Suora hyytymistekijä Xa:n estäjä rivaroksabaani verrattuna varfariiniin aivohalvauksien estämiseksi eteisvärinäpotilailla
Näytön aste: B
Suora hyytymistekijä Xa:n estäjä rivaroksabaani ilmeisesti estää aivohalvauksia paremmin kuin varfariini. Hoito aiheuttaa vakavia verenvuotoja saman verran ja kallonsisäisiä verenvuotoja vähemmän kuin varfariini.
Kansainväliseen monikeskustutkimukseen (ROCKET AF) «Patel MR, Mahaffey KW, Garg J ym. Rivaroxaban versus warfarin in nonvalvular atrial fibrillation. N Engl J Med 2011;365:883-91 »1 satunnaistettiin 14 264 eteisvärinäpotilasta 1 178 keskuksesta ja 45 maasta. Eteisvärinän lisäksi tutkimukseen hyväksytyillä tuli olla vähintään kaksi CHADS2-indeksin riskipistettä: aikaisempi aivohalvaus, ohimennyt aivoverenkiertohäiriö (TIA) taikka valtimoembolia tai vähintään kaksi seuraavista piirteistä: vasemman kammion ejektiofraktio 35 % tai pienempi, hypertensio, ikä yli 75 vuotta tai enemmän. Kaikissa maanosissa rajoitettiin 10 %:in kohortista niiden potilaiden lukumäärä, joilla ei ollut aikaisempaa aivohalvausta, TIAa tai systeemiemboliaa tai joilla oli vain kaksi edellä mainittua riskipistettä. Muilla potilailla (90 %:lla) piti olla vähintään kolme riskipistettä.
Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: rivaroksabaani tai varfariiniryhmään. Rivaroksabaania annosteltiin 20 mg kerran vuorokaudessa paitsi 15 mg kerran vuorokaudessa, jos potilaan kreatiniinipuhdistuma oli 30–49 ml minuutissa. Varfariinihoidossa tavoitteena oli INR-taso 2–3. Kummankin ryhmän potilaat saivat toisen ryhmän lumelääkettä. Myös rivaroksabaania saaneet kävivät INR-kontrolleissa ja heille annettiin peite-INR -arvoja, joiden mukaan lume-varfariinia annosteltiin kaksoissokkouden varmistamiseksi.
Ensisijainen päätetapahtuma oli iskeeminen tai hemorraginen aivohalvaus tai systeemiembolisaatio. Ensisijainen turvallisuuspäätetapahtuma oli suuri verenvuoto tai ei-suuri, mutta kliinisesti merkittävä verenvuoto.
Potilaiden mediaani-ikä oli 73 vuotta, systolisen verenpaineen mediaani oli 130 mmHg ja 18 %:lla potilaista oli paroksysmaalinen eteisvärinä.
Aivohalvauksia ja systeemiembolioita ilmaantui rivaroksabaani- ja varfariiniryhmissä tapahtumien ja potilaiden lukumäärät sekä tapahtumat 100 potilasvuotta kohden seuraavasti, ks. taulukko « ROCKET AF. Päätetapahtumat varfariini–rivaroksabaani »1.
Kommentti: Tilastollisesti merkitsevä ero osoitettiin suuressa potilasaineistossa, mutta kliinisesti ero on vähäinen. Yhden aivohalvauksen tai systeemiembolian vähentämiseksi on hoidettava 199 potilasta vuoden ajan rivaroksabaania käyttäen, jotta yksi potilas hyötyisi varfariinihoitoon verrattuna.
- Tutkimuksen laatu: tasokas
- Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
- Eteisvärinä 1
| Varfariini INR 2–3 lkm / pt lkm tapahtumia /100 potilas-vuotta | Rivaroksabaani lkm/pt lkm tapahtumia /100 potilas-vuotta | Absoluuttisen riskin muutos varfariini–rivaroksa-baani NNT | Riskisuhde ja (95 % luottamusvälit | |
|---|---|---|---|---|
| Aivohalvaus, TIA ja valtimoemboliat, tutkimussuunnitelman mukaan hoidetut | 241/7 004 2,2 | 188/6 958 1,7 | 0,5 % 200 | 0,79
(0,66–0,95) |
| Tutkimukseen otetut (intention to treat) aivohalvaukset, TIA ja valtimoemboliat | 306/7 090 2,4 | 269/7 081 2,1 | 0,3 % 334 | 0,88
(0,75–0,95) |
| Suuret ja kliinisesti merkittävät verenvuodot | 386/7 125 3,4 | 395/7 111 3,6 | - 0,2 % - 500 | 1,04 (0,90–1,20) |
| Aivoverenvuodot | 84/7 125 1,2 | 55/7 111 0,8 | 0,4 % 250 | 0,67
(0,47–0,93) |
Rivaroksabaanin tehoa ja turvallisuutta on analysoitu useissa havainnoivissa etenevissä ”tosielämän tutkimuksissa”. Niissä rivaroksabaanin teho varfariiniin verrattuna on todettu paremmaksi, ja hoito on aiheuttanut vähemmän kallonsisäisiä verenvuotoja kuin varfariini.
Kirjallisuutta
- Patel MR, Mahaffey KW, Garg J ym. Rivaroxaban versus warfarin in nonvalvular atrial fibrillation. N Engl J Med 2011;365:883-91 «PMID: 21830957»PubMed