Bitewing-röntgenkuvauksen avulla saatu lisähyöty pysyvien hampaiden kariesvaurioiden havainnoinnissa

Hollannissa toteutetussa tutkimuksessa «Poorterman JH, Aartman IH, Kieft JA ym. Value of bite-wing radiographs in a clinical epidemiological study and their effect on the DMFS index. Caries Res 2000;34:159-63 »1 tutkimusjoukkoon kuului 14- (n = 560), 17- (n = 537), 20- (n = 285) ja 23-vuotiaita (n = 429) nuoria sekä 25–54-vuotiaita (n = 974). Kliinisessä tarkastuksessa hampaiston dentiinikariesvauriot kirjattiin pintakohtaisesti. Tarkastuksen jälkeen vapaaehtoisilta otetuista bitewing-röntgenkuvista (BW, n = 663) rekisteröitiin pintakohtaisesti dentiinikariesvauriot välihammas- ja poskihammasalueelta. Tulokset ilmoitettiin prosentteina röntgenologisesti löydettyjen pintojen lukumäärä jaettuna kliinisesti havaittujen vaurioiden määrällä. Arvot vaihtelivat ikäryhmittäin 163–700 %. BW-tutkimuksen lisäarvo kliiniselle tutkimukselle oli suurin 17-vuotiailla (700 %) ja nuorilla aikuisilla (20-vuotiailla 232 %, 23-vuotiailla 306 % ja 25–34-vuotiailla 391 %) ja pienin 14-vuotiailla (163 %).

BW-kuvien avulla löydettyjen korjausta vaativien pintojen lukumäärä oli kaksinkertainen kliinisen tarkastuksen avulla löydettyjen vaurioiden määrään verrattuna muissa ikäryhmissä paitsi 14-vuotiailla, joilla se oli puolitoistakertainen. Kariesvaurioiden lisäksi BW-kuvaus paljasti uusimisen tarvetta sellaisissa täytteissä, jotka olivat kliinisesti moitteettomia. Prosentteina lisähyöty vaihteli välillä 233–594 % ollen suurin aikuisilla (20-vuotiailla 444 %, 23-vuotiailla 594 % ja 25–34 -vuotiailla 404 %). Hammasvälitäytteissä ei vielä ollut uusimisen tarvetta 14-vuotiailla.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomalaisessa 14-vuotiailla toteutetussa kliinisessä poikkileikkaustutkimuksessa «Hietala-Lenkkeri AM, Tolvanen M, Alanen P ym. The additional information of bitewing radiographs in the detection of established or severe dentinal decay in 14-year olds: a cross-sectional study in lo»2 BW-kuvauksesta hyötyivät erityisesti ne, joilla DMFS > 0, mutta myös ne, joilla ei ollut aiempaa karieskokemusta. Saatava hyöty tässä ikäluokassa on suurin poskihampaiden purupintojen vaurioiden havainnoinnissa: kliinisesti terveeksi havaituista ensimmäisistä poskihampaista 11 %:sta löytyi syvä korjaavaa hoitoa vaativa vaurio, vastaava luku toisissa poskihampaissa oli 9 %.

Keskimäärin kaksi viidestä kiillevaurioksi (ICDAS 3) luokitellusta vauriosta osoittautui BW-kuvauksen perusteella korjaavaa hoitoa vaativaksi.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä