Akuutit infektiot

Indikaatiot

Hoitavan lääkärin vastuulla on harkita, koska näytteenotto on aiheellista. Kuume tai muu yleisterveydellinen oire ja infektion nopea leviäminen ovat mikrobiologisen näytteenoton selviä indikaatioita. Näyte tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa ennen mikrobilääkekuurin aloittamista. Tässä artikkelissa nimitetään yksinkertaisuuden vuoksi mikrobilääkkeiksi sekä mikrobien tuottamia antibiootteja että kemoterapeuttisia lääkeaineita. Jos aloitetulle mikrobilääkkeelle ilmenee resistenssi, säästetään aikaa valmisteen vaihtoa ajatellen, jos näyte on jo otettu. Näytteenoton selvä indikaatio on antibiootin heikko kliininen teho 24-48 tunnin kuluttua sen aloituksesta. Tällaisessa tapauksessa näyte otetaan viipymättä resistenssinmääritystä varten, jotta mikrobilääke voidaan vaihtaa ja sen oikea annostus ja annostelumuoto määrittää.

Näytteenottovarustus

Näytteenottoa varten alue eristetään vanurullilla sylkikontaminaation estämiseksi, alue kuivataan steriileillä sideharsotaitoksilla tai vastaavilla ja desinfioidaan. Juurikanavanäytteenottoa varten työskentelyalue suojataan kofferdamilla ja desinfioidaan. Märkänäyte absessista tai nenän sivuontelosta otetaan aspiroiden absessiin työnnetyllä 16-18 G (gauge) ruiskun kärjellä steriiliin kertakäyttöruiskuun. Kärki vedetään absessista, kun märkää on saatu ruiskuun. Kun kyseessä on märkää erittävä fisteli, steriili paperinasta työnnetään steriileillä pinseteillä niin syvälle fisteliin kuin mahdollista ja pidetään paikoillaan noin 10 sekuntia. Fistelistä näyte otetaan vähintään kahdella paperinastalla, jotta saadaan tarpeeksi näytemateriaalia.

Myös juurikanavanäyte otetaan steriileillä paperinastoilla. Vaihtoehtoisesti näyte voidaan ottaa huuhtelemalla kanavaa keittosuolaliuoksella, joka imetään takaisin ruiskuun. Limakalvonäytteet otetaan pumpulipuikoilla tai erityisillä näytteenottopuikoilla (sivelynäyte); aluetta ei desinfioida ennen näytteen ottamista. Suun virusnäytteen ottoa varten potilas huuhtelee suunsa näytteenottonesteellä (tai steriilillä fysiologisella keittosuolaliuoksella), joka valutetaan suusta näyteputkeen.

Mikrobiologisten näytteiden lähettäminen ja kuljetus

Heti näytteenoton jälkeen näyte laitetaan aseptiseen ja anaerobiseen kuljetusaineeseen, joka varmistaa mikrobien selviämisen hengissä kuljetuksen ajan lisääntymättä mainittavasti, jolloin eri mikrobilajien suhteelliset osuudet säilyvät muuttumattomina, kunnes näyte saapuu laboratorioon. Saman potilaan eri kohdista otetut näytteet otetaan eri näyteputkiin. Kaikkiin näyteputkiin merkitään potilaan nimi ja näytteenottopäivä. Näytteet, joiden lähettäminen on käytännön syistä mahdotonta samana päivänä, säilytetään jääkaapissa ja lähetetään seuraavana päivänä.

Näytteen mukana seuraavasta lähetteestä tulee ilmetä potilastiedot (nimi, osoite, henkilötunnus, mahdolliset aikaisemmat samaan sairauteen liittyvät tutkimukset, näytteen maksaja) sekä tutkimuksen tilaajan tiedot (nimi, osoite, puhelinnumero), samoin kliiniset tiedot (ongelmanasettelu, näytteen laatu, näytteenottokohta, näytteenoton ajankohta, mahdollinen antibioottihoito) ja mitä tutkimusta pyydetään (tavallinen bakteriologinen tutkimus, anaerobisten bakteerien määritys, sienet, virukset, antimikrobinen herkkyys/resistenssimääritys). Jos samasta potilaasta on useampia näytteitä, näyteputket numeroidaan ja vastaavat näytteenottotiedot ilmoitetaan lähetteessä.

Näyteputkia ja kuljetusaineita, lähetteitä sekä lähetyspakkauksia voi tilata mikrobiologisista laboratorioista.

Näytevastaus

Laboratorio vastaa näytteen lähettäjälle kirjallisesti. Kliinisen tilanteen vaatiessa tai näytteen analysoimisen viedessä paljon aikaa laboratorio antaa usein puhelimitse tietoa alustavista löydöistä.

Mitä paremmin näyte edustaa näytteenottokohdan mikroflooraa (riittävästi näytemateriaalia, ei kontaminaatiota toisen kohdan mikrobeilla, näyte ei ole joutunut odottamaan liian pitkään pääsyä laboratorioon, oikea lähetystapa), sitä suuremmalla todennäköisyydellä diagnosoidut mikrobit edustavat infektioflooraa.

Vastauksen tulkinta

Lähes poikkeuksetta suun akuutin infektion aiheuttavat patogeeniset bakteerit, jotka kuuluvat suun normaaliflooraan (opportunistit). Tällaisissa endogeenisissa infektioissa aiheuttajina on usein useampia opportunistisia bakteereita (patogeeninen symbioosi). Näytevastauksen perusteella voi olla vaikea tulkita, mitkä bakteerit ovat infektion aiheuttajia. Vastauksella "suun normaaliflooraa" on vähän käytännön arvoa. Hoitavan hammaslääkärin vastuulla on, että näytevastausta hyödynnetään potilaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Epävarmoissa tilanteissa voi laboratorioon olla yhteydessä lisäinformaation saamiseksi. Vastauksessa ilmoitetun mikrobilääkeresistenssin tulkinta on ongelmattomampaa, koska tehokas mikrobilääkevaihtoehto kerrotaan vastauksessa.

Muut laboratoriotutkimukset

Akuutin infektion tapauksessa potilaan yleistilaa ja kiireellisen eteenpäin lähettämisen tarvetta arvioidessaan yleishammaslääkärin saattaa olla tarpeen mikrobiologisen näytteen lisäksi määrätä perusveritutkimuksia. Tällaisia tutkimuksia voivat olla lasko, valkosolujen erittelylaskenta ja C-reaktiivinen proteiini (CRP). Näytteiden tulkinnasta kerrotaan myöhemmin artikkelissa. Hammaslääkäri voi tilata näytteet suoraan laboratoriosta tai ne määrää yleislääkäri.

Anamneesi

Tavanomaiset akuutin infektion subjektiiviset oireet ovat kipu ja turvotus. Muut oireet, kuten trismus (leukalukko) ja dysfagia (nielemisvaikeudet) ovat olennaisia arvioitaessa infektion leviämistä. Oireiden kehittyminen ja nopeus sekä ilmenemisjärjestys tulee selvittää. Lisäksi altistavat yleislääketieteelliset tilat, kuten diabetes, immunosuppressio ja steroidihoito, vaikuttavat hoidon tason arviointiin.

Kliininen tutkimus

Ekstraoraalisesti - Paikallisesti havaitaan voimakkuudeltaan vaihtelevasti tulehduksen viisi klassista oiretta: rubor, calor, tumor, dolor ja functio laesa (punoitus, kuumotus, turvotus, kipu ja toiminnanvajaus). Tutkimuksessa havaitaan turvotusta, epäsymmetriaa, ihon punoitusta ja alueen tuntopuutos. Turvotus voi olla epätarkkarajaista tai selvemmin rajoittunutta ja se voi vaihdella laadultaan. Fluktuaatio viittaa nesteen, esimerkiksi märkäkertymän, olemassaoloon syvällä kudoksessa. Ihon kuumotus ja punoitus ovat useimmiten osoitus pinnallisemmasta infektiosta «»2, mutta myös syvä infektio voi tarpeeksi levitessään aiheuttaa ihon punoitusta. Fisteleitä voi esiintyä, mutta se ei ole kovinkaan tavallista akuutissa vaiheessa. Absessin spontaani puhkeaminen tai tyhjentyminen on yleensä osoitus infektion muuttumisesta krooniseksi. Reaktiivinen turvotus esimerkiksi imuteiden tukkeutumisen seurauksena voi ilmetä silmän muurautumisena umpeen. Leukalukko saattaa kehittyä jo infektion varhaisvaiheessa ja se voi johtua infektion suorasta vaikutuksesta puremalihaksiin. Useimmiten vaikutus kohdistuu masseter- ja pterygoideuslihasten seutuun. Nielemisvaikeuksia voi myös ilmetä, jos infektio tai siihen liittyvä turvotus vaikuttaa nielun lihaksiin.

Intraoraalisesti - Turvotus on tavallista ja erityisesti on huomioitava, jos se kehittyy suun pohjaan / kielen alle. Tätä on joskus vaikea havaita leukalukon takia. Siksi vaikeasta suun avausrajoituksesta kärsivä potilas on yleensä syytä lähettää sairaalahoitoon, jossa radiologisen kuvantamisen (ultraääni, tietokonetomografia) lisäksi tutkimus voidaan tehdä tarvittaessa yleisanestesiassa. Fisteleitä voi olla myös suun sisällä. Kielen puolelta saattaa näitä olla vaikea havaita, mutta paha maku potilaan suussa kertoo märän spontaanista purkautumisesta suuhun. Yksittäinen arka ja liikkuva hammas on useimmiten infektion aiheuttava fokus, kun taas useamman hampaan tai alueen vastaavat oireet voivat osoittaa osteomyeliitille tai sinuiitille tyypillistä nestekierron muutosta.

Yleistila

Akuutissa infektiossa potilaan yleistila on arvioitava. Väsymys, velttous, kuume, pahoinvointi, oksentelu, päänsärky ja nivelkivut ovat mahdollisia. Erityisen huolestuttavaa on, jos nesteen nauttiminen on vähentynyt esimerkiksi nielemisvaikeuksien takia. Seurauksena voi olla elimistön kuivuminen ja hoidon epäonnistuminen mikrobilääkkeiden nauttimisen vaikeuduttua.

Röntgentutkimukset

Ortopantomografia (OPTG) sopii hyvin alustavaan diagnoosin tekoon. Tutkimuksella saadaan tietoa infektion aiheuttajasta, kuten hammasfokuksista, murtumista ja vierasesineistä. Tutkimusta voidaan täydentää intraoraalikuvilla, mutta tätä rajoittaa usein akuutin vaiheen leukalukko. Sairaalatutkimuksissa käytetään ultraääntä, tietokonetomografiaa (TT) ja mahdollisesti magneettikuvausta (MRI) märkäkertymien osoittamiseen, mistä saattaa olla apua suunniteltaessa kirurgista avausta ja dreneerausta.

Laboratoriolöydökset

Maksa tuottaa tulehdustilanteessa akuutin vaiheen proteiinia, CRP:tä. Trauman tai infektion seurauksena kehittyvä tulehdus saattaa aiheuttaa kudosvaurion. Vakavassa bakteeri-infektiossa voi CRP-arvo kohota kolminumeroiseksi (normaaliarvo alle 10). CRP on herkkä muutoksille ja sen määritystä käytetään infektion kulun ja hoitovasteen seurannassa. Matala CRP-arvo yhdessä kliinisten oireiden kanssa merkitsee virusinfektiota tai vähäistä vaikutusta yleistilaan.

Pulpiitti

Pulpiitti on pulpakudoksen reaktio infektiolle ja muille inflammaatiota aiheuttaville ärsykkeille. Pulpiitti voi olla palautuva tai palautumaton riippuen inflammaation ja sitä rajoittavan vasteen voimakkuudesta. Särky saattaa paljastaa tilanteen (oireileva pulpiitti), vaikka pulpiitti sinänsä on useimmiten oireeton.

Pulpakudos pyrkii rajoittamaan infektiota «Sunde PT, Olsen I, Debelian GJ, Tronstad L. Microbiota of periapical lesions refractory to endodontic therapy. J Endod 2002; 28: 304-310. »9, «Byers MR, Taylor PE, Khayat BG, Kimberly CL. Effects of injury and inflammation on pulpal and periapical nerves. J Endod 1990; 16: 78-84. »10, ja pulpiitti ei tavallisesti aiheuta dramaattisesti leviävän infektion riskiä «»1. Hoito rajoittuu inflammaation aiheuttavan ärsykkeen poistoon, ja lisäksi tehdään tarpeelliset juurihoitotoimenpiteet. Tarpeen mukaan määrätään kipulääkkeitä. Mikrobilääkkeet eivät ole tarpeen. Hoitamaton pulpiitti voi johtaa pulpanekroosiin ja juurikanavainfektioon.

Apikaalinen parodontiitti ja hammasperäinen absessi

Pulpakanavan nekroottinen kudos infektoituu helposti, koska elimistön solujen ja molekyylien puolustus ei toimi juurikanavassa. Infektoitunut juurikanava on syynä juuren kärkeä ympäröivän kudoksen jatkuvaan mikrobiärsytykseen «Sundquist G. Bacteriological studies of necrotic dental pulps (thesis). University of Umeå. Umeå 1976. »11, «Möller ÅJR, Fabricius L, Dahlén G, Öhman AE, Heyden G. Influence on periapical tissues of indigenous oral bacteria and necrotic pulp tissue in monkeys. Scand J Dent Res 1981; 89: 475-484. »12. Apikaalinen parodontiitti ei aina ole kivulias ja voi jäädä diagnosoimatta pitkäksi ajaksi. Kipu on akuutin apikaalisen parodontiitin tai kroonisen apikaalisen parodontiitin akutisoitumisen oire.

Aiheuttavat tekijät poistetaan ja/tai mikrobit eliminoidaan juurikanavan kemomekaanisella puhdistuksella. Anatomisten tekijöiden takia mikrobilääkkeet eivät yksinään riitä hoitamaan infektiota. Systeeminen mikrobilääkehoito tukee kuitenkin syyhyn kohdistuvaa hoitoa esimerkiksi epäiltäessä infektion leviämistä juuren ulkopuolelle.

Tavallisin ekstraradikulaarinen infektio on akuutti apikaalinen absessi, jota saattaa varhaisvaiheessa olla vaikea erottaa akuutista apikaalisesta ostiitista. Syynä on useimmiten juurikanavainfektio. Tutkimuksissa on osoitettu monia eri bakteereita näissä tapauksissa «Erityyppisissä akuuteissa hammasperäisissä ja suun infektioissa tavallisimmin esiintyvät bakteerilajit»1. Hoidetuissa ja hoitamattomissa juurikanavissa on tavattu myös sieniä «Sundquist G. Bacteriological studies of necrotic dental pulps (thesis). University of Umeå. Umeå 1976. »11, «Möller ÅJR, Fabricius L, Dahlén G, Öhman AE, Heyden G. Influence on periapical tissues of indigenous oral bacteria and necrotic pulp tissue in monkeys. Scand J Dent Res 1981; 89: 475-484. »12, «Sjögren U, Happonen RP, Kahnberg KE, Sundqvist G. Survival of Arachnia propionica in periapical tissue. Int Endod J 1988; 21: 277-282. »13, «Sunde PT, Tronstad L, Eribe ER, Lind PO, Olsen I. Assessment of periradicular microbiota by DNA-DNA hybridization. Endod Dent Traumatol 2000; 16: 191-196. »14, «Li X, Tronstad L, Olsen I. Brain abscesses caused by oral infection. Endod Dent Traumatol 1999; 15: 95-101. »15, «Li X, Kolltveit KM, Tronstad L, Olsen I. Systemic diseases caused by oral infection. Clin Microbiol Rev 2000; 13: 547-558. »16. Porphyromonas endodontalis on saanut lajinimensä siitä, että se melkein aina on osoitettavissa juurikanavainfektioissa. Periapikaalinen aktinomykoosi on harvinainen mutta diagnostisesti ja hoidollisesti ongelmallinen «Happonen R-P. Periapical actinomycosis: A follow-up study of 16 surgically treated cases. Endod Dent Traumatol 1986; 2: 205-209. »17.

Ienrajaan paikantuvan akuutin parodontaaliabsessin lähtökohta on syvä ientasku. Erotusdiagnostiikassa on otettava huomioon, että oireet ovat samat kuin akuutissa apikaalisessa absessissa. Parodontaaliabsessin välitön hoito on inkisio ja dreneeraus sekä systeemiantibiootit, mikäli potilaalla on kuumetta tai muita yleisoireita. Myöhemmin tehdään parodontaalihoito ja mahdollisesti hammas poistetaan.

Akuutin absessin muodostuessa paineen nousu kudoksessa ohjaa sen leviämään pienimmän vastuksen suuntaan. Hammasperäinen absessi saattaa levitä syvempiin kudoksiin ja aiheuttaa selluliitin/flegmonin tai se purkautuu suun sisäpuolelle tai iholle fistelin kautta. Joskus absessi purkautuu sinus maxillarikseen tai nenäonteloon «Marciani RD. Odontogenic infections: Anatomic and microbiologic considerations. Clinical considerations in head and neck infections. In: Peterson LJ, Indersano AT, Marciani RD, Roser SM (eds.). Princi»4, «Birn H, Bystedt H. Den akuta odontogena infektionen och dess spridningsvägar. I: Hjørting-Hansen E, Nordenram Å, Aas E (red.). Oral kirurgi. Nordisk lærebok i tann- munn- og kjevekirurgi. 3. udg. Munk»18. Fistelöivä absessi muuttuu hoitamattomana krooniseksi.

Akuutti apikaalinen absessi voi olla erittäin kivulias, erityisesti siinä vaiheessa, kun märkä on periostin alla (subperiosteaalinen absessi), ja aiheuttaa turvotusta ja usein kuumetta. Tässä vaiheessa tarvitaan nopeaa ja tehokasta hoitoa, jotta mikrobien leviäminen estetään. Hoitona on dreneeraus joko inkisoiden tai juurikanavan kautta, jos potilas kykenee avaamaan suutaan. Mikrobilääke on tarpeen vain, jos on merkkejä selluliitista, potilaalla on yleissairaus, infektio on tunkeutunut paikallisiin tai muihin rakenteisiin tai se etenee nopeasti.

Sinuiitti

«Peterson LJ. Principles of management and prevention of odontogenic infections. Complex odontogenic infections. Odontogenic diseases of the maxillary sinus. In: Peterson LJ, Ellis E III, Hupp JR, Tuck»3, «Marciani RD. Odontogenic infections: Anatomic and microbiologic considerations. Clinical considerations in head and neck infections. In: Peterson LJ, Indersano AT, Marciani RD, Roser SM (eds.). Princi»4, «Birn H, Bystedt H. Den akuta odontogena infektionen och dess spridningsvägar. I: Hjørting-Hansen E, Nordenram Å, Aas E (red.). Oral kirurgi. Nordisk lærebok i tann- munn- og kjevekirurgi. 3. udg. Munk»18

Sinuiitti on nenän sivuonteloiden infektio, jonka akuutissa vaiheessa muodostuu empyeema, luonnollisen ontelon (sinuksen) märkäkertymä. Oireena on yläleuan sivuosaan paikallistuva kipu, turvotus ja posken/poskipään arkuus. Märkäinen nenäerite on tavallista, yleensä sairaalta puolelta. Leukapuoliskon hampaat saattavat olla arkoja ja liikkuvia. Potilas kertoo liikkeen aiheuttavan nesteentunnetta ja kipua, etenkin eteenpäin kumartuessa tai rappuja kuljettaessa. Nervus infraorbitaliksen seudussa saattaa olla tuntopuutos. Verrattuna primaariin nuhan aiheuttamaan sinuiittiin hammasperäinen sinuiitti on usein aluksi toispuolinen, sillä on enemmän vaikutusta yleistilaan ja myöhemmin se leviää muihin nenän sivuonteloihin. Nuhan aiheuttamasta sinuiitista poiketen hammasperäisen infektion aiheuttamassa sinuiitissa märkä on yleensä pahanhajuista. Infektioarvot (valkosolumäärä, lasko, CRP) ovat lievästi kohollaan, ja röntgentutkimus osoittaa poskiontelon varjostuneen kokonaan, toisinaan sairaassa ontelossa näkyy nestepinta.

Märkä dreneerataan, mahdollisesti potilas lähetetään yleislääkärille tai korva-nenä-kurkkulääkärille poskiontelohuuhteluun. Lisäksi määrätään mikrobilääkkeitä ja nenän limakalvoturvotusta vähentäviä lääkkeitä.

Perikoroniitti

«Peterson LJ. Principles of management and prevention of odontogenic infections. Complex odontogenic infections. Odontogenic diseases of the maxillary sinus. In: Peterson LJ, Ellis E III, Hupp JR, Tuck»3, «Birn H, Bystedt H. Den akuta odontogena infektionen och dess spridningsvägar. I: Hjørting-Hansen E, Nordenram Å, Aas E (red.). Oral kirurgi. Nordisk lærebok i tann- munn- og kjevekirurgi. 3. udg. Munk»18

Perikoroniitti on osittain puhjenneen hampaan, tavallisesti viisaudenhampaan, seudun pehmytkudoksen ja luun infektio. Infektio saa alkunsa hampaan kruunua ympäröivästä follikkelitilasta, ja se on tavallisesti pitkäänkin krooninen ja oireeton (19). Paikallisten olosuhteiden muutos saattaa muuttaa infektion akuutiksi ja aiheuttaa selvät subjektiiviset ja kliiniset oireet. Akuutin perikoroniitin tavanomaiset oireet ovat alkuvaiheessa epämukava tunne alueella, lisääntyvät kivut ja myöhemmin turvotus poskessa, mahdollisesti myös suunpohjan takaosassa, leukalukon kehittyminen sekä myöhemmin nielemisvaikeudet, kuume ja heikentynyt yleistila. Akuutin ja leviävän perikoroniitin erotusdiagnostiikassa on muistettava kurkkupaise (peritonsillaariabsessi) (4), jossa heti alussa on nielemisvaikeuksia ja vasta myöhemmin leukalukko. Tyypillinen kliininen merkki on uvulan siirtymä terveelle puolelle.

Perikoroniitin hoito riippuu akuuteista oireista ja leviämisestä. Lähtökohtana on tavanomainen infektiohoito, kuten inkisio ja dreneeraus, mahdollisesti systeeminen mikrobilääkitys. Kuvassa «»5 nähdään perikoroniittitapauksen inkisio ja aukkoon asetettu dreeni. Myöhemmin tilanteen rauhoituttua hammas poistetaan, mahdollisesti ensin vastapurija jo välittömästi ensi vaiheessa, sillä se saattaa aiheuttaa akuutteja oireita yhteen purtaessa. Inkisioalueen huuhtelua paikallisesti ärsyttävillä etanolipitoisilla liuoksilla, kuten klooriheksidiinillä, kannattaa välttää.

Osteomyeliitti

«Marciani RD. Odontogenic infections: Anatomic and microbiologic considerations. Clinical considerations in head and neck infections. In: Peterson LJ, Indersano AT, Marciani RD, Roser SM (eds.). Princi»4, «Cawson RA, Langdon JD, Eveson JW. Surgical pathology of the mouth and jaws. Wright. Oxford 2000: 16-37. »20, «Bernier S, Clermont S, Maranda G, Turcotte J-Y. Osteomyelitis of the jaws. J Can Dent Assoc 1995; 61: 441-448. »21

Akuutti osteomyeliitti on harvinainen. Aikuisilla se esiintyy yleensä alaleuassa. Hammasperäinen aiheuttaja voi olla apikaalinen infektio, subgingivaalinen depuraatio akuutin gingiviitin/parodontiitin yhteydessä, avoin haava tai avomurtuma. Oireet ovat melko monimuotoisia, kuten kuume, yleiskunnon heikkeneminen ja erittäin kova ja jyskyttävä kipu syvällä leuassa. Suun sisäpuolella voidaan havaita fisteleitä ja liikkuvia, arkoja hampaita, kasvojen puolella leukalukko ja turvotusta. Turvotus voi aluksi olla epätarkkarajaista, mutta muuttuu myöhemmin kiinteäksi märän kertyessä periostin alle. Alahuulen tuntopuutos tai parestesia herättävät vahvan osteomyeliittiepäilyn. Röntgenkuvassa (esim. OPTG:ssa) havaitaan luumuutoksia vasta 10-14 päivän kuluttua, ja ne näkyvät luun trabekulaation häviämisenä ja epätarkkarajaisina radiolusentteina vyöhykkeinä. Infektioarvot (valkosolujen määrä, lasko, CRP) ovat kohollaan. Alueesta voi olla mahdotonta saada edustavaa näytettä bakteriologista tutkimusta varten.

Potilas, jolla on akuutti osteomyeliitti, on välittömästi lähetettävä sairaalahoitoon. Varhainen ja tehokas laskimonsisäinen mikrobilääkehoito ja mahdollisesti kirurginen drenaasi ovat tärkeitä, jotta vältetään vaikeahoitoisen kroonisen osteomyeliitin kehittyminen.

Sialoadeniitti

«Seifert G, Miehlke A, Haubrich J, Chilla R (eds.). Diseases of the salivary glands. Pathology - diagnosis - treatment - facial nerve surgery. Thieme. Stuttgart 1986: 112-115. »22

Lasten tavallisin sylkirauhasinfektio on parotitis epidemica eli sikotauti. Bakteeriperäinen sylkirauhasinfektio on harvinainen. Sylkirauhasista parotisrauhanen infektoituu yleisimmin. Oireina ovat akuutti turvotus, kivut ja paineen tunne rauhasen seudussa. Rauhastiehyen tukkeutuminen voi aiheuttaa painetunnetta ruokailun yhteydessä. Rauhastiehyestä saattaa tihkua märkää, ja sitä otetaan viljelynäytteeksi. Potilaan yleistilassa on vain vähän muutoksia, ja infektioarvot (valkosolujen määrä, lasko, CRP) saattavat olla hieman kohonneet. Mahdollisia altistavia tekijöitä ovat tiehyessä tai itse rauhasessa sijaitseva sylkikivi, vähentynyt syljeneritys esimerkiksi elimistön kuivumisen takia (laitospotilaat), sädehoito tai lääkkeet. Merkittävä patogeeninen tekijä bakteeriperäisessä sialoadeniitissa on bakteeripitoisen syljen virtaaminen takaisin rauhaskudokseen.

Akuutti sialoadeniitti hoidetaan yleensä systeemisellä mikrobilääkityksellä, ensisijaisesti V-penisilliinillä (Suomessa ensisijaisesti kefalosporiinilla. Toim. huom.). Syljen eritystä lisäävät toimet saattavat auttaa ja estää ongelman uusiutumista. Kroonisen sialoadeniitin akutisoituessa kannattaa harkita potilaan lähettämistä eteenpäin, ennen kuin rauhasen poisto on välttämätöntä.

Nekrotisoivat parodontaalisairaudet ja stomatiitti

Tähän ryhmään kuuluvat nekrotisoiva ulseratiivinen gingiviitti (NUG) ja nekrotisoiva ulseratiivinen parodontiitti (NUP) sekä näiden seurauksena kehittyvä nekrotisoiva stomatiitti «Rowland RW. Necrotizing ulcerative gingivitis. Ann Periodontol 1999; 4: 65-73. »23. NUG on korvannut aiemmat nimitykset akuutti nekrotisoiva ulseratiivinen gingiviitti (ANUG) ja akuutti ulseratiivinen gingiviitti (AUG) «Consensus Report. Necrotizing periodontal diseases. Ann Periodontol 1999; 4: 78. »24.

NUG - Tässä gingiviittityypissä bakteerit tunkeutuvat ienkudokseen ja aiheuttavat akuutteja kliinisiä oireita «Erityyppisissä akuuteissa hammasperäisissä ja suun infektioissa tavallisimmin esiintyvät bakteerilajit»1. Plakin poiston ja/tai antibakteeristen aineiden aikaansaama nopea kliininen teho osoittavaa bakteerit ensisijaisiksi aiheuttajiksi. Altistavia tekijöitä ovat psyykkinen stressi, tupakointi, aliravitsemus, olemassa oleva gingiviitti, trauma ja immuunipuutos, mutta NUG voi ilmetä ilman selvää altistavaa tekijää «Birn H, Bystedt H. Den akuta odontogena infektionen och dess spridningsvägar. I: Hjørting-Hansen E, Nordenram Å, Aas E (red.). Oral kirurgi. Nordisk lærebok i tann- munn- og kjevekirurgi. 3. udg. Munk»18. Infektion aiheuttavat Fusobacterium nucleatum ja suun spirokeetat yhdessä.

NUG kehittyy nopeasti, ja ien on niin kosketusarka, että potilas ei useimmiten siedä ientaskumittausta tai mekaanista plakinpoistoa ilman paikallispuudutusta. Akuutin gingiviitin alussa yksi tai useampi ienpapilla on haavainen ja ikenet vuotavat. Haavaumat leviävät marginaaliseen ikeneen, joka nekrotisoituu. Nekroosi johtaa ienpapillojen menetykseen ja kiinnittyneen ikenen kaventumiseen. Nekrotisoituneissa papilloissa on kraatterimaisia haavaumia, jotka hoitamattomina peittyvät pseudomembraanilla, joka on kuollutta kudosta, fibriiniä, tulehdussoluja ja bakteereja. Kun pseudomembraani poistetaan, alta paljastuu verekäs haavapinta. Kohtalaisen tai erittäin pahanhajuinen hengitys (foetor ex ore), kuume, sairaudentunne ja leuan alapuolen, joskus myös kaulan, lymfadeniitti ilmenevät vaihtelevasti, riippuen nekroosin laajuudesta.

Jos potilaalla on yleisoireita ja kuumetta, aloitetaan systeeminen mikrobilääkitys samanaikaisesti mekaanisen parodontaalihoidon kanssa «Corbet EF. Diagnosis of acute periodontal lesions. Periodontol 2000 2004; 34: 204-216. »25.

NUP - Tässä infektiossa iennekroosin lisäksi nekrotisoituu myös juurikalvo ja hampaiden välistä alveoliluuta «Consensus Report. Necrotizing periodontal diseases. Ann Periodontol 1999; 4: 78. »24. NUP alkaa ienpapillojen nekroosilla kuten NUG, joten NUP saattaa olla edellisen jatkumo. Hammasvälien kraatterit ovat tunnusomaisia NUP:lle, ja niitä tavataan useimmiten HIV-tartunnan saaneilla, vahvasti aliravituilla ja immuunipuutteisilla, mutta myös potilailla, joiden tulehdusvaste on heikentynyt «Mobelli A, Samaranayake LP. Topical and systemic antibiotics in the management of periodontal diseases. Int Dent J 2004; 54: 3-14. »26.

Jos potilaalla on kuumetta tai paikallinen parodontaalihoito ei pysäytä sairauden etenemistä, on systeeminen mikrobilääkehoito aiheellinen «Corbet EF. Diagnosis of acute periodontal lesions. Periodontol 2000 2004; 34: 204-216. »25.

Herpeettinen gingivostomatiitti

Lähes kaikki ihmiset saavat tyypin 1 herpes simplex -virus (HSV-1) tartunnan pikkulapsena. Lapsena siltä välttyvät sairastavat HSV-1-infektion myöhemmin «»6. Läheskään kaikki HSV-1-tartunnan saaneet lapset eivät saa siitä kliinisiä oireita. Suun kliinisiä oireita ovat ikenen ja suun limakalvon voimakas punoitus. Ikenen eksudaatio aiheuttaa hampaiden ienrajoihin fibriinipeitteen. Kuume on melko tavallista. Tila paranee itsestään ja on ohi 10-12 päivässä.

Lapsille ei ole erityistä hoitoa, mutta suositeltavaa on pitää hampaat ja ikenet puhtaina pumpulipuikoilla tai kostutetulla sideharsolla. Muuten terveillä aikuisilla, joilla on kuumetta ja jotka tuntevat itsensä huonokuntoisiksi, ei viruslääkitys ole useinkaan tarpeen. Systeemilääkityksen tarve harkitaan tapauskohtaisesti, ja epävarmoissa tapauksissa on konsultoitava potilaan lääkäriä.

Sinus cavernosus -tromboosi

«Cawson RA, Langdon JD, Eveson JW. Surgical pathology of the mouth and jaws. Wright. Oxford 2000: 16-37. »20, «Ogundiya DA, Keith DA, Mirowski J. Cavernous sinus thrombosis and blindness as complications of an odontogenic infection: Report of a case and review of literature. J Oral Maxillofac Surg 1989; 47: 13»27

Tila on henkeä uhkaava, harvinainen, esimerkiksi yläleuan hammasperäisen bakteeri-infektion leviämisen seuraus. Infektoitunut laskimohyytymä kulkeutuu kasvojen / silmän seudun laskimoverkoston kautta sinus cavernosukseen. Tyypillisiä oireita ovat erittäin voimakas silmän muurautuminen umpeen ja alueen ihon värinmuutos (syanoosi), eksoftalmus (silmämunan pullistuminen ulos), valoon reagoimaton pupilli ja silmän liikkeiden lamaantuminen. Potilaalla on korkea kuume ja erittäin huono yleistila.

Ludwigin angiina

«Marciani RD. Odontogenic infections: Anatomic and microbiologic considerations. Clinical considerations in head and neck infections. In: Peterson LJ, Indersano AT, Marciani RD, Roser SM (eds.). Princi»4, «Cawson RA, Langdon JD, Eveson JW. Surgical pathology of the mouth and jaws. Wright. Oxford 2000: 16-37. »20

Infektio on nimetty saksalaisen kirurgi von Ludwigin mukaan ja tarkoittaa suunpohjan tai submandibulaarialueen molemminpuolista flegmonia. Infektio uhkaa hengitysteitä kurkunkannen turpoamisen seurauksena. Oireita ovat suunpohjan turpoaminen, turvonnut ja eteenpäin työntyvä kieli, puhumisen hankaluus, nielemisvaikeudet, leukalukko, hengenahdistus, heikko yleistila ja kuume.

Nekrotisoiva faskiitti

«Marciani RD. Odontogenic infections: Anatomic and microbiologic considerations. Clinical considerations in head and neck infections. In: Peterson LJ, Indersano AT, Marciani RD, Roser SM (eds.). Princi»4, «Cawson RA, Langdon JD, Eveson JW. Surgical pathology of the mouth and jaws. Wright. Oxford 2000: 16-37. »20, «Ugboko VI, Assam E, Oginni FO, Amole AO. Necrotising fasciitis of the head and neck: a review of the literature. Niger J Med. 2001; 10: 6-10. »28

Nekrotisoiva faskiitti on harvinainen, henkeä mahdollisesti uhkaava ihonalaisen kudoksen ja syvien faskioiden infektio. Erittäin virulentit A-ryhmän streptokokit aiheuttavat ihonekroosin verisuonten tromboosin seurauksena. Infektio saattaa uhata hengitysteitä. Oireet kehittyvät nopeasti, näistä punoitus ja turvotus erityisen silmiinpistävinä. Ihovaurio voi olla laaja tai rajoittunut, alussa arka mutta myöhemmin tunnoton. Väri kehittyy purppurasta sinimustaksi.