Lantionpohjan lihasharjoittelu vs. leikkaushoito ponnistusvirtsankarkailun hoidossa

Hollantilaisessa kontrolloidussa satunnaistetussa tutkimuksessa «Labrie J, Berghmans BL, Fischer K ym. Surgery versus physiotherapy for stress urinary incontinence. N Engl J Med 2013;369:1124-33 »1 verrattiin kohtalaisesta ja vaikeasta ponnistusvirtsankarkailusta kärsivien potilaiden hoitovastetta fysioterapiaharjoituksiin ja nauhaleikkaushoitoon. Tutkimukseen oli valikoitu 460 naispotilasta, jotka satunnaistettiin kahteen tutkimusryhmään. Potilaat eivät olleet saaneet edeltävästi fysioterapiaa, tai fysioterapiasta oli vähintään 6 kuukautta.

Fysioterapiaryhmässä oireet vähenivät 64,4 %:lla potilaista ja leikkaushoitoryhmässä 90,8 %:lla potilaista (PGI-I improvement). Objektiivisen paranemisen (yskäisytestissä ei vuotoa) saavutti 76,5 % leikkausryhmässä ja 58,5 % fysioterapiaryhmässä. Fysioterapiaryhmään kuuluneista 49 % vaihtoi vuoden aikana leikkaushoitoon. Hoitotulos niillä 103 potilaalla, jotka saivat vain fysioterapiahoitoa, oli vuoden seurannassa verrokkiryhmän keskiarvoon nähden selvästi heikompi.

Todetut leikkauskomplikaatiot eivät olleet vakavia, ja niiden esiintyvyys oli seuraavanlainen: rakkoperforaatio 2,8 %, vaginan limakalvon perforaatio 3,7 %, uusintaleikkaus 2,8 % ja hematooma 7,4 %.

• Tutkimuksen laatu: hyvä
• Sovellettavuus: Sovellettavuus Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä on hyvä, sillä perusterveydenhoidossa virtsankarkailuvaivaa hoidetaan ensilinjassa.

Kommentti: Hyöty leikkauksesta oli fysioterapiaan verrattuna suuri. Tutkimus ei ollut sokkoutettu, ja iso osa potilaista vaihtoi hoitoryhmää, mikä tekee tarkan hyödyn arvioimisen vaikeaksi ja laskee näytönastetta.