmaissa. Tutkimustulokseen mikrobilääkehoidon hyväksi vaikuttaa esim. Brinken tutkimus «BRINK WR, RAMMELKAMP CH Jr, DENNY FW ym. Effect in penicillin and aureomycin on the natural course of streptococcal tonsillitis and pharyngitis. Am J Med 1951;10:300-8 »5 vuodelta 1951, jolloin nielupaise oli yleisempi: lumehoitoryhmässä esiintyi 15/268 nielupaisetta ja mikrobilääkehoitoryhmässä (penisilliini i.m.) 1/238 nielupaisetta.

Englannissa Petersen ym. «Petersen I, Johnson AM, Islam A ym. Protective effect of antibiotics against serious complications of common respiratory tract infections: retrospective cohort study with the UK General Practice Resea»2 seurasi rekisteritutkimuksella yli miljoonan potilaan nielutulehduksia ja niiden jälkitauteja 162 vastaanotolla 1991–2001. Kaikenikäisille mikrobilääkettä saaneille tuli harvemmin nielupaiseita (OR 0,84, 95 % luottamusväli 0,73–0,97). NNT oli 4 300. Suurin vaara saada nielupaise nielutulehduksen jälkitautina oli 16–64-vuotiailla (riski ilman mikrobilääkehoitoa 21/10 000 ja mikrobilääkehoidolla 18/10 000). Tutkimuksen perusteella 5–15-vuotiaiden mikrobilääkehoidon NNT olisi 15 385.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Tutkimus ei ollut satunnaistettu, joten mikrobilääkettä saaneet potilaat saattoivat olla muita sairaampia, joka vähentää tutkimuksen osoittama antibiootin tehoa.

Englannissa Dunn ym. «Dunn N, Lane D, Everitt H ym. Use of antibiotics for sore throat and incidence of quinsy. Br J Gen Pract 2007;57:45-9 »3 tarkasteli tapaus-verrokkirekisteritutkimuksessa nielupaiseiden etiologiaa yli 198 000 nielukipupotilaalla vuosina 1995–97. Kaikkiaan 606:sta nielupaisepotilaasta 192:lla oli ollut tavallinen nielutulehdus ennen paiseen ilmaantumista. Valtaosa paiseista kehittyi nopeasti, 2–3 vuorokaudessa, joten mikrobilääkitys ei olisi ehtinyt estää tulehdusta. Paise ilmeni yleisimmin 21–40-vuotiailla (OR = 3,4; 95 % luottamusväli 2,1–5,5). Tupakointi lisäsi paiseen riskiä.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus: kohtalainen
• Kommentti: Jos potilaan diagnoosi oli nielurisatulehdus, oli mikrobilääkehoidolla hieman suurempi vaikutus kuin nielukivussa OR 0,6 (95 % luottamusväli 0,3–1,3) tai nielutulehduksessa OR 1,2 (95 % luottamusväli 0,7–2,2). Mikrobilääkehoidon tehottomuus nielupaiseen ehkäisyssä voi johtua matalasta hoitoannoksesta tai huonosta hoitomyöntyvyydestä.

Välikorvatulehdus

Saman Cochrane-katsauksen «Spinks A, Glasziou PP, Del Mar CB. Antibiotics for sore throat. Cochrane Database Syst Rev 2013;:CD000023 »1 mukaan antibiootit vähensivät myös äkillisen välikorvatulehduksen ilmenemistä 2 viikon kuluessa nielutulehduksen jälkeen. Meta-analyysissa oli mukana 11 tutkimuksen 3 760 potilasta: lumeryhmässä korvatulehduksen sai 28 potilasta 1 435:stä, lääkehoidetuilla 2 325:llä ilmeni 11 tulehdusta (RR 0,30; 95 % luottamusväli 0,15–0,58). NNT oli 68.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: heikko
• Kommentti: Tutkimustulokseen mikrobilääkehoidon hyväksi vaikuttaa Brinken tutkimus «BRINK WR, RAMMELKAMP CH Jr, DENNY FW ym. Effect in penicillin and aureomycin on the natural course of streptococcal tonsillitis and pharyngitis. Am J Med 1951;10:300-8 »5, jossa lumehoitoryhmässä oli 13 / 2 198 ja mikrobilääkehoitoryhmässä (penisilliini i.m.) 5/238 välikorvantulehdusta (RR 0,27; 95 % luottamusväli 0,10–0,76). Tutkimus oli vuodelta 1951, jolloin välikorvantulehdus oli nielutulehduksen jälkitautina yleisempi kuin nykyään.

Poskiontelotulehdus

Cochrane-katsauksessa «Spinks A, Glasziou PP, Del Mar CB. Antibiotics for sore throat. Cochrane Database Syst Rev 2013;:CD000023 »1 selvitettiin myös mikrobilääkehoidon vaikutusta poskiontelotulehduksen ilmaantumiseen nielutulehduksen jälkitautina 2 viikon aikana. Mukana oli 8 tutkimusta ja 2 387 potilasta. Hoitoryhmässä tulehduksen sai 4 potilasta 1 545:stä, lumehoidettujen pienemmälle joukolle tuli samoin 4 sinuiittia 842:lle potilaalle (RR 0,48; 95 % luottamusväli 0,08–2,76). NNT oli 463.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• sovellettavuus: heikko
• Kommentti: Aineistot olivat pieniä, tutkimukset vanhoja ja poskiontelotulehduksen esiintyminen vähäistä. Vuoden 1975 jälkeisissä tutkimuksissa ei löytynyt yhtään poskiontelotulehdusta.

Mikrobilääkkeiden käyttö ylähengitystietulehduksissa

Van Driel ym. vertailivat Cochrane-katsauksessa «van Driel ML, De Sutter AI, Keber N ym. Different antibiotic treatments for group A streptococcal pharyngitis. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD004406 »4, jossa oli mukana 17 tutkimusta (n = 5 352), kurkkukipuisille määrättyjen eri mikrobilääkkeiden myönteisiä ja haitallisia vaikutuksia.

He raportoivat, ettei komplikaatioita oltu kirjattu tai havaittu lainkaan, joten eri mikrobilääkkeiden vaikutuksesta märkäisten komplikaatioiden estoon ei löydy riittävää tietoa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: kohtalainen

Tukholmalaisessa prospektiivisessa hallinnolliseen terveydenhuoltodataan perustuvassa tutkimuksessa «Cars T, Eriksson I, Granath A ym. Antibiotic use and bacterial complications following upper respiratory tract infections: a population-based study. BMJ Open 2017;7:e016221 »6 mikrobilääkkeiden käyttö ylähengitystieinfektioiden hoidossa väheni 22 % 2,3 miljoonan asukkaan väestössä vuosina 2006–2015. Antibiooteilla hoidettujen nielurisatulehduspotilaiden määrä pysyi samana (73–73 %) eikä kurkkupaiseiden tai invasiivisten A-ryhmän streptokokkitautien määrä noussut, mutta sen sijaan sekä para- että retrofaryngeaalipaiseiden määrä nousi. Tutkijat eivät aineistonsa perusteella pystyneet vastaamaan, miksi näin kävi.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus: kohtalainen