Karieksen hallinta, määritelmiä

Hampaiden pinnoilla esiintyvä biofilmi

• Biofilmi on mikrobeista ja niiden tuottamista aineenvaihduntatuotteista muodostunut rakenne, joka
  • helpottaa bakteerien kiinnittymistä hampaan pintaan
  • suojaa mikrobeja fysikaalisilta ja kemiallisilta ärsytyksiltä ja
  • toimii mikrobeille ravintona.
• Biofilmi muistuttaa elävää organismia ja mahdollistaa erilaisten mikrobien välisen vuorovaikutuksen: kommunikaation, ravinnonsaannin, jätehuollon ja puolustuksen.
• Hampaan pinnan biofilmiä kutsutaan myös hammasplakiksi.
• Hampaille haitallista, happoa tuottavaa ja kariesvaurioita aiheuttavaa biofilmiä kutsutaan dysbioottiseksi. Biofilmin tasapainotilaan eli homeostaasiin vaikuttavat suun olosuhteet. Tasapainon häiriintyessä esimerkiksi runsaan fermentoituvien hiilihydraattien käytön seurauksena hampaan pinta voi demineralisoitua.

Suuhygienia

• Suuhygienia tarkoittaa suun puhtautta ja puhdistamiseen käytettyjä menetelmiä.
  • Suuhygieniaan kuuluu hampaiden, hammasvälien, limakalvojen, kielen, hammasproteesien ja oikomislaitteiden hygienia.
  • Kun suuhygienia on hyvä, ei suussa ja hammaspinnoilla ole pitkään kehittynyttä biofilmiä.

Helposti fermentoituvat hiilihydraatit

• Helposti fermentoituvat hiilihydraatit, kuten sakkaroosi, tärkkelys, fruktoosi, glukoosi ja laktoosi ovat hiilihydraatteja, joita syljen amylaasi ja suun bakteerit voivat hydrolysoida hapoiksi.
• Tällöin plakin pH laskee bakteerien aineenvaihdunnan tuloksena syntyvien happamien yhdisteiden takia.

Omahoito

• Omahoito on
  • potilaan itsensä tai tarvittaessa avustajan toteuttamaa
  • ammattihenkilön kanssa yhdessä suunniteltua
  • kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa
  • näyttöön perustuvaa hoitoa «Routasalo P, Pitkälä K (toim.) Omahoidon tukeminen. Opas terveydenhuollon ammattihenkilöille http://www.duodecim.fi/kotisivut/docs/f1969335532/omahoidon_tukem_opas_12_09.pdf»1.
• Siinä painotetaan
  • potilaan autonomiaa sekä
  • ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokykyä.
• Omahoidon tukemisessa ammattihenkilö toimii valmentajana, joka räätälöi potilasta kuultuaan yhdessä hänen kanssaan juuri hänelle ja hänen elämäntilanteeseensa sopivan omahoidon ja opastaa sen toteuttamisessa.
• Karieksen hallintaan liittyvään omahoitoon kuuluu mm. hampaiden ja hammasvälien päivittäinen puhdistaminen, fluorin käyttö ja sokerin käytön rajoittaminen yhdessä terveellisten ruokatottumusten kanssa.

Jäännösplakki

• Hammasplakki tarkoittaa hampaiden pinnoilla esiintyvää biofilmiä.
• Suurin osa mikrobeista huuhtoutuu sylkeen pureskelun yhteydessä ja niellään ruuan mukana.
• Hampaistossa on kuitenkin sellaisia katvealueita, jotka eivät puhdistu kunnolla. Hampaiden pesun tarkoitus on puhdistaa nämä kohdat. Jäännösplakiksi kutsutaan biofilmiä, jota jää hampaiden pinnoille, jos puhdistus on puutteellista.
• Jäännösplakkia saattaa jäädä erityisesti
  • ienrajoihin
  • hammasväleihin
  • hampaiden uurteisiin ja
  • puhkeaviin hampaisiin.
• Jos suun olosuhteet ovat karieksen yhteydessä esiintyvien mikrobien kasvua suosivat, hampaan pinnalle kiinnittyneen biofilmin happamat aineenvaihduntatuotteet liuottavat mineraaleja hampaan pinnalta.
• Hampaiden reikiintymiselle altistava jäännösplakki tulee osoittaa potilaalle tai huoltajalle. Lisäksi tulee
  • opettaa riittävän tehokas puhdistustekniikka ja
  • tarvittaessa poistaa jäännösplakki ammattimaisesti.
• Plakkivärjäys helpottaa jäännösplakin osoittamista.

Lisätyt sokerit

• Lisättyihin sokereihin kuuluvat sakkaroosi, fruktoosi, glukoosi, tärkkelysperäiset makeuttajat (glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirapit) ja muut niiden kaltaiset sokerivalmisteet, joita käytetään sellaisenaan tai lisätään elintarvikkeisiin valmistuksen yhteydessä «Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf»2.