Sieninäytteen otto ja lähettäminen laboratorioon

Tarkat näytteenotto-ohjeet natiivi-, viljely- ja NhO-tutkimuksia varten on aina tarkistettava laboratoriosta.

• Ennen näytteenottoa näytteenottoalue on puhdistettava kontaminoivista mikrobeista pyyhkimällä se 80-prosenttisella alkoholilla «Näytteenottokohdan puhdistus»1.
• Sieniviljely: Mahdollisimman hienojakoista näytettä on otettava runsaasti, jotta se riittää sekä natiivitutkimukseen että viljelynäytteeksi.
• Kuivien näytteiden (hilse, kynsi, hius) kuljetukseen sopii kierrekorkillinen muovipurkki.
• Kostean alueen (myös hiivainfektiota epäiltäessä) näytteet otetaan geeliin kostutetulla vanupuikolla geelikuljetusputkeen, koska hiivat eivät kestä kuivumista näytteen kuljetuksen aikana.
• Sieninäyte kynnestä:
  • Kynsinäyte otetaan sienen etenemisvyöhykkeestä terveen ja sairaan alueen rajalta kynsilevyn alapinnasta (distaalinen ja lateraalinen kynnenalainen kynsisilsa eli DLSO ja proksimaalinen kynnenalainen kynsisilsa eli PSO).
  • Kynnen reunan alta tai kärjestä raaputettu tai leikattu materiaali sisältää todennäköisesti vanhaa, kasvukyvytöntä silsasientä «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the diagnosis of dermatophytosis. Mycopathologia 2008;166:295-306 »1, «Lilly KK, Koshnick RL, Grill JP ym. Cost-effectiveness of diagnostic tests for toenail onychomycosis: a repeated-measure, single-blinded, cross-sectional evaluation of 7 diagnostic tests. J Am Acad De»2, «Weinberg JM, Koestenblatt EK, Tutrone WD ym. Comparison of diagnostic methods in the evaluation of onychomycosis. J Am Acad Dermatol 2003;49:193-7 »3, «Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A practical approach. IRL Press, Oxford University Press. Oxford 1989»4, «Mycology. Kirjassa: Koneman's Color Atlas and Textbook of Diagnostic Microbiology. Wing W Jr ym. (toim.) Lippincott Williams & Wilkins 2006;21:1151-242»5 tai kontaminanttihomeita, jotka haittaavat todellisen patogeenin viljelyä ja tunnistamista.
  • Näytteenottokohdasta poistetaan kynnen kärkiosa ja terveet pintakerrokset kynsipihdeillä ja vuolemalla ohuita lastuja veitsellä (esimerkiksi nro 15), kunnes päästään kynnen vaurioituneeseen kerrokseen «Kuollutta sienirihmaa sisältävä kynnen kärki tulee poistaa»2, «Kynnen vuoleminen sieninäytettä varten»3.
  • Näytteeksi vuollaan veitsellä tai kyretillä vaurioitunutta kynttä «Kynsinäytettä varten kynttä on vuoltava vauriokerrokseen asti»4, «Sieninäytteen otto kyretillä»5 «Sieninäytteen otto rengasveitsellä»6, «Hull PR, Gupta AK, Summerbell RC. Onychomycosis: an evaluation of three sampling methods. J Am Acad Dermatol 1998;39:1015-7 »6, «Evans EG. Nail dermatophytosis: the nature and scale of the problem. J Dermatol Treat 1990;1(Suppl 2):47-8»7.
  • Koko kynnen dystrofisessa infektiossa (TDO) näytettä kaavitaan koko kynsipohjan alueelta, erityisesti taudin etenemisreunasta.
  • Valkoisessa pinnallisessa kynsisilsassa (WSO) sientä on vain kynnen pinnassa. Tällöin näyte otetaan raaputtamalla kynnen pintaa.
• Sieninäyte iholta (vartalo, raajat, kasvot):
  • Näyte otetaan sienen infektoimaksi epäillyn alueen reunalta, joka on yleensä koholla, hilseilevä ja punoittava.
  • Näyte otetaan raaputtaen sairaan ja terveen alueen rajalta steriilillä veitsellä, kauhalla tai kyretillä.
  • Jos infektoituneella ihoalueella on rakkuloita, niiden katto irrotetaan näytemateriaaliksi atuloilla ja saksilla. Näytteeseen voidaan ottaa materiaalia myös infektioalueella olevista pustuloista.
  • Jalkapohjan ja kämmenen infektioissa materiaalia kerätään koko oirealueelta.
• Sieninäyte hiuspohjasta:
  • Näytteeseen raaputetaan runsaasti hilsettä.
  • Jos muutoksessa on katkenneiden hiusten tynkiä, niitä nypitään näytteeseen runsaasti "juurineen".
  • Jos katkenneita hiuksia ei ole, tutkittavien hiusten latvaosat leikataan pois, ja näytteeksi nypitään noin 1–2 cm pitkiä tyviosia "juurineen".
  • Märkivästä hiuspohjan infektiosta otetaan hiusnäytteiden lisäksi märkäeritettä kuivalla vanutikulla geelikuljetusputkeen bakteeriviljelyä varten.
• Sieninäytteen lähettäminen laboratorioon:
  • Hilse-, kynsi- ja hiusnäytteet säilyvät kuivina hyvin huoneenlämmössä. Ne voidaan lähettää normaalina postilähetyksenä «Suhonen R, Dawber RP, Ellis D. Fungal infections of the skin, hair and nails. Martin Dunitz Ltd. London »8.
  • Hiivat ja kosteat näytteet eivät kestä kuivumista, joten ne on lähetettävä tutkittavaksi mikrobiologian laboratorioon geelikuljetusputkessa.
  • Kaikki sieninäytteet tulee toimittaa laboratorioon tutkittaviksi 3 vuorokauden kuluessa «Murray PR, Baron EJ, Jorgensen JH, Landry ML, Pfaller MA (toim.). Manual of Clinical Microbiology. ASM Press, Washington DC. 9. painos 2007»9.
  • Näyteastiassa pitää olla tunnistetieto, jonka avulla näyte voidaan yksiselitteisesti yhdistää lähetteeseen.
  • Lähetetiedot täytetään laboratoriokohtaisesti.

Kirjallisuutta

1. Robert R, Pihet M. Conventional methods for the diagnosis of dermatophytosis. Mycopathologia 2008;166:295-306 «PMID: 18478359»PubMed
2. Lilly KK, Koshnick RL, Grill JP ym. Cost-effectiveness of diagnostic tests for toenail onychomycosis: a repeated-measure, single-blinded, cross-sectional evaluation of 7 diagnostic tests. J Am Acad Dermatol 2006;55:620-6 «PMID: 17010741»PubMed
3. Weinberg JM, Koestenblatt EK, Tutrone WD ym. Comparison of diagnostic methods in the evaluation of onychomycosis. J Am Acad Dermatol 2003;49:193-7 «PMID: 12894064»PubMed
4. Evans EG, Richardson MD. Medical mycology: A practical approach. IRL Press, Oxford University Press. Oxford 1989
5. Mycology. Kirjassa: Koneman's Color Atlas and Textbook of Diagnostic Microbiology. Wing W Jr ym. (toim.) Lippincott Williams & Wilkins 2006;21:1151-242
6. Hull PR, Gupta AK, Summerbell RC. Onychomycosis: an evaluation of three sampling methods. J Am Acad Dermatol 1998;39:1015-7 «PMID: 9843020»PubMed
7. Evans EG. Nail dermatophytosis: the nature and scale of the problem. J Dermatol Treat 1990;1(Suppl 2):47-8
8. Suhonen R, Dawber RP, Ellis D. Fungal infections of the skin, hair and nails. Martin Dunitz Ltd. London
9. Murray PR, Baron EJ, Jorgensen JH, Landry ML, Pfaller MA (toim.). Manual of Clinical Microbiology. ASM Press, Washington DC. 9. painos 2007