Keuhkokuumeen aiheuttajapatogeenien esiintyvyys eri tutkimuksissa
Shoar ja Musser «Shoar S, Musher DM. Etiology of community-acquired pneumonia in adults: a systematic review. Pneumonia (Nathan) 2020;12:11 »1 tekivät kotisyntyisen keuhkokuumeen etiologiasta järjestelmällisen katsauksen, jonka tarkoituksena oli huomioida aiheuttajien suhteellisissa osuuksissa ajan ja diagnostisten menetelmien kehittymisen myötä mahdollisesti tapahtuneet muutokset. Katsaukseen sisällytetyt 146 julkaisua kattoivat yhteensä 82 674 potilasta. Tulokset raportoitiin kunkin patogeenin osuutena kaikista niistä potilaista, joiden keuhkokuumeen etiologia saatiin selvitettyä. Kaikissa tutkimuksissa yli puolet tapauksista jäi kuitenkin vaille varmistettua etiologiaa, mikä useimmiten johtui edustavan yskös- tai muun alahengitystienäytteen puutteesta tai siitä, että näyte oli saatu vasta mikrobilääkehoidon aloittamisen jälkeen. Tutkimuksissa, joissa tutkittiin johdonmukaisesti myös virukset, respiratorinen virus todettiin 30–40 %:ssa tapauksista ja bakteerin ja viruksen yhteisinfektio 25–30 %:ssa.
Alla oleva taulukko «Eri patogeenien osuus niistä kotisyntyisen keuhkokuumeen tapauksista, joissa etiologia selvisi. Systemaattiseen katsaukseen sisällytetyt tutkimukset on ryhmitelty käytettyjen diagnostisten menetelmien»1 on mukailtu yllä mainitusta katsauksesta huomioiden tutkimukset, joissa on perinteisten bakteeriviljelyjen (alahengitystienäytteiden sekä veri- ja pleuranesteen viljelyt) lisäksi käytetty PCR-tekniikoita.
| 1 "Atyyppiset" bakteeriaiheuttajat -termillä tutkimuksissa viitataan Mycoplasmaan, Chlamydophilaan, Legionellaan ja Coxiellaan | |||
Käytetyt menetelmät Bakteeriviljelyt sekä | |||
|---|---|---|---|
| PCR atyyppisille1 bakteeriaiheuttajille | PCR viruksille | PCR atyyppisille1 bakteeriaiheuttajille ja viruksille | |
| Tutkimusten lukumäärä | 16 | 10 | 12 |
| Julkaisuvuodet | 1999–2020 | 2008–2019 | 2005–2019 |
| Potilaiden lukumäärä | 7 859 | 11 555 | 7151 |
| Potilaat, joilla etiologia jäi selvittämättä (%) | 4 484 (57,1 %) | 5 823 (50,4 %) | 4 380 (61,3 %) |
| Eri aiheuttajien osuus (%) tapauksista, joissa etiologia selvitettiin | |||
| Streptococcus pneumoniae | 47,6 | 37,1 | 33,0 |
| Haemophilus influenzae | 15,6 | 7,2 | 8,6 |
| Moraxella catarrhalis | 3,5 | 2,2 | 2,4 |
| Staphylococcus aureus | 5,9 | 4,7 | 3,9 |
| Klebsiella | 2,3 | 1,6 | 0,7 |
| Muut enterobakteerit | 2,2 | 2,8 | 2,7 |
| Pseudomonas | 1,9 | 4,5 | 0,8 |
| Muu tai määrittämätön gramnegatiivinen sauva | 1,8 | 0,5 | 1,8 |
| Mycoplasma pneumoniae | 10,5 | 3,7 | 8,9 |
| Chlamydophila pneumoniae | 4,9 | 1,4 | 2,9 |
| Legionella | 6,6 | 3,3 | 6,2 |
| Coxiella | 0,6 | 0,5 | 0,3 |
| Influenssa A | 0,1 | 4,7 | 3,4 |
| Influenssa B | 0 | 0,3 | 1,1 |
| Influenssa A tai B | 0,3 | 1,2 | 9,2 |
| Parainfluenssavirus | - | 0,8 | 4,6 |
| Respiratory syncytial virus | - | 1,5 | 4,7 |
| Rinovirus | - | 4,1 | 11,5 |
| Human metapneumovirus | - | 0,4 | 4,1 |
| Koronavirus | - | 0,3 | 3,2 |
| Adenovirus | - | 0,3 | 2,2 |
Kirjallisuutta
- Shoar S, Musher DM. Etiology of community-acquired pneumonia in adults: a systematic review. Pneumonia (Nathan) 2020;12:11 «PMID: 33024653»PubMed