Liikunnan puheeksiotto terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla

Huomioi ikä- ja elämäntilannesidonnaiset seikat

• Lapset: ohjaa vanhempia
  • tukemaan lasten leikkiä ja liikettä arjessa,
  • vähentämään turhia rajoituksia,
  • rohkaisemaan lasta ulkoliikuntaan kaikkina vuodenaikoina ja
  • sopimaan ruutuajan pelisäännöistä.
• Nuoret: ohjaa vanhempia
  • aktivoimaan nuorta liikkumaan arjessa,
  • rohkaisemaan nuorta ulkoliikuntaan kaikkina vuodenaikoina ja
  • sopimaan ruutuajan pelisäännöistä.
• Aikuiset:
  • huomioi mahdolliset terveydelliset rajoitteet,
  • korosta liikunnan merkitystä myös painonhallinnassa tai raskauden aikana
  • keskustele myös ruutuajasta.
• Ikääntyneet:
  • painota tasapainoharjoittelua ja lihasvoiman ylläpitoa kaatumisriskin pienentämiseksi.

Hyödynnä motivoivaa haastattelua ja tue psykologista joustavuutta

• Motivoivan haastattelun perusta on hyvä yhteistyösuhde ja potilaan arvojen, autonomian ja näkökulman kunnioittaminen «Miller WR, Rollnick S. Motivational interviewing. Helping people change. The Guillford Press, NY. 3. painos 2013»3, «Elwyn G, Dehlendorf C, Epstein RM, ym. Shared decision making and motivational interviewing: achieving patient-centered care across the spectrum of health care problems. Ann Fam Med 2014;12(3):270-5 »4.
• Sisäinen motivaatio eli itsestä lähtevät syyt, kuten arvopohjaiset valinnat, ovat tärkeitä muutoksen pysyvyyden kannalta.
  • Autonomian tunne, kuten tarve päättää omaan elämään liittyvistä asioista, on yksi ihmisen perustarpeista «Deci EL, Ryan RM. Self-determination theory: A macrotheory of human motivation, development, and health. Can Psychol/Psychologie Canadienne 2008;49(3):182-185»5.
  • Keskusteleminen helpottuu, kun ammattilainen toimii potilaslähtöisesti ja kuuntelee enemmän kuin neuvoo.
• Kartoita potilaan toiveita ja voimavaroja, älä keskity vain ongelmiin. Vältä ohjeiden antamista ilman potilaan omaa sitoutumista muutokseen. Potilas motivoituu omista sanoistaan ja oivalluksistaan – ei ammattilaisen neuvoista.
• Vahvista potilaan jo olemassa olevaa motivaatiota ja pieniäkin onnistumisia. Motivaatio muutokseen kytkeytyy itselle tärkeisiin asioihin ja arvoihin elämässä.
• Oikea ajoitus on tärkeää: vasta kun potilas kokee ammattilaisen olevan "hänen puolellaan", on rakentava ja muutosmyönteinen keskustelu mahdollista.
• Keskeisiä tekniikoita ovat
  • avoimet kysymykset, jotka ohjaavat potilasta pohtimaan omaa tilannettaan
  • reflektoiva kuuntelu eli potilaan kertoman toistaminen, tarkentaminen ja yhteisymmärryksen varmistaminen
  • yhteenvetojen tekeminen keskustelun aikana.
• Ks. myös
  • lisätietoa motivoivasta haastattelusta «https://www.kaypahoito.fi/nix02109»5
  • Lääkärin tietokantojen artikkeli motivoivasta haastattelusta «Motivoiva keskustelu elintapamuutoksissa ja hoidossa»1(vaatii käyttöoikeuden).
  • verkkokurssi motivoivasta keskustelusta «https://www.oppiportti.fi/dvk00017?q=motivoiva%20haastattelu»6 (vaatii käyttöoikeuden).
• Hyväksymis- ja omistautumisterapiassa (HOT) keskitytään toimivuuteen ja kokemuksellisuuteen, jolloin käyttäytymisessä tavoitellaan joustavuutta vastakohtana sille, että käyttäytyminen nojaa rajoittaviin ja tiukasti määrättyihin sääntöihin, normeihin, toimintatapoihin tai ohjeistuksiin.
  • HOT-menetelmien käyttö lisää vähän liikkuvien fyysistä aktiivisuutta, liikuntaharjoittelun sietämistä, tehoa ja harjoituksen jälkeistä iloa «Yıldız E. The effects of acceptance and commitment therapy on lifestyle and behavioral changes: A systematic review of randomized controlled trials. Perspect Psychiatr Care 2020;56(3):657-690 »6, «Pears S, Sutton S. Effectiveness of Acceptance and Commitment Therapy (ACT) interventions for promoting physical activity: a systematic review and meta-analysis. Health Psychol Rev 2021;15(1):159-184 »7, «Manchón MJ, Leon EM, López-Roig LS. Acceptance and Commitment Therapy on physical activity: A systematic review. Journal of Contextual Behavioral Science 2020;17:135-143»8. Lisäksi niiden käyttö tukee myönteistä suhtautumista liikkumiseen. HOT-interventioiden käyttö fyysisen aktiivisuuden tukemisessa on parantanut fyysisen aktiivisuuden ylläpitämistä ja muutosten pysyvyyttä.
  • HOT-interventiot ovat tukeneet urheilijoiden psyykkistä hyvinvointia lisäämällä tietoisen läsnäolon taitoa ja flow'n kokemusta, parantamalla suorituskykyä ja vähentämällä suoritukseen liittyvää ahdistuneisuutta. Lisäksi niiden on havaittu tukevan loukkaantumisesta toipumista ja kuntoutumista «Yıldız E. The effects of acceptance and commitment therapy on lifestyle and behavioral changes: A systematic review of randomized controlled trials. Perspect Psychiatr Care 2020;56(3):657-690 »6, «Pears S, Sutton S. Effectiveness of Acceptance and Commitment Therapy (ACT) interventions for promoting physical activity: a systematic review and meta-analysis. Health Psychol Rev 2021;15(1):159-184 »7, «Manchón MJ, Leon EM, López-Roig LS. Acceptance and Commitment Therapy on physical activity: A systematic review. Journal of Contextual Behavioral Science 2020;17:135-143»8.
• Joustava liikuntakäyttäytyminen tarkoittaa sitä, että liikuntavalinnoissa huomioidaan kehon tarpeita ja liikuntateot valitaan arkeen sopiviksi. Muutoksen kannalta olennaista on toimivuus ja taito löytää joustavia vaihtoehtoja.
  • Jos potilaan mieli juuttuu esteisiin, muutoksiin tai suunnitelmiin, voit ohjata joustavuuteen esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:
    • Mitä muuta voisit tehdä, jos et voi lähteä/tehdä…?
    • Mikä olisi pienin mahdollinen teko, jonka voit tehdä tänään?

Tavoitteen asettaminen

• Liikunnallisen muutoksen teossa realistinen ja potilaan arvoihin sidottu tavoitteen asettelu antaa henkilökohtaista merkitystä (sisäinen motivaatio) muutokselle ja tukee muutoksen pysyvyyttä.
• Tavoitteiden on hyvä olla konkreettisia ja saavutettavia. Mitattavuus mahdollistaa tavoitteen toteutumisen seurannan niin potilaalle kuin terveydenhuollon ammattilaisellekin.
• Tavoitteiden asettamisessa voi käyttää apuna seuraavia kysymyksiä:
  • Millaisista liikkumisen muutoksista olisi helpoin aloittaa?
  • Millaisia esteitä koet liikkumiselle ja miten näitä esteitä voitaisiin yhdessä ratkaista?
  • Millaisia unelmia tai toiveita sinulla on liikkumisestasi?

Potilaan ohjaukseen liittyviä näkökulmia, jotka voivat olla tärkeitä liikuntaan sitoutumisen kannalta

• Kipu voi estää liikkumasta ja olemasta fyysisesti aktiivinen. Kipu nivelten kuormittamisen aikana tai sen jälkeen on tavallista. Siksi on hyvä valmistautua siihen, että sitä voi esiintyä erityisesti liikunnan lisäämisen (harjoittelun) alkuvaiheessa.
  • Potilaalle on hyvä kertoa, että liikunnan lisäämisen aloittaminen voi tuntua kivuliaalta.
  • Uutta harjoitusta aloittaessa voi tulla lihaskipua, jota kutsutaan viivästyneeksi lihaskivuksi (delayed onset muscle soreness). Se on täysin normaalia ja yleistä kaikilla, myös terveillä, ja voi olla voimakkaimmillaan jopa 48 tuntia harjoituksen jälkeen. Kun harjoittelua jatketaan säännöllisesti, kipu yleensä vähenee.
  • Jos kipua tuntuu harjoittelun aikana, koetun kivun tulisi pysyä "hyväksyttävällä" tasolla. Tällä tarkoitetaan arvoa 5 asteikolla 0–10, jossa 0 = ei kipua ja 10 = pahin kuviteltavissa oleva kipu.
    • Hyväksyttävän kivun rajat ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat jopa päivittäin samalla ihmisellä. Jos kipu ylittää potilaan oman hyväksyttävän tason, häntä ohjataan keventämään harjoitusta.
    • Jos kipu ei palaa normaalille tasolleen 24 tunnin kuluessa harjoituksesta, on todennäköisesti harjoitellut liian kovatehoisesti tai liian pitkään. Harjoittelua ei tule lopettaa, vaan muokata harjoittelun tehoa ja vaihdella harjoittelutapaa.
• Liikuntaan liittyvät riskit verenkierto- ja hengityselimistöstä
  • Liikunnan terveyshyödyt korostuvat henkilöillä, joilla on pitkäaikaissairaus. Toisaalta sairauden oireet voivat lisääntyä ja pitkäaikaissairaus tuleekin huomioida liikunnan aloituksessa.
  • Esimerkiksi sepelvaltimotautia sairastavien on hyvä pitää nitroja mukana ja astmaa sairastava saattaa tarvita avaavaa astmalääkettä ennen liikuntaa tai lääkkeen on hyvä olla mukana. Ks. Lääketieteellisen arvioinnin tarve ennen liikuntaharjoittelun aloittamista tai kuormittavuuden lisäämistä valtimoterveyden kannalta «Lääketieteellisen arvion tarve ennen liikuntaharjoittelun aloittamista tai kuormittavuuden lisäämistä valtimoterveyden kannalta»1.
• Erilaiset harjoitukset voivat lievittää tuki- ja liikuntaelimistön oireita, mutta harjoitusohjelman rakenne ja harjoittelun määrä eli annostelu ovat tärkeitä tekijöitä.
  • Siksi harjoittelu suositellaan aloitettavan ohjatusti. Esimerkiksi fysioterapeutti voi yhdessä potilaan kanssa suunnitella tälle yksilöllisen harjoitusohjelman, joka vastaa juuri tämän tarpeita ja toiveita. Fysioterapeutti suunnittelee harjoitusten etenevän turvallisesti ja sopivalla tavalla, tavoitteena potilaan toimintakyvyn koheneminen.
• Liikuntaan liittyvistä rajoitteista ja niiden kestosta tulee antaa selkeät ohjeet potilaalle. Lisäksi sovitaan, milloin rajoitteiden jatkamisen tarpeellisuutta arvioidaan uudelleen.
• Liikkumisen pelko
  • Moneen sairauteen tai kiputilaan liittyy liikkumisen pelkoa, jonka huomioiminen on oleellinen osa onnistunutta liikunnan lisäämiseen tähtäävää interventiota. Jos potilaalla on liikkumiseen liittyviä pelkoja, on tärkeä ohjata hänet fysioterapeutin konsultaatioon, jossa voidaan arvioida toimintakykyä, tunnistaa liikkumista rajoittavia tekijöitä sekä tarjota yksilöllistä, potilaan oireet ja mahdolliset liikuntaan liittyvät huolet huomioivaa ohjausta. Vastaanotolla voidaan lisäksi tukea turvallisen liikkumisen kokemuksia, vähentää liikkumiseen liittyviä haitallisia uskomuksia ja harjoitella oireisiin sopivia tapoja lisätä fyysistä aktiivisuutta asteittain.
  • Liikkumisen pelkoa arvioidaan validoitujen kyselyiden avulla:
    • Tampa Scale for Kinesiophobia (TSK-FIN) käytetään arvioitaessa kipuun liittyvää liikumisen pelkoa ja (uudelleen) loukkaantumisen pelkoa.
    • Pelko-välttämis-uskomuskysely (FABQ) käytetään arvioitaessa alaselkäpotilaan pelkoja ja uskomuksia liittyen fyysisen aktiivisuuden välttämiseen ja toimintarajoitteisiin.
    • Örebron lyhyt kipukysely (ÖMPSQ-SF) käytetään arvioitaessa työkyvyttömyyden ja haittaavan kivun pitkittymisen riskiä. Sisältää pelko-välttämiskäyttäytymiseen liittyviä osa-alueita.
    • Pain Catastrophizing Scale (PCS) käytetään arvioitaessa katastrofiajattelua, kivun uhkaavuutta ja avuttomuutta.
• Kaatumisen pelko
  • Iäkkäillä yksi keskeisimmistä liikuntaan motivoivista tekijöistä on pärjääminen omassa kodissa joko itsenäisesti tai kotihoidon tukemana.
  • Kaatumisen pelko tai aiempi kaatumishistoria voivat johtaa liikkumisen välttelyyn, mikä edelleen heikentää lihasvoimaa, tasapainoa ja toimintakykyä. Tämän vuoksi potilasta on tärkeää ohjata turvalliseen liikkumiseen ja huomioimaan kaatumisriski, esimerkiksi sopivien jalkineiden, riittävän valaistuksen, kodin esteettömyyden ja tarvittaessa apuvälineiden käytön avulla. Lisäksi on tärkeää kannustaa säännölliseen, toimintakykyä ylläpitävään harjoitteluun ja siten vahvistaa potilaan selviytymistä ja luottamusta pärjäämiseensä arjessa.