Sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoidon järjestäminen: puhelinseuranta tai telemonitorointi

(Ks. myös näytönastekatsaus: Sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoidon järjestäminen: palveluohjaustyyppinen hoito- ja seurantajärjestelmä «Palveluohjaustyyppinen hoito- ja seurantajärjestelmä (koulutus, kotikäynnit, puhelinseuranta) vähentää sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta ja sairaalahoitojaksoja.»A).

Kyseessä on laaja systemaattinen katsaus «Inglis SC, Clark RA, Dierckx R ym. Structured telephone support or non-invasive telemonitoring for patients with heart failure. Cochrane Database Syst Rev 2015;(10):CD007228 »1, «Drews TEI, Laukkanen J, Nieminen T. Non-invasive home telemonitoring in patients with decompensated heart failure: a systematic review and meta-analysis. ESC Heart Fail 2021;8(5):3696-3708 »2, «Inglis SC, Clark RA, Dierckx R ym. Structured telephone support or telemonitoring programmes for patients with chronic heart failure: systematic review and meta-analysis. Eur J Heart Fail 2020;22:891-»3, johon ennalta asetettujen kriteerien pohjalta oli valikoitu 41 eri tutkimusta. Tämä systemaattinen katsaus täydentää vuonna 2010 tehtyä vastaavaa tutkimusta; 17 tutkimusta ovat uusia, ja 24 tutkimusta sisältyi jo edelliseen systemaattiseen katsaukseen.

Tutkimuksissa tarkasteltiin sydämen vajaatoimintaa sairastavia aikuisia (yli 18-vuotiaita) potilaita, joilla osalla oli takana sairaalahoito ja osa rekrytoitiin tutkimukseen avohoidosta. Tutkittava interventio oli strukturoitu, suunniteltu ja aikataulutettu puhelimen tai tietotekniikan välityksellä tapahtuva seuranta ja ohjaus ainoana seurantamuotona (ilman suunniteltuja koti- tai poliklinikkakäyntejä). Telemonitorointi tässä yhteydessä tarkoitti tiedon siirtämistä muiden teknologien avustuksella kuin puhelimen. Siirrettävä tieto oli fysiologista mittaustietoa (verenpaine, paino ym.) sekä informaatiota puolin ja toisin. Vertailu suoritettiin suhteessa ns. tavanomaiseen hoitoon ja seurantaan.

Ensisijaisina lopputulosmittareina olivat kuolleisuus (kaikki syyt) ja sairaalahoitojaksot (kaikki syyt ja erikseen sydämen vajaatoiminnasta johtuvat). Toissijaisia olivat sairaalahoitopäivät, terveyteen liittyvä elämänlaatu, terveydenhuollon kustannukset ja kustannusvaikuttavuus, potilaiden sitoutuminen interventioon, intervention hyväksyttävyys, tietoisuus sydämen vajaatoiminnasta ja omahoitokyky.

Tuloksissa kuoleman riski (kaikki syyt) oli puhelinintervention kohteena olevassa joukossa 101/1 000 ja vertailuryhmässä 116/1 000 (RR 0,87, luottamusväli 0,77–0,98, potilaita yhteensä 9 222). Sydänperäisestä syystä sairaalaan joutumisen riski oli telemonitoroinnin kohteena olevilla 182/1 000 ja vertailuryhmässä 214/1 000 (RR 0,85; luottamusväli 0,77–0,93, potilaita 7 030).

Vastaavat tulokset telemonitoroinnin osalta olivat kuolleisuuden riski 116/1 000 interventioryhmässä ja 145/1 000 kontrolliryhmässä (RR 0,80, luottamusväli 0,68–0,94, potilaita yhteensä 3 740). Sydänperäisestä syystä sairaalahoitoon joutumisen riski interventioryhmässä 193/1 000 ja kontrolliryhmässä 272/1 000 (RR 0,71, luottamusväli 0,60–0,83, potilaita 2 183).

Kirjoittajat arvioivat tutkimukset sairaalahoidon osalta liian heterogeenisiksi, ja näyttö vaikuttavuudesta arvioitiin sen vuoksi heikoksi.

Kirjoittajat toteavat tiivistelmänä, että strukturoitu puhelimen kautta annettu tuki tai non-invasiivinen telemonitorointi vähentää kokonaiskuolleisuutta ja sydämen vajaatoiminnasta johtuvia sairaalahoitojaksoja. Lisäksi ne johtivat parannuksiin elämänlaadussa, sydämen vajaatoimintaan liittyvässä tietoudessa ja omahoitokyvyssä. Potilastyytyväisyys edellä mainittuihin interventioihin oli korkea.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Tässä tutkimuksessa selvitettiin erityisesti puhelimen tai muun tietotekniikan välityksellä tapahtuvan hoitoprotokollan vaikuttavuutta. Toisen arvioidun tutkimuksen (näytönastekatsaus: Sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoidon järjestäminen: palveluohjaustyyppinen hoito- ja seurantajärjestelmä «Palveluohjaustyyppinen hoito- ja seurantajärjestelmä (koulutus, kotikäynnit, puhelinseuranta) vähentää sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuutta ja sairaalahoitojaksoja.»A) interventioon sisältyi suuressa osassa myös puhelin, mutta muitakin elementtejä. Näyttäisi siltä, että pelkkä puhelimen tai telemonitoroinnin kautta tapahtuva seuranta ja hoito ovat sellaisenaan vaikuttavaa myös ilman muita palveluohjaukseen liittyviä elementtejä. Tämä auttaa suunnittelemaan kustannusvaikuttavia hoitojärjestelmiä. Tekniset ratkaisut seurantaan ja seurattavat parametrit saattavat vaihdella, kuten myös ns. standardihoidon sisältö. Toisessa meta-analyysissa «Drews TEI, Laukkanen J, Nieminen T. Non-invasive home telemonitoring in patients with decompensated heart failure: a systematic review and meta-analysis. ESC Heart Fail 2021;8(5):3696-3708 »2 hyöty telemonitoroinnista jäi vaatimattomaksi.

Varmaa tietoa siitä mekanismista, millä positiiviset tulokset selittyvät, ei ole, mutta kirjoittavat pohtivat, että myönteiset vaikutukset ovat seurausta paremmasta omahoitokyvystä, hoitoon sitoutumisesta ja nopeammasta puuttumisesta oireiden pahenemiseen. Näyttää siltä, että aktiivisen intervention piirissä olevilla potilailla on korkeammat lääkitysannokset kuin kontrolliryhmällä, mikä voi viitata sekä tehokkaampaan hoitoon että parempaan hoitomyöntyvyyteen.