Hammashoidon ensihoitovarustus
Akuuttien yleisoireiden syntymisen estämiseksi niiden taustalla olevat mekanismit on tunnettava. Varotoimenpiteistä huolimatta hammaslääkärin vastaanotolla saattaa potilaille kehittyä vakavia oireita. Mikäli oireet viittaavat henkeä uhkaavaan syyhyn, ensihoitotoimenpiteet aloitetaan viivytyksettä ja vastaanotolle hälytetään välittömästi myös ensihoitoryhmä. Hammaslääkärin vastaanoton varustuksen akuutteja hoitotilanteita varten tulee olla riittävä, jotta potilaan hoito voidaan aloittaa välittömästi. Lisäksi hoitohenkilökunnan tulee hallita peruselvytyksen tekniikka sekä välineiden ja lääkkeiden käyttö. Vastaanoton perusvarustukseen kuuluvat aina peruselvytysvälineet ja -lääkkeet. Varustusta voidaan hoitohenkilökunnan valmiuksien perusteella myös laajentaa.
Kirjoitus on yhteispohjoismaisen Akuutit tilanteet hammaslääkärin vastaanotolla -teeman viimeinen artikkeli.
Hätätapaukset ja ensihoito
Henkeä uhkaavat ja elvytykseen johtavat hätätapaukset ovat harvinaisia hammaslääkärin vastaanotolla, mutta näihin yllätyksellisiin tilanteisiin tulee valmistautua. Oikein ajoitettu ja oikein toteutettu ensihoito parantaa potilaan ennustetta ratkaisevasti. Ensihoidon jatkohoidossa tarvitaan moniammatillista ensihoitoryhmää. Hätätilanne hammaslääkärin vastaanotolla johtaa aina ensihoitoryhmän kutsumiseen paikalle. Vaikka ensihoitotoimin potilaan tilanne saataisiinkin stabiloitua, on hätätilanteessa tärkeää kutsua välittömästi apua. Lähes aina hätätilanne tai sen perusteltu epäily vaatii sairaalahoitoa tai seurantaa.
Ensihoidolla tarkoitetaan niitä toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan potilaan peruselintoiminnot, kun käytettävissä on ensihoidon perusvälineistö. Ensihoito voi kohdistua oireen aiheuttavaan syyhyn (esimerkiksi vierasesineen poisto hengitysteistä), mutta se on yleensä oireenmukaista (esimerkiksi alaraajojen kohoasento ja nesteytys verenpaineen ollessa matala).
Ensihoitovarustus on syytä tarkastaa säännöllisesti testaamalla laitteiden toiminta ja uusimalla vanhentuneet lääkkeet.
Ennaltaehkäisy
Jotta hammaslääkäri voisi varautua mahdolliseen hätätilanteeseen, hänen on tunnettava hoidettavan potilaan lääketieteellinen anamneesi: potilaan sairaushistoria (esimerkiksi mahdolliset allergiat ja hyytymishäiriöt) ja lääkitys. Lisäksi on aina arvioitava potilaan yleiskunto suhteessa suunniteltuun toimenpiteeseen.
Potilasta hoitavaa lääkäriä on tarvittaessa konsultoitava ennen hoitotoimenpiteitä, jos on syytä epäillä perussairauden vaikuttavan potilaan hoitoon. Hammaslääkärin tulee tarvittaessa yhdessä hoitavan lääkärin kanssa arvioida hammashoidon vaikutukset potilaaseen.
Valmistautuminen ja toimintajärjestys
Hammaslääkärin on otettava huomioon ennaltaehkäisevät toimenpiteet hätätapausten varalta. Mikäli potilas reagoi hoidon aikana poikkeavasti, siihen tulee välittömästi kiinnittää huomiota. Hoitotoimenpiteet keskeytetään, mikäli potilaan yleistila on huolestuttava. Hyvin harvoin hammaslääketieteellisen toimenpiteen keskenjääminen vaarantaa potilaan henkeä. Potilaan tilan niin vaatiessa on vastaanoton henkilökunnan viivytyksettä otettava yhteyttä hätäkeskukseen (puhelinnumero 112).
Hätätilanteissa on oleellista pyrkiä varmistamaan potilaan peruselintoiminnot eli sydän- ja verenkiertoelimistön sekä hengityselimistön toiminta. Hammaslääkäri vastaa potilaan peruselintoiminnoista ja muu henkilöstö avustaa sekä huolehtii esimerkiksi verenpaineen ja pulssin mittauksesta hätätilanteen alusta alkaen. Toimintaohjeiden tulee olla jokaisen hammashoitoryhmän jäsenen tiedossa, jotta toiminta sujuisi ripeästi.
Vastaanotolla on oltava riittävä ja asianmukainen ensihoitovarustus lääkkeineen. Elvytysvarustuksen, tarvittavien lääkeaineiden ja avunkutsumenettelyn tulee olla ajan tasalla ja kaikkien asianosaisten tiedossa. Taitojen ylläpito vaatii peruselvytyksen säännöllistä harjoittelua ja lisäksi hoitoryhmän jäsenten on harjoiteltava esimerkiksi suonikanyylin asettamista ja verenpaineen mittaamista, jotta ne todella onnistuisivat tarvittaessa.
Laskimonsisäinen lääkerentoutus ja nukutus ovat yleistyneet hammashoidossa. Tällaisissa toimenpiteissä vastaanoton perusvarustukseen kuuluvat mm. defibrillaattori, pulssioksimetri, ekg-monitori ja mahdollisuus kunnolliseen hapetukseen. Nämä varusteet mahdollistavat tehokkaan ensihoidon.
Oireiden tunnistaminen
Mikäli potilas valittaa jotakin oiretta tai ei ole kooperatiivinen, on hammashoitotoimenpiteet lopetettava välittömästi ja arvioitava potilaan tila. Mikäli potilas menee tajuttomaksi, aloitetaan ensihoito ja kutsutaan apua.
Potilaan tilan arviointi
Peruselintoimintojen tutkiminen
Tarkistetaan, ovatko hengitystiet avoinna ja hengittääkö potilas. Tarvittaessa potilaan päätä kallistetaan taaksepäin nostamalla leuasta hengitysteiden avaamiseksi. Etsitään verenkierron merkkejä (kaulavaltimon syke, yskiminen, kakominen, raajojen liikkuminen). Äkillisesti tajuttomaksi mennyt on eloton, ellei verenkierron merkkejä ole havaittavissa.
Potilaan asento
Potilaan hoito voidaan useimmiten suorittaa hammashoitotuolissa vaakatasossa. Mikäli potilaalla on hengitysvaikeuksia, oikea asento on istuva tai puoli-istuva. Lisäksi annetaan happea maskilla.
Vastaanoton ergonomiasta johtuen potilaan siirtäminen lattialle vaikeuttaa usein ensihoitotoimenpiteiden suorittamista. Lisäksi potilaan siirto hoitotuolista kuljetuspaareille jatkohoitoon siirrettäessä onnistuu helposti. Useimmat hoitoyksikön tuolit kestävät rakenteellisesti painantaelvytyksen ja mahdollistavat jalkojen kohotuksen. Hoitoyksikön tehoimua voidaan lisäksi käyttää mahdollisen aspiraation uhatessa. Potilaan rintakehä paljastetaan mahdollista defibrillointia varten.
Peruselvytys
Peruselvytykseen kuuluvat hengityksen ja verenkierron elvytys käyttäen apuna elvytysvälineistöä ja -lääkkeitä. Peruselvytyksen suorittaminen on esitetty taulukoissa «Peruselvytyksen suorittaminen. »1 ja «Peruselvytyksen suorittaminen. »2.
Hengityksen elvytys
Hengittämättömän potilaan hengitystiet puhdistetaan. Päätä kallistetaan taakse ja leukaa kohotetaan. Jos spontaanihengitys ei palaudu, aloitetaan tekohengitys joko tekohengityspalkeella tai suusta suuhun -menetelmällä. Tekohengityspalkeessa käytetään runsasta happivirtausta sekä hapenvaraajapussia. Tekohengityksen teho on riittävä, jos rintakehä nousee puhalluksen aikana ja ilma virtaa ulos puhalluksen jälkeen. Myös potilaan ihon väriä ja silmäterien kokoa tarkkaillaan. Nieluputkesta on apua. Avoin hengitystie ja hapen annon tehokkuus turvataan parhaiten intubaatioputkella, mutta kokemattoman ei pidä yrittää intubaatiota, mikäli hapetus onnistuu muulla tavoin.
Verenkierron elvytys
Paineluelvytys aloitetaan, jos potilaan pulssi ei tunnu. Nyrkiniskua rintalastan alueelle ei suositella, ellei välittömässä käytössä ole defibrillaattoria. Isku voi joissain tapauksissa provosoida kammiovärinän.
Paineluelvytyksessä aikuista painetaan kämmensyrjillä rintalastan keskiviivassa ala- ja keskikolmanneksen rajalta. Aikuisella painelusyvyys on 4-5 cm ja painelutiheys 100 kertaa minuutissa. Pienillä lapsilla painelu tapahtuu etu- ja keskisormella, painelusyvyys on 1-2 cm ja painelutiheys on 100 kertaa minuutissa. Puhalluksen ja painalluksen suhde ennen intubaatiota on 2:15. Paineluelvytystä jatketaan, kunnes syke tuntuu.
Elvytyksessä huomioon otettavia seikkoja
Elvytystä ei saa keskeyttää kuin aivan lyhyiksi jaksoiksi pakottavista syistä, kuten intubaatiota tai defibrillointia varten. Täysitehoinen elvytys on fyysisesti erittäin raskasta ja vaatii vuorottelua, joten lisää henkilökuntaa on välittömästi hälytettävä paikalle. Neljä henkilöä on tehokkaan elvytysryhmän minimi.
Yleisimmät virheet elvytettäessä ovat tehoton painallus, painaminen muualta kuin rintalastan keskiviivasta keski- ja alakolmanneksen rajalta, keskeytykset puhallus-paineluelvytyksessä (PPE) sekä tehoton hengityksen avustaminen. On tärkeää taivuttaa potilaan pää taaksepäin, jotta yhteys trakeaan saadaan aikaan. Ilma menee usein helpommin ruokatorveen kuin hengityselimiin. Potilaan rintakehä nousee ja laskee tehokkaan puhalluksen tahdissa.
Mikäli potilas on intuboitu, jonkun elvytysryhmästä tulee kuunnella stetoskoopilla potilaan keuhkot ja vatsan alue. Tällöin todetaan ilmavirtaus keuhkoissa eikä ilmavirran aiheuttamana kurinana mahassa.
Defibrillaattorin käyttö
Defibrillaattorin käyttö sydämen toiminnan käynnistämiseen kuuluu sen hallitsevan tehtäviin. Mikäli potilaalla todetaan kammiovärinä tai pulsoimaton kammioperäinen takykardia, defibrillaatio tehdään mahdollisimman nopeasti. Aikuisille annetaan aluksi energiaa kahdesti 200 J ja sitten energiaa lisätään 360 J:een. Lapsilla annettavan energian määrä on aluksi 2 J/kg, mutta sitä voidaan lisätä 4 J/kg:aan asti. Bifaasisilla laitteilla annetaan valmistajan suosittelema energiamäärä.
Hätätilannetta hoitavan hammaslääkärin tulee kyetä seuraamaan potilaan tilaa ja arvioimaan, onko diagnoosi oikea ja ovatko suoritetut hoitotoimenpiteet riittävät. Resuskitaatiota jatketaan, kunnes spontaani pulssi tuntuu, verenpaine on mitattavissa ja todetaan mielekkäitä liikkeitä, refleksit ovat todettavissa tai potilas palaa tajuihinsa.
Hammaslääkärin tehtävä ei ole elvytystilanteessa päättää sitä, koska resuskitaatio voidaan lopettaa tuloksettomana. Hammashoidon työryhmän on elvytettävä potilasta, kunnes hänet luovutetaan jatkotoimenpiteistä vastaavan lääkärin hoitoon. Elvytetty potilas kuuluu aina sairaalahoitoon.
Teho-osaston lääkärit harkitsevat jatkotoimenpiteet. Elvytys viedään loppuun saakka tai keskeytetään vasta, kun on kiistattomasti osoitettu, ettei tulosta ole saavutettavissa. Päätöksen elvytyksen lopettamisesta tekee elvytysryhmän johtava lääkäri.
Hapenpuutteen aiheuttamalla sydänpysähdyksellä on huono ennuste. Paras selviämisennuste potilaalla on sydänperäisen pysähdyksen jälkeen, jos alkurytminä on ollut todettu kammiovärinä tai kammiotakykardia.
Defibrillaattorin peruskäyttöohje on kuvattu taulukossa «Puoliautomaattisen defibrillaattorin käyttöohje. »3.
Elvytyslääkkeet ja niiden anto
Laskimoyhteys on avattava mahdollisimman nopeasti. Perusnesteenä elvytettäville potilaille annetaan aina fysiologista suolaliuosta.
Adrenaliini (1 mg/ml) annetaan sydänpysähdyksessä stimuloimaan sydämen toimintaa. Aikuisten annos on 1,0 mg (i.v.) kerrallaan tarvittaessa toistaen 2-3 minuutin välein. Alle 1-vuotiaille lapsille annetaan 0,1 mg (i.v.) ja 1-8-vuotiaille 0,2 mg (i.v.).
Atropiinia ei enää suositella käytettäväksi elvytystilanteessa. Atropiinia voidaan käyttää vasovagaalisen kollapsin hoidossa.
Viivytyksetön ja tehokas peruselvytyksen aloittaminen parantaa potilaan ennustetta. Lääkitysten antoon on syytä lähteä vain siinä tapauksessa, että se on oleellista potilaan hoidon kannalta ja elvytysryhmässä on mukana peruselvytyksestä vapaita henkilöitä, ts. peruselvytys ei saa kärsiä esimerkiksi suonen kanyloinnista.
A. Vastaanoton ensihoitovarustus
Ensihoitovarustuksen tulee sijaita vastaanotolla sille varatussa paikassa, josta se on saatavissa helposti esille. Nimetyn henkilön tulee vastata ensihoitovarustuksen kunnosta (laitteiden toimivuus, lääkkeiden käyttökelpoisuus). Lisäksi ensihoito-ohjeet ja hätänumerot tulisi olla näkyvillä vastaanoton seinällä.
Välineistön käytön on oltava kaikille vastaanotolla työskenteleville tuttua ja niiden käyttöä on harjoiteltava säännöllisesti.
a) Diagnostiikka
Perusdiagnostiikkaa varten tarvitaan stetoskooppi ja verenpainemittari. Myös verensokerin mittaukseen on varauduttava.
Pulssioksimetri
Pulssioksimetri on käyttökelpoinen laite potilaan hapetuksen seuraamiseksi «»1. Laitteen anturi asetetaan potilaan sormeen. Mikäli vastaanotolla käytetään lääkkeellistä sedaatiota, on pulssioksimetri välttämätön. Pulssioksimetrin hankintahinta on noin 900-2 000 EUR.
b) Elvytysvarustus
Välineistö koostuu hapenantolaitteistosta, defibrillaattorista ja intubaatiovälineistä. Hammaslääkärin vastaanotolle kuuluva ensihoitovälineistö on esitetty taulukossa «Hammaslääkärin vastaanoton ensihoitovälineistö. »4.
Hapenantovälineistö
Hapenantovälineistö koostuu happipullosta (turvapullo), paineenalennusventtiilistä, letkusta ja potilasmaskista «»2 ja «»3. Turvapullo on käytännöllisintä vuokrata, koska pullo tulee tarkistaa säännöllisin välein. Vuokrakulut ovat noin 400 EUR / kolmen vuoden sopimus.
Imulähde
Hammashoitoyksikön tehoimun lisäksi tarvitaan taipuisia imukatetreja, joilla voidaan imeä myös syvemmältä hengitysteistä.
Nieluputki
Nieluputki helpottaa potilaan ventilointia palkeella pitämällä ylähengitystiet auki «»4. Aikuisille tarkoitetut nieluputket ovat kokoa 3, 4 ja 5. Lapsille käytetään kokoja 1 ja 2.
Intubointivälineet
Mikäli vastaanoton henkilökunnan kokemus ja hoidettavien potilaiden yleistila sitä vaatii, voidaan vastaanotolle hankkia kattava intubointivarustus «»5.
Varustukseen kuuluvat laryngoskooppi ja sen kielet (nro 1-5). Aikuisille tarkoitetut kielet ovat kokoa 3, 4 ja 5. Lapsille käytetään kokoja 1 ja 2. Intubointiputkia on vastaavasti eri kokoja, aikuisille koot 6-9 ja lapsille koot 3-5,5. Lisäksi tarvitaan teippiä kiinnitykseen. Laryngoskoopin hankintahinta on noin 200 EUR.
Koniotomiavälineet
Konitomia tehdään tarvittaessa hengitystien varmistamiseksi tajuttomalle potilaalle, jonka ylähengitystiet ovat tukossa ja muuta keinoa ei ole. Tekijän tulee tuntea toimenpidetekniikka ja välineistö hyvin. Hammaslääkärin vastaanotolla suositellaan käytettäväksi kertakäyttöistä perkutaanista koniotomiasettiä «»6.
Vaihtoehtoisesti käytetään perinteistä instrumentaatiota ja trakeostomiakanyyleja. Hätätrakestomia (koniotomia) voidaan tehdä myös esimerkiksi nro 10/11 veitsellä ja tehoimun kärjellä.
Defibrillaattori
Defibrillaattoreista ns. puoliautomaattinen bifaasinen malli on käytännöllisin. Kaikkien henkilökuntaan kuuluvien tulee osata käyttää sitä. Defibrillaattorin käyttö on tärkeää potilaan ennusteen kannalta. Defibrillaattorin käyttö on selkeää, koska nykyaikaiset laitteet puheohjaavat käyttäjäänsä «»7 ja «»8. Laitteen peruskäyttöohje on kuvattu taulukossa «Puoliautomaattisen defibrillaattorin käyttöohje. »3. Defibrillaattorin hankintahinta on noin 1 900-2 500 EUR.
Nesteenantovälineet
Laskimokanyylin laitto ei saa viivyttää muita ensihoitotoimenpiteitä, ja hengityksen sekä verenkierron elvytys on aloitettava välittömästi avun kutsumisen ohella.
Laskimonsisäinen lääkitys ja nesteytys on usein kuitenkin tarpeellista. Laitteisto koostuu laskimokanyylista, letkustosta, nestepussista ja telineestä «»9. Lisäksi tarvitaan staasi ja teippiä. Letkusto täytetään nesteellä ennen sen yhdistämistä potilaan laskimossa olevaan laskimokanyyliin.
Nesteenantonopeus riippuu potilaan tilasta. Vastaanotolla nestepussi voidaan laittaa roikkumaan hoitoyksikköön, esimerkiksi lampun varteen.
Vastaanoton henkilökunnan on syytä harjoitella laskimokanyylin laittoa säännöllisesti, jotta se onnistuu akuuttitilanteessa.
Ruiskut ja neulat
Lääkkeiden antoa varten tarvitaan ruiskuja (1 ml, 5 ml, 10 ml) ja erikokoisia neuloja.
B. Lääkitys
Hammaslääkärin vastaanotolla ensihoidossa käytettävä lääkitys on rajattava niihin valmisteisiin, joiden käyttö on keskeisintä ja joiden käyttö osataan. Taulukossa «Hammaslääkärin vastaanotolle kuuluva ensihoitolääkevalikoima. »5 on lueteltu peruslääkkeet.
Eri lääkkeiden käytössä huomioitavaa
Adrenaliini
Elvytystilanteessa sydänpysähdyksen yhteydessä adrenaliini annostellaan aina laskimoon (tai erityistapauksissa intubaatioputken kautta syvälle keuhkoputkiin tai luuydinonteloon).
Tilanteissa, joissa adrenaliinin anto äkillisissä yliherkkyysreaktiossa (anafylaksia) on perusteltua, on Epipen® Auto-Injectorin käyttö vaivatonta. Lääkettä on kahta eri vahvuutta: EpiPen® Auto-Injector 0,3 mg on tarkoitettu aikuisille ja EpiPen® Jr. Auto-Injector 0,15 mg lapsille, jotka painavat 15-30 kg «»10.
Nitraatit
Angina pectoris -oireiden hoitoon voidaan käyttää glyseryylinitraattia tai isosorbididinitraattia. Vaihtoehtoisesti voidaan antaa suussa sulava resoribletti kielen alle tai annostella lääke antamalla suihke kielen päälle. Isosorbididinitraatti-suihkeen antianginaalisen vaikutuksen alku (1-3 minuutin kuluessa) suuhun annosteltuna on yhtä nopea kuin nitroglyseriinin, mutta teho kestää huomattavasti kauemmin (jopa kaksi tuntia) «»11.
Antihistamiinit
Antihistamiineja käytetään lievemmissä allergisissa reaktioissa.
Glukagoni
Glukagoni (GlucaGen® 1 mg) on tarkoitettu vain vakavan, mittaamalla todetun hypoglygemian hoitoon. Lääke on valmiissa annosruiskussa ja se annostellaan ihon alle, lihakseen tai laskimoon «»11. Glukagonin lisäämistä lääkevarustukseen voidaan harkita niillä vastaanotoilla, joiden potilaskannassa on runsaasti diabetestä sairastavia potilaita ja hammaslääkäri on perehtynyt lääkevalmisteen käyttöön.
Verenvuodon lääkehoito
Ennen kirurgisia toimenpiteitä potilaan verenvuotoanamneesi on selvitettävä. Potilaan saama antikoagulanttihoito on tavallisin lääkeaineen aiheuttama vuototaipumuksen syy. Verenvuototaipumus voi ilmetä myös potilaalla, jolla ei ole anamnestisesti tietoa vuotohäiriöistä tai jonka laboratorioarvot ovat viitealueilla.
Kirurgisen tai traumaattisen vuodon kontrolloiminen tapahtuu tavallisesti komprimoimalla haava-aluetta. Hampaanpoiston jälkeinen vuoto asettuu tavallisesti potilaan purressa poistokuopan alueelle asetettua sideharsotaitosta tai vanurullaa. Parodontaalikirurgisten toimenpiteiden jälkeinen vuoto asettuu tavallisesti asettamalla haavapasta leikkausalueelle.
Mikäli vuoto jatkuu, on syytä laittaa toimenpidealueelle ompeleet ja tarvittaessa myös hemostaattinen kompressi (esim. Surgicel®). Mikäli tarvitaan lääkitystä, käytettävissä ovat traneksaamihappo ja tekijä VIII:n epäspesifi stimulantti. Suun kautta tapahtuva ja nasaalinen hoito ovat helposti toteutettavissa vastaanotolla. Traneksaamihaposta ja tekijä VIII:n epäspesifisestä stimuloijasta (desmopressiini) on saatavissa myös injektioneste.
Suun kautta annettu K-vitamiini vaikuttaa vasta noin vuorokauden kuluttua ja siksi sillä ei ole välitöntä vaikutusta vuotoon.
Traneksaamihappo. Suukirurgisten toimenpiteiden jälkeen traneksaamihappoa (Caprilon®, Cyklokapron®) voidaan antaa fibrinolyysin estämiseen suun kautta 1-1,5 g kolmasti päivässä. Hyytymistä voidaan tehostaa kostuttamalla harsotaitos traneksaamihappo injektionesteeseen.
Desmopressiini. Desmopressiini, tekijä VIII:n epäspesifi stimulantti (Octostim®) on tehokas potilailla, joilla on trombosyyttidysfunktiota tai vuotoajan pidentymistä, sekä potilailla, joilla on lievä hemofilia A tai von Willebrandin tauti (ei tyyppi II B). Se on indisoitu, kun paikallinen hemostaasi ei tuota tulosta ja vuoto jatkuu edelleen. Tekijä VIII:n epäspesifi stimulantti on tehokas intranasaalisesti annosteltuna.
Ensihoidon järjestelmä
Pohjoismaissa perusterveydenhoidon tueksi on kehitetty siitä eriytetty ensihoitojärjestelmä takaamaan väestölle asuinpaikasta riippumatta riittävät ensihoitopalvelut. Ensihoitotilanteet hammaslääkärin vastaanotolla ovat harvinaisia, mutta jos toimenpiteitä tarvitaan, niiden tulee olla tehokkaita ja nopeita.
Hammaslääkärin vastaanotolla ensihoitovalmiuden vaatimusten tulee perustua realiteetteihin, jolloin hyvä tasoinen maallikkoelvytys yhdistettynä riittävään varusteluun takaa hoidon tason. Jatkohoito tukeutuu toimivaan ensihoitojärjestelmään. «»13
First aid equipment in the dental office
To prevent development of acute systemic symptoms, dentists should know the background mechanisms of these symptoms. Dental patients may develop acute and serious symptoms even though these mechanisms were taken into consideration. If there are indications that the reason behind the symptoms could be life threatening, first-aid measures must be started without a delay, and paramedics should be called immediately.
First-aid equipment in the dental office for the treatment of acute situations should be adequate so that immediate measures can be taken. In addition, the personnel of the dental office should be familiar with the basic technique of resuscitation as well as the use of equipment and medication.
Equipment and medication for basic resuscitation belong to the basic outfitting of a dental office. Selection of the equipment can be broadened depending on the abilities of the personnel.
| Kardiopulmonaalisen elvytyksen hoitokaavio. |
|---|
| Hälytä apua (Hätäkeskuksen puhelinnumero 112). Aseta potilas tasaiselle alustalle. Mikäli potilas on hoitotuolissa, aloita elvytys siirtämättä potilasta. |
| Hengitystiet Avaa hengitystiet: nosta leuasta ja taivuta päätä taaksepäin. Puhdista suu ja nielu. |
| Hengitys Ei spontaania hengitystä: aloita tekohengitys suusta suuhun -menetelmällä: purista sieraimet yhteen, puhalla suu tiukasti autettavan suuta vasten ja puhalla peräkkäin kaksi puhallusta niin että rintakehä nousee ja laskee, mikäli vierasesine tukkii hengitystiet, anna neljä iskua selkään ja neljä painallusta ylävatsaan tai rintakehän alaosaan hengitysteiden avaamiseksi, tarvittaessa toista edellä esitetty. |
| Verenkierto - Tarkista rytmi käyttäen defibrillaattoria mikäli mahdollista. Jos todetaan kammiovärinä tai kammiotakykardia, defibrilloi välittömästi. - Tarkista kaulavaltimopulssi. Mikäli pulssi tuntuu, jatka puhaltamista; 12 puhallusta minuutissa (puhallus joka viides sekunti). Lapsella tiheys on 20 painallusta minuutissa. |
| Mikäli pulssi ei tunnu, aloita paineluelvytys - Aikuisella ja yli 8-vuotiaalla lapsella puhallusten ja painallusten suhde on 2:15, kun potilasta ei ole vielä intuboitu. - 1-8-vuotiailla lapsilla puhallusten ja painallusten on suhde 1:5. Puhallusten aikana pidetään taukoa painannasta. - Puhallusten ja painallusten suhde on kaikilla 1:5, kun potilas on intuboitu, eikä painantaa keskeytetä ventilaation ajaksi. Painallustaajuus on 100 kertaa minuutissa. - Elvytystä jatketaan keskeytyksettä, kunnes potilas toipuu tai hänet lähetetään jatkohoitoon. |
| Kardiopulmonaalinen elvytys. |
|---|
| «»14 Tajuttomalla hengitystiet tukkeutuvat kielen painuessa taakse (a). Hengitystie vapautetaan taivuttamalla päätä taakse ja kohottamalla kaularanka. (b) |
| «»15 Potilaan mahdollinen spontaani hengitys tarkistetaan (a). Mikäli spontaania hengitystä ei todeta, aloitetaan puhalluselvytys, mieluiten nieluputkea käyttäen (b). |
| «»16 Potilaan pulssi tunnustellaan kaulalta. |
| «»17 Mikäli pulssia ei tunneta, aloitetaan paineluelvytys. Oikea kohta sijaitsee rintalastan keski- ja alakolmanneksen rajalla (a). Paineluelvytys tapahtuu suorin käsivarsin (b). |
| 1. Avaa defibrillaattorin kansi. |
| 2. Paljasta potilaan rintakehä. |
| 3. Avaa elektrodipakkaus ja poista suojamuovit. |
| 4. Kiinnitä elektrodit potilaan paljaalle rintakehälle ohjeiden mukaan. |
| 5. Kuuntele laitteen ohjeita ja kosketa potilasta vain kehotettaessa. |
| 6, Varmista, että kukaan tai mikään ei kosketa potilasta ja paina DEFIBRILLOINTI-painiketta. |
| 7. Jos potilas alkaa liikkua tai hengittää, käännä potilas kylkiasentoon, mikäli mahdollista. Pidä elektrodit ja laite kytkettynä potilaaseen. |
| 8. Kerro ensihoitoryhmälle mitä olet tehnyt. |
| 9. Sammuta laite ja huolla se ohjeiden mukaan käyttövalmiiksi. |
| 1. Ventilaatiovälineet Vähimmäisvarustus: tekohengityspalje, nieluputki, yhdysletkut ja paineenalennusventtiili sekä rotametri. |
| 2. Infouusiovälineistö Laskimoyhteyden avaamiseksi: - staasi, suonikanyylit (esim. Viggo-neulat ja i.v.-infuusiopakkaus) - neuloja ja ruiskuja, spriilappuja ihon puhdistukseen, heftaa ym. |
| 3. Verenpainemittari, stetoskooppi Jos potilaita hoidetaan i.v.-esilääkityksessä, tulee vastanotolla olla myös ekg-laite ja pulssioksimetri Välineistö on esitetty kuvissa 1-8. |
| Hätätilapotilasta lääkitään laskimonsisäisesti; poikkeuksena diatsepaamin annostelu kouristavalle vaihtoehtoisesti per rectum ja adrenaliinin antaminen lihakseen. |
| 1. Happi - Kaikilla vastaanotoilla tulee olla hapenannon mahdollisuus. Yksinkertaisin toteutustapa on ns. turvapullo. |
| 2. Adrenaliini - 1:1000 (1 mg/ml) annetaan sydänpysähdyksessä stimuloimaan sydämen toimintaa. Annostus: Aikuisille: 1,0 mg 1 ml ampulli (i.v.) kerrallaan tarvittaessa toistaen 2-3 minuutin välein. Lapsille: alle 1-vuotiaille 0,1 mg i.v. ja 1-8-vuotiaille 0,2 mg (i.v.). Anafylaksiassa EpiPen® 0,3 mg adrenaliinia ja EpiPen® Jr. 0,15. adrenaliinia i.m. - Säilyvyys: adrenaliini 1:1000 18 kuukautta, EpiPen® 20 kuukautta. |
| 3. Metyyliprednisoloni (Solu-Medrol® 40mg) tai hydrokortisoni (Solu-Cortef® 100mg) – Äkillisten yliherkkyystilojen hoitoon (astma, lääkereaktiot). – Annostus: metyyliprednisoloni 40 mg i.v. tai i.m. Hydrokortisoni 100 mg i.v. tai i.m. – Säilyvyys: Solu-Medrol® 5 vuotta, Solu-Cortef® 5 vuotta. |
| 4. Diatsepaami (Diapam injekt®, Stesolid-Novum injekt®) Diatsepaami voidaan antaa myös rektiolina (Stesolid® 2 mg/ml 5 mg, 4 mg/ml 10 mg) – Annostus: aikuiset injektiona 5-10 mg eli 0,5-1 ampulli i.v. tai 1 rektioli; lapsille painon mukaan. |
| 5. Ringer-liuos tai fysiologinen keittosuolaliuos i.v.-käyttöön – Ns. aukiolotippaa varten 500 ml Ringer -liuosta. |
| 6. Glukoosi 5 % liuos |
| 7. Isosorbididinitraatti/nitroglyseriini (Dinit®-sumute suuonteloon, Nitro® 0,5 mg resoribletti) – Ensijaisesti suusuihke angina pectoris -kohtauksen varalta. – Vaihtoehtoisesti vähintään kuusi tablettia nitroglyseriini 0,5 mg -resoriblettejä. – Säilyvyys: Dinit® 3 vuotta, Nitro® 2 vuotta. |
| 8. Glukagoni (GlucaGen® 1 mg kertakäyttöpakkaus) - Lääkevalmisteen tarpeellisuus lääkevalikoimassa arvioitava erikseen; vain vakavan, mittaamalla todetun hypoglykemian hoitoon, hammaslääkärin on perehdyttävä hyvin lääkevalmisteen käyttöön. - Annostelu s.c., i.m., i.v. - Annostus: 1mg aikuiset ja > 25 kg tai yli 6-8-vuotiaat lapset; 0,5 mg < 25 kg tai alle 6-8-vuotiaat lapset. - Säilyvyys 36 kuukautta. |
| 9. Atropiini (Atropin® 1 mg/ml) - Lääkevalmisteen tarpeellisuus lääkevalikoimassa arvioitava erikseen; vasovagaalisen kollapsin hoitoon, hammaslääkärin perehdyttävä hyvin lääkevalmisteen käyttöön. - Annostus: 0,1 mg/10 kg i.v. – Säilyvyys viisi vuotta. |
Erikokoisia nieluputkia. Nieluputki asennetaan pyöräyttämällä se 180 astetta ja työntämällä kielenkannan taakse.
Academica Kustannus Oy, Osmontie 5, 00610 Helsinki
Mauri Numminen, anestesiologian erikoislääkäri
Hammassairaala Oral
Kirjallisuutta
- Guidelines 2002. European Resuscitation Council. Luettavissa www-sivuilta <www.erc.edu>