Lihavien leimaaminen ja lihavuuden hoito

Lihavuuteen liittyvä syrjintä ja kielteiset ennakkoasenteet voivat vaikeuttaa painonhallintaa ja lihavuuden hoitoa

• Lihavien henkilöiden tiedetään kohtaavan syrjintää ja ennakkoluuloja. Painoon liittyvällä stigmalla eli häpeäleimalla tarkoitetaan yhteisön kielteistä asennoitumista ja käyttäytymistä ylipainoisia ja lihavia kohtaan. Systemaattisen katsauksen «Wu YK, Berry DC. Impact of weight stigma on physiological and psychological health outcomes for overweight and obese adults: A systematic review. J Adv Nurs 2018;74:1030-1042 »1 mukaan painoon liittyvällä huonolla kohtelulla on kielteisiä vaikutuksia ylipainoisten ja lihavien psyykkiseen ja somaattiseen terveyteen. Systemoimattomassa katsauksessa «Vartanian LR, Porter AM. Weight stigma and eating behavior: A review of the literature. Appetite 2016;102:3-14 »2 leimaamisen havaittiin olevan yhteydessä ongelmalliseen syömiskäyttäytymiseen, syödyn määrän lisääntymiseen ja terveyden kannalta ei-suotuisiin ruokailutottumuksiin. Lihavuuden häpeäleima on siis kohteilleen haitallista, eikä se edistä painonhallinnassa onnistumista. Ennakkoluuloja esiintyy myös terveydenhuollossa «Kirk SF, Price SL, Penney TL ym. Blame, Shame, and Lack of Support: A Multilevel Study on Obesity Management. Qual Health Res 2014;24:790-800 »3, «Phelan SM, Burgess DJ, Yeazel MW ym. Impact of weight bias and stigma on quality of care and outcomes for patients with obesity. Obes Rev 2015;16:319-26 »4.
• Laadullisessa tutkimuksessa «Rand K, Vallis M, Aston M ym. "It is not the diet; it is the mental part we need help with." A multilevel analysis of psychological, emotional, and social well-being in obesity. Int J Qual Stud Health»5 selvitettiin lihavuuden yhteyttä psykologiseen, emotionaaliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin lihavia henkilöitä ja heitä hoitavia ammattilaisia haastattelemalla. Strukturoitujen teemahaastattelujen tuottamaa aineistoa tarkasteltiin jäsentelemällä sitä sosiaalisen ympäristön viidelle eri tasolle (yksilö-, ihmissuhteiden, organisaatioiden, yhteisön ja poliittinen taso) liittyviksi kokemuksiksi ja näkemyksiksi. Kunkin ympäristön tason tarkastelussa (poliittista lukuun ottamatta) vastauksista erottui jokin psyykkisen hyvinvoinnin avainteema.
• Yhteisötasolla keskeiseksi teemaksi nousi kokemus lihavuuden häpeäleimasta mielenterveyteen vaikuttavana tekijänä. Painoon liitetty leimaaminen ja asenteellisuus kytkeytyi epäsuorasti myös muiden tasojen pääteemoihin.
• Organisaatioiden tasolla, eli mm. terveydenhuollossa, pääteemaksi nousi kokemus siitä, että lihavuuden hoito-ohjelmissa ei huomioida ja tueta psyykkistä hyvinvointia riittävästi.
• Ihmissuhteiden tasolla pääteemoiksi nousivat häpeän ja syyllisyyden kokemukset sekä paheksunta ja tuen puute mielenterveyteen vaikuttavina tekijöinä. Lähisuhteissaan lihavat kokivat häpeää ja syyllisyyttä, koska lihavuudesta huomauteltiin ja siihen suhtauduttiin "itseaiheutettuna" tilana. Hoitosuhteissa lihavat raportoivat saavansa huonompaa hoitoa ja kohtelua: sekä tiedostettua että tiedostamatonta paheksuntaa, ja sekä sanallista että sanattomasti välittyvää huonoa kohtelua.
• Henkilökohtaisella tai yksilötasolla lihavuuden olennaisimmaksi psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi koettiin ongelmallinen ja jännitteinen ruokasuhde. Lihavat haastatellut kuvailivat käyttävänsä herkästi ruokaa selviytymiskeinona, samalla kun syöminen toisaalta pahensi oloa mm. herättämällä huonoa omaatuntoa. Monet lihavat mielisivät tämän psyykkisen hyvinvointinsa kannalta hankalaksi noidankehäksi.

Yhteenveto

• Lihavuuden häpeäleima on kohteilleen vahingollista, ja se voi haitata painonhallintaa ja lihavuuden hoitoa. Jotta lihavia ihmisiä voitaisiin auttaa paremmin, leimaamiseen ja asenteellisuuteen olisi hyvä puuttua. Haitalliset asenteet tulisi tunnistaa myös terveydenhuollossa. Lihavat potilaat toivovat myös psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen huomioimista lihavuuden hoidossa.