Reisiluun alaosan osteotomiat valguspolven nivelrikon hoitona
Näytön aste: D
Reisiluun alaosan varisoiva osteotomia saattaa vähentää kipuja, parantaa toimintakykyä ja siirtää tekonivelleikkauksen tarvetta myöhäisemmäksi, mutta luotettava tutkimusnäyttö tästä puuttuu.
Vuonna 2007 julkaistussa pitkäaikaisessa seurantatutkimuksessa «Backstein D, Morag G, Hanna S ym. Long-term follow-up of distal femoral varus osteotomy of the knee. J Arthroplasty 2007;22:2-6 »1 40 potilaan materiaalissa oli keskimääräinen seuranta-aika 123 kuukautta (vaihteluväli 39–245 kuukautta). Viimeisessä seurantavaiheessa 24:lla potilaalla (60 %) tulos katsottiin erinomaiseksi tai hyväksi, 3:lla (7.5 %) välttäväksi ja 3:lla (7.5 %) huonoksi. 8:lle potilaalle oli tehty polven tekonivelleikkaus ja 4 potilasta odotti tekonivelleikkausta. 2 potilasta menetettiin seurannasta. Kaikilla seuratuilla potilailla KSS-pisteytys oli lähtötilannetta parempi. Kymmenen vuoden tekonivelen pysyvyys (katkaisupisteenä uusi tekonivelleikkaus) oli 82 % (95 % luottamusväli 75–89 %), mutta tulokset huonontuivat ratkaisevasti 15 vuoteen mennessä, jolloin tekonivelen pysyvyys enää 45 % (95 % luottamusväli 33–57 %).
Yhteenvetona katsottiin, että toimenpidettä voidaan suositella vain nuorille ja liikunnallisesti aktiivisille potilaille, joilla on selkeä polven lateraalipuolen nivelrikko ja jotka eivät vielä ole halukkaita polven tekonivelleikkaukseen.
- Tutkimuksen laatu: heikko
- Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
Vuonna 2010 julkaistussa seurantatutkimuksessa «Kosashvili Y, Safir O, Gross A ym. Distal femoral varus osteotomy for lateral osteoarthritis of the knee: a minimum ten-year follow-up. Int Orthop 2010;34:249-54 »2 seurattiin 33 leikattua polvea (31 potilasta) vähintään 10 vuotta (keskimääräinen seuranta-aika 15.1 vuotta, vaihteluväli 10–25 vuotta). Potilaiden keski-ikä leikkaushetkellä oli 45.5 vuotta (24–63 vuotta).
Seurannan kuluessa 15 polveen oli tehty tekonivelleikkaus (48.5 %) vaihdellen 6–21.5 vuotta osteotomian jälkeen. Muilla potilailla kymmenellä (58.8 %) tulos katsottiin hyväksi tai erinomaiseksi, kahdella (11.8 %) välttäväksi ja viidellä (29.4 %) huonoksi. Alkuvaiheen KSS-pisteytys (lähtötilanne 36.8) parani merkittävästi, ja se oli yhden vuoden kohdalla leikkauksesta 77.5 pistettä.
Kirjoittajat totesivat, että nuoren aktiivisen potilaan tekonivelleikkauksen tarvetta voitaisiin siirtää noin kymmenellä vuodella, koska siihen mennessä vain 6.1 %:lle oli tehty tekonivelleikkaus, Tulokset huononivat kuitenkin selvästi ajan myötä: 15 vuoden kohdalla jo 45 %:lle potilaista oli jouduttu tekemään polven tekonivelleikkaus.
- Tutkimuksen laatu: heikko
- Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
Kommentit:
«Backstein D, Morag G, Hanna S ym. Long-term follow-up of distal femoral varus osteotomy of the knee. J Arthroplasty 2007;22:2-6 »1: Ei RCT, mutta seuranta pitkä.
«Kosashvili Y, Safir O, Gross A ym. Distal femoral varus osteotomy for lateral osteoarthritis of the knee: a minimum ten-year follow-up. Int Orthop 2010;34:249-54 »2: Ei RCT, materiaali pieni, mutta seuranta pitkä. Vertailuryhmää puuttui kokonaan, jolloin konservatiivisen hoidon (tai taudin luonnollisen kulun) vaikutusta tekonivelleikkauksen tarpeeseen ei voida arvioida. Tuloksia arvioitaessa ei käytetty eloonjäämismalleja.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
- Polvi- ja lonkkanivelrikko 1
Kirjallisuutta
- Backstein D, Morag G, Hanna S ym. Long-term follow-up of distal femoral varus osteotomy of the knee. J Arthroplasty 2007;22:2-6 «PMID: 17570268»PubMed
- Kosashvili Y, Safir O, Gross A ym. Distal femoral varus osteotomy for lateral osteoarthritis of the knee: a minimum ten-year follow-up. Int Orthop 2010;34:249-54 «PMID: 19468727»PubMed
