Akuutit kivut hammaslääkärin vastaanotolla

Inflammaatio ja kipulääkitys

Inflammaatio määritellään elimistön reaktioksi mitä tahansa ärsykettä vastaan. Ärsyke voi olla mekaaninen (trauma, paine, venytys), kemiallinen (happo tai emäs), terminen (kylmyys tai kuumuus), säteilyyn liittyvä (infrapuna- tai ultraviolettisäteily), infektio (bakteeri, virus tai sieni) tai biokemiallinen, eli reaktio kehon omia kemiallisia yhdisteitä vastaan (kivun välittäjäaineita esim. histamiini, bradykiniini ja ionit kuten K⁺).

Inflammaatioon liittyy viisi klassista pääoiretta: calor (kuumotus), rubor (punoitus), tumor (turvotus), dolor (kipu) ja functio laesa (toiminnanvajaus). Kuumotus, punoitus ja turvotus johtuvat verisuonien laajenemisesta, jonka tarkoituksena on tuoda enemmän verta, eli happea, leukosyyttejä ja vasta-aineita, vaurioituneelle alueelle. Kipu aiheuttaa välittömän perifeeristen nosiseptorien (kipureseptorien) stimulaation ja kivun välittäjäaineiden vapautumisen soluista ja verisuonten seinämistä. Toiminnanvajauksen tarkoituksena on suojata vaurioitunutta kudosta ylikuormitukselta ja lisävauriolta. Inflammaation tärkeänä päämääränä on siis korjata kudoksessa syntynyt riittävän voimakkaan ärsykkeen aiheuttama vaurio. Voidaan sanoa, että inflammaatio on paranemisen ensimmäinen vaihe.

Tyypillisesti perifeerisesti vaikuttavat kipulääkkeet, kuten asetyylisalisyylihappo ja ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet «»1 lievittävät kipua estämällä inflammaatioprosessin, koska prostaglandiinisynteesi estyy «Dionne RA, Phero JC, Becker DE. Management of pain and anxiety in the dental office. Saunders. Philadelphia 2002. »3. Erittäin suositulla parasetamolilla on kaksoisvaikutus, koska se vaikuttaa sekä perifeerisesti (estää jossain määrin prostaglandiinisynteesiä) että keskushermostoon «Dionne RA, Phero JC, Becker DE. Management of pain and anxiety in the dental office. Saunders. Philadelphia 2002. »3. Glukokortikosteroidit ovat tehokkaampia tulehduksen estäjiä. Niiden vaikutus perustuu hiussuonten laajenemisen, leukosyyttien vaeltamisen ja fagosytoosin estoon sekä prostaglandiinisynteesin ensimmäisen vaiheen estoon (soluseinän fosfolipaasi A2 -entsyymin salpaus). Akuuttia kipua voi edellä mainittujen lääkeaineiden lisäksi helpottaa käyttämällä paikallispuudutteita ja aktivoimalla keskushermoston sisäsyntyisiä kipua lievittäviä mekanismeja «Dionne RA, Phero JC, Becker DE. Management of pain and anxiety in the dental office. Saunders. Philadelphia 2002. »3.

Kipudiagnostiikka

Tärkeintä kipudiagnostiikassa on anamneesi. Anna potilaan itse kertoa kivusta: missä se sijaitsee (osoitus sormella), milloin kipu alkoi ja oliko siihen eritystä syytä, kiputyypistä, (iskevä = inflammatorinen, jyskyttävä = lihasperäinen, polttava = verisuoniin ja sympaattiseen hermostoon liittyvä, pistävä tai vihlova = neuralginen) samoin kuin mahdollisista kipua lisäävistä tai lievittävistä tekijöistä.

Perusteellista esitietojen kyselyä seuraa järjestelmällinen tutkimus, tarvittaessa täydennettynä röntgenkuvauksella. Muista, että sähköisellä pulpan testauksella (vitalometrillä) voidaan rekisteröidä, onko pulpassa tuntoa vai ei - ei sitä, onko pulpakudos elävä. Elävä pulpa voi antaa negatiivisen tuloksen, jos siihen on kohdistunut trauma tai potilaalle on tehty ortognaattista kirurgiaa, jonka vuoksi hermo on vahingoittunut. Samoin positiivisen tuloksen voi saada ei-vitaalista pulpasta (gangreenainen nekroosi). Käytä mielikuvitusta diagnoosia tehdessäsi!

Hampaista johtuva kipu

Lähes 46 000 amerikkalaisperheen tutkimuksessa Lipton ym. selvittivät «Lipton JA, Ship JA, Larach-Robinson D. Estimated prevalence and distribution of reported orofacial pain in the United States. J Am Dent Assoc 1993; 124: 115-121. »4, että 22 %:lla tavallisesta väestöstä oli kuuden kuukauden aikana ollut purentaelimen kipuja. Näistä 12 %:lla oli ollut hammaskipua. Hammaspulpassa on runsaasti nosiseptiivisiä hermosäikeitä sekä verisuonia.

Hammaspulpa on lähes suljetussa ontelossa, joka on avoin vain foramen apicalen kautta. Johnson ym. «Johnson D, Harshbarger J, Rymer H. Quantitative assessment of neural development in human premolars. Anat Rec 1983; 205: 421-429. »5 raportoivat vuonna 1983, että aikuisen premolaarin foramen apicalesta kulkee noin 700 A-hermosäiettä ja 1 800 C-hermosäiettä. Nämä säikeet voivat aktivoitua suoraan pulpaan kohdistuvien ärsykkeiden ja dentiinikanavissa kulkevien sivuhaarojen hydrodynaamisen vaikutuksen yhdistelmästä.

Pulpassa on myös runsaasti verisuonten yhteydessä kulkevia sympaattisia hermosäikeitä, jotka ovat kipuprosessissa pääosassa, erityisesti akuuteissa kiputiloissa. Inflammaatiota seuraava paineennousu aiheuttaa usein pulpan kuoleman, koska paine ei pääse vapautumaan ahtaan foramen apicalen kautta.

Juurikalvossa on nosiseptiivisten reseptorien lisäksi proprioseptiivisiä reseptoreja, jotka aktivoituvat hampaan rasituksesta ja jotka antavat selvän aistimuksen ärsykkeen kohdalla. Tästä syystä potilaan on helppo paikallistaa hammas, jota purenta traumatisoi, tai jossa on periapikaalinen inflammaatio.

Akuutti pulpiitti

Akuuttiin pulpiittiin liittyy voimakas, sykkivä kipu, joka potilaan voi olla vaikea paikantaa. Se voi pahentua kuumasta ja lievittyä kylmästä «Lund JP, Lavigne GJ, Dubner R, Sessle BJ. Orofacial pain. Quintessence Publishing Co. Inc. Chicago 2001. »6. Syynä on useimmiten karies tai sen seuraukset, mutta myös mikroskooppiset hampaan murtumat, paljastuneet hammaskaulat, traumat tai lämpötilan vaikutukset voivat olla aiheuttajina.

Paras hoito on luonnollisesti aina syyn etsintä ja sen poisto (syyhyn kohdistuva hoito), esimerkiksi juurihoito tai hampaan poisto. Muutoin potilaalle annetaan oireenmukaista hoitoa kuten kipulääkkeitä. Kaikki seuraavat annostusehdotukset ovat aikuispotilaita varten. Lasten annostukseen voidaan käyttää kaavaa (4 x ikä vuosissa) + 20 = prosenttia aikuisten annoksesta.

Voidaan puhua oireenmukaisen hoidon neljästä tasosta:

1. Perifeerisesti vaikuttavat kipulääkkeet kuten parasetamoli (annos 1 g x 4 / vrk) tai tulehduskipulääkkeet, esimerkiksi ibuprofeeni (annos 400-600 mg enintään x 4 / vrk). Normaalisti ei suositella asetyylisalisyylihappoa sen hyytymien muodostumista ehkäisevän vaikutuksen takia, jos hammas aiotaan poistaa pian.

2. Perifeerisesti vaikuttavat kipulääkkeet, joissa on kodeiinia, esimerkiksi parasetamolia 500 mg + kodeiinia 30 mg / tabletti (annos 1-2 tabl. enintään x 4 / vrk). Voi aiheuttaa pahoinvointia ja unisuutta.

3. Keskushermostoon vaikuttavat kipulääkkeet, esimerkiksi tramadoli (annos 50-100 mg x 3-4 / vrk) tai buprenorfiini (0,2-0,4 mg resoriblettinä kielen alle enintään x 3-4 / vrk).

4. Jos mikään edellisistä ei lievennä kipua, voi oma lääkäri määrätä opiaattia, esimerkiksi petidiiniä.

Pulpiittia muistuttavien oireiden ilmaantuessa äkillisesti vasemmalle alaleukaan, jossa hampaat ovat terveet, tulee hammaslääkärin muistaa myös akuutin angina pectoriksen ja akuutin sydäninfarktin mahdollisuus (cardiac toothache).

Akuutti apikaalinen parodontiitti

Akuutti apikaalinen parodontiitti syntyy, kun pulpanekroosi bakteereineen tai toksiineineen leviää hampaan apeksia ympäröivään kudokseen. Muita syitä voivat olla hampaan traumaattinen ylirasitus tai suoraan hampaaseen kohdistunut trauma. Näin syntyy ensin akuutti inflammaatio apikaaliseen kudokseen, jossa on runsaasti hermokudosta. Puhutaan apikaalialueen hermopisteestä (punctum nervosum). Tämän jälkeen voi apeksin ympärille muodostua onkalo, joka röntgenkuvassa näkyy tyypillisenä apikaalisena kirkastumana.

Oireina on usein raju, jyskyttävä hammaskipu, joka pahenee makuuasennossa tai potilaan kallistaessa päätä eteenpäin. Potilaalla ei ole vaikeuksia paikallistaa kipua aiheuttavaa hammasta, mikä johtuu alueen proprioseptiivisesta hermotuksesta. Kliinisesti voidaan havaita punoitusta ja turvotusta kyseisen hampaan kohdalla kääntöpoimussa, ja toisinaan voi ilmestyä selvästi fluktuoiva absessi. Harvinaisissa tapauksissa muodostuu kasvoille voimakasta turvotusta, joka muuraa silmän umpeen, mikä johtuu imunesteen normaalivirtauksen estymisestä (lymf-edeema).

Hoitamattomalla akuutilla periapikaaliprosessilla on tyypillinen kulku:

1. Akuutti vaihe, johon kuuluu kipuja ja lisääntyvää turvotusta, kun infektio (märkää) leviää läpi luun periostin alle.

2. Raju kipu, kun märkä painaa periostia (subperiosteaalinen absessi).

3. Vähenevä kipu mutta lisääntyvä turvotus, kun märkä läpäisee periostin ja leviää kudokseen joko kielen tai posken suuntaan riippuen hampaan apeksin ja lihaksien kiinnittymiskohtien suhteesta.

4. Kivut häviävät suureksi osaksi, kun infektio saa purkautumistien fistelin kautta suuhun tai ihon pinnalle. Kuitenkin useimmissa tapauksissa potilas on hakenut apua sitä ennen.

Hoito on useimmiten syyhyn kohdistuva, joka samanaikaisesti on myös oireenmukaista hoitoa, koska oireet vähenevät nopeasti. Infektioalueelle tulee saada happea, joten potilaalle aloitetaan juurihoito ja poistetaan nekrotisoitunut pulpa tai inkisoidaan ja dreneerataan mahdollinen alkava märkäkertymä tai poistetaan hammas. Koska infektiossa hallitsevat pääasiassa an-aerobiset bakteerit, on hapen saanti sinänsä hyvä apu hoidossa «Olsen I. Klinisk-mikrobiologiske aspekter ved anaerobe infeksjoner i munnhulen. I: Hjørting-Hansen E (red.). Odontologi 99. Munksgaard. København 1999: 137-168. »7. Juurihoitoneulat kannattaa kastaa kolmiprosenttiseen vetyperoksidi-liuokseen. Siten varmistetaan hapen pääsy ahtaisiin juurikanaviin puhdistuksen aikana.

Antibioottikuuri on monissa tapauksissa aiheellinen, esimerkiksi kun kyseessä on diffuusi infektio suunpohjassa, infektio on leviämässä regio infratemporaliksen tai orbitan alueelle tai kun potilaalla on kuumetta, nielemisvaikeuksia ja leukalukko. Ensisijainen antibiootti on V-penisilliini, mutta annos on normaalia suurempi (esim. (1-)2 milj. IU x 3 / vrk viikon ajan), koska penisilliini ei tehoa helposti leukaluuhun kapseloituneeseen infektioon «Heimdahl A. Antibiotika i käkkirurgisk verksamhet. Tandlægebladet 2002; 106: 110-115. »8. Koska kyseessä on anaerobi-infektio, voidaan käyttää myös metronidatsolia (400 mg x 3 / vrk useamman päivän ajan). On tärkeä ymmärtää, että pelkästään antibiooteilla ei potilasta voi parantaa, vaan niitä käytetään syyn etsimiseen ja eliminoimiseen tähtäävän kirurgisen hoidon lisänä. Voimakkaaseen kipuun voidaan määrätä kipulääkitystä edellisen kappaleen ohjeiden mukaan.

Juurihoidon, etenkin uusintajuurihoidon, yhteydessä kivut joskus pahenevat hoidon alussa. Tilannetta kutsutaan ostitis sicca dolorosaksi ja sitä pidetään apeksin alueen neuriittina. Syynä voi olla apeksin läpi mennyt juurikanavaneula (mekaaninen neuriitti) tai liian voimakas huuhtelu bakteereita tappavalla liuoksella, kuten klooriheksidiinillä tai suuriprosenttisella natriumhypokloriitilla, jolloin pieni määrä nestettä tunkeutuu ulos apikaalisesti (kemiallinen neuriitti). Kyseessä ei ole infektio vaan inflammaatio.

Akuutti marginaalinen parodontiitti

Myös syvään ientaskuun voi syntyä akuutti infektio. Märkä ei pääse purkautumaan ientaskun suun kautta turvotuksen takia. Kliinisesti havaitaan tyypillisesti turvotusta juuren puolivälin alueella. Hammas on liikkuva ja arka. Ientaskua sondeeraamalla tulee taskusta märkää. Marginaalisen absessin toinen nimitys on parulis.

Hoitona on perusteellinen juurenpintojen kyretointi ja mahdollisesti sen jälkeen parodontaalikirurgia. Kyrettien upottamisesta kolmiprosenttiseen vetyperoksidi-liuokseen on hyötyä, sillä siitä vapautuva happi tappaa anaerobisia bakteereja ja lisäksi neste huuhtelee mekaanisesti taskua.

Antibiootit ja kipulääkitys voivat tulla kyseeseen «Asikainen S, Dahlén G, Klinge B, Olsen I, Westergaard J. Antibiotika vid parodontala behandlingar. Tandlægebladet 2002; 106: 116-122. »9. Paikallisen antibioottihoidon paremmuudesta verrattuna kyretointiin ja puhdistustoimenpiteisiin ei ole riittävää näyttöä «Asikainen S, Dahlén G, Klinge B, Olsen I, Westergaard J. Antibiotika vid parodontala behandlingar. Tandlægebladet 2002; 106: 116-122. »9.

Akuutti nekrotisoiva ulseratiivinen gingiviitti

Akuutissa nekrotisoivassa ulseratiivisessa gingiviitissä kuvataan voimakasta ikenien kipua sekä negatiiviset papillat ja selvästi pahanhajuinen hengitys.

Hoito koostuu paikallisista toimenpiteistä, kuten suun huuhtelusta 0,1-prosenttisella klooriheksidiinillä ja ikenien penslauksesta kolmiprosenttiseen vetyperoksidi-liuokseen kastetulla vanupuikolla sekä systeemisestä antibioottihoidosta metronidatsolilla (200 mg x 3 / vrk 5-20 päivän ajan) «Asikainen S, Dahlén G, Klinge B, Olsen I, Westergaard J. Antibiotika vid parodontala behandlingar. Tandlægebladet 2002; 106: 116-122. »9.

Akuutti primaari herpeettinen gingivostomatiitti

Akuutti primaari herpeettinen gingivostomatiitti havaitaan useimmiten pikkulapsilla mutta myös nuorilla aikuisilla. Kaikille limakalvoille tulee haavoja ja fibriinipeitteitä (kiinnittyneen ikenen alueelle, kielelle ja kovaan suulakeen). Tila on erittäin epämiellyttävä ja kivulias ja voi vaikeuttaa juomista ja syömistä. Aiheuttajana on tyypin 1 Herpes simplex -virus.

Akuutti perikoroniitti

Perikoroniitti esiintyy useimmiten puhkeamassa olevan alaviisaudenhampaan ympärillä, mutta voi periaatteessa syntyä minkä tahansa puhkeamassa olevan hampaan ympärille. Kyseessä on puhkeavaa hammasta peittävän limakalvoläpän alle jäävän onkalon tulehdus. Läpän alle kertyy ruokaa, kuolleita soluja ja bakteereja, mistä seuraa infektio. Limakalvoläppä turpoaa ja voi siten edelleen traumatisoitua vastapurijan osuessa alueelle.

Oireina ovat kipu, erityisesti yhteen purtaessa, turvotus, pahanhajuinen hengitys, märänmuodostus ja vakavammissa tapauksissa absessin muodostus, suun avaamisvaikeudet ja kuume.

Helpommissa tapauksissa hoitona on huuhtelu läpän alta 0,1-prosenttisella klooriheksidiinillä ja mahdollisesti läpän poistaminen sähköveitsellä. Joissakin tapauksissa paras hoito on vastapurijan poisto. Vakavammissa tapauksissa hoitoon voidaan lisätä lämpö, kipulääkitys ja antibiootit. Akuutin perikoroniitin aikana hampaan poistossa on suuri alveolitis sicca dolorosan riski. Siksi tässä tilanteessa pitäisi aina antaa antibioottia profylaktisesti tuntia ennen toimenpidettä, esimerkiksi V-penisilliiniä 2 milj. IU tai metronidatsolia 400 mg «Heimdahl A. Antibiotika i käkkirurgisk verksamhet. Tandlægebladet 2002; 106: 110-115. »8.

Jos potilaalla on leukalukko, jolloin on vaikeaa päästä toimenpidealueelle, saadaan suun aukeamista parannettua PNF-tekniikalla (proprioseptiivinen neuromuskulaarinen fasilitaatio = avaus vastustuksesta huolimatta) tai tekemällä suun ulkopuolelta alaleuan johtopuudutus. Yleensä näissä tilanteissa potilas tulisi kuitenkin lähettää sairaalahoitoon (tutkimus yleisanestesiassa), sillä infektion vakavuutta ei voida arvioida, mikäli suun pohjaa ja nielua ei päästä tutkimaan.

Alveolitis sicca dolorosa

Alveolitis sicca dolorosasta käytetään myös nimitystä dry socket, joka luonnehtii hyvin tilannetta eli tyhjää hampaan poistokuoppaa. Syynä kuivuuteen on fibrinolyysistä johtuva verihyytymän liukeneminen «Birn H. Etiology and pathogenesis of fibrinolytic alveolitis ("dry socket"). Int J Oral Surg 1973; 2: 211-257. »10. Fibrinolyysin aiheuttavat suun bakteerit (pääasiassa anaerobit) ja sylki (joka sisältää fibrinolyyttisiä tekijöitä) «Birn H. Etiology and pathogenesis of fibrinolytic alveolitis ("dry socket"). Int J Oral Surg 1973; 2: 211-257. »10. Siksi alveolitis sicca dolorosan ehkäisemiseksi luonnollisesti pyritään estämään syljen pääsy poistokuoppaan ja minimoimaan bakteerien määrä.

Oireina ovat epämiellyttävä tunne ja voimistuva kipu poistokuopan alueella, usein alaleuan takaosassa, sekä paha maku ja pahanhajuinen hengitys. Kun hajonneen hyytymän kappaleet, ruuan jäänteet ja bakteerit (detritus) huuhtoutuvat kuopasta, jäljelle jää tyhjä kuoppa herkkine luuseinämineen. Tyypillisesti alaviisaudenhampaan poiston jälkeiseen alveolitis sicca dolorosaan liittyy saman puolen korvakipu. Kipuihin vaikuttaa bradykiniin vapautuminen alueella «Andreasen JO, Sindet-Pedersen S. Wound healing following tooth removal. I: Andreasen JO, Petersen JK, Laskin D (eds.). Textbook and color atlas of tooth impactions. Munksgaard. Copenhagen 1997: 439-46»11.

Hoitona on nopea kivunlievitys ja jälkikomplikaatioiden esto luomalla paranemiselle edulliset olosuhteet. Ensimmäiseksi puhdistetaan infektoitunut ja kivulias poistokuoppa perusteellisesti mahdollisten ompeleiden poiston jälkeen. Kuoppaa voidaan huuhdella fysiologisella keittosuolaliuoksella, 0,1-prosenttisella klooriheksidiinillä tai laimealla 1,5-prosenttisella vetyperoksidiliuoksella (valmistetaan sekoittamalla yhtä suuret osuudet lämmintä vesijohtovettä ja kolmiprosenttista vetyperoksidia).

Kivuttomuus voidaan saada aikaan monella tavalla, esimerkiksi asettamalla pieneen eugenolimäärään kostutettu tamponi poistokuoppaan. Eugenoli on fenoliyhdiste, joka pinnallisesti syövyttää poistokuopan vapaat hermopäätteet. Se helpottaa oireita nopeasti, mutta varsinkin monta päivää kestävä käsittely viivästyttää normaalia paranemista. Siksi eugenolin käyttö tamponissa tulee rajoittaa muutamaan päivään. Tämän jälkeen kivuttomuus taataan huuhtelemalla kuivaa poistokuoppaa toistuvasti 1,5-prosenttisella vetyperoksidilla sekä tarvittaessa määrätään kipulääkitys. Käsittelyllä varmistetaan granulaatiokudoksen muodostuminen kuopan seinämille ja luodaan hyvät paranemisolosuhteet «Andreasen JO, Sindet-Pedersen S. Wound healing following tooth removal. I: Andreasen JO, Petersen JK, Laskin D (eds.). Textbook and color atlas of tooth impactions. Munksgaard. Copenhagen 1997: 439-46»11. Eugenolin sijasta joissakin maissa käytetään "Whitehead's varnishia", joka koostuu seuraavista aineosista: bentsoiinia 10 g, jodoformia 10 g, storaxia 7,5 g, tolubalsamia 5 g ja eetteriä korkeintaan 100 g «Kay LW. Drugs in dentistry. 2nd ed. Wright. Bristol 1972: 157. »12. (Suomessa ei enää suositella eugenolin käyttöä sen toksisuuden vuoksi. Toim. huom.)

Märkäisissä tapauksissa annetaan potilaalle antibioottilääkitys ja tarkkaillaan tilannetta paikallisen osteomyeliitin varalta.

Alveolitis sicca dolorosan ehkäisemiseksi voidaan tehdä joitakin toimenpiteitä «Alling CC, Helfrick JF, Alling RD. Impacted teeth. Saunders. Philadelphia 1993: 370-387. »13, esimerkiksi poistaa viereisestä hampaasta plakki ja hammaskivi ennen hampaan poistoa, antaa antibioottia tuntia ennen toimenpidettä (2 milj. IU V-penisilliiniä), huuhdella aluetta 0,1-prosenttisella klooriheksidiinillä ennen hampaan poistoa ja sen jälkeen kaksi kertaa päivässä viikon ajan, huuhdella poistokuoppa ja periostin alta keittosuolaliuoksella perusteellisesti välittömästi poiston jälkeen sekä estää syljen pääsy verihyytymään ennen ompelua.

Leukaluun akuutti osteomyeliitti

Akuutti osteomyeliitti on nykyään onneksi harvinainen, mutta muodostuessaan saattaa olla melko raju. Tila johtuu luuytimen infektiosta, joka on lähtöisin hampaiden apikaali- tai marginaalikudoksesta «Hjørting-Hansen E. Knogle- og periostsmerter. Tandlægebladet 1987; 91: 225-226. »14. Kliinisesti havaitaan erittäin voimakasta kipua, hampaiden liikkuvuutta, märkää marginaalisesti, korkea kuume sekä yleiskunnon heikkenemistä. Akuutti osteomye-liitti syntyy useimmiten niille, joilla on heikentynyt vastustuskyky, esimerkiksi sädehoidon jälkeen (osteoradionekroosi), immunosupressiivisen hoidon tai yleissairauksien, kuten diabetes mellituksen tai valkosolujen toimintahäiriöiden yhteydessä.

Potilaat hoidetaan useimmissa tapauksissa sairaalassa. Ensimmäiseksi annetaan suuria annoksia antibiootteja, tehokas yhdistelmä on klindamysiini ja gentamysiini. Tämän jälkeen etsitään ja eliminoidaan fokus. Lisänä käytetään ylipainehappea.

Akuutit sylkirauhasperäiset kivut

Akuuttia sylkirauhasperäistä kipua aiheuttaa erityisesti esimerkiksi sylkikivien aiheuttama sylkitiehyen tukkeutuminen. Joka kerta, kun potilaalta erittyy sylkeä (ruokailun yhteydessä), lisääntyy paine tukkeuman ympärillä ja kyseinen rauhanen alkaa turvota. Ruokailujen välillä sylkeä tihkuu hitaasti tukkeuman ohitse ja oireet vähenevät. Sylkikivitaudiksi kutsuttu ongelma on tavallisin ductus submandibulariksessa ja glandula submandibulariksessa «Okeson JP. Bell's orofacial pains. 5th ed. Quintessence. Chicago 1995: 259-294. »15.

Hoitona on sylkikiven poisto mahdollisimman nopeasti. Krooniset tilat saavat alkunsa rauhastiehyen tukkeutumisen aiheuttamasta sylkirauhastulehduksesta, ja useimmissa tapauksissa rauhanen joudutaan poistamaan.

Akuutit verisuoniperäiset kivut

Yleisin äkillisen verisuoniperäisen kivun syy on arterioita ja arterioleja ympäröivän sileän lihaksen kouristuksellinen supistus. Reaktio näkyy yleensä äkillisenä täplien ilmestymisenä kasvojen iholle, useimmiten silmän alapuolelle tuberinjektion jälkeen, harvemmin suun ympärille alaleuan johtopuudutuksen jälkeen. Iskeeminen reaktio ilmenee yleensä puudutuksen aikana, ja potilas tuntee sen melko voimakkaana polttavana tai kirvelevänä kipuna tms. ihoreaktiona. Syynä tälle on verisuonen ja sen sympaattisten hermojen ärsytys ja sitä seuraava äkillinen supistus, joka johtuu joko suonensisäisestä injektiosta tai sympaattisen hermoston välittämästä refleksistä, jonka laukaisee paikallispuudutteen vasokonstriktori. Kliinisesti tila kestää 5-30 minuuttia, ja hoitona on potilaan rauhoittelu «Howe GL, Whitehead FIH. Local anaesthesia in dentistry. 3rd ed. Wright. London 1990. »16.

Akuutit hermoperäiset kivut

Vaurioitunut hermokudos voi olla syynä voimakkaaseen, usein kohtauksina ilmenevään pistävään kipuun (neuralginen kipu). Näitä tavataan leukamurtuman tai hermovaurion aiheuttaneen leikkauksen jälkeen. Kivun lisäksi saattaa esiintyä tuntohäiriöitä (anestesia = tunnottomuus, parestesia = pistelevä tuntemus (tuntoharha), dysestesia = tuntoaistimusten vääristyminen).

Akuuttia hermokipua voidaan hoitaa karbamatsepiinilla (Tegretol^®). Jos hermokipu aiheuttaa inflammatorisen prosessin (neuriitti), voi paikallinen tai systeeminen glukokortikosteroidihoito auttaa.

Johtopuudutuksen yhteydessä voi potilas myös tuntea kipupiston ("salamaniskun") kielessä tai alahuulessa. Tämä johtuu neulan kosketuksesta nervus lingualikseen tai n. alveolaris inferioriin. Kipu on lyhytaikainen, mutta joskus voi sen jälkeen esiintyä väliaikaisia tuntohäiriöitä, jotka johtuvat suorasta neulan tai puudutteen aiheuttamasta hermon vaurioitumisesta «Robinson PD, Ford TRP, McDonald F. Local anaesthesia in dentistry. Wright. Oxford 2000. »17.

Acute painful situations in dental practice

A frequent cause of dental visits is acute pain. It is therefore important that the dentist is able to identify, diagnose, and treat the pain conditions. In the article, pain arising from teeth, the periodontal ligament, the jaw bone, salivary glands, blood vessels, and nerves are discussed.