Julkisen sektorin suun perusterveydenhuolto Etelä-Suomessa

1. Työvoimatilanne

Etelä-Suomen läänin perusterveydenhuollon hammaslääkärien ja muiden hammashuollon toimihenkilöiden virkojen/toimien määrä kuntakoon mukaan on esitetty taulukossa «Julkisen sektorin perusterveydenhuollon hammaslääkärien (HL) ja muun hammashuollon henkilökunnan virkojen/toimien sekä hoidettujen ja hoitamattomien virkojen/toimien määrä ja prosenttiosuudet Etelä-Su»1. Keskimäärin noin 13 prosenttia hammaslääkärien viroista/toimista oli erilaisista syistä hoitamatta. Muun hammashuollon henkilökunnan vastaava luku oli keskimäärin kahdeksan prosenttia. Pienten kuntien tilanne oli hieman poikkeava verrattuna suuriin ja keskisuuriin kuntiin: yli 15 prosenttia hammaslääkärien viroista oli hoitamatta, mutta ainoastaan noin kolme prosenttia muista hammashuollon viroista. Väestöpohja yhtä julkisen sektorin perusterveydenhuollon hammaslääkäriä kohden oli suurin suurissa kunnissa (1:2 595) ja pienin pienissä kunnissa (1:2 055). Kuntien virkajärjestelyt vaihtelivat: erilaisilla prosenttiosuuksilla virkaa hoitavat hammaslääkärit olivat tavallisia ja eräässä kunnassa ei tutkimuksen ajankohtana ollut yhtään hammaslääkärin viran haltijaa.

2. Kiireellisen hoidon järjestäminen

Lähes kaikissa kunnissa tai kuntayhtymien vastuualueilla oli järjestetty hammashuollon päivystys kaikkina arkipäivinä (92 %). Yhdestä keskisuuresta ja neljästä pienestä kunnasta vastattiin, ettei päivystystä oltu järjestetty kaikkina arkipäivinä. Valtaosin päivystys oli järjestetty myös viikonloppuisin (71 %). Seitsemän keskisuurta ja 10 pientä kuntaa ilmoitti, ettei hammashuollon viikonloppupäivystystä ole. Yhdestä kunnasta vastattiin, ettei erityistä hammashuollon päivystystä ole lainkaan. Päivystys oli järjestetty pääosin kunnan omana toimintana (69 %), mutta noin puolessa kuntia/kuntayhtymiä (49 %) yhteistoiminnassa yksityissektorin kanssa.

3. Ostopalvelut

Noin 25 prosenttia (15/59) Etelä-Suomen läänin kunnista ja kuntayhtymistä käytti ostopalveluja aikuisväestön hammashoidon järjestämiseksi. Suhteellisesti laskien eniten ostopalveluja oli hyödynnetty suurissa kunnissa. Aikuisväestön ostopalveluihin varattu raha vaihteli 1 600 eurosta 3 671 000 euroon vuonna 2003.

4. Sähköinen potilastietojärjestelmä

Noin 90 prosentissa terveyskeskuksia (52/59) oli käytössä hammashuollon sähköinen potilastietojärjestelmä. Ainoastaan viisi pientä ja yksi keskisuuri terveyskeskus ilmoitti, ettei sähköistä järjestelmää vielä ole.

5. Hoidon tarjonta ja priorisointi

Selvitettäessä hoidon tarjonnan tilannetta (syyskuu 2003) kävi ilmi, että palvelujen tarjontaa oli eri tavoin rajoitettu. Yli puolet kunnista ja kuntayhtymistä (53 %) ilmoitti, että järjestelmällistä hoitoa tarjottiin tietyille ikäluokille (alle 18-vuotiaille tai muu ikärajoitus). Järjestelmällisessä hoidossa olevia erityisryhmiä oli 29 kunnassa ja kuntayhtymässä (51 %). Tällaisia ryhmiä olivat esimerkiksi opiskelijaryhmät, laitospotilaat ja erilaisten sairauksien johdosta hammashoidon riskiryhmiin kuuluvat potilaat.

Kysyttäessä, mitä hoitoja ei anneta, yhteensä 40 kunnassa ja kuntayhtymässä (68 %) oli hoidon tarjonnassa jokin rajoite. Tyypillisimmin hoitorajoitukset koskivat laajempaa protetiikkaa kuten esimerkiksi siltaprotetiikkaa sekä implanttihoitoja ja ns. esteettistä hammashoitoa.

Kysymykseen oletteko tehneet priorisointipäätöksiä, valtaosa kunnista ja kuntayhtymistä (63 %) vastasi myöntävästi. Suhteellisesti laskien vähiten priorisointipäätöksiä oli tehty pienissä kunnissa (41 %). Päätöksissä, joita oli tehty eri tavoilla ja tasoilla, erityishuomiota olivat saaneet lapset ja nuoret sekä odottavat äidit ja erilaisia yleissairauksia sairastavat potilaat.

6. Johtavien hammaslääkärien ja ylihammaslääkärien näkemykset

Johtavien hammaslääkärien ja ylihammaslääkärien omat näkemykset kansanterveyslain ja sairausvakuutuslain muutoksen vaikutuksesta olivat yhtenevät työvoiman tarpeen, päivystyspotilaiden määrän ja työn kuormittavuuden suhteen «»1. Yli 70 prosenttia heistä oli sitä mieltä, että nämä olivat lisääntyneet ja kasvaneet. Näin oli tilanne erityisesti suurissa ja keskisuurissa kunnissa «»2. Hoidon vaativuustason katsottiin myös kasvaneen ja maksullisen hoidon lisääntyneen samoin erityisesti suurissa ja keskisuurissa kunnissa «»1 ja «»2.

Järjestelmällisen hammashoidon ja ehkäisevän hoidon suhteen tilanne oli kaksitahoinen: suurissa kunnissa näiden katsottiin vähentyneen, mutta pienissä kunnissa vain noin 20-30 prosenttia johtavista hammaslääkäreistä vastasi väitteeseen myöntävästi «»1. Ylihammaslääkärien mukaan lasten tai nuorten ja erityisesti laitospotilaiden hoito ei ollut selkeästi vähentynyt lainmuutoksen jälkeen «»2. Työviihtyvyys sai heikoimman arvion kaikista esitetyistä väitteistä, ja yhdenkään kunnan edustaja ei ollut täysin samaa mieltä siitä, että työviihtyvyys on parantunut.

7. Laadun varmistaminen

Kysyttäessä, onko terveyskeskuksessanne käytössä hammashuollon laadunvarmistusjärjestelmiä tai -ohjelmia, 38 prosenttia vastasi myöntävästi. Erityisesti pienissä kunnissa laadunvarmistusjärjestelmiä tai -ohjelmia ei tutkimuksen mukaan ollut (81 %). Vajaa 10 prosenttia kunnista ja kuntayhtymistä jätti vastaamatta tähän kysymykseen.

8. Kantelut palveluiden tarjonnasta

Kysyttäessä, onko vastuualueeltanne tullut kirjallisia muistutuksia/kanteluita palveluiden tarjonnasta hammashuollon laajennuksen jälkeen, kaikki suuret kunnat ja noin kolmasosa keskisuurista kunnista vastasi kysymykseen myöntävästi. Yhteensä 12 kunnassa tai kuntayhtymässä oli tullut viisi tai vähemmän ja kolmessa yli viisi muistutusta/kantelua. Pienissä kunnissa ei kanteluita juuri esiintynyt.

Hoidon tarjonta ja priorisointi

Päätös ikärajojen poistamisesta hammashuollossa muuttamalla kansanterveys- ja sairausvakuutuslakeja tehtiin jo vuonna 2000, ja laajennus tuli vaiheittain voimaan 1.12.2002 mennessä. Kaikilla kuntalaisilla on nyt periaatteessa oikeus julkiseen hammashoitoon terveyskeskuksessa, ja valtaosasta yksityissektorin hoitotoimenpiteitä saa Kelan korvausta iästä riippumatta. Käytännössä tilanne on kuitenkin potilaan näkökulmasta ollut sekava ja epätasa-arvoinen. Kansallisen terveyshankkeen väestön terveystarpeista lähtevän hoidon saatavuuden, laadun ja riittävän määrän turvaaminen maan eri osissa asukkaan maksukyvystä riippumatta on tarkoituksenmukainen terveyspoliittinen tavoite. Paljon julkisuutta on saanut terveyshankkeen periaate hoitoon pääsystä kohtuuajassa, minkä vuoksi eduskunta on juuri säätänyt useista lainmuutoksista. Muutoksia on tullut kansanterveyslakiin, erikoissairaanhoitolakiin, lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista, sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin «Nylander O. Hoitoon pääsemisen perusteiden ja enimmäisaikojen uudistus terveydenhuollossa vuonna 2005. Julkaisussa: Heikkilä M, Roos M (toim.). Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2005. STAKE»5. Potilaan subjektiivista oikeutta päästä hoitoon näillä lainmuutoksilla ei kuitenkaan luoda. Hoitoon pääsyn aikarajat ja niiden ylittymisestä syntyvä velvoite hankkia hoito muualta asiakkaan maksun muuttumatta tulivat voimaan 1. maaliskuuta 2005. Valtioneuvoston asetukset ohjaavat tarkemmin tutkimukseen ja hoitoon pääsyä sekä odotusaikojen julkaisemista.

Terveyskeskusten toimintahistoria on maassamme hyvin vaihteleva. Ennen vuoden 2002 uudistusta suurin piirtein kolmannes väestöstä asui sellaisilla paikkakunnilla, joilla terveyskeskus tarjosi hammashoitopalveluja kaikille «Widström E. Hammashoidon uudistus vaatii muutakin kuin rahaa. Dialogi 2004; (3): 22-23. »6. Toinen kolmannes asui puolestaan sellaisissa kunnissa, missä palvelut kohdennettiin ensisijaisesti vuonna 1956 syntyneille tai nuoremmille sekä tietyille erityisryhmille. Viimeinen kolmannes asui suurissa kaupungeissa, joissa palvelutarjonta oli rajatuinta. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että vuoden 2002 lainmuutokset ovatkin vaikuttaneet hyvin eri tavoin erilaisissa kunnissa. Samoin 1.3.2005 voimaan tulleiden uudistusten vaikutukset tulevat olemaan erilaiset eri alueilla ja erilaisissa toimintaympäristöissä. Suomen Hammaslääkäriliiton valtuuston kannanotossa painotetaan muun muassa sitä, että suomalaisten hoitaminen on mahdollista vain terveyskeskusten ja yksityishammaslääkärien yhteisvoimin «Suomen hammaslääkäriliiton valtuusto. Oikeusasiamiehen päätös ei ratkaise hammashoidon ongelmia. Suom Hammaslääkäril 2004; 11: 146. »7.

Hoitoon pääsyn priorisointia koskevaa asiaa on käsitelty julkisuudessa kanteluiden pohjalta erityisesti suurissa kaupungeissa, ja eduskunnan oikeusasiamies on antanut asiasta ennakkopäätöksen «EOAK Dnro 1044/4/02. »8. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanta on, että hammashoitoon pääsyn tulee määräytyä hoidon tarpeen perusteella ja muunlainen priorisointi on lainvastaista.

Etelä-Suomessa noin 2/3 kunnista oli tehnyt suun terveydenhuollon priorisointipäätöksiä vuonna 2002 voimaan tulleiden lainmuutosten jälkeen. Päätöksiä oli tehty lainvastaisesti eri tavalla ja tasoilla. Osassa kuntia ne oli tehty uuden lain mukaisesti, mutta monessa kunnassa niitä oli tehty lainvastaisesti ehkä kiireellisesti ja tuntematta kunnolla uutta lakia kollektiivisin päätöksin esimerkiksi perusturva- tai terveyslautakunnissa. Usein uutta lakia oli tulkittu siten, että aiempia hyväksi havaittuja käytäntöjä oli pyritty sovittamaan uuden lain vaatimuksiin. Perusteluina oli käytetty muun muassa sairaanhoidollisia seikkoja ja sitä, ettei aiempia hoitosuhteita tullut vaarantaa.

Hallituksen esitys ja suunnitellut uusimmat hoitoon pääsyä koskevat lainmuutokset ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita ja siirtymäaikaa on toivottu. Sairaanhoitopiireissä toivottiin ainakin vuoden siirtymäaikaa «Kuntaliitto vaatii hoitotakuun lykkäämistä. HS 18.2.2004. »9. Eduskunta edellytti lainmuutoksen yhteydessä myös, että hallitus seuraa, mitä vaikutuksia hyväksytyllä uudistuksella on perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisevään työhön sekä resurssien käyttöön. Huomionarvoista tässä yhteydessä on, että Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) eräät viimeaikaiset päätökset antavat viitteitä siitä, että riittävät terveyspalvelut on tarjottava tarvetta vastaavasti « Lohiniva-Kerkelä M. Terveydenhuollon juridiikka. Kauppakaari. Helsinki 2001; 137-140. »10. Kunta ei siis voi evätä kuntalaisen tarvitsemia terveyspalveluita vetoamalla määrärahojen vähyyteen tai alibudjetointiin. Palvelujen riittävyyttä arvioitaessa lähtökohtana pidetään sellaista palvelujen tasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä.

Vuonna 2005 voimaan tulleet hoitoon pääsyä koskevat lainmuutokset ja asetukset tulevat muuttamaan terveydenhuollon nykyisiä toimintoja ja rakenteita merkittävästi «Nylander O. Hoitoon pääsemisen perusteiden ja enimmäisaikojen uudistus terveydenhuollossa vuonna 2005. Julkaisussa: Heikkilä M, Roos M (toim.). Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukatsaus 2005. STAKE»5, «Aurola J, Palmunen M. Yhteenveto Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistiosta. Hoidon saatavuus ja jonojen hallinta annetuista lausunnoista. Sosiaali- ja terveysministeriö 2004. »11. On odotettavissa, että alkuvaiheessa lain tulkinta ja sen mukainen toiminta aiheuttanevat hämmennystä ja erilaista rajankäyntiä. Suun terveydenhuollon osalta laajaa yleistä keskustelua ei ole vielä käyty. Hoidon vaikuttavuus, oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus sekä hoidon tarpeen arviointi ovat niitä keskeisiä asioita, joiden perusteella käytännön ratkaisuja joudutaan tekemään.

Työvoimatilanne

Huomionarvoista on, että noin 13 prosenttia hammaslääkärien viroista/toimista oli erilaisista syistä hoitamatta Etelä-Suomen alueella, kun luku STM:n selvityksen mukaan oli noin seitsemän prosenttia koko maassa «Aurola J, Palmunen M. Yhteenveto Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistiosta. Hoidon saatavuus ja jonojen hallinta annetuista lausunnoista. Sosiaali- ja terveysministeriö 2004. »11. Kansainvälisesti ajatellen Suomen hammaslääkärimäärä on väestöön suhteutettuna huippuluokkaa «Widström E, Eaton KA. Oral healthcare systems in the extended European Union. Oral Health Prev Dent 2004; 2: 155-194. »12. Stakesin tietojen mukaan vuosina 2001-2002 kuntiin perustettiin noin 180 uutta hammaslääkärin virkaa tai tointa hammashuollon uudistukseen liittyen «Ihalainen J. Lääkäri- ja hammaslääkärityövoima lokakuussa 2003. STM:n työryhmämuistioita 2004:1. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2004. »13. Terveyspalvelujärjestelmän muutokset ja työvoimavuokraus vaikuttavat lääkäreiden työvoimaseurantaan. Niin vajausta kuin työttömyyttäkin esiintyy yhtä aikaa. Lääkäri- ja hammaslääkärivajeesta huolimatta Lääkärien työttömyyskassan jäseniä oli esimerkiksi vuonna 2002 jatkuvasti työttöminä työnhakijoina työvoimatoimistoissa. Kuukausittaista maksatusta oli tuolloin noin 100 lääkärille ja noin 25-30 hammaslääkärille «Aurola J, Palmunen M. Yhteenveto Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistiosta. Hoidon saatavuus ja jonojen hallinta annetuista lausunnoista. Sosiaali- ja terveysministeriö 2004. »11. Alueelliset vaihtelut voivat olla suuria. Esimerkiksi vuonna 2003 suurin hammaslääkärivajaus oli Helsingin ja Uudenmaan sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiireissä. Pienten ja suurten kuntien ongelmat ovat hyvin vaihtelevia Etelä-Suomen läänin alueella. Tällä hetkellä yleinen suuntaus vaikuttaa olevan sellainen, että hammaslääkärit hakeutuvat suurempiin yksiköihin ja suuriin asutuskeskuksiin.

Kiireellisen hoidon järjestäminen

Kiireellisen hoidon järjestämisen osalta muutoksia ei ole tullut. Kuntien tulee kansanterveyslain 14 §:n mukaan järjestää kiireelliset sairaanhoitopalvelut, mukaan lukien kiireellinen hammashoito, potilaan asuinpaikasta riippumatta. Kiireellistä hoitoa tarvitsevalla on (subjektiivinen) oikeus hoitoon. Mitä kiireellinen hoito suun terveydenhuollon alueella sisällöllisesti käsittää, on toinen asia. Yleisterveyttä uhkaavat tulehdukset, tapaturmat yms. ovat ehkä selkeästi kiireellistä hoitoa vaativia, mutta esimerkiksi kruunujen ja proteesien lohkeamisiin liittyvät hoidot voivat olla vaikeammin tulkittavia. Tämän tutkimuksen mukaan lähes kaikissa läänin kunnissa päivystys oli järjestetty arkipäivisin ja myös viikonloppuisin. Valtaosin päivystys oli järjestetty kunnan omana toimintana, mutta noin puolessa kunnista yhteistyössä yksityissektorin kanssa. Muutamissa kunnissa oli erityisjärjestelyjä esimerkiksi naapurikuntien kanssa johtuen huonosta viranhaltijatilanteesta. STM:n antamien tietojen mukaan kiireellisen hoidon järjestäminen on parantunut koko maassa vuoden 2002 jälkeen. Vaikka nykyisiin kiireellisen hoidon tarjonnan säädöksiin ei ole tulossa muutoksia, yhteistyön merkitys korostunee tulevaisuudessa ja kiireellisen hoidon sisältö joudutaan määrittelemään tarkemmin.

Ostopalvelut ja sähköiset potilastietojärjestelmät

Noin neljännes läänin kunnista käytti ostopalveluja muodossa tai toisessa suun terveydenhuollon toimintojen ylläpitämiseen. Esimerkiksi Karjaan, Sammatin ja Vehkalahden kunnat ostavat kaikki suun terveydenhuollon palvelut. Voidaankin sanoa, että ostopalvelut ovat tulleet ainakin jossain muodossa osaksi julkista suun terveydenhuoltoa. Yhteistyössä yksityissektorin kanssa on kehittämisen varaa, joskin Helsingin terveysviraston hammashuollon ostopalvelu-kokeilumallia pitivät seurantatutkimuksen perusteella vähintäänkin tyydyttävänä niin potilaat kuin palvelujen tuottajat «Helminen SE, Murtomaa H. Hammashuollon vuoden 2001 ostopalvelukokeilun seurantatutkimus. Helsingin kaupungin terveysviraston raportteja 2001:9. Helsingin kaupungin terveysvirasto 2001. »18.

Kansallisen hankkeen palvelujärjestelmän rakenteiden uudistamisen yksi haaste koskee tietojärjestelmiä ja tähtää toimivaan tietohallintoon. Suuri osa potilastiedoista on jo sähköisessä muodossa. Näin on myös julkisen sektorin hammashuollossa Etelä-Suomessa, jossa sähköinen potilastietojärjestelmä on jo 90-prosenttisesti käytössä. Hammashuollossa ei ole kuitenkaan ollut mitään ohjausta sähköisten potilasasiakirjojen/järjestelmien toiminnan tai sisällön suhteen (vrt. STM 2004: Sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien valtakunnallinen määrittely ja toimeenpano). Yhteensopivia kansallisia perusratkaisuja tarvitaan seudullisen ja alueellisen yhteistoiminnan mahdollistamiseksi. Esimerkiksi organisaatiorajojen yli (kuten perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito) tapahtuva lähetekäytäntö ja potilastietojen luovuttaminen tapahtuvat edelleen usein paperilla. Kansallisen hankkeen tavoitteena on, että valtakunnalliset palvelut ja terveydenhuollon järjestelmien rajapinnat tehdään STM:n asetuksella kaikkia terveydenhuollon toimijoita velvoittaviksi vuoteen 2007 mennessä. Kaikkien sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien tulee käyttää yhteisesti määriteltyjä rakenteisia tietoja «Sähköisten potilasasiakirjajärjestelmien valtakunnallinen määrittely ja toimeenpano. STM:n Työryhmämuistioita 2003:38. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2004. »15.

Laadunvarmistus ja kantelut

Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, että systemaattinen laadunvarmistus olisi osa julkisen hammashuollon toimintamallia. Suomen Hammaslääkäriliiton laatuneuvoston aktiivinen työ ei vielä vaikuta laaja-alaisesti erityisesti pienten kuntien terveydenhuollon toimintayksiköihin.

Terveydenhuoltoa koskevien kantelujen ja erilaisten valvonta-asioiden määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten ylläpitämästä tilastointi- ja seurantajärjestelmästä ilmenee, että vuonna 2003 valtaosa ratkaistuista valvonta-asioista kohdistui lääkärien ammattiryhmään ja vain alle viisi prosenttia hammaslääkäreihin «Lääninhallitusten ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen terveydenhuollon valvonta-asiat vuonna 2003. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus 30.3.2004 dnro 1404/00/009/04. »16. Odotettavissa kuitenkin on, että hammashuollon kanteluiden määrä tullee kasvamaan kansanterveys- ja sairausvakuutuslain muutoksen ja uusien hoitoon pääsyä koskevien lainmuutosten takia. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voi olettaa kanteluiden kohdistuvan erityisesti suuriin ja keskisuuriin kuntiin.

Ylihammaslääkärien näkemykset

Kansanterveys- ja sairausvakuutuslain muutos on aiheuttanut painetta niin työntekijöissä kuin niissä, jotka ovat vastuussa hoidon järjestämisestä. Tulokset ovat yhteneviä Työterveyslaitoksen suomalaisten hammaslääkärien työhyvinvointitutkimuksessa saatujen tulosten kanssa «Hakanen J. Hammaslääkäreiden työhyvinvointi Suomessa. Työterveyslaitoksen raportti. Suomen Hammaslääkäriliitto. Helsinki 2004. »17. Erityisesti tämä koskee julkista sektoria ja nimenomaan terveyskeskuksia, joissa työn rasitustekijät koetaan suuremmiksi ja työn voimavaratekijät vähäisemmiksi kuin yksityisellä sektorilla. Toisaalta voimavarana on pidettävä sitä seikkaa, että suurin osa hammaslääkäreistä suhtautuu lakiuudistuksiin myönteisesti ja kokee niiden vaikutukset myönteisenä haasteena ammattitaitonsa kehittämiselle «Hakanen J. Hammaslääkäreiden työhyvinvointi Suomessa. Työterveyslaitoksen raportti. Suomen Hammaslääkäriliitto. Helsinki 2004. »17.

Ylihammaslääkärien näkemysten erot olivat suuria. Erityisen huolestuttavaa on se, että kaikki suurten kuntien edustajat katsoivat sekä järjestelmällisen että ehkäisevän hoidon vähentyneen lain muutoksen jälkeen. Tulevaisuudessa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että menestyksekäs ja pitkäjänteinen pohjoismaisen suusairauksien ehkäisevän työn jatko turvataan. Pienissä kunnissa puolestaan tilanne ei vuonna 2002 välttämättä muuttunut lainkaan.

Kansallisen terveydenhuoltohankkeen päätavoitteiden, terveyden edistämisen ja hoitoon pääsyn turvaamisen, saavuttaminen turvannevat suomalaisen terveydenhuollon toimintaedellytykset tulevaisuudessakin. Vuosien 2002 ja 2005 lainmuutokset vaikuttavat erittäin voimakkaasti suun terveydenhuollon rakenteisiin ja toimintoihin. Terveydenhuollon rakenteiden ja toimintojen muuttuessa tilanne vaatii jatkuvaa seurantaa ja arviointia. Olemassa olevien voimavarojen tehokas käyttö ja tarkoituksenmukainen kohdentaminen sekä hoitosisällön uudelleen arviointi auttavat selviytymään uusista haasteista myös suun terveydenhuollon alueella. Yhteistyön lisääminen ja uusien toimintamuotojen kehittäminen tukevat pääsyä näihin tavoitteisiin.

Kiitokset:

Kiitämme Sosiaali- ja terveysneuvos Esa Ellalaa Etelä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolta sekä lääninhallituksen kansallisen terveyshankkeen ohjausryhmää tutkimuksen mahdollistamisesta ja tukemisesta.