Siemailemmeko itsemme hampaattomiksi?
Hammaslääkärit tekevät ehkäisevää ja korjaavaa hammashoitoa, mutta kuinka moni kiinnittää perustutkimuksen yhteydessä huomiota mahdollisiin eroosiovaurioihin? Saatamme katsoa potilaan hampaiden palatinaali- ja linguaalipintojen liukenemia ja/tai mahdollisesti purupinnoilla ilmenevää kudostuhoa tämän valittaessa vatsavaivoja. Harva kuitenkaan muistaa, että erikoisruokavalioita noudattavien ja paastoajien hampaissa vauriot esiintyvät myös poskenpuoleisilla pinnoilla, puhumattakaan siitä, että trenditietoiset ihmiset kulkevat juomapullo matkassaan siemaillakseen virkistettä pitkin päivää.
Naistenlehdet ja urheilu- tai lomajulkaisut tulvivat mainoksia milloin mistäkin kevytjuomasta, virkisteestä, "palautteesta" tai muuten elämälle välttämättömästä juomavalmisteesta, joka on täysin kaloriton - siis jopa laihduttava - mutta ennen kaikkea erosoiva, joskaan sitä ei kuluttajalle kerrota. Samaan seikkaan törmää ruokaostoksilla marketeissa. Jos esittelijältä kysyy, mitä tuote sisältää ja varsinkin, mikä mahtaa olla tehomehun pH, asiakas tuntee itsensä myynnin estäjäksi: usein esittelijät eivät tiedä, mikä juoman pH oikein on tai mitä pH ylipäänsä tarkoittaa.
Urheilevalle kansanosallemme tarkoitettu julkaisu mainosti hiljattain koko aukeaman laajuudella happamista luonnontuotteista (appelsiini, mandariini, greippi ja sitruuna) valmistettua ja C-vitamiinilla sekä yrteillä tehostettua virkistettä: "Nauti huikallinen tarvittaessa ja olet taas virkeä oma itsesi" sekä "Virkistävä tunne, joka tarttuu muihinkin". Pitkän etsimisen jälkeen valmistaja löysi juoman pH-arvoksi 2,6. Tiedustellessani, miksi noin matalaa ja tutkimusten mukaan voimakkaasti erosoivaa ominaisuutta ei ole kerrottu tuoteselosteessa, vastauksena oli, ettei tuoteselosteeseen mahdu kyseistä tietoa ja että "pitäähän kuluttajallakin olla jonkinlainen vastuu"! Todellisuudessa vastuu on heitetty hammaslääkäreille!
Kaksikymmentä vuotta sitten Suomessa tutkittiin vilkkaasti eroosioita: Helsingissä Jukka Meurman ja Heikki Murtomaa, Murtomaa ja muut sekä Inkeri Rytömaan työryhmä testasivat laboratorio-olosuhteissa erilaisten juomien vaikutuksia naudan hammaskiilteeseen, Turussa Juha Niskanen teki liuotuskokeita urheilujuomilla, tuoremehuilla ja virvoitusjuomilla ja Kuopiossa Rita Sorvari ja Heikki Luoma tutkivat erilaisten urheilujuomien vaikutusta rotan hammaskiilteeseen. Omissa tutkimuksissani sekä väitöskirjassani raportoin eriasteisia eroosiovaurioita sekä lyhytaikaisesti (2-5 vuotta) että elinikäisesti kasvisruokavaliota nauttineilla. Varpu Järvinen tutki väitöskirjatyössään eroosioiden taustatekijöitä. Potilaista valtaosalla (38 %) oli vatsavaivoja. Erikoisdieettiä tai happamia ruokia/juomia käytti yhteensä 22 % ja 28 %:ssa tapauksista eroosioiden aiheuttajaa ei saatu selville.
Eroosiot - edelleen uhka hampaillemme?
Eri teemat ja hammasterveyttä uhkaavat seikat nousevat esiin yleensä noin kymmenen vuoden välein. Olenkin odotellut eroosiokeskustelun uutta esiintuloa, kuitenkin turhaan. On kulunut jo kaksikymmentä vuotta siitä, kun Suomen Hammaslääkärilehdessä vuonna 1985 oli kolme artikkelia eroosiovaurioista. Juha Niskasen eroosioiden syihin ja erityisesti urheilujuomien mutta muidenkin yleisesti käytettyjen virvoitusjuomien ominaisuuksiin keskittynyt artikkeli esitteli lisäksi varsin perusteellisesti sekä eroosioiden syitä että diagnosointia. Rita Sorvarin ja Heikki Luoman artikkeli kertoi urheilujuomien vaikutuksista eläinkokeissa ja oma artikkelini eroosiovaurioista kasvisruokavaliota käyttävillä henkilöillä (lakto-ovovegetaareilla).
Eroosiot uhkaavat edelleenkin hampaistoamme ja erityisesti nykyinen virkistymis- ja reippailubuumi velvoittaa meitä nauttimaan mitä erilaisimpia Slimmejä ja Friskejä, mutta näiden usein siemailtaviksi suositeltujen tuotteiden pH:ta ja siten eroosiopotentiaalia ei tuotteissa kerrota.
Mitkä ovat riskiryhmät?
Vuosien varrella ulkoiset hammaseroosioita aiheuttavat tekijät ja eroosioriskiryhmät eivät ole juuri muuttuneet. Terveydestään huolehtivat nauttivat tuoremehuja (pH 2,2-3,9). Jotkut rakastavat sitrushedelmiä «»1: sitruunahappoa (pH 2,2) on sitruunassa 7-9 %, greipissä 4-5 % ja appelsiinissa 1-3 %. Suomalaiset marjat (pH 2,5-3,6) ovat jopa suositeltavia, onneksi ne usein nautitaan suojaavien maitotuotteiden kera. Maitotuotteet eivät kuitenkaan näytä antavan täydellistä suojaa eroosioita vastaan, sillä runsaasti kotimaisia marjoja käyttäneillä seitsemännen päivän adventisteilla oli verrokkejaan runsaammin eroosiovaurioita, tosin valtaosalla lieviä. Kömmähdyksiä puhtaus- ja terveyskäyttäytymisessäkin voi tapahtua «»2, «»3. Usein käytetään päivittäin myös porevitamiineja (pH 2,0-5,0-6,4) ja hivenainevalmisteita. Erikoisdieeteissä harrastetaan maitohappovalmisteita, etikkasäilykkeitä ja happamia salaatinkastikkeita, jotka aiheuttavat paitsi voimakasta eroosiota myös kulumista inkisaali- ja purupinnoilla «»4, «»5. Lyhytaikaisesti laktovegetaarista dieettiä noudattavilla (lyhyen ajan laktovegetaarit) näytttää esiintyvän huomattavasti useammin vaikeamman asteista eroosiota kuin elinikänsä laktovegetaarista ruokavaliota nauttineilla. Tosin viimemainitut olivat seitsemännen päivän adventisteja, joilla oli huomattavasti terveemmät ruokailutavat kuin muulla väestöllä. Painonpudottajat käyttävät (paasto-ohjeidensa mukaan) paasto- ja terveysmehuja (pH 2,98-4,4) ja jos he lisäksi suorittavat ohjeiden mukaisen suolentyhjennyksen, lisää nestehukka eroosioriskiä «»6. Nuoriso nauttii ahkerasti happamia virvoitusjuomia (pH n. 3) sekä liikunnanharrastajat urheilujuomia (pH 2,8-4,3) ja erilaisia virkisteitä ja "palauttajia". Vanhukset käyttävät usein happamia lääkkeitä ja toonikumeja ja heille saatetaan jopa suositella happamia makeisia heikentyneen syljenerityksen hoitoon! Mahtaneeko siis löytyä muita ryhmiä kuin lenkkimakkara-olutdieetillä olevat ilman eroosioriskiä? Ehkä tilanne ei ole aivan katastrofaalinen, jos tunnemme riskit ja osaamme käyttää erosiivisia ruokia ja juomia kohtuudella sekä ehkäistä eroosiovaurioita.
Eroosioita aiheuttavia ruoka-aineita ja juomia
Aiheuttaakseen eroosiota nautitun ruoka-aineen tai juoman tulee olla happamuusarvoltaan alle hammaskiilteen sieto-pH:n, joka on 5,5. Happamuuden lisäksi myös puskurikapasiteetilla on merkitystä. Ikävänä yllätyksenä tutkijoille on selvinnyt, että orgaaniset hapot, sitruunahappo, etikkahappo, viinihappo ja omenahappo, ovat pahimpia kiilteen liuottajia. Happamuutensa lisäksi niillä on ns. kelatoiva ominaisuus: ne pystyvät muodostamaan kalsiumin kanssa liukoisia yhdisteitä jopa lähes neutraaleissa olosuhteissa. Sitruunahappoa käytetään juoma- ja ruoka-aineteollisuudessa yleisesti sekä säilyttävänä että makua antavana (sallittuna) lisäaineena. Laboratoriotutkimuksissa juuri sitruunahapolla oli erittäin voimakas kiillettä pehmentävä vaikutus. Suun olosuhteissa sylki (mikäli sitä on) aloittaa korjaustehtävänsä, mutta yksilöillä vaikeimmat eroosiovauriot näyttävät liittyvän juuri sitruunahappoa sisältävien tuotteiden nauttimiseen. Maitohappovalmisteet, hapankaali ja hapatetut vihannekset paitsi pehmittävät kiillettä ja dentiiniä myös kuluttavat sitä pureskelun vaikutuksesta.
Epäorgaanisista hapoista fosforihappo on yhtä tehokas liuottaja kuin sitruunahappo. Aikoinaan Coca-Colan kerrottiin liuottavan hampaat alle aikayksikön. Kuitenkin esimerkiksi Juha Niskasen liuotuskokeissa vähemmän hapan appelsiinituoremehu ja keltainen Jaffa liuottivat kalsiumia merkittävästi enemmän, ehkä kelatoivan ominaisuutensa ansiosta.
Edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi sokeripitoisuudella ja poistumisajalla on vaikutusta: vaikka sokeripitoisuus jossain määrin edistää syljeneritystä ja siten lyhentää poistumisaikaa, se kaiken kaikkiaan lisää erosiivistä vaikutusta.
Mehu on 5-8 kertaa erosiivisempaa kuin hedelmän pureskelu. Pureskellessa syljenerityksen lisääntyminen on suojaava tekijä. Porkkana tai omena on pureskeltuna jokseenkin vaaraton ja antaa lisäksi kuituja. Miksi meidän siis pitäisi puristaa hedelmät ja vihannekset mehuksi tai ostaa ne sitruunahapolla terästettynä kaupasta (porkkanan pH on 6,13, kaupallisen porkkanamehun, sekä Biotta että Reformi, 4,28) tai nauttia terveysvaikutteisiksi "kuidutettuja" vesiä?
Myös käyttötiheydellä ja -tilanteella on merkitystä: fyysinen rasitus heikentää syljeneritystä 15 minuutissa jopa 15 % ja paaston seurauksena syljeneritys saattaa loppua kokonaan, jolloin huuhtova ja remineralisoiva vaikutus häviää. Lisäksi erityksen heikentyessä syljen musiinipitoisuus kasvaa, ja sokeri ja musiini yhdessä aiheuttavat kelaatiota. Hikitreenin aikana ja jälkeen pitäisi ainakin ensin juoda pelkkää vettä ja mahdollisesti vasta sitten suolatasapainon palauttavaa nestettä.
Suojaavista tekijöistä
Syljen eritysnopeus, happamuus ja puskurikapasiteetti vaihtelevat yksilöllisesti. Runsaaseen syljeneritykseen liittyy huuhtovan vaikutuksen lisäksi myös sen neutraloiva teho. Järkevästi optimoitu lakto-ovovegetaarinen dieetti näyttää pitkällä aikavälillä lisäävän syljen suojaavaa vaikutusta.
Syljeneritystä lisäävillä ja samalla sen puskurikapasiteettiin vaikuttavilla tekijöillä, kuten pähkinöiden tai kovan juuston pureskelulla tai pureskelulla yleensä, on havaittu suojavaikutusta. Muilla samanaikaisesti nautituilla aineilla (mm. maitotuotteet) katsotaan olevan suojaavaa vaikutusta happamuutta neutraloivan (Ca ja P) ja/tai fluorin kiillettä vahvistavan/remineralisoivan ominaisuutensa takia.
Alkuvaiheessa eroosio voi olla hyvinkin petollinen: hampaat näyttävät erityisen kiiltäviltä, mikäli eroosio on kohtuullisen hitaasti etenevää. Rajusti etenevässä eroosiossa kiilteen pinta on himmeähkö. Pidemmälle ehtineen, jo dentiiniin saakka ulottuvan eroosion havaitseminen ei tuottane kenellekään ongelmia. Laakeita liukenemia tuskin kukaan erehtyy luulemaan harjausvaurioiksi. Eroosiovaurioiden vaikeusasteen arvioinnissa käytetään yleisesti Ecclesin ja Jenkinsin luokittelua.
Viitisenkymmentä vuotta sitten eroosioiden yleisyydeksi väestössä raportoitiin 2-18 %, mutta jo 70-80-lukujen taitteessa niiden arvioitiin olevan yleistymässä. Runsaasti happamia tuotteita nauttineista lyhyen ajan laktovegetaareista lähes kolmasosalla oli vaikeita eroosiovaurioita, seitsemännen päivän adventisteilla eroosioita oli 17 %:lla (yleensä vähäisiä) ja heidän verrokeillaankin 6 %:lla. Merkittävä havainto oli lyhyen ajan laktovegetaareilla hampaiden posken puolen eroosiovauriot laihdutusmehujen nauttimisen seurauksena.
Voimakas kolmiyhteys vallitsee yksilöllä hammaskiilteen vastustuskyvyn, syljen suojaavien ominaisuuksien ja nautitun erosiivisen juoman/ruoka-aineen välillä. Näppituntumalla hammaskiilteen vastustuskykyyn vaikuttaa fluorin saanti, joko systeeminen tai, kuten nykyään useimmiten, paikallinen; käyttäähän valtaosa väestöstä fluorihammastahnaa.
Syljeneritys, pH ja puskurikapasiteetti ovat yksilöllisiä, joskin pitkäaikaisella kasvisruokavaliolla näyttää olevan vaikutusta puskurikapasiteetin kohoamiseen. Ruuan pureskelun tiedetään lisäävän syljeneritystä sekä samalla nostavan pH:ta ja puskurikapasiteettia, jolloin suojaava vaikutus verrattuna mehujen nauttimiseen lisääntyy.
Eroosiokriteerit Ecclesin ja Jenkinsin mukaan
I aste
Liukeneminen rajoittuu kiilteeseen, kiille joko erittäin kiiltävä ja sileä tai voimakkaasti etenevässä eroosiossa himmeän karhea, kehitysuurteet katoamassa, täytteet koholla sondilla koetettaessa.
II aste
Liukeneminen ulottuu dentiiniin, enintään 1/3 kiilteen pinnan alasta, hampaiden kärkiosat ohentuneet ja murtuilevat vertikaalisesti, täytteet kohoavat selvästi ympäristöstään, kuspien kärjissä kuoppamaista dentiinin paljastumista.
III aste
Dentiiniä on paljastunut runsaasti, muutokset laakean kuoppamaisia sekä okklusaali- että vapailla pinnoilla. Dentiini kuluu selvästi nopeammin kuin kiille, jopa pulpa saattaa paljastua.
Ohjeet eroosiopotilaille (eri kirjallisuuslähteiden perusteella muokattuna)
- Vältä happamia ruokia ja juomia (ota selvää, mitkä ovat happamia)
- Jos kuitenkin syöt/juot hapanta, tee se ruokailun yhteydessä ja, jos mahdollista, maitotuotteiden kanssa
- Kova juusto tai pähkinät pureskeltuina (ennen happaman nauttimista) lisäävät syljeneritystä ja kohottavat puskurikapasiteettia
- Mehunjuonnin sijaan syö vihannekset ja hedelmät pureskeltavassa muodossa
- Valitse vähemmän hapan hedelmälaji - vältä sitrushedelmiä
- Valitse mieluummin kotimainen porkkana kuin keskieurooppalainen (terveys) porkkanamehu
- Älä lisää sokeria tai hunajaa hedelmiin tai marjoihin - makeuttamattomina ne neutraloituvat nopeammin
- Antasidit neutraloivat happoja
- Älä harjaa hampaitasi välittömästi ennen tai jälkeen happaman nauttimisen (pellikkeli suojaa eroosiolta)
- Vältä hankaavia tahnoja ja kovaa hammasharjaa
- Fluorikäsittelyt lisäävät kiilteen vastustuskykyä myös eroosioita vastaan
eeva.linkosalo@fimnet.fi
Kirjallisuutta
- Aeschbacher M. Die Erweichung der Schmelzoberfläche durch Frucht-Säfte unter in vitro -Bedingungen. Schweiz Mschr Zahnheilk 1967; 77: 58-62.
- Eccles JD, Jenkins WG. Dental erosion and diet. J Dent 1974; 2:153-159.
- Johansson I, Ericsson T. Effect of chewing on the secretion of salivary components during fasting. Caries Res 1986; 20: 141-147
- Johansson I, Ericsson T, Steen L. Studies of the effect of diet on salivary secretion and caries development: the effect of fasting on salivary composition of female subjects. J Nutr 1984; 114: 2010-2020.
- Järvinen V. Hammaseroosio ja sen syyt. Thesis. Helsinki 1990.
- Linkosalo E. Kasvisruokavalio vaikuttaa hammasterveyteen. TEE 1984; 5: 170-171.
- Linkosalo E. Hampaiden eroosio kasvissyöjillä. Suom Hammaslääkäril 1985; 32: 384-388.
- Linkosalo E. Lactovegetarian diet and dental health. Thesis. Kuopio 1988.(Kuusi osajulkaisua julkaistu myös Proc Finn Dent Soc 1988; 84: Suppl VIII-IX.)
- Meurman JH, Murtomaa H. Effect of effervescent vitamin C-preparations on bovine teeth and some clinical and salivary parameters in man. Scand J Dent Res 1986; 94: 491-499.
- Niskanen J. Eroosio - yleistyvä hammasvaurio? Suom Hammaslääkäril 1985; 32: 380-383.
- Rytömaa I, Meurman JH, Koskinen J, Laakso T, Gharazi L, Turunen R. In vitro erosion of bovine enamel caused by acidic drinks and other foodstuffs. Scand J Dent Res 1988; 96: 324-333.
- Sorvari R, Luoma H. Eläinkokeilla lisää tietoa urheilujuomien hampaistovaikutuksista. Suom Hammaslääkäril 1985; 32: 388-390.
- Sorvari R. Sport drink studies with an animal model. Thesis. Kuopion yliopisto 1989.
- Sorvari R. Urheilujuomien vaikutukset hammaskariekseen ja -eroosioon. Suom Hammaslääkäril 1990; 37: 139-141.