Lääketieteen erikoisalojen välinen konsultointi autismikirjon häiriössä

Autismikirjon häiriön diagnostiikassa ja kuntoutuksen suunnittelussa tarvitaan usein laaja-alaista lääketieteen eri erikoisalojen erityisosaamista. Toisen erikoisalan konsultaatiota suositellaan ainakin seuraavissa tilanteissa paikallisia hoitopolkuja ja konsultaatiokäytänteitä noudattaen:

• Lastenpsykiatrin/nuorisopsykiatrin konsultaatiota suositellaan, mikäli
  • on tarvetta psykiatriseen tai neuropsykiatriseen erotusdiagnostiikkaan (esim. kiintymyssuhdehäiriöt, mutismi (valikoiva puhumattomuus), varhain alkava skitsofrenia ym.)
  • epäillään psykiatrista tai neuropsykiatrista samanaikaishäiriötä. On kuitenkin arvioitava ensin, selittyykö oirekuva tukitoimien riittämättömyydellä yksilöllinen tuen tarvehuomioon ottaen
  • arjen riittävistä tukitoimista huolimatta ydinoireiden kuntoutuksessa tarvitaan arvio psykiatrisista interventioista (psykoterapeuttiset ja perhettä sekä vanhemmuutta tukevat interventiot)
  • herää huoli nuoruusiän kehityksen pysähtymisestä. Tämä voi tarkoittaa laaja-alaista toimintakyvyn heikkenemistä, kuten koulunkäynnin vaikeutumista, vetäytymistä ihmissuhteista ja harrastuksista sekä vaikeutta huolehtia iänmukaisella tavalla itsestään (nukkuminen, syöminen, peseytyminen).
• Psykiatrin konsultaatioita suositellaan, mikäli
  • aikuisen potilaan kohdalla on tarvetta psykiatriseen tai neuropsykiatriseen erotusdiagnostiikkaan
  • epäillyn tai todetun psykiatrisen tai neuropsykiatrisen samanaikaishäiriön arviointi, hoito tai kuntoutus ei onnistu perustasolla.
• Lastenlääkärin konsultaatioita suositellaan, mikäli
  • esiintyy hankalaa syömisen ongelmaa ja/tai huolta kasvusta
  • epäillään aineenvaihduntasairautta.
• Lastenneurologin/neurologin konsultaatiota suositellaan, mikäli
  • epäillään epileptisiä kohtausoireita
  • epäillään kehitysvammaa
  • todetaan kielellisen kehityksen tai motoriikan merkittäviä vaikeuksia
  • todetaan epätyypillistä taantumaa taidoissa
  • epäillään oireyhtymää
  • on tarvetta neurologiseen erotusdiagnostiikkaan
  • tarvitaan tukea etiologisten tutkimusten pohdintaan.
• Perinnöllisyyslääkärin konsultaatiota suositellaan, mikäli (ks. myös suosituksen kohta 5.)
  • epäillään oireyhtymää
    • harkitaan geneettisiä jatkotutkimuksia
    • on tarve perinnöllisyysneuvonnalle.

Lasten ja myös kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten kohdalla on tärkeä varmistaa, että näkö ja kuulo on saatu luotettavasti tutkittua. Silmä- tai korvalääkärin tutkimuksia suositellaan, mikäli tutkimuksia ei ole pystytty luotettavasti toteuttamaan tai on epäilyä aistipoikkeavuuksista. Näkö- ja kuulovammoihin voi liittyä samankaltaisia oireita kuin autismikirjon häiriöön (ks. myös hoitosuosituksen Erotusdiagnostiikka-kappale). Samalla henkilöllä voi olla sekä autismikirjon häiriö että aistivamma, jolloin diagnostiikka voi olla tavallista vaikeampaa ja jompikumpi diagnoosi saattaa viivästyä «Beers AN, McBoyle M, Kakande E ym. Autism and peripheral hearing loss: a systematic review. Int J Pediatr Otorhinolaryngol 2014;78:96-101 »1.