LDL-tavoitteet kansainvälisten suositusten perusteella

Yhteenveto EAS/ESC 2019 Dyslipidemia Guidelinesiin perustuvista LDL-tavoitteista

Lukuisat epidemiologiset tutkimukset, mendeliaanisesti satunnaistetut tutkimukset ja satunnaistetut kontrolloidut kliiniset tutkimukset ovat toistuvasti johdonmukaisesti osoittaneet log-lineaarisen suhteen plasman LDL-kolesterolipitoisuuden absoluuttisten muutosten ja ateroskleroottisten tautien riskin välillä.

Lisäksi perustutkimuksista saadut tulokset tarjoavat vakuuttavaa näyttöä siitä, että LDL-hiukkaset ovat syy-yhteydessä ateroskleroottisten tautien syntyyn, ja LDL-kolesterolipitoisuuden pieneneminen pienentää tätä riskiä.

Mendeliaanisesti satunnaistetut tutkimukset ovat osoittaneet, että pitkäaikainen pieni LDL-kolesterolipitoisuus liittyy pienempään kardiovaskulaarisairauksien riskiin verrattuna lyhyemmällä aikavälillä saavutettuun LDL-kolesterolipitoisuuden pienenemiseen (esimerkiksi ajallisesti melko lyhyiksi rajatuissa satunnaistetuissa lääketutkimuksissa).

Niinpä tieteellisen näytön perusteella LDL-hiukkasilla on sekä kausaalinen että kumulatiivinen vaikutus ateroskleroottisten sairauksien kehittymisen riskiin. Siksi LDL-kolesterolipitoisuuden vaikutus sairastumisriskiin näyttää määräytyvän sekä absoluuttisen pitoisuuden että altistumisen kokonaiskeston yhteisvaikutuksena.

Potilaan kardiovaskulaaririskin määritteleminen on olennaista, ja LDL-tavoitteiden asettaminen yksinkertaistaa päätöksentekoa ja voi myös auttaa potilaan motivoinnissa hoitoon. LDL-kolesterolipitoisuuden pieneneminen 1 mmol/l pienentää riskiä sairastua ateroskleroottisen valtimotautiin noin 20 %. Mitä enemmän LDL-kolesterolin pitoisuus pienenee absoluuttisesti, sitä enemmän kardiovaskulaaritaudin riski pienenee.

Vaikka satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ei systemaattisesti jokaiselle LDL-kolesterolipitoisuuden tavoitteelle löydy, hoitosuosituksessa määritellyt LDL-kolesterolipitoisuuden tavoitteet eri riskiryhmille pohjautuvat kertyneeseen tutkimusnäyttöön laajoista satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista ja laajoihin meta-analyyseihin.

Ohjeistuksessa korostetaan yksilöllistä arviointia ja tavoitteiden asettamista siten, että saavutetaan paras mahdollinen riskien hallinta potilaan kokonaiskuvan pohjalta.